Tuollaiset sanat on joskus jonkun tekstistä jääneet mieleeni. "Rukoilemisen oikeus". Voimme kokea, ettemme ole kelvollisia Jumalan eteen astumaan. Mutta meillä on kuitenkin se rukoilemisen oikeus. Meillä on oikeus tulla Jumalan silmien eteen pyyntöinemme. Jeesus hankki meille pääsyn armahdettuna, ilman rangaistuksen pelkoa, Isän silmien eteen, koska Hän kärsi meidän rangaistuksemme. Ja Isä itsekin rakastaa meitä!
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö." Kaiken tuhlannut mies.
"Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20
Jo kaukaa isä näki...
---
Se yllämainittu "joku" oli näköjään ollut Fredrik Wislöff. Samaa sanaparia, "Rukoilemisen oikeus", olin lainannut
tässäkin.
Onneksi on se oikeus ja Isä on luvannut kuulla rukouksemme!
VastaaPoistaNiin, se on tosiaan suuri asia.
PoistaKoskettava teksti. Olen viime aikoina rukoillut uudestaan samoja asioita ja tuntenut hieman syyllisyyttä, että missä on uskoni, enkö luota että Jumala on todella kuullut rukoukseni. Oli hyvä lukea, että meillä on rukoilemisen oikeus ja lupa!
VastaaPoistaTuhlaajapoikavertaus sopi sydämeni tunteeseen lohduttavan hyvin.
Itsekin tarvitsin tällaista tekstiä!
Poista