Että Hän vahvistaisi...

"Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." Ef. 3:16 KR-92 

"Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys..." Ef. 3:20-21 KR-92 

Itse ainakin tarvitsisin sitä, että minun sisäistä olemustani vahvistettaisiin. Lohdullista oli lukea tuo toinenkin jae, että Jumala kuitenkin kykenee tekemään paljon enemmän kuin mihin omat ajatukset yltävät. Omat ajatukset matavat  maassa.

Mitä me mistään mitään ymmärrämme?

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia..." Ef. 3:20-21 

"... Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo." Ps. 127:1 

"Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?" Job 38:1 

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi ja liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." Ef.. 2:19-22 KR-92 

Mikä on Herra sinun aikomuksesi? Pimennämmekö mekin taitamattomilla puheilla sinun aivoituksesi? 

Jumala itse antoi meille toivon, ja oikeuden lähestyä häntä

"eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa." Hebr. 7:19 KR-92 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Hebr. 11:1 KR:92

"Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymätöntä epäile." Biblia 1776

Vapaus - ja Vapahtaja, vs. sääntöviidakko

Näin jotakin unta, joka herätessäni sai minut miettimään unen aineksia; mistä se koostui. Siinä oli arkea ja vapaudenkaipuuta käsittääkseni, kun sitä tarkemmin mietin. Unessa oli lumista polkua, polkupyöriä ja hevosia. Ensin ihmettelin, että mistä ne hevoset siihen tuli, kunnes muistin eilen katsotussa elokuvassa niitä olleen. Se oli se arjen osuus. Ja ehkä lumessa oli myös talven tulo jo mielessä, sillä täällä olivat jo aurauskepitkin ilmestyneet kulmakuntamme pikkutielle muutama päivä sitten. Mutta polkupyörät, ja luminen polku varsinkin, olivat myös sitä vapaudenkaipuuta. Lumiselle polulle meno polkupyörällä kuvasi sitä. Ratsastajia hevosineen tuli vastaan, ja tämä pyöräilijä sitten lähti polun reunaa vastakkaiseen suuntaan. Ja myöhemmin kumpareen yli yrittämisen hankaluus ja sen asian ratkaisun miettiminen; kuinka peruutetaan ja otetaan vauhtia, ja siinä sitä aikoessa, toisen, tuntemattoman pyöräilijän  puheet siitä, että hänkin tekee niin, "vaikka se ei ihan sääntöjen mukaista olekaan". Unessa mietin siinä kohtaa jotenkin  niin, että kaikki on niin kovin säänneltyä elämässä ja pitäisi jatkuvasti tehdä kaikenlaisia asioita "sääntöjen" mukaan. 

Näihin ajatuksiin tuli mieleen herätessä myös ajatus jakeesta, joka puhuu siitä, että vapauteen Kristus meidät vapautti. Hänen yksi nimensäkin on Vapahtaja! Mitä Vapahtaja tekee? Vapauttaa. 

Meidät on vapautettu orjuudesta. Sääntöviidakoiden ei pitäisi hallita meitä, mutta vapauskaan ei saisi olla yllykkeenä Jumalan tahtoa vastaan tai itsekkyytenä toisia ihmisiä kohtaan.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina,  älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ... Te olette näet kutsuttu vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa " Gal. 5:1,13 

Tuli vielä sitten mieleen sekin Jeesuksen sanoma sana: "...ettemme heitä loukkaisi...". Sehän liittyi sitten siihen onkimistapaukseen, kun Jeesus käski  Pietarin sillätavoin hankkia verorahan kalan suusta heidän molempien puolesta. Jeesus opetti siinä, että "... lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi...", Jeesus päätti, että he maksaisivat vaaditut verot Jumalan temppelille.

 "...Jeesus kysyi häneltä ensi sanaksi:  "Mitä arvelet,  Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Matt. 17:25-27

Mikä ihastuttava tapa muuten kalastajan saada verorahansa kokoon! Jollekin muulle olisi ehkä annettu joku toisenlainen ohje:)

---

Tällaisia sekamietteitä. Emme ole Jumalan tahdon, emnekä maallisen lain noudattamisen ulkopuolella, mikäli se ei sodi Jumalan tahtoa vastaan. Mutta paljon on myös kaikenlaista ihmisten keksimää "sälää", joka on tarpeetonta.

Taivaan valtakuntaan pelastumisen suhteen olemme siinä onnellisessa  asemassa, että olemme  armosta pelastettuja, kuin pelastusveneeseen jo nostettuja, ilman omaa työtämme siinä, koska Jeesus sen kaiken teki puolestamme. Me saimme vain vastaanottaa lahjan!💝

Kun etsin jotain kuvaa, joka sopisi juttuun, löysin tuon. Siinä on kaksi ennen meillä tarpeellista, jotka eivät ole sitä enää. Pyörä on käynyt pieneksi eikä uimarengaskaan enää ole tarpeellinen. Paikattu vieläpä.... 

Paikkasin sen vuosia sitten ulkoiluvaatteisiin tarkoitetulla liimapaikalla, ja yllättäen se on pitänyt ilmat renkaassa läpi vuosien! Mutta ei tuo rengas  silti pelastusvenettä korvaisi... 

Jumalan huolenpidossa silti oli hänkin

Ismael, Ismael - Aabrahamin poika, orjattaresta syntynyt, joka ei ollut se lupauksen lapsi. Äitinsä nimi oli Hagar. Kun he tänään lukemisiini tulivat, Ismaelin asia suretti ensin. Mutta myös siunasi, sillä Jumala piti huolta myös Ismaelista.

Kun äitinsä Hagar jo odotti häntä, ja oli lähtenyt emäntäänsä Saaraa pakoon - ylpeän käyttäytymisensä ja siitä johtuvan kurituksen vuoksi, ilmestyi Jumala hänelle autiomaassa. Ja Hagar sai silloin lupauksen sanan pojastaan:

"Sitten Herran enkeli sanoi hänelle:  - Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli,* kun valitit hätääsi. Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa." *Nimi Ismael merkitsee 'Jumala kuulee'.   1. Moos. 16:11-12 KR-92 

Hagar palasi autiomaasta emäntänsä luo.

...

Vuosien päästä, teini-ikäisenä Ismael joutui kokemaan sen, että hänet lähetettiin äitinsä kanssa pois, tulemaan toimeen omillaan. Äitinsä  Haagar siis toistamiseen harhaili autiomaassa ja nyt loppui vesi niin tyystin, että äiti ajatteli poikansa Ismaelin kuolevan nyt vedenpuutteeseen. Mutta Jumala piti huolta heistä tälläkin kertaa. 

"Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: "Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren  kansan." Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda." Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies. Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä." 1. Moos. 21:17-21 KR-92 

Kun Ismaelin isä, Aabraham, sitten aikanaan kuoli - 175 vuotiaana, sanotaan siitä asiasta näin:

"Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, joka sijaitsi heettiläisen Efronin, Soharin pojan, vainiolla Mamresta itään. Tämän vainion Abraham oli ostanut heettiläisiltä, ja sinne oli haudattu Abraham ja hänen vaimonsa  Saara." 1. Moos. 25:9-10 KR-92 

"Ismael eli kaikkiaan satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin isiensä luo. Ismaelin  suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina  Suriin, joka on Egyptistä itään Assurin suunnalla. Ja Ismael joutui alinomaa vastakkain veljiensä kanssa." 1. Moos. 25:17-18 KR-92 

Ja mainittakoon vielä tämä: Ismaelillahan oli muitakin veljiä, kuin vain lupauksen lapsi, Saarasta syntynyt Iisak. Nimittäin Saaran kuoleman jälkeen Aabraham oli ottanut uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.

"Hän synnytti Abrahamille Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin." 1. Moos. 25:2 KR-92 

---

Jos Haagaria ja Ismaelia ajattelee, niin Jumalahan olisi voinut missä vaiheessa tahansa ns. puhaltaa pelin poikki ja estää Ismaelin syntymisen, mutta ei hän sitä halunnut tehdä. Sensijaan Jumala itse tahtoi antaa nimenkin Ismaelille!  "Jumala kuulee".

