Kokihan Hän sitä itsekin...

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15

"Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani."  Matt. 26:37-38

---

Ei Hänelle tarvitse selittää, miksi tunnemme niinkuin tunnemme. Hän tietää sen kyllä.
Mutta Hänelle saa selittää, mitä tunnemme ja Hän kuuntelee mielellään.

Valkoisten sukkien tapaus: "Mutta raskiiko niitä käyttää?"

Tarvitsin sukkia jalkaani; valkoisia.  Minulla oli ollut sellaiset jalassa, mutta olin joutunut heittämään ne pyykkikoriin. Nyt sitten etsin vaatekaapista toisia valkoisia. Mielessäni oli kahdetkin valkoiset, vanhat sukat. En löytänyt niitä. Sen sijaan löysin yhdet käyttämättömät valkoiset. Mutta vedinkö ne jalkaani? En. Ajattelin, että "raskiiko niitä käyttää..."  Käyttöönhän ne on tarkoitettu, mutta minä säilön niitä kaapissa, koska ajattelen niiden heti likaantuvan... Sen sijaan olin ihan mieluusti käyttänyt niitä pyykkikoriin heittämiäni, jotka olivat tyttären hylkäämät, eripariset vieläpä. Riittävän samanlaiset kuitenkin kelvatakseen käyttööni. Ihan hullua...

Onko joskus uskonelämässäkin niin, että jokin uusi, puhdas jää kaappiin, kun pelätään, että kohta niissä on niin likaa, ettei pesukaan puhdista? Sen sijaan viihdytään vanhoissa rönttösissä... Voi meitä.

Hyvänen aika... Eikö se olekin jotain samaa, kuin sen yhden palvelijan tapaus, joka peloissaan kätki sen yhden leiviskänsä maahan? "Rapatessa roiskuu" sanotaan. Kaikki on likaantuvaa, kuluvaa, hajoavaa täällä, mutta

"Katso, uudeksi minä  teen kaikki"

Ilm. 21:5

"Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva 

avoin lähde 

syntiä ja saastaisuutta vastaan."

Sak. 13:1

---

Tuo tapahtui eilen. Kyllä minä sitten ne uudet sukat jalkaani lopulta vedin. Ja niin tein vielä tänäkin aamuna:)

Kirkasta vettä

Lueskelin tänä aamuna näitä jakeita. Mielestäni mielenkiintoisella tavalla jakeet osoittivat kaikki samaan: kohti kirkasta vettä.

"Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan

 ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki,  mitä hän tekee, menestyy."

Ps. 1:3

"Sanasi on kuin raikasvetinen puro... hakkaa pois kaikki villiversot, leikkaa pois kaikki juuret, jotka näkymättömissä ulottuvat sameaan veteen..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

"Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohotttaa päänsä."

Ps. 110:7

"...Jeesus sai voimaa yhdeltä taholta: hän joi purosta Jumalan virrasta..."
Fredrik Wislöff/Voimallinen on hänen armonsa

"Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, minun sieluni halajaa sinua. Sela." Ps. 143:6

"...Onkohan sitä vaaraa olemassa, että sinä liiaksi riiput hänessä kiinni, liian kiihkeästi häntä kaipaat?- En usko sitä..." Johannes Gossner/Aarrearkkunen.

"Minä olen elämän lähde". 

Jakeet olivat kuin sitä raikasta vettä. Sameaa vettä olisi ollut kaikki se, mikä masentaa. Nyt iloitaan raikkaasta vedestä!

----
Kuva: Pomarkun kirkon sisäänkäynti.

Kunpa en unohtaisi tätä!

"...Älä pelkää äläkä arkaile..." Joos. 8:1

"Ken pelkää, hän on unohtanut, että Jumala on hänen kanssansa, ja että Jumala hallitsee kaikkea ja ettei hiuskarvakaan voi pudota hänen päästänsä taivaallisen Isän tietämättä... Saattaa jopa näyttää siltä, kuin ei Jumalaa olisi olemassakaan... ja hän hallitsee kuitenkin...

Usko, joka käsittää ja pitää kiinni 

aina läsnäolevasta 

kaikkivallasta ja rakkaudesta,

 on pelkäämätön ja luja, täynnä kiitosta ja ylistystä,

 iloiten Jumalan kaikkiviisaan rakkauden hallituksesta..."

