Vammatonna samoaa?

Löysin  kirjan välistä pienen lappusen, jolle olin joskus kirjoittanut: "vammatonna samoaa". Olin myös merkinnyt kohdan, josta se löytyy, mutta mitään muuta en. Ei edes päivämäärää, jonka yleensä pyrin laittamaan ylös. En muista millaisia ajatuksia se kohta silloin oli herättänyt. Mutta ei ole tarviskaan. Se sopi tämänpäiväisiin mietteisiin. Mietin eräästä asiasta, että siitä on tullut minulle jo ikäänkuin vamma.

Me tahtoisimme niin kovasti kulkea ilman kaikenlaisia vammoja. Mutta eipä taida meistä yksikään kulkea ilman jonkinlaista vammaa. Vammoja meistä löytyy monenlaisia. Jollakin ne näkyvät selvästi päällekinpäin, mutta toisten vammat ovat niin piilossa, etteivät niistä tiedä muut kuin vammansa tunteva itse - ja Jumala. Tahtoisimme kukin päästä vammoistamme eroon. Olemme monesti suorastaan huutaneet hänen puoleensa niistä päästäksemme, joko äänellisesti tai äänettömästi. Mutta vammamme on yhä meillä. Meitä pelottaa, ettemme siitä koskaan pääsekään eroon. Emme tiedä, vapaudummeko täällä ajassa siitä. Sen tietää Isä yksin. Mutta ainakin kerran vaivanalaisuutemme on päättyvä. Emme ehkä käsitä, miksi sitä ei oteta jo nyt pois. Emme näe siitä olevan mitään hyötyä, sillä vaikeuttahan se meille tuo. Mutta Jumalan näkökyky on tarkempi. Hän näkee siinä jotain sellaista, mitä me emme näe. Ainakin se tekee sen, ettemme voi ylvästellä, koska muistamme kipumme alituiseen. Sen takia huudamme myös alituiseen apua Häneltä, joka sitä voi meille antaa.

Ole siunattu ystäväni,

joka myös koet itsesi jollakin tavoin vaivan alaiseksi!

"Hän ajaa heitä takaa, samoaa vammatonna polkua, ennen kulkematonta. Jes. 41:3

Jesajan luku 41.


---

Luuk. 13:16: "Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"

Joskus avun saanti voi kestää kauan! Niin kauan, ettei osaa enää odottaa mitään apua saavansakaan. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus tiesi tuonkin naisen tapauksessa, miten kauan hän oli vaivaansa joutunut kärsimään. Nyt oli avun aika. Ei nainen ollut niiden kahdeksantoista vuoden aikana päässyt unohtumaan Jumalalta. Emmekä ole sitä mekään.

Jeesus meni Efraimiin...

"Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra." Jer. 31:20

Vanhassa Testamentissa Efraim on esillä hyvinkin usein.  Usein efraimilaiset olivat esillä kielteisessä mielessä. Joskus Efraim ja Juuda mainitaan yhdessä. Mutta alkunsa efraimilaiset  saivat Joosefin nuoremmasta pojasta, joka tuli epätavallisesti siunatuksi erityisellä siunauksella vanhemman pojan sijasta.

Uudessa Testamentissa Efraim mainitaan vain yhden  kerrran:

"Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen."  Joh. 11:54

Mielenkiintoista, että Jeesus meni nimenomaan Efraimin kaupunkiin, kun hän ei enää voinut julkisesti kulkea Juudan alueella. Mitähän he siellä opetuslasten kanssa tekivät? Mitä puhuivat?


Efraim esiintyy Raamatussa/Koivuniemen Raamattuhaku.

He olivat Jeesuksen ystäviä - He uskalsivat olla sitä, mitä olivat.