Masentuneen mielen aamu

Kun jotenkin mielessäni ajattelin, ikäänkuin Jeesukselle puhuin, miltä minusta tuntuu, tuli mieleeni tällaiset sanat: "Kyllä minä tiedän, miltä sinusta tuntuu." 

Eiväthän ne mistään Raamatusta ole, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin tietäähään Jeesus kyllä kaiken. Ne ajatuksemmekin. Ja sen, miten me asioita koemme ja miltä meistä tuntuu. 

Sanansa mittainen?

Sain aihetta huokaista - kun omat puutteeni mieleen tulivat, että 

"Jeesus, sinä olet sanasi mittainen."

Me emme aina kykene siihen, millaisia aioimme ja halusimme olla. Mutta Jeesus on aina sanansa mittainen mies! Se mitä Hän sanoo, se pitää, ei jää puolitiehen tai vajaaksi.

Jeesushan usein sanoi jotenkin näin: "Minä olen sanonut sen teille..." ja sitten jatkoi, etteivät kuulijat olleet kuitenkaan uskoneet. Kunpa meillä olisi ymmärrystä ottaa hänen sanansa todesta. Ja että meillä olisi sitä uskoa. Usein siitä ei meistä kyllä varmasti löydy oikein mitään merkkiä, koska Jeesus opetuslapsistaankin sanoi joskus, että jos heillä olisi ollut uskoa sinapinsiemen verran, he olisivat voineet tehdä suuria asioita! Uskosta voi kaiketi sanoa, että se on eräänlaista heittäytymistä; uskallusta  johinkin, vaikka mitään ei vielä näy. Usko tähyilee jotakin, minkä aavistaa ja uskoo olevan olemassa.

Tässä on Uudesta testamentista löytyviä "minä olen sanonut" kohtia, joista valtaosa on Jeesuksen sanomia sanoja. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun ja kyseessä on v. -38 käännös.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Min%E4+olen+sanonut&jokin=&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

Epävarmuutta ja hämmennystä ilmassa?

Minulle tuli tässä taannoin - tai oikeastaan vieläkin meneillään oleva asia omasta elämästäni  - mieleen, josta totesin sitten  mielessäni, että "se aiheuttaa epävarmuutta". Heti mieleeni sukelsi jostain ajatus, ikäänkuin jonkun sanominen jostakin, että "se ei ole lähtöisin meistä". Kuvittelin, että se olisi jostakin jakeesta osa. Voihan niinkin vielä olla, mutta en ole vielä ainakaan sitä sitten löytänyt. Mutta mitä se ajatus kuitenkin minulle tahtoi sanoa? Ehkä sitä, että Jumala ei ainakaan tahdo hämmentää mieltämme. Hänenhän sanotaan useammassakin jakeessa olevan "rauhan Jumala. 

---

Gal. 5:8: "Houkutus siihen ei ole hänestä, joka kutsuu."

Gal. 5:10: "...mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä." 

Gal. 5:22: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen."

Nuo jakeet löysin. Eivät ihan puhu Raamatussa  siitä asiayhteydestä, mistä minä kirjoitin. Mutta jollain lailla sopinevat kuitenkin tähänkin. Lopultahan se meidän suurin "häiritsijämme"; perkelekin, tulee kantamaan tuomionsa.

---

Ja vielä ilmaantui noiden jälkeen myöhemmin päivällä yksi "uusvanha" ongelma taas, joka pitäisi jotenkin ratkaista... Unohtamatta eilen arkeemme ilmaantuneita seikkoja. Nyt ollaan taas jonkun oudon tilanteen edessä. Mitä tehdä, miten olla, mitä odottaa.