Teksti tänä aamuna luettua, kirjasta Aarrearkkunen/Johannes Gossner

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/ala-pelkaa.html

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/08/pida-huolta-take-care-please.html

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Ken kielsi hänet... sai armon!

Pietari polleasti ilmoitti, että hän ei Jeesusta hylkää, vaikka kaikki muut hylkäisivät. Vaan toisin kävi. Jeesus sen heti hänelle ilmoittikin jo etukäteen, kenties sen tähden, että Pietarin olisi helpompi kestää asia, kun hän kohta tulee huomaamaan heikkoutensa. Aamulla varhain, kun kukko oli kolmesti kiekaissut, oli Pietari syönyt sanansa - ja kieltänyt Jeesusta tuntevansa.

Mutta juuri hetkeä ennen, kun Pietari uhosi Jeesuksen kanssa menevänsä vaikka kuolemaankin, oli Jeesus sanonut hänelle:

"...mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Luuk. 22:32

Kun Pietari sitten kuuli sen kukon laulavaan, hän tajusi tekonsa. Se oli varmasti epätoivon hetki. Mutta jossain vaiiheessa hänelle varmaan tuli lohduttavana mieleen nuo ylläolevat Jeesuksen sanat: "...kun sinä kerran palajat...". Kaikki ei siis ollut lopussa, vaikka kävikin niin!

Olla Jeesuksen kieltäjä, ei ole helppo osa, koska raamattu puhuu sellaista vastaan. Mutta syntinsä tunteva saa yhä armon! Sen voi kokea nykyäänkin.


Pietarin tapaus on itselleni merkityksellinen. Muistan kouluajaltani, kuinka itse kielsin. Minulla oli takkini vetoketjussa roikkumassa sellainen avaimenperäriipus, johon sai vaihdettua halutessaan kuvan sisälle. Minulla oli siinä jonkinlainen enkelin kuva. Joku koulussa kysyi minulta, olenko uskovainen, kun sellainen minulla on. Minä vastasin jotenkin niin, ettei sen sitä tarvitse tarkoittaa... Siis kielsin niillä sanoilla tuntevani Jeesuksen. Mutta ei Hän minua ole silti hylännyt. Ei hän hylkää sinuakaan, jos niin on sinulle käynyt. Nykyäänkin moni voi joutua kovan paikan eteen, eikä uskallakaan sanoa miten sydämessään tuntee. Mutta Jeesus tuntee meidät ja sydämemme.


"...jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:20

Siunauksen toivotus Sinulle,

ken oletkin!

Sinä myrskyn raastama...

"Sinä kurja, myrskyn raastama,  sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." Jes. 54:11-12


Myrskyn raastama! Kalliopohja on kestävä. Sinä pysyt siinä myrskytuulenkin tuivertaessa, koska Hän pitää sinusta kiinni!  Myrskykään ei iankaiken kestä. Kun Hän sanoo sanansa, se loppuu.

Jaksa vielä hetki

Eräänä päivänä mietin turhautuneena  asioita. Oli eräs seikka, joka jo vuosikausia on ollut kehnolla tolalla ja nyt olin siihen niin kyllästynyt. Kyselin mielessäni, että näinkö tämä on loppuun asti? Mieleeni tuli jostain ajatus: Kestä vielä vähän aikaa. Se rauhoitti minua siinä. Jotenkin koin, että apu vielä tuleekin. Sama rauhoittava ajatus on tullut sen jälkeenkin muutaman kerran, kun  toivottomuus asioiden muuttumisen suhteen on alkanut vallata alaa.

Kestä vielä hetki...

En osaa selittää mistä ajatus päähäni tuli. Mutta ainakin se on linjassa tämän sanan kanssa:

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi.

Odota Herraa."

Ps. 27:14

Tarkkaan harkittua ja valvottua

Jumala puhui usein "Efraimia" vastaan ja kuritti sitä. Sitten hän sanoo:

"Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan:

'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka.

Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.

Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen 

minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, 

sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.'

Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? 

Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan,

alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä:

minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra."  Jes. 31:18-20

"Ja niinkuin minä olen valvonut repiäkseni ja kukistaakseni heitä, 

hajottaakseni ja hävittääkseni, tuottaakseni onnettomuutta, 

NIIN MINÄ OLEN VALVOVA RAKENTAAKSENI JA ISTUTTAAKSENI

HEITÄ, SANOO HERRA." Jer. 31:28

Kuinkas luet?