Minulla oli eilen ja tänään lukuvuorossa jakeita Johanneksen evankeliumista jakeeseen 44 asti. Siinä esiintyy Jeesuksen ystäviä nimeltä mainiten: Tuomas, Martta, Maria ja Lasarus. Kolme viimeksimainittua olivat sisaruksia keskenään. Tuomas puolestaan yksi Jeesuksen opetuslapsista. On hieman vaikea kuvitella sitä heidän arkista olemistaan Jeesuksen kanssa, joka ei ollut ihan tavallinen tyyppi. Miten hänen kanssaan läheisesti oleilevat ihmiset kokivat hänet. Hänhän oli aivan erityinen tyyppi ystävänä. Hänen seurassaanhan tapahtui varmaan lähes joka päivä jotain erikoista. Ja entäpä Jeesuksen puheet sitten. Jeesus ei siloitellut sanojaan. Eivätkä hänen ystävänsä lähimainkaan aina tajunneet, mistä hän puhui. Mutta sen käsittivät, että Hän oli aivan erityinen. Ja että Jumalan valta ja voima oli hänessä. Mutta merkillepantava seikka on, että kaikesta tästä huolimatta, hänen ystävänsä osasivat ja uskalsivat olla omia itsejään. Mielestäni se käy hyvin selväksi tuosta mainitusta lukukappaleestakin. Se tulee ilmi joidenkin sanomista ja tekemisistä. Tai oikeastaan tekemättä jättämisistäkin.

Kun velipoika oli sisaruksilta kuollut, lähettivät siskokset Jeesukselle viestin: "Herra, katso, se joka on sinulle rakas, sairastaa." He uskoivat viestin tehoavan ja Jeesuksen tulevan.

Mutta Jeesus viivytteli. Veli ehti sitten kuolla... Silti Jeesuksesta sanotaan, että "Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää." Siis ei mitään kiirettä, vaikka toinen oli kuolemansairas...

Mutta sitten Jeesus sanoi: "Menkäämme taas Juudeaan." Tarkoitti Lasaruksen  luo.

Tähänpä hänen kaverinsa, ne opetuslapset, tarttuivat, ja rupesivat varoittelemaan häntä: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne?"

Mutta Jeesus antoi ymmärtää mm. (minun käsittääkseni), että on eri aikoja... ja nyt oli sopiva hetki mennä sinne. Ja sitten hän lisäsi, että Lasarus nukkuu ja hän aikoo herättää hänet.

No tämän tietysti kaveripiiri tulkitsi omalla tavallaan: Antaa nukkua, sittenpähän paremmin paranee. Mutta Jeesus oikaisi sen luulon ja sanoi suoraan Lasaruksen olevan kuollut. Sanoipa vielä olevansa iloinenkin siitä, ettei ollut ollut siellä silloin. Ja tämä näiden kaveriensa tähden varsinkin... jotta he uskoisivat!

Niinpä hän tokaisi vielä: "...mutta menkäämme hänen tykönsä."

Mutta nyt Tuomas, mielenkiintoinen tyyppi tässä kaveriporukassa muuten, ei epäröi heittää omaa sarkastista kommenttiaan tähän reissuehdotukseen: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssaan." Voi ihan mielessään nähdä ja kuulla tämän kommentin esittämisen. Miten hullua olikaan Tuomaksen mielestä mennä sinne ns. kerjäämään verta nenästään, kun oli jo tappouhkaus päällä.

Mutta sinne vain mentiin. Ja Lasaruskin annettiin sieltä haudasta takaisin sisarilleen:)

Mutta sitä odotellesssa, ja Jeesuksen ollessa jo ihan lähellä, Martta lähti  Jeesusta vastaan. Maria ei. Hän tuli paikalle vasta erikseen kutsuttaessa. Sisaret uskalsivat kumpikin sanoa Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä..."

Ja entäpä Jeesus itse sitten. Lasaruksen haudalla Jeesuskin itki. Vaikka tiesi, että kohta Lasarus tulee sieltä ulos...


---
Jos kiinnostaa lukea nuo yhden Jeesuksen kaveripiirin jäsenen kertomana, niin tässä on, eli sen Johanneksen:

Joh. 11. v. -33/-38 Raamattu.

Joh. 11. v. 1992 Raamattu.

Mukana koko matkan!

Nappasin nämä tälle päivälle olevat kaksi jaettta kahdesta eri hartauskirjasta. Mutta niissähän oli aivan samaa asiaa kummassakin: Hän on mukana alusta loppuun asti!

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät

 iankaikkiseen kirkkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne,

 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."

 1 Piet. 5:10

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. 

Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, 

sinun väkevä kätesi pelastaa minut. 

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. 

Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" 

Ps 138:7-8 KR-92

Koko matkan!

Vaikka saamme kärsimyksiä osaksemme, Hän on mukana elämässämme kaikissa niissä. Hän jopa etukäteen valmistaa niihin, tukee ja vahvistaa matkan aikana, ja vie asiamme päätökseen asti. Hänen armonsa ei lopu milloinkaan.

