Pelokkaan rukous

Jumala, Sinua minä huudan! Auta avutonta, auta pelkäävää.

Anna apusi pelkäävälle; minulle,  jonka elämässä kaikista "kärpäsistäkin" tulee "härkäsiä". Jonka elämässä ilo on lähes "sukupuuttoon" kuollut ja huolten rikkaruohot tukahduttaneet hyvän.
Kitke, Sinä Herra, ne pelon rikkaruohot pois.  Niiden juurakot tuottavat aina uutta satoa, vaikka maanpäälliset osat revittäisiinkin pois... Vain Sinä, Herra, voit poistaa pelon juuret.
Anna pelon kasvien sijaan kasvaa jotain uutta, kaunista ja ihanaa; vapautta, iloa, rauhaa, kiitollisuutta,  levollisuutta. Tätä pyydän.

Kuule minua, Herra!

Tämän rukouksen olin toukokuussa paperille kyhännyt. On ajankohtainen edelleenkin. Olisikohan siinä sanat jonkun muunkin rukoukselle...

"Mistä sinä minut tunnet?"

"Mistä sinä minut tunnet?' kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: 'Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."       Joh. 1:48

Ja tästä kirjoittaa Juha Vähäsarja: "Jeesus näki Natanaelin sieltä, mistä häntä ei ihmisen silmin voinut nähdä. Jeesus tunsi Natanaelin itseasiassa läpikotaisin, jo siitä lähtien, kun tämä vasta sai hahmoansa oman äitinsä kohdussa. Mikään Natanaelissa tai hänen elämässään ei ollut Jeesukselle vierasta.

Jeesus on nähnyt meidätkin aina ja näkee yhä vieläkin. Mikään ei ole häneltä salassa, ei pieninkään ajatus tai teko. Ei yksikään elämäämme kohtaava tapahtuma. Elämämme on kuin avoin kirja Jeesuksen silmien alla. Hänen varjeluksensa on jatkuvasti yllämme ja hänen enkelinsä ovat valveilla suojanamme. Jeesuksen omille hänen todellinen läsnäolonsa on elämän siunatuin asia."    (Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)                                                                   

 

Samaisessa Vähäsarjan kirjasta on nämäkin ajatukset:  "...Pimeä voi yllättää kenet tahansa, milloin tahansa. Läpinäkymätön harso laskeutuu elämän ylle ja peittää näkökyvyn... Pimeyden kätkemän on vaikea itse nähdä mitään ulospääsyä..."

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun se on viety rukoukessa Taivaan Isälle, vaikka mikään ei näyttäisi heti muuttuneen. Kun on rukoiltu, taivaassa alkaa tapahtua ja asia on sen jälkeen vireillä. Ja kun oikea aika koittaa, se saa Jumalan päättämän parhaan ratkaisun."

Virvoitusta kuivaan maahan

Vaikka on ollut sateista vähän väliä, yhä vain minua puhuttelee Raamatussa virvoittavista sateista kertovat kohdat. Ne uppoaa kuin sade kuivaan maahan... eli siitähän se kertoo, että virvoitusta kaivataan.

"Runsailla sateilla sinä, Jumala, vihmoit perintömaatasi.

 Kun se oli näännyksissä, sinä virvoitit sen."  

Ps 68:10 (Raamattu Kansalle -käännös) 

Pomarkun kirkon sisäänkäynti

 

Pomo tulee käymään

Katselin joskus sellaista ohjelmaa, jossa ison firman pomo meni johonkin omaan firmaansa töihin tuntemattomana... Hän oli kuin kuka tahansa uusi taloon tullut,  jota sitten opastettiin talon tavoille. Aikanaan sitten jutun juoni paljastettiin firman työntekijöillekin... Varmaan siinä monenlaista on päässä liikkunut sellaisen ajanjakson jälkeen. On mietitty mitä tuli sanottua tai tehtyä. Katsomassani ohjelmassa pomo oli tutustunut erääseen työntekijäänsä, jolla oli huono asunto ja muutenkin haasteellista. Pomopa yllätti työntekijänsä sitten pistämällä asioita kuntoon tavalla, jota ei olisi osannut kuvitellakaan.