Kaikesta tästä tulee mieleen yhden William Cowperin runon (Jehovah Jireh - The Lord will provide) alkusäe, jonka olen kääntänyt näin sanoin:

"Pyhien ei koskaan pitäisi olla tyrmistyneitä, 

eikä upota toivottoman pelkoon; 

kun heillä vähiten on odotusta hänen apuunsa, 

Vapahtaja tulee ilmestymään."

 

Mutta kyllähän me monesti "tyrmistymme", monenlaisistakin asioista.  Antakoon Jumala itse tyyneyttä silloin odottaa, mikä on hänen ratkaisunsa ja ohjauksensa asioihin. Ja apunsa. 

Mitä isäntä kasvattaa, sitä työväki pellolta korjaa

Tänään oli aamun luettavissa kohta: Room. 6:18-23, jonka v. -92 käännöksestä luin. Jotenkin minulle tuli siitä nyt uusi näkökulma. Siinähän oli sadonkorjuuta. Kenen pellolla ollaan, sen satoa korjataan; sitä, jota se isäntä on pelloille tai hedelmätarhoihin on kasvamaan laittanut. Muutahan sieltä ei voikaan tulla.

"Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. 

Mutta nyt kun olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopulta iankaikkisen elämän."  Room. 6:20-22 KR-92 

Ja jae 23 sanoo sitä lopuksi saatavaa iankaikkista elämää lahjaksi. Armolahjaksi.  Sellaisen isäntä vielä lopuksi antaa, huolimatta pellolla ahertavan työn tuottavuudesta. Synnin pellon isäntä maksaa palkkaa omalla tavallaan. Mutta Jumalan peltojen työväki saa palkan toisin. Siinä viimeiseksi tulleet saavat yhtä suuren palkan, koska kukaan ei saa ansionsa mukaan, vaan armosta annetaan kullekin enemmän kuin olisi omine töineen ansaittu!  

Halleluja! Puhkeaa jo sieluni kiittämään tästä lahjasta! Hyvä on Herraa kiittää hänen armostaan!

"Synnin palkka kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamne." Room. 6:23 KR-92

Minusta tämä oli riemastuttava löytö, että Jumalan pelloilta ei voi muuta satoa korjatakaan. Joka tietysti pitäisi ollakin ihan selvä asia, mutta aina uudestaan kuitenkin otetaan esiin, löydetään, vanhoja totuuksia. Eipä siis tosiaan kannata muille pelloille tai hedelmätarhoihin haikailla.

Hän, joka antoi lupauksen, on luotettava

Luotettava, uskollinen. Näitä molempia sanoja käytetään Hebrealaiskirjeen jakeen 10:23, sen eri käännöksissä. Luotettavaa ja uskollista huolenpitäjää me kaipaamme, kun täällä maan päällä tallustelemme.  Välillä meille saattaa tulla hetkiä ja tilanteita, jolloin enemmän tai  vähemmän hätääntyneinä katselemme ympärillemme ja kyselemme, että pitäähän hän meistä todella huolta? Tänä aamuna oli seinäkalenterista luettavissa tämä vastaus.

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;" Hebr. 10:23 

"Pysykäämmme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava." Hebr. 10:23 KR-92 

Lupauksenantaja, uskollinen ja luotettava.

Rohkaistaan - ja rohkaistutaan - pitämään kiinni siitä

"Niinpä hänen oli joka suhteessa tultava veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan  niitä, joita koetellaan.

Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne  Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi.

Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli "kaikissa hänen huoneensa asioissa", mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken.

Mooses oli kyllä uskottu "kaikissa hänen huoneensa asioissa", mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala myöhemmin oli puhuva.

Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämne rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme." Hebr. 2:17-18, 3:1-6 KR-92 

(Ei sitä rohkeutta, toivoa ja iloa tarvitse itsestään yrittää puristaa, tehdä mitään saavutusta siitä. Se on paremminkin meille annettu oikeus; saamme tehdä...:)

(Näillekin aukeille on luvassa ensi vuonna taas uusi kukkaloiston aika... :)

"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet". Hebr. 3:13-14 KR-92 

Millainen Paavali mahtoi olla ihmisenä?

Onko joltakin joskus tuntunut, että hän oli aikamoinen "jyrä"; vähän pelottava mies, joka heikompaa hirvitti? Hänen kirjeistään välittyy joskus sellainen kuva, kun hänen ohjeistuksiaan lukee. Varmaankin  hän oli  tiukantuntuinen mies, mutta haluaisin kurkistaa vähän siihen toiseenkin puoleen, joka hänellä  kenties oli, ja jonka myös hänen tuttunsa tunsivat. 

Yksi vilahdus siitä on mielestäni tässä: "Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te olitte elpyneet pitämään minusta huolta... Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni." Fil. 4:10,14

Noiden kahden jakeen välissä kyllä Paavali selittää, että hän on tottunut kaikenlaiseen niukkuuteen eikä hän kenenkään lahjoja ole hinkumassa, mutta nuo kaksi jaetta tuossa osoittavat, että Paavali oli ilahtunut saamistaan; ei hänkään kiveä ollut, vaikka oli, niin kuin yksi sanonta kuuluu: monissa liemissä keitetty!

Me, tai minä ainakin olen, nähnyt hänet aika kovapintaisena tyyppinä, joka selviytyi yksinkin hyvin. Hän teki työtä teltantekijänä ja ansaitsi sillä tarvitsemansa varat. Mutta tämä kovapintaisena usein näyttäytyvä mies, pilkahtaa joskus heikkonakin, ainakin tässä: 

"Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen." Gal. 4:13-14

Jos, ja kun, Paavalilla oli tuossa kohtaa ollut heikko hetki jollakin tavalla sairauden takia, oli hän kuitenkin ollut suuri kunnioituksen kohde galatalaisille! Ja oletan, että myös ilon aihe hänen saapumisensa.

Näitä "pilkahduksia" löytyisi varmaan lisääkin, jos oikein rupeaisi etsimään. Jossain kohtaahan oli sekin maininta, että sadanpäämies antoi Paavalin vangittuna ollessa mennä saamaan hoitoa sairauteensa. Paavali oli yhtä ihminen, kuin kuka tahansa meistä omine vaivoineen ja huolenaiheineen, mutta hän kuitenkin halusi suunnata huomion aivan muihin asioihin; kuten siihen Jumalalta saamansa sanoman eteenpäin menoon. 

Mutta on mielenkiintoista miettiä näin joskus, että jos hän olisi nyt joku meidän tuttunme, millaisena hän meidän silmillemme ja korvillemme näyttäytyisi ja kuuluisi; olisiko hieman pelottava? Vai odottaisimmeko, että tulisi nyt Paavali taas käymään meillä ja toisi jotain rohkaisun sanaa tullessaan? 

Mutta kenethän Raamatun henkilön sitä mieluiten kutsuisi kylään, Jeesuksen lisäksi? 🙂

Olisikohan muuten Paavali, jos hän olisi meille tullut, ryhtynyt ikkunalautoja maalaamaan isännän kanssa? Tai laittamaan niitä paikoilleen, kuten eräs  ystävä isännän kanssa on tehnyt? Kenties, jos hänen kuntonsa tai aikataulunsa olisi sen sallinut. 

Se taulu oli kirjoitettu kolmella kielellä..

Kun aamun luettavista tuli vastaan tuokin jae, minua rupesi kiinnostamaan, millaiselta ne tekstit voisivat näyttää. Jotain  tällaista kaiketi. Tuossa hebrea ensin, sitten kreikka ja latina. Mutta millaisilla kirjaimilla latina olisi kirjoitettu, ei kyllä ainakaan ihan noilla, mitä minä tuossa käytin. Muuta mallia ei ollut google-kääntäjällä tarjolla... Mutta tuossa tulee kuitenkin esiin se, mistä tulee kirjainyhdistelmä INRI, jota monesti tässä asiayhteydessä näkee käytetyn. 

Kuinka paljon oli omer-mitallinen päivää kohti?

