Armosta kiinni pitäen...

JOKA AAMU... Kun olen ajattelemassa,  miten vaikealta lähes joka aamu tuntuu; välittömästi, tai oikeastaan ennen kuin ehdin ajatustani ajatella loppuun asti, tuli tilalle tämä: 

"Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa..."

 (virrestä 547)

🌟🌟🌟

VIELÄKIN ARMOSTA... 

"...."Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pitämään kiinni Jumalan armosta." Apt. 13:43 KR-92

On eri asia puhua ja katsella pelastusrengasta, kuin pitää siitä kiinni!

Kiinnipitämisen hetket tositilanteessa voivat olla vaikeita, mutta otetta ei kannata irrottaa. Pelastaja näkee sinut joka hetki, tulee luokse!

---

https://virsikirja.fi/virsi-547-joka-aamu-on-armo-uus/

Ei hylätty... vaan Jumalalle rakas

En minä ole hylännyt sinua. 

En ole unohtanut sinua.

En ole jättävä sinua avutta.

Kuinka voisin unohtaa ja jättää omani?! 

Sinä olet minun omani,

vaikka koet itsesi kelvottomaksi.

Olet minulle suunnattoman rakas!

Kuolinhan puolestasi; juuri sinun!

Älä epäile sitä. Luota minuun. 

Minä en sinua jätä; omaani!

Älä murehdi tulevia vaikeuksia.

Olenhan kanssasi joka päivä. 

Se tarkoittaa; niin tänään, kuin huomennakin. 

Tämä päivä on nyt, elä sitä, 

sillä minä olen sen sinulle tehnyt.

Olet minulle rakas.❤️

---

Heräsin masentunein mielin. Mutta mieleeni tuli myös tällaisia sanoja, joista ajattelin, että kenties Jeesus voisi sanoa minulle niin... Tai sinulle.

Löysin tuollaiset kauniit kirjaimet, mutta jos niistä on vaikea saada selvää, laitan tähän alle samat sanat selvemmällä tekstillä:

En minä ole hylännyt sinua. 

En ole unohtanut sinua.

En ole jättävä sinua avutta.

Kuinka voisin unohtaa ja jättää omani?! 

Sinä olet minun omani,

vaikka koet itsesi kelvottomaksi.

Olet minulle suunnattoman rakas!

Kuolinhan puolestasi; juuri sinun!

Älä epäile sitä. Luota minuun. 

Minä en sinua jätä; omaani!

Älä murehdi tulevia vaikeuksia.

Olenhan kanssasi joka päivä. 

Se tarkoittaa; niin tänään, kuin huomennakin. 

Tämä päivä on nyt, elä sitä, 

sillä minä olen sen sinulle tehnyt.

Olet minulle rakas.❤️

"Sillä niin on rakastanut..."

Sadanpäämies itse tulee palvelijalleen apua pyytämään, ja uskoen tekee mitä Jeesus käskee. Eli lähtee vain kotiinsa takaisin. Hän tiesi, että yksi  sana riittää Jeesuksen suusta. Tapaus on luettavissa tullimies Matteuksen kertomana kohdassa: Matt. 8:5-13.

Siinä sanotaan, että palvelija makasi kotona halvaantuneena kovissa tuskissa... Ja Jeesuksen sana - etäältä lausuttuna - riitti parantamaan hänet.

Sadanpäämies oli palvelijalleen isäntä ja herra.  Yhdessä jakeessa sanotaan, meidän kaikkien Herrasta: "Herra hankkii kansalleen oikeutta, hän on laupias palvelijoilleen." Ps. 135:14 KR-92

Sitä Jeesus oli, ja on, meille. "Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä  lunnaiksi monen edestä." Mark. 10:45 (vanhempi käännös)

Entä jos sitä sadanpäämiehen palvelijaa olisi uhannut kuolemanrangaistus jostakin teosta, ja sadanpäämies olisikin päättänyt mennä  sinne ristille, varmaan kuolemaan,  palvelijansa puolesta... Sen Jeesus teki meille. Mutta hän onkin suurin Herra, voimakkain, rakastavin. Ja hänessä on elämää enemmän kuin kaikissa maailman ihmisissä yhteensä. Hänessä on ikuinen elämä.

