Kiitos Isä, Luoja
Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi
Tärkeinä osina siinä
Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta
Ja olevan vailla mitään merkitystä
Olemme lujasti kiinnitetyt
Sinun suunnitelmiisi
Jotka itse toteutat.
Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️
Raamatussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esi-isiä tai -äitejä jollekin merkittävälle henkilölle; kuten vaikkapa Jeesukselle, mutta joita ilman kyseinen henkilö ei olisi tullut ehkä syntyneeksikään. Eli nämä "sivu"henkilöt ovat tärkeitä paikallaan, osa Jumalan suunnitelmaa.
Tässä tulee mieleen esim. Ruutin ensimmäinen anoppi Noomi ja hänen miehensä Elimelek poikineen (Mahlon ja Kiljon). Kun Elimelek ja Noomi lähtivät Beetlehemistä poikineen kohti Mooabin maata nälänhätää pakoon, oli se osa Jumalan suunnitelmaa. Noomin siellä saamasta miniästä, oli tuleva myöhemmin Jeesuksen esi-äiti; kun Ruut leskeksi jäätyään lähti tämän ensimmäisen anoppinsa kanssa uuteen kotimaahansa. Mutta hänet oli näin Jumalan suunnitelmassa "noudettava" Mooabin maasta ja tuotava Beetlehemiin. Sen tuomisen hoiti Noomi, sukulettelossa "sivu"henkilö, mutta Jumalan suunnitelmissa tärkeässä osassa!
No sitten toinen jännä esimerkki; nainen, jonka nimeä ei yleensä varmaan kukaan edes muista: Sua. Hän oli Juudan (Jaakobin pojan) vaimo. Hän synnytti Juudalle kyllä kolme poikaa, mutta joista ainakin kaksi kuoli lapsetonna. Kolmannesta en osaa sanoa. Mutta niinhän siis kävi, että Juudan ja Suan esikoinen meni ensin naimisiin Taamarin kanssa. Mutta ei tullut lasta, ja mies, Er -nimeltään, kuoli. Taamar annettiin tavan mukaan vaimoksi toiselle pojalle, joka oli nimeltään Onan. Ei tullut lapsia hänellekään; Onanin toimintatavoista johtuen. Hänkin kuoli. Nuorinta poikaa lupailtiin Taamarille, mutta ei annettu kuitenkaan. Sittenkään, vaikka ikää jo oli kertynyt tarpeeksi. Sitten kuoli Juudan vaimo, poikien äiti; Sua. Ja Taamar tajusi jo, ettei hänelle nuorinta poikaa mieheksi anneta. Mutta hänellä ei ollut lasta. Ei lasta, joka olisi voinut olla aikanaan Juudan suvun perillinen... Taamar kyllästyi asiaintilaan ja järjesti asiat sille kannalle, petoksen avulla tosin, että hän alkoi lopulta odottaa lasta... Juudalle itselleen, eli apelleen! Taamar oli näytellyt porttoa saadakseen lapsen. Lopulta asia valkeni Juudallekin: järkytykseksi, ja tuomion sanoiksi Taamaria kohtaan - kun ei vielä tiennyt siinä vaiheessa itse olevansa sen lapsen isä. Mutta Taamar oli ollut kaukoviisas ja varmistanut juonimalla "dokumentit" asian todistamiseksi: Juudalle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita - (kuin henkilöpaperit nykyisin)... Mutta näin syntyi yksi esi-isä Jeesukselle.
Mutta se unohdettu "sivu"henkilö: Sua, jos hänen synnyttämälleen pojalle ei olisi otettu vaimoksi Taamaria, ei olisi Jeesustakaan syntynyt.
Taas oli "sivuhenkilö" tärkeässä roolissa Jumalan suunnitelmassa, vaikka ei Sua itse esi-äiti ollutkaan!
---
Eivätkä nämä tärkeässä osassa omalla paikallaan olleet henkilöt sitä itse tienneet. Mekään emme tiedä, mitä meidän elämämme vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan! Jumalan suunnitelmissa☀️
Jumalan pensselien vedoissa...
Olin marraskuussa kirjoittanut vihkoon Raamatun ilmoittamat esi-isien nimien listat, niin Marian, kuin Joosefinkin osalta. Niistä löytyy mielenkiintoisia nimiä elämäntarinoineen. Yksi nimi oli kiehtonut mielikuvitustani sinä päivänä sen verran, että olin kirjoittanut siitä kertomuksen, kuvitellen millaista hänellä olisi saattanut olla sen mukaan, mitä Raamattu hänestä on kertonut. Kertomus tuolla alempana. Hieman vaikuttaa siltä, että minulla olisi ollut aikomus kirjoittaa kertomuksia muistakin, kuin tästä yhdestä ihmisestä... Sillä paperissa, kertomuksessa Rahabista, on tuo merkintä "JUURIA - KERTOMUS" myös.
Ne nimilistat ensin olin otsikoinut yksinkertaisesti näin: JUURIA:
---
Juuria kertomus: RAAHAB - majatalonpitäjä:
Majatalossa oli nyt hiljaista. Juuri nyt ei ollut yhtään asiakasta. Majatalonpitäjä ajatteli, että nyt hän voisi tehdä jotakin niistä asioista, joihin ei kiireisinä aikoina ollut aikaa. Mutta hänen aloitellessaan, hän kuuli takahuoneeseen, että ovi kävi. Kun hän kurkisti verhon raosta, ja näki kahden miehen tulevan sisään. Miehet olivat pukeutuneet kuten muutkin kaupungin asukkaat, mutta jokin sai majatalonpitäjän sydämen hypähtämään; näissä oli jokin... jota hän ei heti ensinäkemältä osannut määritellä.
Kun miehet alkoivat puhua, hän tajusi. Nämä eivät olleet meikäläisiä. Ja kun hän sen tajusi, häntä pelotti, sillä hän tajusi, että miehet olivat israelilaisia. Hän oli kuullut, miten heidän Jumalansa oli johdattanut heitä, ja avannut heille tietä silloinkin, kun heitä oli yritetty estää.
Miehet halusivat ruokaa, kuten yleensäkin matkustavat. Kun he olivat syöneet, majatalonpitäjä uskalsi kysyä heiltä, mistä he ovat ja minne menevät. Kysymys sai miehet katsahtamaan toisiinsa. Ja Raahabin odottaessa vastausta kysymykseensä, hänen sydämensä löi entistä kiivaammin... Miehet supattivat jotain toisilleen, ja vihdoin toinen heistä sanoi sen: he haluavat yösijan, ja naisen on paras totella heitä sillä muuten... Raahab nyökytteli ja vakuutti, että hän kyllä tekisi, mitä he pyytäisivät.
Hän oli tottunut asioimaan erilaisten ihmisten kanssa ja toteuttamaan monenlaisia toiveita. Mitä he siis haluaisivat? Miehet puhuivat taas keskenään hiljaa. Raahab uskaltautui sanomaan heille, että hän tiesi, keitä he olivat: mahtavan Jumalan kansaa! Olivathan he kaikki kuulleet, kuinka sitä kansaa oli heidän Jumalansa johdattanut niin, että kaikki heidän vihollisensa olivat joutuneet häviölle. Mitä he siis nyt aikoivat?
Miehet nousivat seisomaan. Oli hetken hiljaisuus, ennenkuin he kertoivat, että aikoivat valloittaa kaupungin ja he olivat sen vuoksi nyt täällä tiedustelemassa. Raahab säikähti, mutta piti silti päänsä kylmänä. Hän tiesi, ettei hänen kaupunkinsa suostuisi antautumaan, eikä se voisi selvitä tämän kansan käsistä, joita auttaa voimallinen Jumala. Niinpä hän lupasi auttaa heitä, jos he säästäisivät hänet ja hänen perheensä.
Se sopi miehille. Mutta he varoittivat häntä pettämistä heitä. Toinen heistä antoi hänelle punaisen nauhan, ja sanoi, että se olisi laitettava ulkomuurin ikkunaan näkyville silloin, kun heidän valloituksensa alkaisi. Ja majatalonpitäjän oli koottava läheisensä tähän taloonsa, jos mieli pelastaa heidät.
Yön tullen Raahab piilotti miehet talonsa katolle, ruokokasojen alle, sillä taloon oli tullut myöhemmin kuninkaan lähettämiä uteliaita, jotka kyselivät, keitä aiemmin tulleet miehet olivat. Heidät oli nähty. Raahab vastasi, ettei tiennyt sitä, ja ei sitäkään minne olivat menneet...
__
Jeriko vallattiin ...
__
Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Raahab omaisineen pelastui, ja he asuivat siitä pitäen israelilaisten keskuudessa. Israelilainen mies meni vierasheimoisen naisen kanssa naimisiin, tämän, jonka mainekaan ei tainnut olla ihan toivotunlainen, sillä jotkut Raamatunkäännökset sanovat häntä portoksi. Ehkä se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Jota monet kenties paheksuivat. Heidän liitostaan syntyi sitten poika. Poika sai nimen Booas. Ja kuinka ollakaan, tästä pojasta tuli eräs kuningas Daavidin esi-isistä.
Raahabista tuli myös anoppi vierasmaalaiselle Ruutille, jonka useat muistavat hyvin tähkiä poimimassa aikuisen Booasin pelloilla. Siitäkin syntyi avioliitto. Ja tästä Booasin liitosta - vierasheimoisen Ruutin kanssa - syntyi poika nimeltä Oobed. Oobedista tulikin sitten jo kuningas Daavidin isoisä!
Yllättävät voivat joskus olla Jumalan tiet.
Tapahtumat Raamatussa: Joosua, luvut 2 ja 6.
---
"Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle..." Joosua 2:23
Olisiko kenties jompikumpi heistä rakastunut Raahabiin...? Nimeltään: Salmon/Saala/Salma - (siitä riippuen mitä käännöstä lukee).
"Nuoret miehet, jotka olivat vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä ja kaikki omaisensa..." Joosua 6:23
Ai niin, pitääneekin vielä mainita tämä asia: jonka tätä juttua vielä tarkistellesssa huomasin. Tiedusteluretken ja valloituksen välissä oli mainittuna Raamatussa erinäisiä asioita: mm. pääsiäisen vietto!
Siunattua pääsiäisaikaa sinulle Jumalan suunnitelmien keskellä☀️
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/uskon-kautta.html
"Oi, katso! Mikä aamu!"
Tuli tänä aamuna mieleen se laulu, kun olin hieman huonosti nukkunut; eli herännyt aamuyöllä, ja uudestaan yli tuntia liian aikaisin, tukkoisen nenäni kanssa valvoen. Tuli mieleen sitten ne laulun sanat ihanasta aamusta, josta Raita Karpo joskus lauloi. Ihanaa aamua sitä kaipaisi, mutta täällä alhaalla se ei välttämättä ole kovinkaan tavallista. Joskus harvoin sellaista saa kokea, että on hyvin nukkunut ja aamu muutenkin ihana.
Kerran kuitenkin saamme hämmästyen herätä erityisen ihanaan aamuun: se on herääminen taivaallisen kodin kirkkauteen!
Kun näiden mietteiden jälkeen aloin katsoa, mitä päivän sana tarjoilee, tuumin mielessäni, että niissä tuskin on nyt mitään ihanasta aamusta, kun pääsiäisen tapahtumat ovat tuloillaan... Mutta olihan siellä nuo☀️
"Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään." Jes. 66:5 KR-92
Tuli nyt aamulla mieleen, varmaan eilen illalla katsotun elokuvan vuoksi, kirja; romaani nimeltä Aabrahamin laulu. Tykkäsin siitä kovasti nuorena. Mietin, että missä se nyt on, ja muut romaanit Raamatun aiheista? Niitähän keräsin oikein, itselleni. Mutta myös kirjoja ylipäätään; ajatellen, että nuoremmillakin olisi omissa hyllyissä lukemista. Se oli kai jonkinlainen unelma, jo lapsuudessa syntynyt. Mutta se oli minun unelma... Ei ehkä niinkään Jumalan...?
Kaiken rapistuminen näkyy ja tuntuu ja kuuluu. Ja se on ikävää, vaikka mitään aivan järisyttävää ei vielä olisikaan; vain tämä vanheneminen ja kaikki sen myötä tuleva. Tuli mieleen sanoja, ja etsin jakeen...
"Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2. Kor. 4:16
Sama "uudemman" käännöksen mukaan:
"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu, päivä päivältä." 2. Kor. 4:16 KR-92
Kunpa saisimme iloa; jos ei ulkonaisen uudistumisesta, niin edes sen sisällisen! Mitään ei näy nyt vielä...
"... "Tulkoon pimeyteen valo"..." Jae 6. (Voisi lukea sen koko luvun).
---
Siunatkoon valollaan meitä tänään Herra☀️
Aamulla ennen ylösnousua alkoi soida mielessä laulun sanoja:
"...älä huoliisi jää,
nosta pystyyn taas pää...joka hetki sun kanssasi oon..."
"Rakkaus ei koskaan katoa..." 1.Kor. 13:8
Viittaisin tähän, että JUMALAN RAKKAUS!