KYNTTILÄPAJASSA...

Minä luin väärin. Oikein olisi ollut:
 "...elätte kynttilöinä kynttilänjalassa...".  (Johannes Gossner/Aarrearkkunen)


KYNTTILÄPAJASSA... KYNTTILÄNJALASSA?
Vaan ehkä ollaan molemmissa?

Virvoitusta purosta matkan varrelta

"Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä." Ps 110:7

"Nämä sanat on oikeastaan sanottu Messiaasta. Koko raskaan vaelluksensa ajan täällä maan päällä Jeesus sai voimaa yhdeltä taholta: hän joi Jumalan virrasta. Siksi hän saattoi aina kulkea pää pystyssä, kohotetuin päin. Mutta samoin on meidän. Tunnemme itsemme heikoiksi, ja kenen pää tahansa voi painua uupumuksesta ja masennuksesta. Tuntuu kuin selässä olisi raskas taakka. Joka aamu me nostamme sen hartioillemme ja laahustamme jonkin matkaa eteenpäin. Mutta näin ei tarvitse olla. Tämä pieni hartaushetkemme pyytää olla lepohetki puron partaalla. Heitä taakkasi Jumalalle. Juo itsesi voimakkaaksi ja iloiseksi. Jumaan virta on vettä täynnä. Ja lähde sitten taivaltamaan kohotetuin päin."  Fredrik Wislöff/Voimallinen on hänen armonsa

---

Tänään minä ja vanhin tytär lähdemme "vaeltamaan" länsirannikolle. Älkää siis ihmetelkö, kun tänne ei muutamaan päivään tule tekstejä eikä kommentitkaan saa vastausta. Vasta kun palaan kotiin, voin palailla niihinkin.

Hän tervehtii tänä aamuna näillä sanoin

"Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut." Ps 102:14

"Jumalan valtakunnassa on erityisiä ahdingon ja koetuksen aikoja. Jumala itse säätää nämä ajat ja niiden pituuden. Kun koettelemus on saavuttanut tarkoituksensa, armahtaa Herra jälleen lastansa ja vapahtaa hänet ahdistuksesta. Nöyrry sen tähden Jumalan käden alle. Nöyrille hän antaa armon. Pian on koetuksen aika ohi ja sinä saat taas tuntea Jumalan laupeutta. Silloin käy hänen hyvyytensä sinulle entistä kalliimmaksi. Hän tervehtää sinua tänään näillä sanoin: Aika on tehdä laupeutta, ja määrähetki on tullut. Onnellinen Jumalan lapsi."   Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff

Jeesuksen nimessä!

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

Kaikki kantamukset...

"...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, ja joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä..."  Hebr. 12:1

Tuo kohta voi joskus tuntua ahdistavalta. Kuin vaatimukselta, että mitään mieltä vaivaavaa ei saisi olla. Herää kysymys, että pitääkö käyttää kaikki inhimilliset  voimavarat ongelmien setvimiseen pohjamutia myöten.  Sitä se ei voine tarkoittaa, sillä sanotaanhan: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän  sisälle Jumalan valtakuntaan".  Ahdistus ikäänkuin kuuluu asiaan. Ahdistusta voi olla monennäköistä ja monenkokoista, mutta varmaa on se, että niistä seuraa mielenvaivaa. Jos ei niin olisi, olisiko se ahdistusta?

En ole mikään sananselittäjä, mutta uskoisin, että jakeen on tarkoitus olla vapauttava. Taakat SAA JÄTTÄÄ Isän eteen. Ne voi jättää Hänen varastoonsa ja Hän sitten päättää mitä tekee niille. Me varmaankin muistamme niiden olemassaolon, mutta niiden "kantamusten ja pakaasien" ei ole tarkoitus olla estämässä "juoksuamme", koska ne ovat siellä Isän varastossa.

Varaston ovessa lukee: 

"Jätä vain tähän. Siirrän ne sitten siitä. T: Isä."

Isä päättää mitä tekee niille varastoonsa jätetyille.

Syntipaketit joutaa pois heitettäväksi.

Muut isä miettii asia kerrallaan.

Jeesus kutsui kaikkia kantamusten uuvuttamia:  "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR -92

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:29-30

---

"ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan." Apt. 14:22

Siunattua torstaipäivää sinulle!