Nämä  tulivat mieleeni kun luin Motoristiraamatusta seuraavia jakeita:

"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä."  Joh. 1:9-12


Ylläoleva kohta Motoristiraamatusta, jonka teksti on Raamattu Kansalle -käännös. Tuon ylläolevan kohdan jakeeseen 11 oli laitettu alaviite: "Sanatarkasti: "Hän tuli sinne, mikä oli hänen omaansa."
Jakeeseen 12 alaviite oli: "Tai: voiman, vallan."

Ei vielä, mutta ihan kohta

"Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa." Hab. 3:17-18

Tämä jae olisi sopinut kevääseen, mutta sopii se nytkin.

 Vielä ei meissäkään oikein mitään näy,  mutta Jumala on armollinen. Hän on pelastaja.

Aina kiitoksen arvoinen

"Kiitetty olkoon Herra joka  päivä. 

Meitä kantaa Jumala, meidän apumme."

  Ps 68:20

Usein sitä ajatukset pyörivät vain omaa pikkuruista rataansa. Joskus  saattaa kuitenkin auringonsäteen lailla päivää valaista ajatus, että meillähän on SUURI JUMALA, KAIKKIVALTIAS! Aina kiitoksen arvoinen, meidän apumme.

Sadetta kuivaan maahan

"Sinä, Jumala, kostutit perintömaasi; ja kun se oli näännyksissä, niin  sinä virvoitit sen." Ps 68:10 

"Herran "perintöosalla" tarkoitetaan hänen kansaansa. Pitkät päivämarssit ja kovat taistelut saattoivat kyllä uuvuttaa monet. Mutta silloin antoi Herra heidän levätä ja syödä, ja niin he vaihvistuivat reippain mielin jatkamaan. Perintöosaasi sinä virvoitit, kun se oli näännyksissä. 
Kaikille ihmisille saattaa elämän taistelu käydä kovaksi ja vaellus tuntua raskaalta. Ja niin me väsymme. Kuinka Herra silloin suhtautuu meihin? Ei hän soimaa eikä nuhtele. Hän ei aja eteenpäin. Hän ei sano: Ryhdistäydy! Hän katselee meitä huolehtivana ja ymmärtäen. Jeesuksestakin kerrotaan, että hän väsyi. Häntä on koeteltu kaikessa niinkuin meitä. Siksi hän voi sääliä meitä. Ja hän antaa lepoa ja uutta voimaa. Jos tunnet itsesi uupuneeksi, vahvistaa Herra sinua. Perintöosaasi sinä virvoitat, kun se on näännyksissä."  

Yllä oleva raamatunkohta sekä alla oleva teksti kirjasta: Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff.

Olen tuntenut itseni viime aikoina aika ryytyneeksi. Tänä aamuna tuo teksti tuntui sopivan minulle. Tuon luettuani kaivoin vielä esiin "Motoristiraamatun",  jossa tekstit ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä. Selasin sitä hieman ja kun silmiini osuivat psalmit, rupesin lukemaan. Lukiessani ällistyin, että tässähän onkin sama jae taas:

"Runsailla sateilla sinä, Jumala, vihmoit perintömaatasi. Kun se oli näännyksissä, sinä virvoitit sen."  Ps 68:10 (Raamattu Kansalle -käännös)

Jännä muuten, että tuossa puhutaan vieläpä runsaista sateista... 

Runsas sade... kaatosade, rankkasade... voi olla kovaa.

  Se täyttää kaikki uomat ja kolot.

 Mutta sen jälkeen on raikasta ja tuoksuvaa...

 

Ilo kuin sadepuro

"He saavat nauttia kylläkseen sinun talosi runsautta, sinun antamasi ilo kostuttaa heidät kuin sadepuro."  Ps 36:9 (Psalmit nykysuomeksi)

Hmm... ulkona alkoi juuri rankkasade... miksihän se ei minua oikein ilahduttanut...:)

Se oli Jeesuksen aloitteesta

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa."
 Luuk. 13:12-13

Jeesus oli synagoogassa sapattina ja siellä oli myös nainen, jossa oli  "ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä."  (Luuk. 13:11). Tänä aamuna kiinnitin huomioni tuohon "hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet". Jeesus näki ja kutsui. Kaiketi nainenkin oli jonkun vilauksen Jeesuksesta nähnyt, mutta tuskin hän jaksoi pitkään tätä tuijottaa. Selkä koukussa ei näe kovin korkealle ja jos haluaa katsoa vaikkapa eteensä tulevaa ihmistä, on käännettävä päätä ja katsottava vinosti ylös.  Ja sellaista ei pitkään jaksa, niskat väsyy.  Millaisin miettein nainen mahtoi sinä aamuna lähteä synagoogaan? Osasikohan hän odottaa mitään?  Oli miten oli, Jeesus näki hänet - ja kutsui luokseen. Miten sekin lienee tapahtunut? Käskikö Jeesus toisten hakea hänet vai kutsuiko Jeesus (keksin naiselle nimen): "Lidia. Tule tänne." Ja nainen höristi korviaan;  "Kuka Lidia? Onko täällä joku muukin sen niminen?"  Hiljaisuus salissa, kenenkään askeleita ei kuulu. Sitten joku sanoo Lidialle: "Hei,  Jeesus opettaja kutsui sinua, etkö mene?"  "Minuako hän kutsui?" Lidia sanoo, ja suuri hämmästys ja ilo valtaa hänet. Ja hän lähtee menemään Jeesusta kohti, toisten hämmästyneiden silmien seuratessa hänen menoaan...

Tästä linkistä voit lukea Raamatun tekstin tapahtumasta: Koivuniemen raamattuhaku/Luuk. 13:10-17

Sananjalka oikaisee kohta vartensa

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:29-31

Sinun puoleesi kurottaudun

"Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela." Ps. 143:6

    

"Armon pyhä työmaa"

Suomen Raamattuopiston päivän sanassa oli tänään pari kohtaa, jotka erityisesti kiinnittivät huomioni.

"Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin..." 

 2 Aik. 14:10

"Kristityn kokema voimattomuus on haava ja kipu, mutta samalla se on armon pyhä työmaa." 

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä huolta vailla

Enkö sanonut sinulle?

"Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan." Ps 62:12

"Me ihmiset olemme hitaita ymmärtämään ja hitaita uskomaan hengellisiä totuuksia. "Kerran on Jumala sanonut."  Sen olisi pitänyt riittää. Kun Jumala, kaikkiviisas, sanoo, tulisi meidän kuunnella, nöyrtyä myöntämään se todeksi ja uskoa. Mutta tuo yksi kerta ei riittänyt. "Kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan." Sinäkin olet kuullut saman totuuden kerran ja kahdesti. Se on kaikunut korvissasi lapsuudesta saakka. "Väkevyys on Jumalan." Oletko myös tarttunut siihen uskossa - ehdoitta, niin että uskallat järjestää elämäsi sen mukaan? Otatko Jumalan vallan lukuun jokapäiväisessä elämässäsi?  "Väkevyys on Jumalan." Hänen valtansa on rajaton. Luota siihen ja elä sen mukaan."


Ylläoleva teksti: Fredrik Wislöff kirjassaan Voimallinen on Hänen armonsa. Kirjassa on "sana vuoden joka päivälle psalmien kirjasta otetuin tekstein".

---

Tuossa alussa, kun oli tuosta hitaasta ymmärryksestämme ja uskostamme ja sítten tuo: "Kerran on Jumala sanonut" niin eikö vain minulle heti siinäkin tullut mieleen, että vain kerran... minulle ei helposti riitä se yksi sanominen... Pitää kuulla toisenkin kerran ja useamminkin. Onneksi Jumala on kärsivällinen kanssamme!
  

Kun kaari näkyy pilvissä

 "Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. 

Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." 1 Moos. 9:12-16

---

Minua ihastuttaa suuresti ajatus, että kun katselen kaarta taivaalla, Jumalakin katselee sitä!

Elämäni kulussa kätesi jälki

"Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: 'Tämä on varmaan hebrealaisten poikia." 2 Moos. 2:6

"Jumalani, sinä voit laittaa kenet tahansa ja minkä tapahtuman tahansa palvelemaan suurta suunnitelmaasi. Niidenkin on täytettävä tahtoasi, jotka taistelevat sinua vastaan. Sinun johdatuksesi kuljettaa meitä joskus kovin vierailta näyttävien maisemien läpi ja laittaa kohtaamaan erikoisia tapahtumia. Monia niistä emme itse osallemme valitsisi. Mutta sinun tiesi ovat erilaiset kuin meidän tiemme. Joosefin lähetit matkaan sallimalla veljien pudottaa hänet kaivoon. Mooseksen asetit purjehtimaan avuttomana lapsena kaislaveneellä vaaralliseen virtaan. Kun rukoilen johdatustasi, auta minua muistamaan, että siihen kuuluu kaikki se mitä kohtaan. Anna uskon silmät nähdä elämäni kulussa kätesi jälki ja auta luottamaan siihen, että sattumat  on matkastani poistettu. Vaikka en löytäisi selitystä tai aina  edes mieltä kokemaani, voin silti uskoa niiden hyvään tarkoitukseen. Olethan rakastava Isäni." 

 (Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)

Virrat kuivaan maahan, vedet janoavalle

"Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunauksesi sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla." Jes. 44:3-4

Hän näkee tämän päivän - kuin myös huomisenkin

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riitttävät sen omat murheet." Matt. 6:34

"Jumalan sana rohkaisee rohkaisemasta päästyään luottamaan lujasti Jumalaan ja elämään pelkäämättä. Raamatussa on paljon rohkaisevia lupauksia juuri siksi, että me  olemme niin pelokkaita ja arkoja ja meidän on niin vaikea irrottaa otettamme elämämme jokaisen pikkuasian hallinnasta. Jeesus sanoo nyt meille: 'Älä huolehdi huomisesta päivästä, vaikka olisi monta hyvää syytä huolehtia. Anna sen tuoda tullessaan mitä sen on tarkoitus tuoda. Elä tämä päivä ensin ja murehdi huomista vasta huomenna.' Jeesus sanoo näin, koska hän tietää pitävänsä omistaan joka tapauksessa hyvää huolta. Hän katsoo meille huomiseksi sopivan päivän ja mittaa oikeanlaisen ristin. Hän tietää tarkasti sen, milloin pääsemme vaivoistamme."

 Ylläoleva rohkaiseva teksti  Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa.

Kutsuttuna paikallaan

Siinä on eroa, saako kutsun "pakko-osoituksena" johonkin paikkaan, vai käykö kutsuja itse kertomassa, että tahtoo juuri sinut, siihen mihin sinua kutsutaan. Aina ei se saatu kutsu miellytä.

Toinen voidaan kutsua suuriin vastuisiin näkyvälle paikalle. Samaan aikaan toiselle voidaan antaa kutsu hiljaisuuteen, paikalle, jossa ei muita näy.  Sellaisen paikan hyväksyminen voi olla vaikeaa, mutta kun kutsuja sanoo, että hän tietää millainen paikka se on, vaikea paikka, mutta silti hän tahtoo sinut siihen, on paikka helpompi ottaa vastaan. Hän ei jätä siihen yksin. Vaikka ei muita näy, hän itse on siinä kanssasi - vaikkakaan silmämme eivät usein häntä näe.

Ei enää vieraana

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa,

 arvoituksen tavoin, 

mutta silloin kasvoista kasvoihin;

  nyt minä tunnen vajavaisesti,

 mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,

 niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 

 1 Kor. 13:12

 

Toisenlainen kuin luultiin?

Aina joskus huomaa ajattelevansa, että tämmöistäkö tämä olikin... Joku asia, tai toive, tai kenties koko elämä, onkin mennyt aivan toisin kuin oli luullut tai kuvitellut.  Joskus saa kokea, että ei ole saanutkaan sitä mitä pyysi. Ainakaan sillä tavoin mitä itse ymmärsi asiasta. Joskus kysyy, että puhummeko me Jumalan kanssa samaa kieltä?  Ymmärrämmekö me jonkin sanan merkityksen  samalla tavoin kuin Jumala? Luultavasti on niin, että me emme vain ymmärrä mitä Jumala tarkoittaa...

