Jotain hohtoa arkipäivään

Se antaa jotain hohtoa arkipäivään, kun "näkee" (lue: lukee) Jeesuksen tekoja, ja kenties voi vaikkapa  kirjoittaakin niistä jotain. Silloin voi unohtaa omat huolenaiheensa joksikin aikaa. Niitä hänen tekojaan voi "nähdä"  Hänen sanassaan ja toisinaanhan jotain omassa arjessakin.

Tänä aamuna sain taas kirjoittamisen iloa:) Kyseessä on Luukkaan kertoma tapaus luvusta 6, jakeista 6-11, josta kirjoitin kertomuksen:

"Kuivettuneen käden tapaus"

Mies istui siellä  muun kansan joukossa  jumalanpalveluksessa. Olihan lepopäivä, sapatti,  jolloin ei mitään työtä pitänyt tehdä. "Työtä niin. Mitäpä työtä sitä paljon tällä kädellä olisikaan tehnyt" - tuumi mielessään eräs mies katsellessaan alituiseen häpeänsä aihetta: toimimatonta kättään.

Tänä sapattina hän oli tullut synagoogaan tavan vuoksi, kuten useimmat muutkin. Mutta nyt oli vähän kiinnostavampi mies opettamassa, sillä tuohan oli se Jeesus. Hänenhän sanottiin tehneen monta ihmistä terveeksikin. "On se vaan ihmeellistä", mietti mies ja siveli samalla mietteliäästi kuivettunutta kättään.

Nyt hän havahtui mietteistään ja siirsi katseensa kädestään tuohon opettajaan, Jeesukseen. Hän tahtoi katsoa tätä tarkkaan ja toivoi, että tuo Jeesus katsoisi siihen suuntaan, jossa hän itse istui. Kohta Jeesus katsoikin siihen suuntaan ja hänen katseensa tuntui osuvan suoraan tuohon mieheen. Kyllä, häneen Jeesus suoraan katsoi. Juuri kun mies oli laskemaisillaan katseensa alas tuon tutkivan katseen alta, Jeesus sanoi: "Nouse ja astu esille". Mies katsoi melkein hädissään ympärilleen, että kenelle puhutaan. Ei ollut ketään nousemassa ylös. Ja Jeesus katsoi yhä häneen ja viittoili tulemaan. Nyt toisetkin jo hänelle sanoivat, että sinua hän kutsuu. Mies nousi ja tunsi kaikkien katseet selässään, mutta Jeesuksen hän näki katsovan itseään lempeästi.

Nyt mies seisoi Jeesuksen edessä. Mutta nytpä Jeesus osoittikin ensiksi sanansa muille, kuin tuolle edessään seisovalle miehelle. Ainakin siltä se näytti. Hän sanoi: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" Ja mitä sitten tapahtui: "Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi". Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi."

Muut vimmastuivat kovin, mutta parannettu mies iloitsi. Hän oli hämmentynyt osakseen tulleesta armosta.

---

Jakeessa oli sana "jälleen". Miehen käsi ei kaiketi ollut syntymästä asti sellainen, vaan jokin tapahtuma oli käden sellaiseksi tehnyt.

Mietin myös tuota, kun Jeesus sanoi sanansa hyvän tai pahan tekemisestä, hengen pelastamisesta tai sen hukuttamisesta, että mitä hän niillä sanoilla oikein tarkoitti. Ne tuntuvat aika rajuilta sanoilta tuossa yhteydessä, kun parantumisesta on  kyse. Mutta niilläkin oli varmaan syynsä. Tulipa vain mieleeni, että Jeesus tiesi kunkin ajatukset; paikalla olleen väen ja oppineet. Suunnitteliko kenties joku jotain pahaa? Ja entäpä tuo parannettu mies itse? Onko ihan mahdoton ajatus, että mies oli jo niin epätoivoinen, niin väsynyt tilanteeseensa, että hän aikoi itselleen pahaa...? Emme tiedä mitään näistä, mutta Jeesus tiesi asioiden oikean laidan. Hänen sanansa ovat aina harkittuja. Jeesus teki hyvää ja pelasti hengen. Mutta nyt, sen parantamisen jälkeen ainakin, paikalla olleet miettivät, miten saisivat Jeesuksen aisoihin. Heillä oli pahat aikeet, koska Jeesus teki hyvää sapattina. Mutta Hän, Jeesus, on lepopäivänkin Herra!