Hän näkee kyllä meidätkin

"Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen." Luuk. 19:3

"Varreltansa vähäinen..."  Mutta Jeesus näki hänet! Jo ennenkuin hän oli silmin nähtävissä. Jeesus tiesi hänen kaipauksensa ja vastasi siihen silminnähtävällä tavalla, ja runsaammin kuin osattiin odottaakaan, tullen hänen kotiinsa asti. Se "varreltansa vähäinen" oli sillä kertaa Sakkeus, mutta emmekö  vain mekin sitä usein ole?  Toivomme nähdäksemme, mutta olemme "varreltamme vähäisiä" ja kaipaamme ensin jotain, joka auttaisi näkemään. Mutta Jeesus näkee meidät jo silloin.

Eräälle toisellehan Jeesus sanoi kerran, tämän ihmeteltyä, mistä Jeesus tunsi hänet: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." Joh. 1:48

Hän näkee kyllä meidätkin, ennenkuin me näemme häntä. Hän tietää kaipauksemme.

He luulivat olevansa päätttäjiä...

"Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi." Apt. 4:27-28

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

---

Viranomaiset ja kansa luulivat olevansa niitä, jotka jotain päätti, mutta Jumala oli päättänyt!

Jumalan pelastussuunnitelma toteutui, vaikka/kun ihmiset luulivat järjestävänsä itselleen pääsyn jostain kiusallisesta...

Tämä päivä ensin!

"... mitä te murehditte vaatteista?..." Matt. 6:28

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä..." Matt. 6:34

Olenko ihan täysin unohtanut nuo kehotukset?  Aamulla katse osui ulkolämpömittariin, joka näytti jotain  + 6 astetta. Heti tuli mieleen HUOMISaamun vaateasiat. Mitä lasten pitäisi laittaa aamulla päälle...  Sitä ennen olin jo ehtinyt pikkaisen murehtia sitäkin, että onko minulle tulossa korvatulehdus, kun korva hieman oireili. Sekin itseasiassa jotain huomisen, tai tulevien päivien asioita, jos siitä jotain on tuloillaan.

"...kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13

"Kaukaa tervehtineet". Niinpä. Tuo jae puhuu siitä, kuinka ne entisaikojen pyhät, ja mekin, kaukaa tervehdimme sitä maata, johon olemme matkalla. Mutta - monesti me myös kaukaa tervehdimme yhtä sun toista vaivaa ja ongelmaa. Sellaisiakin näemme, jotka eivät meitä edes kohtaa. Mitä jos eläisin ensin tämän päivän, niinkuin ohje oli!

Tässäpä muuten vielä eräs rukousvastaus: Tapaus vuosikymmenten takaa: kuinka nuoren miehen asuntoasia järjestyi.

Riittääkö se minulle?

Riittääkö se? Haluan jotain "konkreettista", käsinkosketeltavaa, silminnähtävää, korvinkuultavaa, sormin tunnettavaa... eikö niin?

Mutta eikö minulle pitäisi riittää, kun Hän, Korkein itse, lupaa:

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

Jos, ja kun, Hän itse on kanssamme joka hetki, niin voinko valittaa, etten ole saanut tarpeeksi hänen huolenpitoaan? Tai että Hän muka jättäisi huomioimatta, tai auttamatta, minua kaikessa mikä minua kohtaa? Hän, joka sanoi:

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."

Matt. 10:30

Riittääkö se minulle? Enkö uskallakaan laskea kättäni Hänen käteensä ja antaa hänen johdattaa?

Rukoukset kuullaan tarkalla korvalla

"Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?" Ps 94:9

"Ja Herra sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa." 2 Moos. 3:7 Biblia 1776

"Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas." 1 Moos. 28:12

"He that planted the ear, shall he not hear? he that formed the eye, shall he not see? "  Psalm 94:9 KJV

"And the LORD said, I have surely seen the affliction of my people which are in Egypt, and have heard their cry by reason of their taskmasters; for I know their sorrows;"  Exodus 3:7 KJV

"And he dreamed, and behold  a ladder set up on the earth, and top of it reached to heaven: and behold the angels of God ascending and descending on it."  Genesis 28:12

Mikään ei ollut enää samoin

"Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille." 1 Moos. 8:4

Mikään ei ollut heidän silmissään enää  samoin. Ensin oltiin odotettu hartaasti, että saataisiin jälleen tuntea kuivaa maata jalkojen alla. Kaivattiin tuntea myös auringon lämpö ja valo, ja kasvoilla raikkaat, lempeät tuulet. Kaivattiin ruohon vihreyttä, puiden ja kukkien näkemistä. Sitä, että  saataisiin käyskennellä ulkona, nuuhkia ilmaa.

