"Yllätyskuoria" - Antamisen ja saamisen iloa

Isosisko oli tehnyt nuoremmille  sisaruksilleen yllätyskuoret. Ne odottivat nuorempia aamulla keittiön pöydällä heidän omilla paikoillaan. Kuoret oli tehty samalla tavoin, kooten sinne yhtä ja toista saajia miellyttävää, kuin isosisko ja veljensäkin niitä aikanaan isänsä tekeminä saivat. Ne kuoret olivat aina odotettuja ja tykättyjä. Niin nytkin.

Kun siinä katselin yhden saajan tutkivan kuorensa sisältöä,  tuli mieleeni joitakin ajatuksia. Ajattelin, että minä en ole oikein osannut sellaisia järjestää. Tuumin, että olisi kiva kokea enemmän antamisen iloakin. Sitten mieleeni tuli, että Jumala varmasti iloitsi tehdessään meille omia "yllätyskuoriaan". Hän antoi Jeesuksen tulla luoksemme, tuon isoveljemme, jonka tiesi niin suuresti meitä rakastavan. Hän oli se paras lahjamme sisältö. Mutta sen lisäksi Isä Jumalan "yllätyskuorissa" oli paljon muutakin, pienempää, jonka tiesi meitä ilahduttavan. Hän räätälöi jokaiselle omanlaisensa "kuoren", sillä hän tiesi, mikä kellekin parhaiten sopiii.

Koetaan mekin tänään sitä saamisen iloa:)

Ps. Niisssä isosiskon kuorissa oli toisella ainakin tänään ihanan tuoksuinen saippua, jotain makeaa sekä pikkuruisia tarroja. Toisen kuori onkin vielä avaamatta, sillä hän nukkuu vielä.
---
Ja pitääpä vielä kertoa, että olihan meille, isännälle ja minullekin laitettu omat yllätykset paikoillemme. Minulle oli supersalmiakkipussi ja isännälle suklaalevy:)  Toinen nuoremmista avasi muuten oman yllätyskuorensa äsken ja minäkin sain nuuhkaista sitä ihanantuoksuista saippuaa...:)