Aamun jakeissa oli mannasta: "... Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:13-14 KR-92

Ihmiset kyselivät, että mitä se on. Mooses sanoi  sen olevan sitä leipää, jota Herra on heille antanut. Sitä, ja viiriäisiä, oli luvattukin heille edeltävänä iltana. Viiriäiset olivat tulleet jo illalla. Mutta nyt oli tämän vuoro.

Siitä oli Jumalan antaman ohjeena, että sitä tuli kerätä omer-mitallinen kutakin kohti. Jokaiselle sen verran. Sitten sanotaan: "Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi." 2. Moos. 16:17-18 KR-92  Mikä Jumalan tasauspäivä se olikaan; hänen ihmeensä sekin asia!

Sitä kerättiin päivän annos kerrallaan. Sitä ei saanut säilyttää seuraavaan päivään. Paitsi lepopäiväksi kerättiin jo edellisenä päivänä, sillä sapattina sitä ei maasta edes ollut löydettävissä.

"Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi "manna". Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä."  2. Moos. 16:31 KR-92

Siitä leivottiin ja keitettiin. "Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanvärisiä kuin suitsutuspihka. Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin." 4. Moos.11:7-9 KR-92 

"Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kunnes tulivat asutuille seuduille..." 2. Moos. 16:35

"Omer on eefa-mitan kymmenesosa." 2. Moos. 16:36. Ja se tarkoitti, että omer oli 3-4 litraa, näin selitettiin  Raamatun lopussa olevassa mittataulukossa. 

Psalmijakeet 73:24-25 nimittävät mannaa "taivaan viljaksi" ja "enkelten leiväksi".

5. Moos. 8:3 KR-92 sanoo, että heitä pidettiin  nälässä ensin, jotta he tajuaisivat "...ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." Siinähän on se sana, mitä Jeesuskin käytti!

---

Piirustelin vielä aiheesta kuvaaakin...

... ei kuvana kovin kummoinen, mutta ei kovin usein taida tulla kuvia vastaan tästä aiheesta...

Hyvä toivotus

"Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossaan antanut meille

 
ikuisen lohdutuksen ja hyvän toivon,

lohduttakoot sydämiänne ja vahvistakoot teitä kaikissa hyvissä teoissa ja puheissa."

 2. Tess. 2. 16-17  Raamattu kansalle 

❤️❤️❤️ 

Kun luin noita jakeita tänä aamuna, se tuntui hyvältä, rohkaisevalta toivotukselta. Jäin myös miettimään noita viimeisinä olevia sanoja hyvistä töistä ja puheista. Nimittäin, luin jakeen ensinnä KR-92 suomennoksesta, jossa jae oli käännetty siten, että siinä oli rohkaisun ja voiman toivotus selvästi osoitettu  "hyviin tekoihin ja puheisiin".  Vanhempi kirkkoraamattu puolestaan toivotti: "...teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa." 

Eli siis, toivottaako jae meille lohdutusta ja  voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin  - vai myös saamaan sitä - niistä puheista ja hyvistä töistä, joita saamme ottaa vastaan? 

Paavalilta ei voi enää kysyä. Mutta jotenkin voisi kuvitella, että hän kehoittaisi niitä itse tekemään, kun oli sellainen toiminnan mies. Mutta toisaalta, tunsi hän sen toisenkin puolen, ja osasi hän ihmisiä rohkaista. Ehkä sen voisi joka tapauksessa ottaa rohkaisuna molemmilla tavoin, että antaja ja saaja kumpikin saisivat rohkaisua... ☀️ 

Siunatkoon sinua Herra tänään!

Tulevaisuus

Kun minä sanon, ettei ole mitään tulevaisuudenuskoa; sanot sinä:

"...minä annan teille tulevaisuuden 

ja toivon..."

"Sillä minä tunnen ajatukseni,

jotka minulla on teitä kohtaan,

sanoo Herra:

rauhan eikä turmion ajatukset;

minä annan teille 

tulevaisuuden

ja toivon."

Jeremia 29:11

Rohkaisun sanoja...

