Elämä on kuin koiravaljakkoajon kovin kisa. Koskaan ei tiedä, mitä matkalla on. On painettava eteenpäin oli sää tai keli mikä hyvänsä. Välillä on pakolliset pysähdykset tarkastuspisteille. Niissä saa nukkua ja syödä. Niihin saa jättää väsyneet tai loukkaantuneet koirat. Mutta useimmiten levähdetään vain kuljettavan reitin varrella, yleensä ilman seuraa. Toisinaan iloitaan hyvältä tuntuvasta osuudesta. Mutta on osuuksia, joissa sattuu vaarallinen laskeutuminen alaspäin pimeän aikaan. Mielessä siintää voitto. Omat kuvitelmat kuitenkin karisevat matkan varrella. Saa olla kiitollinen, että pääsee perille.
Katselin sarjaa, jossa ajettiin koiravaljakolla maailman kovinta valjakkokisaa. Se oli Alaskassa; Iditarodin kisa. Pääset halutessasi katsomaan tästä:
Yle Areena/Lars Monsenin koiravaljakko
Laitoin tämän tänne, koska siinä matkassa oli kuitenkin jotain puhuttelevaa.
---
Olin laittanut tämän luonnoksiin vuonna 2019. Mutta tuo ohjelma on yhä katsottavissa.
Tässä vielä kuunneltavaksi vanha laulu; "Joka Herran tuntee...":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti