Miten kauan?

Miten kauan ihminen jaksaa elää toivossa - ilman näkemistä? Silloin sen toivon täytyy olla todella varma ja vahva. Muuten ihminen uupuu, kuin autiomaassa ilman vettä.

"Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä." Ps. 78:15

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti," Hebr. 6:19

"...pankaa täysi toivonne siihen armoon..." 1. Piet. 1:13

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

Lunastus on täydellinen - kitukasvuiselle ja alamittaisellekin

Lukuvuorossa oli tänään Kol. 1:9-14. Siinä alussa (jakeet 9-10)  luetellaan, mitä kaikkea kirjeen vastaanottajille sanotaan rukoiltavan:  hengellistä  viisautta ja ymmärrystä, täydellistä Jumalan tahdon tuntemista, elämistä Herralle kunniaksi ja hänen mielensä mukaan, hedelmän kantamista, hyvän tekemistä ja kasvua Jumalan tuntemiseen... Itseeni tuon lukeminen vaikutti masentavasti, koska omat puutteet huomaa selvästi. 

Mutta sitten on Kristuksen työ! 

"Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.  

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:11-14 KR-92 

Jumala puhuu unienkin kautta!

Luin Seurakuntalaisesta juttua Iranista. Siinä oli hyvin mielenkiintoinen tieto, jonka luettuani hihkaisin mielessäni, että "Vau!":

"Ansarin mukaan henkilökohtaiset näyt  ja ilmestykset ovat yhä kaikkein suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö."  "Ihmiset kohtaavat Jeesuksen unenomaisissa ilmestyksissä ja sen seurauksena saattavat ottaa yhteyttä muihin kristittyihin tai etsiytyä evankeliumin äärelle." 

Seurakuntalaisen juttu tässä: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/iranin-uskonnollinen-tilanne-yllattaa-uskonnottomuus-on-yleista-ja-kristittyjen-maara-kasvaa/

Jumalalla on kaikki keinot käytössään! Hän pystyy puhumaan ja toimimaan ilman ihmisen toimintaakin, vaikka ihmisille onkin annettu tehtäväksi evankeliumin kertominen. 

Mutta onhan Jumala unen kautta puhunut jo ammoin ihmisille; kuten vaikkapa pakomatkalla olleelle Jaakobille. Tässä kohtaa onkin hyvä mainita sivusto, jonka äskettäin löysin. Kyseinen sivusto on englanninkielinen ja sen nimi on: "Hebrew for Christians." Siellä on paljon mielenkiintoista luettavaa Raamattuun liittyen! Ja samalla voi oppia halutessaan jotain hebreastakin. Vaikka itselläni on aivan surkea englannintaito, en mielelläni edes käytä sanaa "taito", niin olen sen silti tajunnut, että mielenkiintoista siellä on. Tällä viikolla on luettavana mm. myös  juuri siitä Jaakobin unesta, ja selitystä siihen liittyen, että mitä jotkut hebreankieliset sanat siinä varsinaisesti tarkoittavat.

Tässä linkki Hebrew for Christians -sivustolle:

https://www.hebrew4christians.com/index.html#loaded

Herran lahjana...

"Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut."

Jesaja 45:8 KR-92 

Rohkaisun sanoja tähän päivään

"... Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa..." Sef. 3:16-17 KR-92 

"... He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla..." Joh. 21:3-4 K-92 

"Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksemme kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."  Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne  myös panette toivonne Jumalaan." 1. Piet. 1:13-21 KR-92 

1. Tess. 5:12-28

Luin näitä itse viimevuotisesta päivän sanasta ja tarjoilen tässä sinullekin samat jakeet, koska koin itse ne rohkaisevina.

Kaiken kohde - ja puutteidemme täyttäjä ja anteeksiantaja

Aamun jakeista tuli jotain ajatuksia,  mutta en oikein jaksanut ruveta tänne niitä aamulla naputtelemaan. Vihkoon kuitenkin kirjoitin niitä jakeita muistiin. Tässä ne ovat.

Ps. 103:1-4, Ps. 103:8-10, Ps. 143:2    KR-92

Matt. 25:44, Matt. 25:40   KR-92

Kol. 1:27    -33/-38

Että en unohtaisi mitä hän on hyväkseni tehnyt:

Antanut syntini anteeksi; ne puutteenikin, teot  jotka jätin tekemättä Hänelle, koska en katsellut  toisessa ihmisessä Häntä; Jeesusta!

"...kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin..."*

"Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin."

Tässä kohtaa voi olla hyvä miettiä niitä omia kiusauksia ja koettelemuksia... ja huomata, että Jeesus on joutunut kokemaan sitä samaa. Joten... vaikka me lankesimme...:

"Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme."

 
"...sen tähden..". Me saamme ja voimme rohkeasti lähestyä häntä. Emme saa osaksemme ynseää, kylmäkiskoista, armotonta kohtelua, vaan myötätuntoa.

"Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta."

Jeesuskin valittiin ihmisten joukosta... mutta samalla hän oli paljon enemmän: ylipappien ylipappi ja Jumalan oma Poika! Jeesus oli/on täydellinen ylipappi vajavaisten  ylipappien joukossa.

"Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa: - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." Hebr. 5:1-6 KR-92

 

"Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa." Hebr. 4:14 KR-92 

Meillä on... Ikuinen ylipappi! Muita ei enää tarvita!  Se on ihmeellistä. Niin ihmeellistä, että se helposti myös unohtuu, koska se on niin suurta, ikäänkuin se ei meille kuuluisikaan, vaan joillekin muille, niille onnistuneille. Mutta ei kukaan ole "onnistunut" ilman Jeesusta! Häntä me kaikki tarvitsemme - joka päivä - enemmän kuin käsitämnekään. 

---
* Otsikko oli vanhemmasta käännöksestä.

Se virta ei ehdy, ei kuivu!

Elämän vaikeuksien keskellä me saatamme usein valittaa, kuin sanoisimme: "...sinä olet minulle kuin ehtyvä puro..."*. Kun emme näe mitään, vaan hapuilemme kuin pimeässä. Hän, Isä, kuitenkin näkee meidät. Minua rohkaisi, ilahdutti tänä aamuna tämä päivän sanasta löytämäni jae: 

"...Juoksevatko koskaan kuiviin kaukaa virtaavat vedet? Mutta oma kansani on unohtanut minut!..." Jer. 18:14-15 KR-92 

"Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR-92 

TOIVO ON OLEMASSA 

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan ei turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 -33/-38

Kun Jumala sanoo, että hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon, sellaistahan ei kaipaa, joka sen jo kokee omistavansa. Mutta hän, joka kokee toivottomuutta tulevaisuutensa suhteen, voi tarttua rohkaistuneena tuohon lupaukseen; on kuitenkin toivo olemassa, vaikka se ei juuri nyt pilvien takia näy.

"Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19 -33/-38

---

* "Miksi kestää kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy." Jer. 15:18  -33/-38

"Maljallisen kylmää vettä..."

"Vettä?" Sain kuulla taannoin, kuinka joissain maissa ollaan aina varauduttu tarjoamaan vettä saapuvalle, lähes ensimmäiseksi. Vesi on arvostettua janoiselle ja kuumassa olevalle. Ja raikas, puhdas vesi senkin vuoksi, jos vedensaanti on jollain tavalla ongelmallista. Tuli mieleen, ja ikäänkuin paremmin ymmärretyksi, ne Jeesuksen sanat veden tarjoamisesta: 

"Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Matt. 10:42

"Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen kylmää vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41

Meillä täällä kylmässä maassa ei tarjota ensimmäisenä tulijalle vettä, sitä ei osata samalla tavoin arvostaa, koska täällä sitä helposti saa, eikä kuumaakaan ole kuin vähän kesällä. Täällä me tarjoilemme kahvia. Ehkä me kohmeiset sitten tarvitsemme sitä, tms., lämmittämään ja virkistämään itseämme...