Kun arkista jälleen päästiin ulos, millainen se näky oli? Mahtoivatko toteutua ne haavekuvat, joita oltiin arkin pimeydessä haaveiltu? Kenties ei ihan niin. Olihan kaikki nyt toisin. Maailma ei ollut enää lainkaan sama. Oliko siinä mitään heille tuttua enää? Olivathan vesimassat varmasti vyöryttäneet kaiken mullinmallin ja arkkikin ties missä. Sen vuoriston nimen me kyllä tiedämme, koska se raamatussa mainitaan, jolle arkki pysähtyi: Araratin vuoristo. Mutta oliko tuo vuoristo tuttu Nooalle perheineen jo aiemmin vai tuliko se tutuksi heille vasta silloin, kun he arkista astuivat maalle? Nimettiinkö se vuoristo milloin?

Poissa olivat tutut ihmiset. Heidän näkemistään ei voitu enää haaveilla, sillä se tiedettiin varmasti, että ketään ei enää ollut. Olihan Jumala tehnyt asian hyvin selväksi. Koko maailma oli nyt heidän. He olivat pelastuneet ja se oli suuri ihme ja kiitoksen aihe. Mutta elämä, kaikki uuteen olotilaan totuttelu, oliko se kenties järkytyskin, että siihen sopeutuminen vei aikaa?


---

Nämä olivat mietteitäni kuvitellessan heidän uutta alkuaan. Voi olla, että Nooa sanoisi minulle, ettei se noin mennyt...

Kun rukouskin tuntuu olevan hyödytöntä

Eräs vaiva oli ollut kiusana vuosikausia. Sen puolesta  rukoiltukin paljon. Välillä pyydetty rukousapua muiltakin. Välillä vaiva oli helpottanut hetkeksi, mutta palannut sitten taas. Kun se jälleen taas palasi, aiheutti se nuo otsikon ajatukset, että "tuntuu kuin rukouskin olisi hyödytöntä". Hän, joka tämän kertoi, sanoi sitten ottaneensa rukouskirjan käteensä. Ei siitäkään ensin mitään näihin ajatuksiin sopivaa esiin tuntunut tulevan. Sitten hän päätti ottaa vielä yhden kohdan. Sivulla oli teksti: "Taistelussa Jumalan kanssa":

"En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos. 32:26

"Toisinaan on vaikea ymmärtää menettelytapaasi, Jumala. Onhan kirjoitettu, että sinä annat alttiisti ja soimaamatta. Rakkaudessasi jakelet meille monia lahjojasi, jopa runsaammin kuin pyydämmekään. Ja kuitenkin saatat pidättää meiltä siunauksesi. Ainakin siltä tuntuu. Silloin alkaa sielussani taistelu. Miksi minun on käytävä tätä taistelua? Siksikö että tahtoni karaistuisi ja uskoni joutuisi koetukselle? Siksikö että taistelun jälkeen paremmin kelpaisin käyttöösi? Olkoon miten tahansa. Tiedän vain, että en voi elää ilman siunaustasi. Sanon kuten Jaakob kamppaillessaan sinun kanssasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Silloin tiedän sinun kuulevan minua. Sinä et pidätä siunaustasi minulta. Alan ymmärtää, että taistelukin on osa siunausta."  Fredrik Wislöff Rukouskirjani

"En päästä sinua, ellet siunaa minua."

Herran huoneeseen istutetut

Herran huoneeseen istutetut eivät rehota miten sattuu. "...jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho..." Ps. 92:8

"Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

  He ovat istutetut Herran huoneeseen,

  He viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa."

 Ps. 13-14

"Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps. 92:15-16


Mainittu mehevyys, vihannuus ja hedelmän tekeminen on varmaankin jotain muuta, kuin ulkonaista tunnetta hyvinvoinnista, tai polleata ajatusta, että tässä jotain ollaan. Varmaankin se tarkoittaa juuri tuota, että vaivoineenkin Herran oma yhä julistaa, sanoin tai sanattomasti, ettei Jumalassa sitä vääryyttä ole, vaan Hän on kallioni, Hän on vanhurskas.

