Tänä aamuna oli jakeissa mm. tällaista:
"Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.
Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen." Ef..4:6-12 KR-92
Noita jakeita lukiessa tulee mieleen... sekin - että saimme myös toisemme lahjoiksi... Aina emme tunnista saamiemme lahjojen hienouksia. Emme myöskään tunnista, millaisia lahjoja me itse olemme toisille. Enkä nyt tarkoita vain sellaista, että ollaan jossain näkyvässä seurakunnallisessa asemassa, vaan ihan tavallisina ihmisinä. Meihin kaikkiin on Jumala kuitenkin kätkenyt jonkin viestin itsestään, lahjan, josta joku toinen voi jollakin tavoin saada jotain. Siltikin, vaikka emme itse näkisi siitä yhtään mitään. Me olemme näkymättömän Jumalan kuvia*, ihmeitä ja yllätyksiä - toisillemme. Ihan vain silläkin jo, että olemme olemassa!
"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." 139:14 KR-92
Ja Jeesuksen sanottiin olevan esikoinen: "ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa." Kol. 1:15
Toiseen blogiini myös lahja-asiaa kirjoitin, mutta erilaisen tekstin, eilen saaduista:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/yllatys-kaupan-kassalla.html
Ihana ajatus, että me tosiaan olemme lahjoja toisillemme. Ja voi olla, että ne toiset näkevät sen lahjan meissä paremmin kuin me itse. Mutta itsekin saa opetella uskomaan, että minä olen tosiaan ihme, suuri ihme, koska Jumala on minut luonut.
VastaaPoistaÄh, en tiedä mihin kommenttini katosi, onnistuukohan tämä nyt... Ihana ajatus, että me tosiaan olemme lahjoja toisillemme. Ja voi olla, että ne toiset näkevät sen lahjan meissä paremmin kuin me itse. Mutta itsekin saa opetella uskomaan, että minä olen ihme, suuri ihme.
VastaaPoistaPari kommenttia oli jostain mystisestä syystä jäänyt tulematta tähän näkyviin, mutta onneksi näin ne kuitenkin kokonaisuudessaan blogin hallintapaneelista:) Saamme tosiaan opetella uskomaan siihen, että olemme ihmeitä itsekin:)
VastaaPoista