Minun ja lasten mielessä ei aina ole esimerkiksi sanalla "hyvä" sama merkitys..  Joku voi sillä ajatella karkkia ja muuta makeaa. Minä voin puolestani sanoa, että olisi hyvä syödä ne porkkanatkin lautaselta. Kaikkea ei tietysti voikaan saada. Emmehän me lapsillekaan anna kaikkea mitä he keksivät pyytää. Ja joskus jotkut jutut mitä lapset meiltä saavat, ovatkin heille epämieluisia...

Minulle on jäänyt lapsuudestani mieleen yksi juttu, jota en silloin ymmärtänyt. Olin alle kouluikäisenä neuvolassa ja sain rokotuksen. Koin silloin, että äidin olisi pitänyt puolustaa minua, enkä käsittänyt, miksi hän ei sitä tehnyt... No, nyt käsitän rokotuksen tarpeellisuuden. Ehkä tämä ei ole kovin hyvä vertauskuva näihin meidän ja Jumalan välisiin ymmärtämisongelmiin, mutta  enhän minä näitä osaakaan selittää. Yritän selvittää ja kirkastaa kaiketi jotain itselleni...

Joskus meillä lapset sanoo minulle vaikkapa, että "te ette ymmärrä". Joskus se tapahtuu tosissaan, joskus leikillään. Kyllä kai mekin sanomme Jumalalle aika-ajoin, ettei Hän ymmärrä... vaikka Hän ymmärtää paljon enemmän kuin me käsitämme.



Olen miettinyt sitäkin, että kun ajattelee vaikkapa Aabrahamin tai vaikka Joosefin elämää, niin oli niissä senkaltaisia kiemuroita, ettei varmasti olisi etukäteen osannut kuvitella Jumalan johdatusta sellaisia teitä, kuin heillä sitten meni. Aabraham sai kierrellä hänelle luvatussa maassa ja mennä välillä Egyptiin nälänhätää pakoon. Luvattua poikaa sai odottaa ikäänkuin "yli ajan" ja vanhuudessa vasta saada hänet. Iisak sai menettää vuosiksi rakkaimman poikansa Joosefin... Joosef puolestaan sai kokea hätää ja ahdistusta omien veljien myydessä hänet orjaksi. Mitä kysymyksiä uskollisesta ja huolta pitävästä Jumalasta mahtoi hänen mielessään ollakaan hädän ja kaipauksen vuosina. Kuitenkin Jumalalla oli suunnitelma, joka kantoi kauas. Vielä voisi jatkaa miettimällä Jaakobin elämän kiemuroita, tai itse Jeesuksen. Kuningas, joka ei ilmaissut valtaansa siten, kuin monet olisivat toivoneet.

Ei Hän meille kaikkia yksityiskohtia ja tarkoituksiaan kerro. Vankkumatta Hän kuitenkin suunnitelmaansa toteuttaa.

Tämmöistä pohdintaa tänään, aika sekavasti esitettynä vielä.  En tiedä saako tästä nyt "langanpäästä" kiinni lainkaan. Sitä kokee, ettei ole edes "eskari-ikäinen" vielä Jumalan koululaisena... ehkä sellainen päiväkotilainen...


(tämmöistä olin pohtinut toukokuun alussa, laitetaan nyt tämäkin pohdinta julki)

Teltan pystytys

Meillä nuorimmaiset tahtoivat teltan pystyyn. Minä puolestani en tahtonut. He saivat kuitenkin luvan itse yrittää. Jälkeenpäin kuulin, että hommassa oli ollut vaikeutensa.
Ensin ei ollut lainkaan tiedetty, miten se pitäisi koota. Oli sitten onneksi löydetty ohje ja sen mukaan yritetty toimia. Siltikään teltta ei ollut mallikelpoisesti pystyssä. Ei oltu osattu joka kulmaa vetää oikeaan asentoon. Ja pystytys ei muutenkaan olisi voinut mennä täydellisen hyvin, koska teltan etukatoksen keppi oli mennyt poikki aiempina kesinä. Ja pystytyspaikkakin oli huono. Siinä pystyttämässään teltassa kuitenkin leikkivät leikkejään. Tänä aamuna teltta purettiin. Oli mahdollisuus, että sade tulee ja kastelee kaiken. Kuka sen teltan seuraavaksi mahtaa pystyttää...?

"Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista..." Jes. 38:12

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.  Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana..." Job 19:25-27

Kohtaamisia

Kolme kohtaamista. Elia oli masentuneena luolassa. Jumala kysyi häneltä: "Mitä sinä täällä teet Elia?"  Ja Elia kertoi huolensa aiheen; hän pelkäsi henkensä edestä. Jumala käski hänen mennä ulos odottamaan. Siitä kulki ohitse Herra. Hänen edellään tuli myrsky, "joka halkoi vuoret ja särki kalliot", mutta ei Herra vielä siinä ollut. Sitten tuli maanjäristys ja tulikin, mutta ei Herra ollut niissäkään. Sitten tuli hiljainen tuulen hyminä. Siinä oli Herra. Ja jälleen Hän kysyi Elialta. "Mitä sinä täällä teet, Elia?"  Tämä Elian kohtaaminen Jumalan kanssa löytyy kohdasta 2. Kun. 19:9-13.

Mooses kohtasi Jumalan kätkettynä kallion rotkoon. Mooses oli pyytänyt, että saisi nähdä Jumalan kirkkauden. Ja Jumala näyttäytyi hänelle selkäpuolelta. Tämä löytyy kohdasta 2. Moos. 33:17-23.

Paavali. Hän koki, näki ja kuuli, taivaaseen temmattuna suuria:"sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua." Näistä kerrotaan kohdassa 2. Kor. 12:2-4.  Kuitenkin jotkut väittivät Paavalia heikoksi: "Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko..."  (2. Kor. 10:10). Suurien kokemustensa vastapainoksi oli Paavali saanut jonkin "pistimen", jonkinlaisen kiusan, jonka poistamista hän oli rukoillutkin, mutta lopulta hyväksynyt sen, koska Jumala sanoi hänelle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9).

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7

Salatut syyt

Ihminen pyrkii aina löytämään selityksen; itseään tyydyttävän vastauksen, elämän kipeisiin ongelmiin. Ihmettelemme ja kyselemme, miksi meillä on tämä ongelma? Miksi vastaus viipyy? Tai miksi sitä ei koskaan tullut? Miksi -kysymyksiä riitttää... Niitä löytyy jokaisen omasta elämästä ja niitä voi löytyä ympäröivästä todellisuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että Jumala kuulee meidän rukouksemme! Silloinkin, kun sitä ei ole edes sanoiksi puettu.

Hänellä on salatut syyt siihen, mitä meille tapahtuu; siihen, mikä meille näyttäytyy vain onnettomuutena, vastaamattomina hätähuutoina. Kun tuli Jeesuksen aika käydä ristille, opetuslapset eivät voineet käsittää sitä. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma, jonka vaikutukset olivat kauaskantoiset... Kaiken piti mennä, niin kuin se meni. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan harkittu.

Kunpa uskaltaisimme luottaa Sinun rakkauteesi ja huolenpitoosi silloinkin, kun tuuli on meille vastainen, eikä aurinko paista teillemme!

---

Johanneksen evankeliumin luvussa 13 Jeesus sanoi Pietarille: "Mitä minä  teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät." (Joh. 13:7). Samassa luvussa on montakin kohtaa, josta huomaa, etteivät opetuslapset silloin käsittäneet mitä oli tapahtumassa.

Sinä päivänä

"Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." Jes. 29:18-19

Sankari joka auttaa

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, 

 sankari, joka auttaa.

Hän ilolla iloitsee sinusta,

 hän on ääneti,

sillä hän rakastaa sinua, 

 hän sinusta riemulla riemuitsee." 

Sef. 3:17 

...

