Siunauksen sateista

Minulla oli muutaman päivän ajan ikäänkuin "kestoaiheena" mielessä siunaus ja sateet.  Sellaiset jakeet varsinkin puhutteli ja ilahdutti minua. Niitä vihkoonkin kirjoittelin, kuten myös päivän tapahtumia. Kaikki alkoi siitä, kun eräs blogiystävä toivotti minulle kommentissaan siunausta viime tiistaina. Mietin silloin, että "Minkälainen on tämän päivän siunaus?"  Olin kirjoittanut tuon muistikirjaani vähän "känkkäränkkämielellä", sillä oli asioita, jotka eivät olleet menneet ihan mieleni mukaan.

Seuraavana päivänä olin kirjoittanut muistikirjaani otsikoksi: "Missä siunaus näkyy? Voiko se olla näkymätön?"

Usein taidamme ajatella siunauksesta, että se on jotain ihan erikoista - ja samalla ohitamme ne ihan tavalliset asiat; ne "sattumat" ja asioiden "hyvin menemiset". Saati sitten ikäviin asioihin kätketyt siunaukset.

No, minä siis useana päivänä kirjoittelin muistikirjaani päivän tapahtumia ja etsin niitä siunauksen asioita. Kyllä niitä sitten oli, kun tarkemmin asioita ajatteli.

Nämä usean päivän siunausmietinnöt  ikäänkuin "päättyivät" lauantaina tähän:

SIUNAUKSEN SATEISTA

"...Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen." Hoos. 10:12   (KR-92, löysin  Sro:n päivän sanasta.)

"Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. 

Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta." Hoos. 10:12   

Olin kirjoittanut muistikirjaani: "Nyt on aika raivata uudispelto, ei kylvää vanhaan maahan. Hän lupasi siunauksen sateen -  sitä odotellessa: anna viisautta ja kaikkea tarvittavaa siihen pellonraivaukseen ja kylvöön. Työ ei varmaan ole helppo, koska se on alusta aloitettava."

Ajattelin siinä ihan oman sydämeni peltoa. Jollekukulle Jumala antaa ehkä tehtäväksi raivata vain sitä oman sydämen peltoa, jollekin toiselle kenties toisenlaisia; suurempia peltoaukeita.

Siunausta päivääsi:)