Mieleni oli heti aamusta masentuneella mielellä. Soi sitten mielessä siihen sopivasti eräästä laulusta: "...mun pelko valtaa, mieli maahan painuvi. Unhotan, mä etten yksin käy, Jeesus on mun kanssani..."  Mieltä painavat asiat monelta taholta; on maailmantilanne, jossa on sotaa ja sairauksia, ja sitten meidän yksityisten ihmisten erinäiset asiat. Monelaisia uhkakuvia, kuin pilviä, alkaa kerääntyä, niin ettei valoa näe. "...kuitenkin mun Herra tuntee, rakastaa ja ymmärtää..."  jo yllämainitun laulun sanoin.

Tänä aamuna luin jälkeen Nehemiasta, kun lukuvuorossa oli Neh. 4:1-17 (= koko luku). Heillä oli myös uhkakuvia. Muurin rakentajia vastaan oli salahanke; tarkoitus tulla vihollisten toimesta tappamaan heidät. Se kuitenkin paljastettiin muurin parissa ahertaville. Niinpä he jatkoivat rakennustyötään varusteet puolustautumiseen toisessa kädessä, toisella tekivät työtä muurin korjaamiseksi. Myös oli asetettu jatkuva vartiointi; puolet väestä seisoikin nyt vartiossa. Työ varmasti hidastui ja vaikeutui kaiken tämän takia, mutta sitä tehtiin silti.

Kun sitten luin toisaalta yhden silmiini osuneen jakeen (Gal. 5:1:), tuntui se sopivan muurinakentajien tilanteeseenkin, sillä vapaudestahan siinä muuriasiassakin oli lopulta kyse. Vapaudesta, joka heille oli luvattu, mutta jonka jotkut tahtoivat riistää. Lukemani jae: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

Nehemian oli kuningas antanut lähteä nimenomaan rakennustyöhön, mutta sitä eivät kaikki tahtoneet suvaita. Vastustajat kävivät kierroksilla, mutta lupaus pysyi voimassa ja työ jatkui vastuksista  huolimatta, vaikkakin hitaammin. Meidätkin on Jumala vapauttanut, mutta sitä vihollinen ei siedä. Se yrittää tehdä tyhjäksi kaiken. Älkäämme vaipuko masennukseen. Jatketaan taas tämäkin päivä eteenpäin, vaikka se kävisi vaivaisestikin. Jeesus on kanssanne. Hän ei petä, eikä peru, sitä mitä on sanonut.

Uskalias pyyntö, jonka kuningas itse rohkaisi esittämään!

"... Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin  hänelle viinimaljan, hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, mutta sanoin sitten kuninkaalle..." (Ja niin Nehemia kertoo rehellisesti surunsa aiheen; joka oli tuhoutuneen Jerusalemin tähden). Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia,  jossa esi-isieni haudat ovat." Neh. 2:1-2,4-5 KR-92 

Mikä pyyntö! Mikä suopeus! Sillä kuningas tosiaan päästi Nehemian, tutun juomanlaskijansa lähtemään ja antoi vielä mukaan käskykirjeitä, että hänen virkamiestensä oli autettava Nehemiaa. Kuningas olisi varmaan mieluusti pitänyt Nehemian luonaan, sillä he olivat selvästi tulleet hyvin tutuiksi ja läheisiksi vuosien aikana.

Minua puhutteli tämä tänä aamuna. Kuinkahan usein mahdammekaan jättää Jumalalle kertomatta asiamme, koska pidämme sitä liian mahdottomana hänelle sanoa. Ja kuitenkin hän vain odottaa, että uskaltautuisimme puhumaan hänelle kaikesta, on se sitten suurta tai pientä. Ei ole liian isoa tai liian pientä asiaa hänelle vietäväksi! 

Aina niitä vaan tarvitsee!

Mitä siis? No sitä rohkaisun sanaa ja kehotusta siihen, ettei niin murehtisi jatkuvasti kaikkea. Tänäkin aamuna olen jo ehtinyt murehtia erästä tarpeellista asiaa, joka on monesti jo jouduttu perumaan, että onnistuuko se nytkään. Kun näillä mieltäni vaivasin, tuli sentään mieleeni myös tutut rohkaisun sanat:

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7 

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:6-7

Pukekaa yllenne...

