Epävarmuutta ja hämmennystä ilmassa?

Minulle tuli tässä taannoin - tai oikeastaan vieläkin meneillään oleva asia omasta elämästäni  - mieleen, josta totesin sitten  mielessäni, että "se aiheuttaa epävarmuutta". Heti mieleeni sukelsi jostain ajatus, ikäänkuin jonkun sanominen jostakin, että "se ei ole lähtöisin meistä". Kuvittelin, että se olisi jostakin jakeesta osa. Voihan niinkin vielä olla, mutta en ole vielä ainakaan sitä sitten löytänyt. Mutta mitä se ajatus kuitenkin minulle tahtoi sanoa? Ehkä sitä, että Jumala ei ainakaan tahdo hämmentää mieltämme. Hänenhän sanotaan useammassakin jakeessa olevan "rauhan Jumala. 

---

Gal. 5:8: "Houkutus siihen ei ole hänestä, joka kutsuu."

Gal. 5:10: "...mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä." 

Gal. 5:22: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen."

Nuo jakeet löysin. Eivät ihan puhu Raamatussa  siitä asiayhteydestä, mistä minä kirjoitin. Mutta jollain lailla sopinevat kuitenkin tähänkin. Lopultahan se meidän suurin "häiritsijämme"; perkelekin, tulee kantamaan tuomionsa.

---

Ja vielä ilmaantui noiden jälkeen myöhemmin päivällä yksi "uusvanha" ongelma taas, joka pitäisi jotenkin ratkaista... Unohtamatta eilen arkeemme ilmaantuneita seikkoja. Nyt ollaan taas jonkun oudon tilanteen edessä. Mitä tehdä, miten olla, mitä odottaa.

Kaikesta tästä tulee mieleen yhden William Cowperin runon (Jehovah Jireh - The Lord will provide) alkusäe, jonka olen kääntänyt näin sanoin:

"Pyhien ei koskaan pitäisi olla tyrmistyneitä, 

eikä upota toivottoman pelkoon; 

kun heillä vähiten on odotusta hänen apuunsa, 

Vapahtaja tulee ilmestymään."

 

Mutta kyllähän me monesti "tyrmistymme", monenlaisistakin asioista.  Antakoon Jumala itse tyyneyttä silloin odottaa, mikä on hänen ratkaisunsa ja ohjauksensa asioihin. Ja apunsa.