On suuri väkijoukko sankariaan ihailemassa ja sen keskellä, päätään pidempänä,
 HÄN, sankari itse.
HÄN ympärilleen katselee, kättelee ja koskettaa.
 Jokaisen tahtoo nähdä ja rakkaudesta liikuttuneena - sanattomana.

(siinä sanallinen kuvani ylläolevasta jakeesta...)

  

Maisevat vaihtelevat - Herra on sama

"Hyvyydessäsi sinä, Herra, olit auttanut minut vuorille turvaan. Kun sitten käänsit pois kasvosi, minä hätäännyin. Sinua, Herra, minä huusin, Jumalani, sinulta rukoilin armoa." Ps. 30:8-9 (Uudempi käännös)


Kätesi jälki on välillä helppo nähdä ja ymmärtää. Kuka muu olisi tämän kaiken voinut tehdä, kuin sinä? Kenen toisen käsistä olisivat nämä näkymät ja tämä kauneus voineet saada alkunsa? Tälläisinä hetkinä on helppo uskoa apuusi. Olen turvaassa lähelläsi.

Kun sitten käännät hetkeksikin pois kasvosi, minä hätäännyn. Kuvittelen, ettei apusi näihin laaksoihin enää ylettyisikään. Pelkään, koska en voi tuntea läsnäoloasi ja läheisyytesi turvaa. Mutta olethan sinä lähellä joka paikassa. Mihin voisin edes yrittää paeta katsettasi? Minä käännyn puoleesi ja huudan sinua. Sinä kuulet ja suljet minut hiljaa vahvojen käsiesi suojaan.


 (Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä armon suojassa)

Huolten keskelläkin huoletta tähän päivään

Palaan vieläkin saman päivän tekstiin Aamun ensimmäinen -blogissa, josta jo muutama päivä sitten lainasin. Tällä kertaa laitan tähän pienen pätkän Mummin itsensä kirjoittamaa:

"...Jumala pitää meistä huolen. Kaikki huolet saamme jättää Jumalalle rukouksessa. Hän Kaikkivaltias on meitä siunaava ja auttava ja voimme iloita alkavasta päivästä, ja ottaa sen kiitoksella vastaan Isän kädestä."

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella Jumalalle tiettäväksi, 
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7
 

Käsiinsä piirrettynä

Mies avaa kätensä ja katsoo kämmentään. Siinä on ruma jälki. Se tuli siihen luodista, joka lävisti hänen kätensä. Mies värähtää tuskallisista muistoistaan ja ravistaa päätään ikäänkuin haluten karistaa ikävän muiston mielestään. Hän kääntää katseensa kauas mietteissään.

Sitten hän katsahtaa uudestaan kättään. Hänen mieleensä tulee uusi ajatus. Hän ajattelee henkilöä, jonka puolesta jälki hänen käteensä tuli. Olisiko hän toiminut toisin, jos nyt saisi asian päättää? Tai jos nyt tulisi sama tilanne? Sama tilanne... vankileirillä... Hänen rakas ystävänsä olisi kuollut, jos hän ei olisi laittanut kättänsä tieten väliin ja työntänyt kiireesti ystäväänsä syrjään ja ottanut samalla luodin omaan käteensä. Vanginvartija oli raivostunut, mutta siihen oli tullut hänen pomonsa, joka oli sanonut, että nyt riittää...

Tuo  hänen rakas ystävänsä on nyt kaukana, eikä hänestä ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Mutta... edelleenkään hän ei voisi toimia toisin. Mies puristaa kätensä nyrkkiin ja hänen suupielensä kiristyvät.  Hetken hän on mietteissään ja sitten hän avaa hitaasti nyrkkinsä. Hän katsoo jälleen rumaa arpea - ja hänen suupieliinsä nousee hymynkare. Hän näkeekin nyt  kädessään ikäänkuin ystävänsä onnelliset kasvot. Hänen ystävänsä saa elää - vapaana.  

(kuvitteellinen kertomus)

------

Kädet ovat aina näkyvissä. Niihin kiinnittää yleensä huomiota vain, jos niissä on jotain erikoista. Jeesuksella on molemmissa käsissään naulan jäljet. Niitä katsoessaan Hän näkee meidän kuvamme... 