Jumala - Taivaallinen Isä, Jeesus, ja Pyhä Henki; me emme voi nähdä mitään hahmoa keskuudessamme täällä. Mutta muinoin olit meidän ihmisten seurassa täällä näkyvässä hahmossa. Nytkin vaikutat aivan yhtä lailla valollasi ja voimallasi ja kirkkaudellasi, vaikka emme hahmoasi näekään. Usein meidän näkömme ja kuulomme ja käsityskykymme on niin heikko, ettemme ymmärrä, emmekä usko... Ennenkuin näemme, niinkuin se eräs kerran... eli Tuomas aikoinaan.
Kiitos kaikesta millä tavalla meitä hoidat, vaikka emme näe. Kiitos, että toisinaan voit näyttäytyä tavalla tai toisella myös meille ihmisille, jos niin hyväksi näet. Ja jos emme hahmoasi näekään, anna meidän nähdä itsesi kaikessa mitä teet.
 |
| Ohrarieskaa |
Noin vanhan sanonnan mukaan. Mutta alkuun se vei jotain paljon enemmän: hengen veljeltä! Ja se taas sai aikaan paljon muuta. (Olin kirjoitellut aamulla 14.1. vihkoon ja blogiluonnoksiin näitä.):
Kuka oli ensimmäinen pakolainen? Kain. Se kerrotaan: 2. Moos. 4:12. Tai oikeastaan kai jo Aadam ja Eeva... kun joutuivat Eedenistä lähtemään.
Mutta sitä ennen hän oli ensimmäinen, joka tappoi ihmisen. Ja se oli hänen oma veljensä. Kateuden tähden tehty teko. Ja sitä ennen Kain oli ollut ensimmäinen puutarhuri/maanviljelijä. Tai no, ehkä se oli ollut jo isä Adam.
Antoikohan Kain itse nimen sille alueelle, johon hän asettui asumaan? "Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle." 1. Moos. 4:16. Viitteet Raamatun alareunassa tuolle jakeelle oli: 'Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja 14.
Kun Kai oli sitten myös ensimmäisen kaupungin perustaja: "Hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." 1. Moos.4:17
Kainin lapsenlapsista tuli myös joitakin ensimmäisiä! Jabal - "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä. Jubal - "ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja". Tubal-Kain - seppä, aloitti pronssin ja raudan takomisen. (1. Moos. 4, jakeista 20,21,22).
Päivän luettavissa oli myös: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7
Se oli Jumalan sanominen Kainille ennenkuin tapahtui se pahin! Tuon Jumalan ohjeen jälkeen Kain ehdotti veljelleen yhteistä kävelyä... Ja löi veljensä kuoliaaksi. Jumala oli juuri antanut hänelle ohjeen, että pitäisi kurissa syntisen ajatuksensa, joka oli tullut kateuden myötä siitä, kun Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin uhria ei. Kain olisi voinut sen jälkeen varmaankin valita toisenlaiset toimintatavat, kysyä Jumalalta apua ja neuvoa, tai ainakin jättää tekemättä sen veljeensä kohdistuneen teon.
Kun Adam ja Eeva saivat menetetyn pojan jälkeen kolmannen pojan, Setin, niin hän nimesi poikansa nimeltä Enos. Ja siitä aikakaudesta sanottiin näin:
"...Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Jumalaa." 1. Moos. 4:26
"...pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen." 1. Tim. 6:11
Tuokin tuossa, tuo Paavalin Timoteukselle kirjoittama, oli päivän luettavissa. Sopiva noita ylempiäkin ajatellen, ja meille. Emme läheskään aina onnistu voittamaan haluamme pahaan, mutta pyritään edes siihen suuntaan. Jumala on armollinen. Sen Hän osoitti siinäkin, kun lähetti Jeesuksen meitä varten!❤️
Kaikki lainaukset Raamatusta v. 1992 käännöksestä.
Osuin tänä aamuna kuuntelemaan Hengellisen laulukirjan laulun: '"Jeesuksen nyt Jordanille...". Kuuntelin sen ensin ihan vain sillä, kun se seurasi sitä laulua, jonka ensiksi kuuntelin. Mutta kun olin tuon mainitun kuunnellut, tuli mieleen, että olen tehnyt joskus kuvankin tästä aiheesta.