"vaan pukekaa päällenne 

Herra Jeesus Kristus,

älkääkä niin pitäkö

lihastanne huolta,

että himot heräävät." 

Room. 13:14 

Mikä ihastuttava ajatus pukeutumisesta! Saa vetää ylle uuden vaatteen; täydellisen sopivan, kauniin, puhtaan, ilmaiseksi sen saajalle annetun, mutta silti äärettömän paljon sen antajalle maksamaan tulleen, rakkaudesta annetun!

Vielä ei... Mutta katsokaa kohta...

 " - Tarkatkaa nyt, mitä tapahtuu tästä päivästä lähtien! Muistakaa, miten teille kävi silloin, kun vielä ette olleet panneet kiveä kiven päälle Herran temppelissä.

Viljakasaan, johon piti tulla kaksikymmentä säkillistä viljaa, tulikin vain kymmenen. Viinialtaaseen, joka veti viisikymmentä ruukullista viiniä, tulikin vain kaksikymmentä. Minä löin teitä vitsauksilla: viljaruoste, nokitähkä ja rakeet turmelivat satonne, ja minä tein tyhjäksi kättenne työt. Minä en ollut teidän kanssanne, sanoo Herra.

"Tarkatkaa siis, mitä tapahtuu tästä päivästä alkaen, yhdeksännen kuukauden kahdennestakymmenestäneljännestä  päivästä, siitä päivästä alkaen, jona Herran temppelin perustukset laskettiin. Huomatkaa, 

että vielä ei ole siementä viljavarastossa,

vielä ei kanna hedelmää viiniköynnös

eikä viikunapuu, ei oliivipuu

eikä granaattiomenapuu.

Mutta tästä päivästä lähtien minä annan siunaukseni." Haggai 2:15-19 KR-92

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1. Kor. 3:11 KR-92

 

"Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma voima siihen mitään lisää." Sananlaskut 10:22 KR-92 

 

Joosef Barnabas - Rohkaisija!

Barnabas - rohkaisija. "Myös Joosef, Kyprokselta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi - nimi merkitsee: rohkaisija - myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi." Apt. 4:36-37 KR-92

Minulle ei kyllä ollut ollenkaan jäänyt mieleen Barnabaan varsinainen nimi: Joosef. Hänestä on jäänyt kyllä mieleen se, että hän kulki Paavalin kanssa. Mutta  hänen on täytynyt olla merkittävä rohkaisija, niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa hän oli tekemisissä, koska häntä ruvettiin jopa nimittämään niiden rohkaisevien sanojensa mukaan!

Ilmeisesti Barnabaskin oli hyvä puhujana, mutta vaikuttaa siltä, että hän puhui kuitenkin vähemmän kuin Paavali: "Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui." Apt. 14:12

Mutta Paavalin julistajan työn alkutaipaleella, oli Barnabaan toiminnalla iso merkitys Paavalille, kun häntä alussa epäiltiin, hänen aiemman elämänsä takia: "Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä." Apt. 9:27

 Voi olla, että rohkaisija puhuukin rohkaisun sanoja enemmän yksittäisille ihmisille. Sellainen ei ole yhtä näkyvää työtä kuin julistajan työ. Jospa emme kadehtisi toisia, sillä Jumala on meistä itsekustakin tehnyt ainutlaatuisia, antaen...

"... kullekin sen oman varren..."🙂  

"Mutta Jumala antaa sille varren,  sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren." 1. Kor. 15:38

---

Jakeita, joissa Barnabas mainitaan:

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Barnabas&jokin=&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=&jokin=Barnabaksen+Barnabaalle+Barnabaalta+Barnabaalta+Barnabaan&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

Herralta se tulee

"Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi."  Ps. 51:17 KR-92 

"Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa." Jes. 61:1-3 KR-92

(Lue lisää Raamatusta luvun loppuun mm. jälleenrakennuksesta...)