Kaikille huolissaan oleville

Tänä aamuna sain lukea Aamun ensimmäinen  -blogista niin lohdullista tekstiä, että laitan tähän linkin sinua varten, jos vaikka teksti ilahduttaisi sinuakin!

 Aamun ensimmäinen/Älkää mistään murehtiko

Ja tähän, itsellenikin ihan muistiin pikku pätkä  tekstistä (joka kohta on Lutheria): "...Jos kuitenkin esiintyisi jotakin, joka pyrkii murehduttamaan teitä, niin suhtautukaa siihen siten, ettette lainkaan käy käsiksi murheeseenne, vaan jätttäen sen syrjään, käännytte rukoillen ja anoen Jumalan puoleen ja rukoilette häntä tekemään kaiken sen, mitä aioitte saada aikaan murehtimisellanne..."

 Siunattua alkuviikkoa sinulle!

Miten Mooses sai nähdä Herran?

 "...Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa." Moos. 33:21-23


Mooses sai pyytämänsä. Herra lupasi näyttäytyä hänelle. Emme tiedä miten  Mooses ajatteli kaiken tapahtuvan. Ajatteliko hän kenties, että hän näkee Herran suoraan edessään? Hän sai nähdä Herran, mutta ensin hänen piti asettua kalliolle odottamaan, Herran läheisyyteen. Joutuiko Mooses odottamaan pitkään, vai tuliko Herra heti, sitä ei Raamattu kerro. Kun Herra saapui, asetettiin Mooses kallion rotkoon (tai kallionkoloon, uudempi käännös)  ja Herra vielä peitti hänet kädellään. Millaista se mahtoi olla? Oliko siellä kenties pelottavaa, pimeää ja ahdasta, Jumalan käden alla, rotkossa? Jos oli pimeää, niin näkyikö Jumalan valtaisa kirkkaus Mooseksen silmiin kuin salamat suljetuille silmille pimeänä yönä?  Herra kulki ohi. Kun Hän oli ohittanut Mooseksen, sai Mooses nähdä Herran - selkäpuolelta.  Enempää Mooses ei olisi kestänyt.

Voit lukea halutessasi  Mooseksen pyynnöstä ja Jumalan vastauksesta tästä linkistä:  Koivuniemen Raamattuhaku 2. Moos 33:12-23.

---

Rotkon pohjalla voi olla pelottavaa, sinne ei välttämättä aurinko paista. Siellä voi olla vaikeakulkuista maastoa; ryteikköä tai suota. Ja siellä voi ruveta pelottamaan, että mitä petoja  siellä liikkuu... Tämäntyyppisenä minä rotkon näen, kun lähettyvillä on sellainen. Kallion laelta sinne on kyllä mielenkiintoista katsella, mutta pohjalle ei mielellään mene yksin.

 

Enkö minä sanonut sinulle?

"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Näin Jeesus sanoi Martalle, joka kauhisteli, että mitä Jeesus oikein oli tekemässä, kun aikoi avauttaa haudan, jossa oli haiseva ruumis. No, kohta Martta saikin nähdä. Kuollut tuli ulos haudasta. Inhimillisesti mahdoton muuttui mahdolliseksi.

Ja enkö vain siltikin löydä usein itseäni kauhistelemasta, että mitä Hän aikoo tehdä? Tuijotan olemattomia omia mahdollisuuksiani ja unohdan Kaikkivoivan Jumalan. Pakko huutaa kuin sekin  isä, joka toi poikansa Jeesuksen luokse: "Minä uskon. Auta minua epäuskossani"* (Markus 9:24).  Ja Jeesus auttoi. Poika sai avun, vaikka opetuslapset eivät olleet kyenneet rukouksillaan häntä parantamaan.
---
* Markus 9:14-29. Käytin tässä Uusi Tie -lehdeltä saamaani käännöstä; Jumalan kansan Pyhä Raamattu. Se perustuu aiemmin käytössä olleeseen kirkkoraamattuun (1933/1938), mutta käännös ja kieli korjattuna.