"että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." Joh. 3:15-17 (vanhempi käännös) 

---

Lisäys tekstiin 29.1.23:

Lääkäri Luukas kertoi tuon sadanpäällikön palvelijan parantamistapauksen myös, mutta siinä on eroa. Luukas kertoi sadanpäämiehen lähettäneen juutalaisten vanhimpia, eikä menneen itse, kuten Matteus oli kertonut. Mutta Sana elämään kommentaariraamattu selvensi asian. Siinä kulttuurissa ja siihen aikaan, oli edustajan lähettäminen asialle yhtäkuin: asioi itse! Nytpä siis Matteus kertoi sen juuri niin, mutta Luukas kertoi sen tavalla, jolla mekin sen kertoisimme, eli sadanpäämies lähetti edustajansa asioimaan ja oli itse kotona. (Luukas 7:1-10)

Sanoja vapaudesta

 

Kuulkaa...! Nyt kuuluu ilohuuto!

"Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee." Jes. 26:8 

"Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua." Ps 130:6

Mutta sitten alkaa kuulua jotain... 

Ääni voimistuu voimistumistaan

ja kohta jokaisen korvat

tavoittavat sen,

ja viimein 

myös silmät

ja

käsitetään....

Rauha on tullut!

"Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojat askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: - Sinun Jumalasi on nyt Kuningas! Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin." Jes. 52:7-8 KR-92 

Puhjetkaa riemuun te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin! Herra on osoittanut Pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut." Jes. 52:9-10 KR-92 

Kaukaa nähty...

"Kun hän nyt kaukaa näki 

Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, 
heittäytyi maahan hänen eteensä," 
Markus 5:6 KR-92

"meidän Jumalamme sydämellisen 
laupeuden tähden, jonka kautta 

meidän puoleemme katsoo
aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille, jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme
rauhan tielle." Luuk. 1:78-79  

"Hän nukkuu yönsä ja 
herää aina uuteen päivään,
ja siemen orastaa ja kasvaa
eikä hän tiedä, miten." Mark. 4:27 KR-92

---

Tämä alin on ollut blogissa v. 2018; otsikolla "Aamulla luettua":

Mainitsenpa vielä tämän, että olen kysynyt Juha Vähäsarjalta luvan hänen tekstiensä lainaamiseen. Asia mainitaan myös blogin internetversion sivupalkissa. Internetversion käytössä olisi kännykkään verraten se hyvä seikka, että blogeja lukiessa vanhatkin tekstit pääsee helpommin halutessaan lukemaan, kun ne sivupalkissa on tarjolla:) 

Lukemisiin☀️ 

"... mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 

Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Apostolien teot 16:30-31

Älkää MISTÄÄN...!

Kirjoittelin näitä tänä aamuna vihkoon,  voimasanoiksi itselleni,  muistuttamaan, ettei ole pakko... murehtia. Vaikka oma mieli niin käskisikin - monesta asiasta murehtimaan.

"Älkää mistään murehtiko,

vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja 

anomisella kiitoksen kanssa 

Jumalalle tiettäväksi,

ja Jumalan rauha,

joka on kaikkea ymmärrystä

ylempi, on varjeleva

teidän sydämenne ja ajatuksenne 

Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

"Älkää siis murehtiko 

huomisesta päivästä, 

sillä huominen päivä

pitää murheen itsestään.

Riittää kullekin päivälle

oma vaivansa." Matt. 6:34

"Älkää siis murehtiko

sanoen: 'Mitä me syömme?'

tahi: 'Mitä me juomme?'

tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'" Matt. 6:31

"...Ja älkää olko murheelliset, 

sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne." Neh. 8:10

Kun profeetta Jeremia järjesti tarjoilun...

Profeetta Jeremia sai erikoisen käskyn: hänen piti kutsua yksi sukukunta viinitarjoilulle! No hänpä sitten teki työtä käskettyä ja kutsui heidät - ja väki tuli. Voi ihan mielessään kuvitella, kuinka Jeremia latoo viinikannut pöydälle, ottaa esiin pikarit ja sanoo: Ottakaahan siitä viiniä!

Mutta kuinkas kävi? Tarjoilu ei kelvannut! Viinikesteille kutsutut sitten selittävät  kunnioittavansa esi-isänsä ohjetta tässä asiassa, etteivät viiniä juo. Ja muussakin mitä hän oli sanonut. 

Oletan, että profeetta Jeremia jo tiesikin, miten tarjoilun kanssa tulee käymään.  Olihan se kenties jo tunnettukin asia, että he - nämä rekabilaiset - jotka olivat muuttaneet teltoistaan sotaa pakoon kaupunkiin, olivat sellaisia, etteivät juo. Saattoi siis olla, ettei Jeremia ollut kertonut heille viinitarjoilusta, vaan vain siitä, että Jumalalla oli jotakin asiaa heille.

Pointtihan tässä ei ollut se, etteikö viiniä saisi suuhunsa pistää, (Jeesuskin joi viiniä) - vaan se rekabilaisten suvun esimerkillisyys noudattaa esi-isänsä antamia ohjeita. Jumala totesi - Jeremian suulla - ettei hänen oma kansansa kuunnellut ja noudattanut hänen sanojaaan, kun taas rekabilaisten suku piti niin tarkoin vaarin esi-isänsä ohjeistuksista!

Jumala joutui kansalleen puhumaan kovia sanoja sen tähden, että he toistuvasti olivat jättäneet Hänen sanansa huomiotta toimiessaan oman mielensä mukaan, vaikka heitä oli useasti kehoitettu kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja hylkäämään väärät tiensä.

Sensijaan rekabilaisten suku sai kuulla Jumalalta tämän lupauksen:

"Sen tähden Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan tämän." Jeremia 35:19 KR-92

Jumala pitää aina lupauksensa. Siispä nytkin varmasti on jossain joku heistä, vaikka tieto kyseiseen sukuun kuulumisesta olisi aikoja sitten meiltä ihmisiltä kadonnut historian hämärään. Jumalalta ei ole kadonnut mikään.

---

Tapahtuma kerrotaan Raamatussa Jeremian kirjan luvussa 35, joka onkin kokonaan vain tämän tapahtuman kuvausta. 

Kyseinen luku oli tämän aamun luettavissa. Se oli mielenkiintoinen luettava, Jeremia kun ihan huoneen tarkkuudella kertoi mihin vei vieraansa tarjoilulle. Olikohan niille vieraille jotain muutakin pistetty pöytään, leipää tms. vaikka? Oli miten oli, tuo Jumalan antama lupaus oli varmaan makeampaa kuin kaikki herkut sinä hetkenä. Olihan Jumala itse huomioinut heidät...❤️ 

---

Alla olevassa linkissä pastori Mika Tuovinen jakaa kansanedustaja Antero Laukkasen rukouspyynnön meidän maamme puolesta! 

https://mikatuovinen.net/kansanedustajan-laake-suomen-hengelliseen-kriisiin/

Ylistetty olkoon!

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen  siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. ...

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!  Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli  määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."

Ef. 1:3,6-8, 9-10 KR-92

"Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitääkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisen rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita."

Room. 12:11-16 KR-92

"Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka  auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittavaa kilvan toinen toistanne." 

Room. 12:8-10 KR-92

 

Kun Tohtori tuli siihen kylään...

"Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle." Mark. 1:32-33 KR-92

Sana oli kiirinyt. Ja väkeä alkoi tulla. 

Jonkin varassa koko ajan...

Tuli tänä aamuna mieleen ajatus, että on tavallaan aika hurjaa - minun luonteellani - että ollaan  täällä auton varassa. Aina kun voi sattua jotain, jotta sillä ei pääsekään kauppaan tai ylipäänsä mihinkään. No, sitten tuli mieleen, että kuulemisenikin on aikalailla kuulolaitteiden varassa, vaikka en ihan täyskuuro olekaan. Lopulta kaikki on armon varassa!

Kiitos Jeesus, että huolehdit meistä niin monin tavoin.

Ovi... naulakko

Jeesus on kuin naulakko

siihen saa heti ovesta tullessa jättää...

Jeesus itse sanoi olevansa mm. ovi:

"Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. ...Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." Joh. 10:7,9

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

---

Katselin eräänä päivänä keskeneräistä eteistämme. Siellä on kyllä yksi naulakko, mutta lähinnä ovea olevalta seinältä se vielä puuttuu. Siinä heti ovesta tullessa saisi olla...

Vapauttaja tuli vapauttamaan "... vaan pelkästä armosta."

"Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme." Kirje Tiitukselle 3:4-7 KR-92

Näistä iloa tänä aamuna.  Tuo kirjehän on meillekin, kun se kerran on Raamattuun otettu.☀️

Kirja ja silmälasit

"Sinun sanasi on minun jalkani lamppu." Ps. 119:5

"Mutta mitä se sanoo? 

"Sana on sinua lähellä,

sinun suussasi ja sinun sydmessäsi";

se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

Room. 10:8

---

Isännältä oli jäänyt kirja ja lukulasit pöydälle. Se näkymä rupesi näyttämään kiinnostavalta piirroskohteelta. Minulla oli ensin aikomus värillinen kuva tehdä. Mutta tehdessä se muuttuikin tällaiseksi. Lisäsin vielä  mieleen tulleet kohdat siihen. 

Kun näkemistä kaivattiin...

Joh. luku 14, jakeessa 8, Filippus pyytää: "... "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."  Siis sanoi käytännössä, että sitten olemme tyytyväisiä... Se näkemisen halu oli hänelläkin siinä. Kun näen, niin sitten olen tyytyväinen, sitten uskon ilman epäilyksen häivää, tahdomme mekin  varmaan usein sanoa. Mutta Jeesus itse sanoi vastauksena Filippuksen pyyntöön, että hänessä nähtiin myös Isä. 