Tässä kuunneltavaksi tuo ihana laulu. Laulun nro on 177, ja tuo linkki menee suoraan siihen:
https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=981
 |
| "Kun Jeesus oli kastettu..." Matt. 3:16-17 |
Tänään oli päivän sanassa Sakkeuksesta, (jota paremmiksi itsensä mieltävät karttoivat) - jolla oli kova halu nähdä Jeesus... Ja Jeesus toteutti sen ääneen lausumattoman toiveen - paljon runsaammin, kuin Sakkeus osasi edes odottaa: Jeesus ilmoitti tulevansa Sakkeuksen kotiin!
"... Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 (Se tilanne löytyy kokonaan: Luukas 19:1-10)
Jeesus näkee ja kuulee ääneen lausumattoman kaipauksemme...❤️
Miten usein me hätäilemme erinäisistä asioista, ja hätäilemme ehkä siitäkin, että oikeaan aikaan ja oikealla tavalla asioitamme Jumalalle esittäisimme... Mutta: "...ennenkuin häneltä anottekaan" sanotaan Isän tietävän, mitä me tarvitsemme!
"...sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8
Ja jakeen alkuosahan, ja edeltävä jae, puhui siitä, että mitään monisanaisuutta ei siinä Isälle puhuttaessa tarvita... Saa asioita toki monin sanoin selittää halutessaan, mutta rukousten kuuleminen ei ole siitä kiinni:)
---
Omat hätäilyni milloin mistäkin ajavat minua etsimään rohkaisua ja lohdutusta kirjoitetusta Sanasta. Tästä aikoinaan äidiltä saamastani punaisesta Uudesta Testamentista löydän kuin ensiapua huolestumisiini. Olen nimittäin viivannut siitä helposti löydettäväksi eniten tarvitsemani kohtia. Joskus ei ole mielessä mitään erityistä jaetta, kun otan kirjan käteeni, mutta sivujen lehteily tuo näkyväksi lohdutusta kyllä. Niin kävi nytkin☀️
Kun sisälläni alkaa kuohua hätäännyksen ja pelon laineet, jostakin mieleen tulee sanat: "Rauhoitu, rauhoitu!"
Jeesus on rauhan tuoja*. Ja ollen myös itse se meidän rauhamme. Itsestämme emme sitä voi ottaa.
Voi kun muistaisin aina, että Sinä olet kanssamme aina... Minunkin kanssani, vaikka en koe itseäni arvolliseksi siihen. Sinä olet viisas ja hallitset kaikki tilanteet. Minun ei tarvitsisi aina niin hätäillä eikä hermostua. Eikä murehtia kaikkia mahdollisia tulevia huolia, sillä: "tänään auttaa Herra"*. Ja se sana on myös voimassa joka päivä; koska olet kanssamme joka päivä, etkä voi jättää omaasi milloinkaan huolenpitoa vaille.
*Jobin käyttämä sana: "Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa." Job 30:27 KR-92. Mutta Jobinkin kärsimyksiä valvoi tarkasti Herra; ei yhtään yli sen, mihin Herra luvan antoi!
---
*Rauhantuojan kirjoitin tuolla tarkoituksella erikseen, koska se siten ainakin minun mielessäni paremmin alleviivaa sitä asiaa...
*Nuo kaksi kertaa "Rauhoitu, rauhoitu"; niitä en löytänyt Raamatusta, mutta kuin nekin olisivat jossakin tekstissä olleet. En vain tiedä, onko missä? (Vanhassa lastenlorussa kyllä, mutta en tarkoittanut ollenkaan sitä: "Hyvää huomenta rakas Lotta..." - jossa se on.)
"Tänään auttaa Herra", sama asia sen kanssa. Alla olevan linkin juttu mainitsee sen olevan vanha sanonta:
https://uusitie.com/eilinen-on-mennytta-huomisesta-emme-tieda/
"Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto"." Apt. 21:14
Eilen tuohon osui aurinko niin sopivasti☀️ Niin, on meillä jouluseimi vielä esillä... Eikä se ole ainoa joulutavara, joita täällä yhä näkyy. Kuusta ei sentään enää ole:) Ja vähitellen on muitakin esilläolleita laitettu pois. Mutta itseasiassa, kyllähän seimi voisi hyvin olla esillä läpi vuoden. Muistuttamassa, ettei kyse ole vain mistään joulutarinasta...
"Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta." Val. 3:26 KR-92
Niin... hiljaisuudessa... Kun mitään ei näy, ei kuulu mitään. On vain odotettava. Ja se on vaikeaa, kun ei edes tiedä, mitä odottaa. Odottaa kuitenkin, että Jumala tulisi jotenkin auttamaan siihen omaan tilanteeseen.