Siunattua päivää Sinulle!

---

Lisäsin tähän vielä linkin erään Airin blogiin. Hän julisti loppuun asti Herran armotekoja. Linkki vie juttuun, jonka hän oli kirjoittanut hyvin varhain viimeisen päivänsä aamuna.

Hänet tuotiin Jeesuksen tykö

Hän ei nähnyt mitään. Hän ei myöskään voinut puhua. Mutta hän kuuli. Hän kuuli, kuinka ihmiset puhuivat hänestä. Sanoivat hänen olevan hullu; riivattu.  Ja riivattu hän todella olikin.  Hänellä oli niin paha olla! Mutta kukaan hänen ympärillään olevista ei käsittänyt, miten paha hänen olonsa oli. He kyllä näkivät, että hän käyttäytyi  oudosti, mutta eivät aavistaneet; eivät käsittäneet, että hänen sokeiden silmiensä ja puhumattoman suunsa takana asui niin suuri ahdistus... Kunnes tuli eräs, joka näki niiden taakse, hänen suurimpaan hätäänsä, ja paransi hänet! Hänestä tuli näkevä, puhuva, ja hänen riivaajansa häipyivät, kun Jumalallinen niin käski! Jeesus teki hänet terveeksi. Hän oli vapaa mies!

"Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki." 

Matt. 12:22

Jos vetten läpi kuljet

"Jos  vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..." Jes. 43:2

"...vuorokauden olen meressä ajelehtinut..." 2. Kor. 11:25

Paavali, ja kaikki muutkin haaksirikkoutuneesta laivasta joutuivat veden varaan. Uimataitoisten käskettiin hypätä ensin veteen. Sitten muille annettiin ohjeeksi ottaa laudankappaleita tai muuta sopivaa, ja niiden avulla pysytellä veden pinnalla.

Ja kaikki pelastuivat. Yksikään ei hukkunut.

Tiedossa on... Vierellä on...

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan..." Matt. 6:8

"...minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus,

minä vapahdan hänet..." 

Ps. 91:15

"Kun hänellä on ahdistus", silloin Hän on siinä, vieressä ihan. Ei olla yksin ja hukassa, vaikka se siltä tuntuisikin. Ei ole niin, että Hän vasta silloin saapuisi luoksemme, kun tunteemme sanovat niin. Hän on vierellämme siinä ahdistavassa hetkessäkin, jolloin ehkä koemme olevamme aivan yksin. Hän on siinä. Hän kestää kuulla ahdistuneet ajatuksemme.

"Hän on jo läsnä tässä huutamisessa"

"Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä Israelin Jumala, en heitä hylkää." Jes. 41:17

"Herra kuljettaa monia sieluja elämän läpi sangen kovia ja koleita teitä. He vaeltavat ikäänkuin hiekkaerämaiden kautta, mistä he eivät löydä lohdutuksen ja virvoitusen vettä, mistä kaikki lähteet näyttävät kuivuneen. Sieltä mistä etsitään lohdutusta, sitä ei löydetä, kaikkialla näyttää olevan vain suurempaa sydämen tuskaa. Eikä edes sisimmässämme, Herran pyhäkössä, näy ainoatakaan armonkatsetta, huolimatta kaikesta rukoilemisesta ja itkemisestä, ikäänkuin Jumala olisi tyly, kuten Job arveli (30:21). Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun  ja tuhan kaltaiseksi. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minullle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun (Job 30:19,20). Tällä täytyy lohduttautua sielujen, jotka näyttävät olevan yhtä yksinäisiä kuin Job. Heidän rukoustensa kuuleminen ei voi jäädä tulematta. Jumala ei saata heitä hyljätä, vaikka siltä näyttääkin. Hän on jo läsnä tässä huutamisessa, huokaamisessa ja kaipaamisessa, ja tässä pimeydessä salattuna valona, joka aikanaan on kirkaasti heidän silmiinsä paistava."

Teksti: Johannes Gossner Aarrearkkunen (suom. U. Paunu), Ev. Lut. Herätysseura ry 1994

"Minä se olen".

"Silloin  Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: 

"Ketä te etsitte?"

He vastasivat hänelle: 

"Jeesusta, Nasaretilaista."

Jeesus sanoi heille: 

"Minä se olen."