Mitähän Jeesus olisi mieluiten juonut, jos olisi asunut tällaisessa maassa? Olisiko juonut kahvia tai teetä? Ehkä ainakin joskus sanonut, että "ihan vesi riittää"? 🙂

Ajatukset siinä pidettävä - virkkuun antamia näkökulmia

Saa olla tarkkana, erityisesti joissain kohdin. Välillä saa mennä vapaammin. Joskus ei ole ollut riittävän tarkka, joten joutuu ehkä peruuttamaan ja ottamaan uusiksi jonkun kohdan. Reikien oikeaa paikkaa on joskus vaikea hahmottaa, vaikka on mallipiirroskin käytössä. Joutuu tarkastelemaan työtä hieman etäämpää ja laskemaan ehkä pylväitä ja tehtyjä raitoja...

Ei tämä eksynyt "väärään" blogiin. Virkuuni kanssa tuhratessa tuli ajatuksia, jotka tuntui sopivan uskonelämäänkin. Eipä sitten ihme, että Jumala näkee meidän "reiät", "ristikot" ja "pylväät" oikein, ja oikeilla paikoilla, vaikka meistä kaikki on monesti ihan sotkua. Hänhän sen meidän ohjeenkin teki... ❤️

Jumalan rakastamana

Sellainen osa tuli mieleen, kun oli  lukenut tälle päivälle kalenteriin ja päivän sanaan merkattuja jakeita: 

"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen." Hes. 34:11

"Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä " Ps. 63:7 KR-92 

"... Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." 1. Kor. 13:12 KR-92 

"Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit"." 1. Piet. 4:8 KR-92 

"Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." Luuk. 17:4 KR-92 

Tarvitsin itse tällaisia vakuutuksia,  joten siksi juuri nuo puhuivatkin minulle siitä, että kaikesta huolimatta saan olla hänen rakastamansa. Noiden sanojen mukaan:

Hän etsii minut ja pitää minusta huolta.

Hän ajattelee minua yön hetkinäkin.

Hän minut täydellisesti tuntee.

Hänen suuri rakkautensa peittää paljot puutteeni. Hänellä on kärsivällisyyttä antaa minulle anteeksi monta kertaa päivässä toistuvat väärintekoni.

"Minä olen rukoillut sinun puolestasi" - sanoi Jeesus

"Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi..." Luuk. 22:32 KR-92 

"Mutta minä olen rukoillut..."  Pietarilla tuli olemaan edessään varmaankin (uskon)elämänsä suurin pettymys! Hän tulisi kieltämään Herransa ja Mestarinsa; Jeesuksen. Jeesus tiesi sen jo ennakolta. Mutta silti hän oli sanonut tälle kaverille, että "tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani"*. Miten se oli mahdollista? Miten niin saattoi käydä, lupauksesta huolimatta?  Ainoa selitys lienee varmasti juuri siinä, että Jeesus oli rukoillut...! Niin hän tekee meidänkin puolestamme. Kunpa vain omissa pettymyksissämme ja lankeemuksissamme muistaisimme sen.

Ja pitää vielä sanoa tämä: Jeesus myös kohtasi Pietarin  sen kaiken jälkeen siellä rannalla... Pietari uskalsi mennä kohtaamaan häntä... Vaikka voitaisiin ajatella, että Jeesus olisi voinut käskeä häntä häipymään silmistään sellaisen kieltämisen jälkeen. Mutta ei! Koska Jeesus rakasti Pietaria koko sydämestään - koko ajan! Niin meitäkin...

"mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Luuk. 22:32 -33/-38

* "Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tällä kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Matt. 16:18 

Simonista tuli Pietari. Kieltäjästä seurakunnan "kallio". Sen "kallion" täytyi tuntea nahoissaan, ettei se voima ollut hänestä itsestään. Kaikki oli lahjaa. Monellekohan ihmiselle Pietari sai/(joutui) puhumaan omasta kipupisteestään, ollen niin avuksi keskustelukumppanilleen...? 

---

Tuo ylinnä ollut Jeesuksen sana oli tämän aamun luettavissa. Se oli lyhyydestään huolimatta niin vaikuttava, että halusin siitä kirjoittaa. Siunausta sinun päivääsi!☀️

Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala.

Sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27 

Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!

Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...

Matt. 22:1-14 KR-92

Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!

Yön pimeyttä ... ja Jumalan valoa!

Yhtäkkiä laskettu pimeys ympärille, sähkökatkon muodossa, kun olin yhtä kesken olevaa juttua kirjoittamassa. Se täyden pimeyden  hetki toi mieleen tämän sanan: "...tulee hetki, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä..."

Nyt on sentään jotain valoa, kun kynttilän pystyi sytyttämään. Vähäinenkin valon pilkahdus riittää joskus.

Jeesus sanoi (sokeaa parantaessaan): "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.  Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:4-5   

"Sillä he eivät pysty"

 "...sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua..." Luuk. 14:14  KR-92 

"Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, äläkä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei - kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkan silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista." Luuk. 14:12-14 KR-92 

"Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista." Matt. 15:35-37 KR-92 

---

Nämä aamun jakeissa olleet puhuttelivat minua. Mitä meillä on, jota emme olisi lahjaksi saaneet? 

Siinä oli varmasti hetken tauko... kun Jeesus odotti heidän vastaustaan

Jeesus paransi paljon kärsineen miehen. Luukas kertoo (14:1-6 KR-92): 

Hiiskumaton hiljaisuus...  Ei kuulu vastausta. 

Kun vastausta ei tule, Jeesus toimii. Kärsinyt mies saa avun. Eivätkä oppineet vastaa mitään Jeesuksen toiseenkaan kysymykseen...

"Päivästä päivään..."

Kun mietin erästä asiaa, että kuinka senkin saisi järjestettyä, kun omia mahdollisuuksia ei siihen ole;  tuli mieleen tällainen ajatus: Päivästä päivään meitä kantaa Herra, meidän apumme.

Etsin jakeen: "Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (Sela)." Psalmit 68:20 KR-92 

Vanhempi käännös sanoo saman asian  näin: "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela."  Ps. 68:20  -33/-38

Ja vielä vanhempi käännös v.1776 sanoo sen näin, tuoden mielekiintoisen näkökulman asiaan:

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös  auttaa meitä, Sela." Ps. 68:20 Biblia 1776

Kolmantena päivänä työ tuli valmiiksi

"Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä minä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa." Evankeliumi Luukkaan mukaan 13:31-33 KR-92

Se "kettu" - Herodes - aikoi. Mutta sen aikomuksen toteutti lopulta Jerusalemin uskonoppineet Pilatuksen avustuksella, eli roomalaisten. Oikeastaan sitä oli toteuttamassa kolme tahoa: Kuningas Herodes, juutalaisten johtomiehet sekä roomalaiset Pilatuksen johdolla. Halu, päätös ja toteutus.

Mutta asia oli paljon suurempi - ja suuremmissa käsissä kuin maallisten vallanpitäjien. Jumala toteutti suunnitelmansa näiden kautta, sillä aivan alunalkaen oli Jumalalla suunnitelma pelastaa ihminen (syntiinlankeemuksen seurauksista). Ja se tapahtui Golgatalla, kun Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien tähden. Ei omiensa. Työ saatiin päätökseen. Ja kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista.

Rakastunut... jo kauan, ja aina vaan!

"... niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta" ... "Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme." Ef. 5:25,29-30 KR-92

"...ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Ef. 5:31

 

❤️❤️

Seurakuntaahan verrataan morsiameen... johon sulhanen on rakastunut. Jeesus on rakastunut seurakuntaaansa; meihin, omaansa, jota vaalii kaikella rakkaudella, pitää huolta - ja odottaa sitä riemullista hetkeä kun jälleen kohtaamme! Enkö voisi jo uskoa sen, että hän on tosissaan, rakastaa todella minua, vaikka olenkin omasta mielestäni aivan arvoton hänen rakastetukseen...

Kun talon isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta.  Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän  pani sen mielissään  merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää?  Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan.  Hän katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä tänä aamuna luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"  jutun* kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo  ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän  tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos  hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92 

Sietämätöntä...?

Meillä on nyt sietämättömän tuntuinen tilanne, useammista asioista koostuva, jonka yksityiskohtia en tarkemmin avaa. Mietin tänä aamuna, että onko  tällainen tilanne tarpeen, miksi? Jobkin kyseli, mutta kun Jumala alkoi puhua, sanoi Job, että korvakuulolta vain oli kuullut ja nyt hän on hiljaa. 

Monilla ihmisillä on vaikeaa juuri nytkin, hyvin moninaisista syistä, ja paljon pahempana, kuin meillä. Ja kysellään sitä, että onko, ja miksi, tarpeen? Kuinka ihminen, joka on alunperin luotu paratiisin olosuhteisiin, voi ylipäätään kestää omissa ahdingoissaan? Varmaankin ainoastaan Jumalan tuella.

Mielenkiintoista tänä aamuna oli, että kun olin muistellut noita Jobin sanomisia, ja katsoin sitten kalenterista ja käyttämästäni päivän sanasta jakeita, oltiin niissäkin joissakin vaiti Herran edessä.

"Silloin Job sanoi Herralle: - Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen." Job 40:3-4 KR-92 

"Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomusssa ja tuhkassa. Job 42:5-6 KR-92 

"... Jumalan on valta."  Ps. 62:12 KR-92 

Pohjasakkaa vai jotain muuta? ❤️

Omat tuntemukset voivat olla joskus sellaiset, että on kuin pohjasakkaa. Mutta oltaisiinko kuitenkin ihan jotain toisenlaista? 

"... Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita..." Kol. 3:12

Kun jokin päivä sitten ajatuksiani vihkoon kirjoitin, tuli vihkoon suttuinen kohta... Muutin sen sydämeksi. Kenties Jumalakin muuttaa meidän suttuiset kohtamme rakkauden merkeiksi? 

❤️❤️❤️

---

Toisen blogini tämänaamuinen, tavallaan samaa asiaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

Lohdullinen sana

"Jeesus meni Pietari kotiin

 ja näki..." Matt. 8:14  KR-92

Silläkertaa Jeesus näki sen kuumeen. Muilla kerroilla - ja tänään,  voi nähdä jotain muuta vaikeutta.

Pietarin kotona se ei jäänyt pelkkään näkemiseen, vaan Hän teki asialle jotain; paransi kuumeen. Hän voi tehdä jotain meidänkin asioillemne.

Kuin olisi sanonut: Käyttäkää sitä...

Luuk. 8:22-25 KR-92

Kuin Jeesus olisi kysynyt, että mihin te sen pistitte? Tai sanonut, ettei se mikään koriste-esine ole, vaan ihan käyttöön tarkoitettu. Opetuslapset olivat ihan todellisessa vaarassa, ja heidän uskonsa oli jossain muualla kuin käytössä. Sitä se tosiaan meilläkin on, harvaa meistä voi sanoa oikein uskon mieheksi tai naiseksi. Uskoni on kuin se koriste-esine, jota pidetään vain jossain, vaikka se on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön. 

Mietin myös sitä, että mitä usko oikeastaan on? 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 

Jeesuksen mukaan opetuslapsillaankaan ei ollut uskoa sinapinsiemenen vertaa... Saati meillä sitten. Mutta Jeesus kuuli heidänkin pyyntönsä... Eikö sitten meidänkin? ❤️ 

Siunausta sinun päivääsi! 

---

Lähtivät "vastarannalle"... Jeesus varmaankin tiesi ne vastaiset aallot ja myrskyn, joka oli tulossa. Ja nukkumisensa.  Ehkä oli suorastaan tarkoituskin panna opetuslapset koetteelle?  Emme tiedä.. Mutta opetuslapset joutuivat todelliseen vaaraan... Jeesushan vain nukkui. Mutta siltikään ei ollut lopullista ja todellista hätää, koska ilmojen ja aaltojen Valtias oli mukana veneessä. 🌊🌅⚓

Kaikki odottavat jotain...

 

"Meidän sielumme odottaa Herraa,

hän on meidän apumme ja kilpemme."

  Ps. 33:20

Myrskytuulen pudottama

Kun ahdistus sulkee suun niin, ettei jaksa rukoillakaan, kun on kuin myrskyn raastama; entä jos tuleekin joku, joka nostaa maahan pudonneen?

Joku, jolla on kaikki valta, voima, kunnia? Täydellinen rakkaus pudonneita kohtaan? Kyky luoda täysin uutta?

Eikö se ole järisyttävää? 

"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! 

Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista 

ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." 

Jes. 54:11-12

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma..."

"Ollaan muutamaa kokemusta viisaampia." Kun kuulin tuon sanomisen, joku päivä sitten, jäin miettimään kokemuksia, joita elämä meille ylipäätään tarjoilee. Välillä ollaan kuin seikkailupuistossa, tai kenties pikemminkin kuin kummitusjunassa. Se viisauden karttuminen eri kokemuksien avulla voi olla monesti hyvin rasittavaa ja pelottavaakin, varsinkin jos ei ole seikkailijatyyppi, vaan rauhallista ja tasaista kaipaava. 

Mutta niin lienee Jumala nähnyt hyväksi, että pelottavatkin kokemukset, ja ehkä joskus varsinkin ne, opettavat meille jotain Hänestä. Vaikka niissä vaiheissa ihminen itse ei ymmärrä vielä yhtään mitään, ja kyselee, että miksi tämä näin on.

 

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä

 teidän Isänne

 on nähnyt hyväksi 

antaa teille valtakunnan." 

Luuk. 12:32 

Joku, eli Isoveljemme Jeesus, tarvittiin muistuttamaan meitä siitä,  että ylipäätään olemme Isämme lapsia. Kuin myös siitä, mitä Isä on nähnyt hyväksi meille armossaan antaa: valtakunnan! Se  meitä, Isän lapsia ja perillisiä, odottaa. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Vaikka emme koe itseämme arvollisiksi siihen.

Miten se ilahduttikaan niitä, joille se sanottiin!

"Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua."

 Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja  veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark. 3:32-35 KR-92  

Olla nyt Jeesuksen sisaria, äitejä, veljiä! 

"Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi." Hebr. 2:11 

Hän tuntee kaikki ajatuksemmekin. Eikö sitten kaikkea muutakin?

Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Näin jotakin unta, jossa oli viitteitä siitä, mitä mielessäni pyörii. Kun heräsin, mietin, että Herra tietää tarkkaan, aivan täysin, kaiken sen, mitä meillä elämässämme on. Koskee se sitten mitä tahansa. Hän tuntee täysin mielemme liikkeet, kuin myös ulkoiset olosuhteemme. Nyt - ja tulevaisuudessa.

Ahdistuksessani minä voin rukoilla häntä, ja jollakin tavalla Hän vastaa. 

Ahdistuksen keskellä voi joskus olla niin, ettei ihminen jaksakaan siinä omassa ahdingossaan esittää niitä omia rukouspyyntöjään, vaikka niitä mielessä on. Toivottavaa on, että silloin on niitä, jotka toisen puolesta niitä Jumalan eteen kantavat. Mutta vaikka ei olisikaan, Jumala kyllä kuulee huokauksemme sanoittakin!

"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa." Ps. 139:2

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps. 139:4