"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman..." Jes. 40:3
Uuden voiman, jotta nuutunut jaksaa taas jatkaa matkaa. Ainakin palan matkaa taas. Onhan "joka aamu armo uus"... (Virren 547 sanoin. Linkki siihen tuossa alla.)
https://virsikirja.fi/virsi-547-joka-aamu-on-armo-uus/
Olimme juuttuneet lumeen autollamne. Ei, ei hän vetänyt meitä lumesta, koska se ei ollut mahdollista. Mutta kuljetti kuljettajaa osan matkasta kun oltiin palailemassa jumissa olleen auton luokse tarvittavine kamoinemme. Ja aurasi tien, jotta saatoimme loppumatkan ajaa autolla kotiin asti.
Näitä ennen oli päivä tuonut yhden pettymyksen kaupungilla. Kokemuksemme oli, että meitä ei tarvittukaan, ja ajatus mielessä oli, että oltiin unohdetut. Sitä seurasi kysymys: Onko Jumalakin unohtanut, hylännyt meidät? Mutta siihen oma mielikin jo vastasi, ettei varmaankaan... Mutta sellaisia tuntoja helposti tulee.
Jännästi tuli sitten luettavakseni kirkon päivän sanasta Raamatun kohta, jossa kyseltiin samaa. (Taas oikeaan aikaan...) Ja jännästi niin, että luen sieltä yleensä vain aamurukouksena olleen tekstin, mutta nyt luin, koska ei ollut enää aamukaan - puolipäivärukouksen sananpaikan, jonka alkusanat olivat:
Sitten oli lohduttava vielä myöhemmin illalla luetuksi tullut ajatus päivähartauskirjasta* "väärän" päivän kohdalta:
*Kirja: Virtoja erämaassa. Lettie B. Cowman. Aikamedia 2021
Minulla oli tänään omat mietteeni. Kun myöhemmin osui tuo piirustus silmiini, (kun se keittiössä yhä lojuu), sen näkeminen toi minulle lohtua. Ajattelin näet niin, että samalla tavoin Jeesus meidätkin mietteissämme näkee. Ja se on lohdullinen ajatus. Ei ole mitään, mitä Hän, Jeesus, ei tietäisi meistä ja asioistamme. Kaikki on hänen edessään aivan avoinna. Hän tuntee sydämemme ajatukset tarkkaan.
"Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut". Joh. 1:47-48
Niinhän se meni, se Jeesuksen ja Natanaelin (ensi)kohtaaminen. Joka tosin oli ensikohtaaminen vain toiselle osapuolelle. Toinenhan tunsi jo toisen täysin, sen toisen osapuolen sitä tietämättä.
 |
| Apt. loppuluku. Room. aloitus. KR-92 |
Voi Jeesus, sinä tiedätkin miten huolissani ja masentunut olen tänä aamuna! Näet kaikki ne aiheet, ja tiedät niiden juuret - ja niiden lopun. (Mikä ajatus niiden lopusta onkin lohdullinen, vaikka voisin olla huolissani huolteni kasvusta eli ongelman/ongelmien lisääntymisestä ja paisumisesta, mutta ajatus todellisesta lopusta päättää kaikki huolet.) Mutta palatakseni näihin mieltä kiusaaviin huoliin, minun on kai palattava "alkutekijöihin" - eli Sinuun Jeesus - ja siihen, mitä Sinä olet sanonut! Muistella sinun sanomisiasi. Mutta auta minua tajuamaan oikein nekin, sillä muuten minua kalvaa tuo otsikon kysymys; mikä riittää?
Mutta tässä näitä lohduttavia sanoja:
"... kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27, Luuk. 12:25
Luuk. 12:26: "Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?" (Niinpä!)
"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..." Matt.6:34
Matt. 6:34 KR-92: "... Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."
---
Yllä oli vihkotekstiä tältä aamulta. Jeesuksen sanat oli kuin valonsäteet tähän päivään. Mieli on parempi nyt, vaikka asiat on ihan samat, kuin ennen kirjoittamista.
Jeesuksen valonsäteitä sinunkin päivääsi!✨🌟☀️
T: Tuula "Metsäntyttö"
Kirjoitin eilen illalla nukkumaan mennessäni herätyskellonani toimivaan pikkukännykkään muistiin tämän mieleeni tulleen:
