Siitä. Ei mistään muusta kuin Jeesuksen hankkimasta armahduksesta; ei siitä tunteeko itsensä riittäväksi siihen.
Sanasta "vanhurskas" tulee helposti mieleen sellainen, joka onnistunut elämään eläämäänsä niin, ettei siitä ole kellään mitään huomauttamsta; ikäänkuin täydellinen. Sitähän se ei tarkoita.
Tuota "vanhurskas" -sanaa selitti Erkki Leminen kirjassaan Ei hän sinusta luovu, näin: "Kaikkein yksinkertaisin käännös lienee 'Jumalalle kelpaava, otollinen'." Hän kirjoitti myös, kuinka eräs maallikkosaarnaaja oli sanonut hänen mielestään osuvasti: "Vanhurskas on sellainen ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi." Hän sanoo kirjassaan myös näin: "Ihminen tulee vanhurskaaksi armosta... Vanhurskauttaminen on siis syyttömäksi julistamista, armahtamista."
Keitä ne on, joita armahdetaan? No, vankejahan ne. Syyllisiksi todettuja. Mutta niille julistetaan vapautus. Niinkuin meillekin. Ei enää mitään velkaa, ei suorittamista sen vapauden saamiseksi.
Kun käsittää syntinsä anteeksiannetuksi, on se kuin auringonnousu!
---
Mulle tuli tuosta alun jakeesta, sen loppuosasta: "elävä uskosta", mieleen sekin, että on ikäänkuin eläväksi julistettu. Ja niinhän Raamattu itseasiassa sanookin: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" Ef. 2:1
Olen huomannut tarvitsevani yhä uudestaan vanhurskas sanan selitystä. Useassa kohdassa se on oleellinen sana, mutta en vaan osaa omistaa sitä itselleni. Mieleeni ehtii nousta ajatus, että enhän nyt mikään vanhurskas ole, koska... Hyvä että kirjoitit tästä.
VastaaPoistaSe on hankala sana. Siitä tuli mullekin mieleen lähes täydellinen ihminen, jota se ei sitten tarkoitakaan. Just muutama päivä siten löysin kirjahyllystä sen Lemisen kirjan jossa hän sitä asiaa selitti.
Poista