Meillä on kyltymätön halu nähdä. Se ikäänkuin tekee todeksi sen, mihin halutaan uskoa. Mutta esim. Mooses kerran muistutti; (5. Moos. 11:2-7), että vain vanhemmat - joille hän siinä tilanteessa puhui - olivat nähneet matkavaelluksen aikana ne Herran suuruuden teot. Heidän lapsensa eivät olleet niitä nähneet omin silmin. Mutta sen vuoksi juuri niille, jotka eivät olleet itse nähneet, käskettiin puhua. Ja myös teroittaa sitä asiaa, että noudattaisivat Jumalan ohjeita. Niiden noudattaminen toi siunauksen. 

Tänä aamuna oli luettaviin merkitty psalmi 48. Siinäkin oli tätä näkemistä:

"Mutta he hämmästyivät sitä mitä näkivät..." Ps. 48:6  (Ja sen näkemisen seurauksena viholliset lähtivät pakoon!)

"Mitä ennen olimme kuulleet, sen me omin silmin näimme, Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)" Ps. 48:9

Usko on sen  näkemistä, mitä ei nähdä... vielä. Niin opettaa Hebrealaiskirjeen luku 11.

---

Minäkin yhtenä aamuna lähdin kävelylle, toivoen jotain näkeväni. Otin nimittäin kännykän mukaani, kun toivoin jonkun kuvauskohteen löytäväni, mutta en vain oikein  uskonut sellaista näkeväni.  Kaikkihan oli harmaata ja kiinnostavat, kauniit asiat jossain lumen alla. Kävelin pidemmälle kuin aioin. Jotain napsin, etten nyt vallan ilman kuvia jäisi. Kun sitten olin kääntynyt jo paluumatkalle, näin pilviverhossa  pienen sinisen aukon. Siitä jo ilahduin. Mutta matkan edetessä, oli sitten vielä se parhaiden kuvien hetki! Sain parempaa kuin osasin ollenkaan odottaa! Kyllä näkeminen meitä ilahduttaa☀️ 

Alkuna tälle vuodelle - kuin siunaus tai rukous

"Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä." Luuk. 1:74-75 KR-92

Mieleeni tuli tänään tällainen jae. Alkuun en edes olllut varma, oliko se jae, vai kenties joku rukous jostain jäänyt mieleen. No, netistä asia selvisi, että jae Raamatustahan se oli; Sakariaan kiitosvirrestä. Oli taannoin luetusta jäänyt mielen sopukoihin. Ja nyt niin hyvältä tuntui se, että halusin kirjoittaa sen muistiin vihkoon. Ja vielä valokuvan virkaa tekemään tällaiseen kalenteriin.🌟

Jumalan lapsena

Miten monesti me vain keskitymme pelkkään virheiden välttämiseen sen sijaan, että muistaisimme Jumalan olevan Isämme - ja me hänen lapsiaan. Jos ajattelemme itseämme vanhempiemme lapsena, tai omia lapsiamme meidän lapsinamme, niin emmehän mekään pelkkiä virheitä kyttää! Me näemme ja teemme niitä kyllä, mutta painopiste on vallan muualla: lapsi on meille rakas, ja me olemme rakkaita vanhemmillemne (se ainakin on yleisperiaate).

Samoin on Jumalan kanssa, joka on Isämme. Mutta jotenkin meidän on sitä mahdottoman vaikea uskoa, kun haluamme päteä ja olla rakastettavia kaikella mikä silmään näkyy, ja minkä olemme saavuttaneet, emmekä vain sillä perusteella, että olemme Isämme lapsia, joita Hän rakastaa! Siis rakastaa todella! Eihän Hän muuten olisi antanut vanhimman  Poikansa - siis Jeesuksen - tulla meitä auttamaan.

Sanomme ehkä, että Isämme on kiivas Tuomari. Niin, on Hän sitäkin. Mutta ajatteleekohan maallisen tuomarin lapsi koko ajan, että isä häntä sillä perusteella sietää tai rakastaa, etten vain mitenkään tee virheitä? 

Isoveljemme Jeesus sanoi, että "menkää ahtaasta portista sisälle..."*  (Mielessäni näen sen nyt kuin puutarhan pikkuruisena porttina, sisäänkäyntinä lasten puutarhaan:)  

Ahtaasta portista mahtuu lapsi. 

Jeesus, isoveli, sanoi myös, että joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle.**  (Ei suinkaan pääse, ei mahdu, jos vielä yrittää olla isompi kuin on, siitä pikkuisesta lasten portista mennessään.)

* "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät." Matt. 7:13 

Tätä jaetta edelsi Jeesuksen sanat (jakeessa 11) siitä,  kuinka Taivaallinen Isä osaa paljon ennemmin kuin me, antaa hyviä lahjoja lapsilleen.

** "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan  valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:16 

Tätä jaetta edelsi kohtaus, jossa yritettiin estää lasten tuominen Jeesuksen luokse. Ja jäljessä seurasi se, että Jeesus otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä.❤️

Lapsen kasvaminen aikuiseksi merkitsee väistämättä virheitä... 

Minun on itse ollut vaikea uskoa olevani Jumalalle rakas. Sitä tosiasiaa yhä vielä opettelen. Niistä kivuista tämä kirjoitus, jonka ensin vihkooni kirjoitin, sitten tänne.

Siunattua vuodenvaihdetta Sinulle! 🙏 Olet Jumalalle paljon rakkkaampi kuin itse käsitätkään!  Sitä ei riittäisi kuvaamaan edes kaikki maailman sydänkuviot❤️❤️❤️ Joten laitan vain kolme. 

Talviaamun rukous

Jeesus... 

haluaisin kietoutua sinuun kuin lämpimään peittoon 

sinussa on kaikki mikä lämmittää minua kylminä aamuna... ja kaikkina aikoina

en voi elää ilman Sinua... näännyn jos et minua hoida ja minusta huolehdi

älä jätä minua vaille huolenpitoasi... ole kanssani joka päivä... niinkuin lupasit

mitään en ole itse ansainnut, vain likaa minussa on... tule ja puhdista sinä minut

tule ja lämmitä kylmää sydäntäni ja eksynyttä olemustani

älä jätä kesken kättesi työtä minussakaan

---

Olin herännyt hieman viluisena. Kun sitten neuletakin puettuani, sen päälle kietaisin vielä toista neuletakkia, tuli siinä ajatus, että toivoisin kokevani myös toisenlaista suloista lämpöä. Etsin ensin vihkoani kirjoittaakseni siihen, mutta kun sitä ei ollut näkyvillä, kirjoitin  tänne. 

Alkaneet ovat arkipäivät taas

Ja se on tuonut oman ankeutensa; ne laulussakin mainitut arkihuolet, sekä muut miettimiset. Mutta tämän(kin) päivän on Herra tehnyt, joten saamme ottaa senkin Herran tekemänä vastaan. Edellisessä blogijutussa mainitsemani lukuvinkki sisälsi sellaisenkin ajatuksen - hieman siihen tyyliin, että kun Jaakob valittaa kovaa osaansa, kun Joosefin lisäksi toinenkin poika joutui jäämään Egyptiin, olisi Jumala muistuttanut häntä siitä, että hänpä perustaa juuri valtakuntaa Egyptiin... Kokoaa juuri palasia yhteen, jopa kiireellä,  suunitelmiaan toteuttaakseen. Samantapainen ajatus löytyy myös William  Cowperin runosta, jossa Jumala ratsastaa myrskyn yllä ja toteuttaa salassa suunnitelmiaan. 

Siunattua alkanutta arkea  - vaikka se siunaus olisi vielä silmiltämme salattu🌟

Lukuvinkki

"Kärsimys ja Jumalan suunnitelmat" sivustolla Hebrew for Christians: (Huomaathan, että tekstin saa helposti käännettyä suomeksi kännykän tai tietsikan toiminnolla:)

https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Vayigash/Trust/trust.html 

Jaakobin kokemuksista oli otettu aihetta tuohon tekstiin.

---

Jos kaipaat jotain vähän erilaista, mutta samalla raamatuun perustuvaa ja osin tuttuakin lukemista, niin tällä sivustolla on mielenkiintoisia tekstejä ja näkökulmia luettavaksi,  vaikka ei hebreaa opettelisikaan. 

Joka viikko on useampia tekstejä kiinnostavista aiheista tarjolla kyseistä viikkoa varten. Voi valita, mistä aiheesta haluaa ruveta lukemaan. Seuraavalla viikolla eri tekstit.

Ja kuten jo tuolla aiemmin sanoin, ei ole pakko osata kieltä, kun tekstit pystyy kääntämään omalle kielelle. 

---

Kuva Joensuun kuntoportaista. Se sopi tähän kuvitukseksi sikäli, että minulle englanninkielinen teksti jää paljolti "hebreaksi" ja käy sikäli vaivalloiseksi vieraan kielen kuntoportaiden kapuamiseksi:)  

Hyvässä maineessa - ja pahassa

-Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.

-Ne näimme hänet, mutta emme häntä minään pitäneet.

-Mutta meidän kipumme hän sälytti päällensä, me pidimme häntä rangaistuna ja Jumalan lyömänä, mutta hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden.

-Hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut.

Jeesus oli tahraton, mutta monille ihmisille hän ei kelvannut. Hänestä puhuttiin  pahaa. Ja lopulta hänelle  tehtiinkin pahaa.

---

Hyvässä maineessa, ja pahassa, me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi... (2. korinttolaiskirjeen luvussa 6, Paavali yhtä sun toista luettelee...)

Nämä alla olevat pari jaetta ovat jakeita, joita osui aamulla silmään ja ajatuksiin jäivät:

"Demetrioksesta kaikki ovat kertoneet pelkkää hyvää; itse totuuskin on hänen puolellaan. Samoin todistamme me, ja sinä tiedät, että meidän todistuksemme on tosi." 3. Joh. 1:12 KR-92 

Niin kirjoitettaessa kävi selväksi , että oli sitten muitakin, joista ei puhuttu vain pelkkää hyvää. Miten meistä muista?  Voi olla että enemmän tai vähemmän olisi jotain huomautettavaa, jotain korjattavaa, jotain parannettavaa. 

Paavali kirjoitti korinttolaisille ystävilleen sanoin, joissa kuului kehoituksessakin rakkaus ystäviään kohtaan. Kuvittele joku luotettu, vanha ja rakas ystäväsi, jolta sen kuulisi, josta voisi olla aivan varma, että hänen suustaan sanottuna,  se sanotaan lempeästi - meitä rakastaen, sitä ei sanota moitteena, vaan rohkaisevana sanana jatkaa viitoitetulla tiellä:

"Iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." 2. Kor. 13:11 KR-92 

Tässä nämä tämän aamun hieman sekalaiset mietteet, noista jakeista alkunsa saaneet. Oikeastaan ajattelin, että vain itselleni, vihkoon kirjoittavani, mutta onpahan nyt täällä "muistissa". Jotenkin kuitenkin lohdullista oli huomio, että vaikka oma "maine" uskovana ei olisi mitenkään kummoinen, vaan moitteen sijaakin  löytyy, voimme ja saamme olla Herramme rakkauden kohteena - Hänen Golgatan työnsä tähden! 

Toivon ja rohkaisun sanoja

 

Taikina - ja leipä

Löydetty taikina tehtiin leiväksi. Mutta kun se ei näyttänyt tutulta, eikä käyttäytynyt totutulla tavalla, sen päätettiin kelpaavan vain koristeeksi. Mutta sitten joku kuitenkin leikkasi siitä palasen. Sitten niin teki toinenkin. Se ei ollutkaan vain koriste, vaan käyttöön. Niinhän se alunalkaenkin oli syötäväksi tarkoitettu, se taikina, se leipä!

"Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä." Joh.6:51  Biblia 1776

---

Kuvan leivästä lisää tässä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/12/jouluinen-koristeleipa.html

Mikä pettymys... Mutta Jumalalla on omat suuunnitelmansa

Kirjoitin tänä aamuna vihkooni ensin parista arkisesta pettymyksen aiheesta, joilla on kenties vaikutusta myös joulun aikaan. Eilen ei ollut tullut jostakin syystä tilille eräs kuukausittainen raha odotetusti.  Toinen on kodin jotenkin joulukuntoon saattaminen. Mutta oli sitten tullut mieleen sekin asia, että olivat ne ensimmäisen joulun olosuhteetkin jotain muuta, kuin olisi osattu odottaa.  

Mikä pettymys se olikaan, se ensimmäisen joulun lähestyminen!  (Tosin silloin ei vielä tiedetty sitäkään, että tuhansia vuosia jälkeenpäin ihmiset juhlivat sitä juhlaa, ja joulun nimellä sitä viettävät, toisella puolella maapalloa.) Mutta Marialla oli taatusti mielessä, kuinka kaikki asiat hoidetaan, kun hänen lapsensa syntymän hetki koittaa ja siihen Joosefin taloon tulee lapsi. Mutta eipä oltu kotosalla silloin, eipä olleet rakkaat vierellä auttamassa. Eipä oltu edes tuttujen tai sukulaisten luona yötä, kun se syntymän hetki tuli! Ja sen kaiken jälkeen, ei päästy vuosiin edes takaisin kotiin, edes lasta näyttämään, vaan piti pakomatkalle vielä lähteä Egyptiin. "Ihan uskomatonta!", me sanoisimme, että miten kaikki voikin mennä niin pieleen?

Mutta kun Jumala oli sen profeetoilleen jo aikoja sitten ilmoittanut, että niin se menee. Mutta osallisina siinä olevat ihmiset; Maria, Jooset ja kaikki muut, vaikka heillekin oli jo ilmoitettu, kuka heidän lapsensa on, ja he jo ennestäänkin varmasti tunsivat kirjoitukset hänestä, niin kaiketi kaiken karuus kuitenkin järkytti heitä. Ei ollut odotetun kaltaista juhlaa ja loistokkuutta, mutta oli erilaista: enkelit olivat laulaneet paimenille. (Tosin Joosef ja Maria eivät heitä nähneet itse). Enkelin sanoja olivat kumpikin  kuunnelleet jo aiemmin. Ja loistokkuutta oli heidän silmilleen itäisen maan vieraiden käynti ja heidän tuomansa kalliit lahjat lapselle. 

Siunattua joulun aikaa sinulle, miten sitä aikaa sitten vietätkin! 

Ps. Jumalalla on viimeinen sana kaikkeen:) Hän on alku ja loppu. 

---

Se raha sentään oli tullut, kun jutun julkaisun jälkeen tarkistin. Se oli hyvä asia. Mutta silti olen tämän huushollin takia löytänyt jutun kirjoittamisen jälkeen itseni ajattelemasta, että "hypin kohta seinille". Kun erinäiset seikat aina estää ja hidastaa huushollin saattamista normaaliin asumisviihtyvyyteen. Ja nyt on vielä joulu tulossa, jolloin yleensä kotia hieman koristellaankin. Saa muistaa rukouksin meitä tämänkin asian edestä!

  

Jaakobin saama nimi - Ja siunaus jonka hän sai

Jaakobia nimitetään pettäjäksi. Hän oli tietenkin saanut oikean nimensä jo syntyessään. Ihmettelin, että miksi hännelle annettiinkin jo silloin sellainen nimi, että häntä kutsuttaisiin myöhemmin pettäjäksi? 

Vastaus löytyi Raamatun sivulta, jakeen  1. Moos. 25:26 jakeesta ja sen selityksestä, sivun alaviitteessä. Se kuului KR-92 mukaan näin: "Nimi Jaakob muistuttaa sekä  hebrean sanaa ageb 'kantapää' että sanaa agab ' hän pettää'."  Mainitussa jakeessa kerrotaankin, että syntyessään Jaakob piti ensin syntyneen kaksoisveljensä Eesaun kantapäästä kiinni. Siinä oli se ageb - kantapää. Mutta myöhemmin hänessä toteutui se toinenkin, se agab - "hän pettää". Mutta sellaista ei kukaan varmastikaan ajatellut hänen syntyessään!

Tuli kuitenkin se keittoepisodi, jolloin hän nälkäiseltä veljeltään "osti", siis kiristi - naurettavalla keittolautasellisen hinnalla - veljensä esikoisaseman! Ja todellakin - äitinsä myötävaikuksella, äitinsä  ideoimalla juonella -  huolehdittiin myöhemmin, että esikoissiunaus todella tulee hänelle. Toki Eesaukin olisi voinut pitää enemmän huolta omastaan...

Mutta yhtäkaikki, Jumala oli kyllä alunalkaen jo ilmoittanut tahtonsa; että "vanhempi palvelee nuorempaa", kun oli sen  Rebekalle jo kaksosten odotusaikana ilmoittanut.  Iisak kuitenkin suosi vanhempaa poikaansa, äiti tätä nuorempaa.

Mutta keittoepisodin - ja erityisesti kauan sen jälkeen tulleen todellisen petoksen jälkeen, olikin Jaakobin lähdettävä pakomatkalle välttyäkseen veljensä kostolta. Jaakobhan esiintyi siunauksen saadessaan sokean isänsä edessä veljenään,  tarjoillen äidin laittamaa isän lempiruokaa karvat käsiinsä kiedottuina, esiin tuen veljenään veljensä vaatteissa - jotka äiti Rebekka oli hoteistaan hänelle antanut.

Pakomatkalla Jumala kuitenkin ilmestyi tälle pettäjälle - ja antoi hänelle siunauksen, joka oli annettu jo hänen isoisälleen Aabrahamille ja isälleen Iisakille. Hänelle luvattiin tämä maa ja varjelus pakomatkallaan, paljon jälkeläisiä - ja paluu takaisin. Ja sanottiinpa että hänen saamansa siunaus tulisi kaikkien maailman kansojen osaksi.

 Mahtoi olla Jaakobin pää pyörällä tämän jälkeen. Ja askel kevyempi...

---

Kaikki tapahtui kuten Jumala oli luvannut. Jumala oli alusta alkaen jo valinnut hänet lupauksen kantajaksi. Vaikka hän ihmisten silmissä ei olisi ollut se ensimmäinen valinta siihen...