...

...

Niin hän  taas kysyi heiltä:

"Ketä te etsitte?"

He sanoivat:

"Jeesusta, Nasaretilaista."

Jeesus vastasi:

"Minähän sanoin  teille, että minä se olen.

Jos te siis minua etsitte, 

niin antakaa näiden mennä."

Joh. 18:4-5,7-8

Kun he nostivat silmänsä

"Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8


Jos minä nostan pääni, näkisinkö minäkin sinut yksinään? Risaisen verkkoni läpi?

Mutta ennenkuin minä näen hänet - näki Hän jo minut!

"Kun he nostivat silmänsä..." Opetuslapset olivat nähneet jotain hienoa, mutta sitten he näkivätkin arkisen näköisenä Jeesuksen. Voisiko ajatella niinkin päin, että kun allapäin oleva nostaa katseensa, ei hän näe tekemättömiä tekojaan, ei syyttäviä sormia, ehkä ei pelottavia tulevaisuudenkuviakaan, ei turhia "tuulentupiaan", ei risoja verkkojaan - vaan

"Jeesuksen yksinään". 

 Kaikki muu haipuu siloin pois.

Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista...

"...että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista..." Ef. 1:18-20 KR -92

Epätoivon hetkiä

Sellaisia ovat saattaneet olla nekin päivät, kun Aabraham joutui toteamaan, että ruoka ei riitä ja hänen onkin nyt lähdettävä tästä luvatusta maastaan Egyptiin. Sellainen lähtö oli riski, ei voinut tietää, oliko siltä paluuta takaisin.

Sillä kuitenkin oli. He palasivat takaisin. Egyptissäkin heillä oli ollut uusia epätoivon aiheita, mutta Jumala piti heistä huolta kaiken sen keskellä, vaikka tuntemukset eivät liene niiden keskellä olleet aurinkoiset. Varmaan on mielessä pyörinyt kysymyksiä Jumalan huolenpidosta, kun ei tiennyt, mitä seuraavat päivät ja kuukaudet sisällään pitävät. Mutta he eivät luopuneet Jumalasta, vaikka tilanteet menivät monesti toisin, kuin he itse olisivat asiat järjestäneet.

Mekään emme usein ymmärrä. Odotamme silti.

 Emme ole apua ansainneet, mutta huudamme: "Auta meitä!"

---

"Kun olimme pelastuneet...saimme tietää..." Apt. 28:1

Paavalikin oli ollut monenlaisessa matkallaan vankeuteen. Sillä matkalla oli ollut monenlaista kuolemanvaaraa. Kaiken keskellä Jumala piti huolta hänestäkin ja matkatovereistaan.

"Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä."  Apt. 28:2

Isä mukana kentällä

Aamulla herättyäni tuumin mielessäni seuraavanlaisia. On lepopäivä. Miten levätä niistä huolistakin, jotka pyrkii mieleen tänään, huomenna ja tulevina päivinä?  Sitten tuli mieleeni ajatus; Sana Raamatusta:

"Minä olen teidän kansssanne joka päivä."  Matt. 28:20
Millaista olemista se on?

Ei ainakaan sellaista, että meitä vain jossain kaukana maaliviivan takana odotellaan ja sanotaan sitten joskus, sinne saavuttamme, että "No, tulithan sinäkin sieltä..."

Hän on se Isä, joka lapsen kiertäessä kisassa rataa, juoksee siinä vierellä. Ja lempeästi rohkaisee, jokaiselle lapselleen puhuu sellaisin sanoin, kuin tietää lapsensa tarvitsevan.

"Hän ei väisty viereltäsi." Ps 121:5 KR -92
Ei silloinkaan, vaikka juoksu ei menisi "ihan putkeen", vaikka se olisi hoipertelua, muuttuisi kävelyksi tai konttaamiseksi. Tai vaikka tarvittaisiin kantajaa.

Maalia kohti mennään hänen kanssaan silti.

Siunattua lepopäivää Sinulle!


---

He is not the Father who is waiting behind the finish line and says when we come to him: "It was a surprise that you managed to come here." He is not such a father.

He is the Father who goes with the child when the child runs. And  he speaks to the child with encouraging words. If the child is tired and he does not even walk, the father takes and carries her.

God is that dad.

"...I am  with you alway,  even unto to the end of world..." Matt. 28:20