Mutta paljon oli Jaakobin elämässä vielä tuleva tapahtumaan Jumalan suunnitelmissa ollessaan. Eikä se kaikki suinkaan ollut sellaista, jonka Jaakob olisi itse valinnut, jos olisi saanut asiasta itse  päättää. 

Tässä vielä vanha Päivän sana TV7:ltä, joka sopii aiheeseen. Sen voi siellä sekä lukea, että kuunnella.

https://www.tv7.fi/daily_word/31-12-2020/

(Jostain syystä linkissä on vuosiluku 2020, vaikka se menee juuri siihen, mihin tarkoitinkin, eli v. 2021 viimeiselle päivälle. Sen uudempia siellä ei valitettavasti näy olevankaan.)

Omat puutteetko avaa näkemään...?

Meillä oli tänään kulkuongelma, kovan pakkasen ja auraamattoman tien takia. Siihen liittyi vielä se, ettei olla saatu varastosta vielä esiin kaikkea jota nyt tarvittaisiin. Kun luin aamun jakeita* vanhasta Päivän sanasta, huomioni kiinnittyi varsinkin jakeisiin, joissa oli kyse tiestä ja vaatteista. Ja siitä, kuinka Herra auttaa.

Yksi jakeista toi myös mieleen tuon virren, joka tuosta virsikirjan linkistä löytyy. Se onkin jouluvirsi, ja siitä voi ensimmäisen säkeistön kuunnella tuolla, sekä nähdä koko virren sanat. Yksi lempivirteni!

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

* Ps. 85:9-14, Jer. 3:21-25, 1. Kor. 4:1-5, Matt. 11:2-10, Luuk. 1:46-55 

Nämä olivat siis 3. adventtisunnuntain tekstejä, jolle otsikkona oli "Tehkää tie Kuninkaalle". 

Mitäs jos kotiin tulisi uusi asukas?

Luin tänä iltana Riitta Lemmetyisen kirjaa: "Pieniä ihmeitä" ja siitä teksti: "Saako teille tulla asumaan?" Se kysymys jäi mieleeni. Siitä tämä teksti sai sytykkeensä.

Tekstissä Riitta kysyy, miltä tuntuisi, jos postissa tulisi kirje, jossa lukisi (Raamatun* sanoin): "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi..." Sanoisimmeko, ettei se käy, missään tapauksessa?

Kun hän tulisi, mikä olisi ensin häntä vastassa? Postit eteisessä; laskut, Kelan kirje, aika sairaalaan, tms., pohti Riitta. Sisemmälle tullessa (meillä ainakin) kaaosta esim. lautakasojen muodossa. Ja keittiössä pahvi- ja muovikaaos odottamassa keräyspisteeseen menoa, ja kylppärissä pursuavat pyykkikorit. Eihän tätä kaikkea tahdo kenellekään näyttää... Kun kaikki on rempallaan.

Mutta kun hän kuitenkin tahtoo tulla juuri meidän luoksemme... Olla arjessamme, sen raadollisuudessa läsnä! Ei odota kiiltokuvaksi puunattua kotia. Ei oleta jatkuvia hymyjä ja sosiaalisuutta. Hän tahtoo olla läsnä siinä keittiön pöydän ääressä, (tai jokin muu paikka), missä niitä omia ahdistuksen aiheita murehditaan.  Hän tahtoo olla läsnä niissä meidän kanssamme. Sitä hän juuri haluaa! 

On se vaan ihmeellistä. Miten joku voi nimenomaan haluta olla läsnä siinä kaaoksessamme?   Ei se kaaos häntä haittaa. Hän rakastaa sinua - ja minua. Ja sen vuoksi tahtoo olla kanssamme, kaikissa olosuhteissa, kaikissa mielentiloissa.

Annan sen ajatuksen virkistää ja ilahduttaa minua nyt.  

Hän on se, joka jaksaa kuunnella kaiken senkin, mitä en tohdi toisten niskaan kaataa.  Hänellä on ymmärrystä ja sääliä meitä kohtaan. Ja hän tietää keinot, joilla taas tästäkin hetkestä luovimme eteenpäin. Kenties hitaammin kuin olimme toivoneet, mutta kuitenkin.

Tule, Herra Jeesus! Tule asumaan tänne! Sinua me tarvitsemme.

---

* Käännöksestä riippuen: Sakarja 2:10 tai 14

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803

Mieluummin pelkästään pukisimme...

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi." 2. Kor. 5:1-3 KR-92

Mutta:

"Me, jotka vielä asumme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa." 

2. Kor. 5:4-9 KR-92 

Valaise meitä...

"...käännä meihin kasvojesi valkeus..." Ps. 4:7

"... niin me autetuiksi tulemme." Ps. 80:4,8,20