Tässä vielä tuosta ylinnä olevasta jakeesta jotain: Kutsu juhliin

Sanoja masentuneelle

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:15

Tämä tuntui itsestäni hyvältä lukea hartauskirjasta tänä aamuna. Olin juuri ehtinyt ajatella, etten jaksa tätä arkea, enkä osaa tulevaisuudeltakaan odottaa mitään hyvää. Mutta olin myös ehtinyt ajatella, etten saisi unohtaa sitä, että Jumala kuitenkin on läsnä ja vierelllä koko ajan.

Sitten luin toisesta hartauskirjasta:

"Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." Ps 42:6 KR-92

Ja hartauskirjan teksti (Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa): "Masennusta ei aina  voi estää, vaikka kuinka haluaisi. Masennus lamaannuttaa, saa mielen sulkeutumaan ja elämän kaventumaan ahtaan puristavaksi. Masentuneen pelko on siinä, ettei pimeys koskaan pääty. Apua ei tulekaan, kukaan ei kuule eikä auta. Jumala sanoo nyt sinulle, masentunut sielu: "Odota ja ole kärsivällinen." Ole sittenkin kärsivällinen, vaikka et enää oikein jaksaisi. Odota vielä hetki ja saat nähdä, että Herra tulee jälleen avuksesi ja nostaa jalkasi kalliolle. Saat pian hengittää raikkaissa tuulissa  ja tuntea vapauden ilon. Odota siis, sillä saat varmasti kiittää ja ylistää Herraa, sinun auttajaasi. Saat huomata, ettet ollut missään  vaiheessa hukassa. Hän oli koko ajan lähellä ja kantoi sinua sylissään. Silloinkin, kun et jaksanut itse kulkea."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja


No, sitten otin vielä UT:stä sen lukuvuorossa olleen palasen: Johannes 10:1-21. Jeesus puhui siinä lampaista ja paimenuudestaan. Jeesus sanoi mm. sen ajatuksen, että kun susi tulee, väärä paimen häipyy. Mutta hän, hyvä paimen, pysyy lampaiden kanssa. ( Kts: Joh. 10:11-15)

Luettavana olleessa oli nyt sekin sana, jota joku päivä sitten olin muistanut, (valitusmielessä kylläkin miettien, mitä sekin tarkoittaa...): "elämä ja yltäkylläisyys",  mutta josta en muistanut, mistä kohdasta se oli kotoisin: "... Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh. 10:10

---

No niin. Näillä eväin minä käyn tähän päivään.

Ei Jumala meidän Raamatunlukuamme tarvitse. Vaikka nuorena sitä vähän sillä mielellä luin. Ikäänkuin se olisi ollut jokin tarpeellinen suoritus Hänelle.... Minä sitä tarvitsen. Ja lyhyet luettavat jaksot on minulle hyviä. Ottaa  tarkemmin lyhyestä sen saadun, kuin että lukea posottaa kovalla vauhdilla pitkiä lukuja kokonaan.

Olkoon Jumala kanssasi tänään,

 missä sitten oletkin tai kuljetkin!

Valoja

"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se  sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville." Matt. 5:14-15 KR-92

Minua hätkähdytti tänä aamuna lukea tuo jae Vähäsarjan hartauskirjasta. Vanhempi käännös käyttää sanaa "valkeus". Ehkä tutumpi sana "valo", ja nyt yksittäisenä luettavana ollut jae, oli se yhdistelmä, että huomioin tuon paremmin. Ja ehkä sekin vaikutti, että olen valoa ajatellut viime päivinä.

Jeesus puhui tuossa oman aikansa savilampusta. Ja siitä Vähäsarja kirjoitti, että se tarvitsee happea.  (Vähäsarjan teksti tuolla alempana). Mutta nämä nykyajan lamputkin, olivat millaisia hyvänsä, tarvitsevat sen voiman näyttää valoa. Itsestään lamppu ei valaise. Pelkkä lamppu ei valaise. Eikä sen valo ole siitä itsestään lähtöisin.

Mutta toinen hätkädys oli, kun otin esiin lukuvuorossa olevan kohdan (Joh. 9:1-23) pienestä punaisesta Uudesta Testamentistani. Siinä oli syntymästään saakka sokea mies, jonka Jeesus paransi. Jeesus myös sanoi: "Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:5.  Jeesustahan sitä valona juuri on enempi ajatellutkin. Ja unohtanut itse valoa kaivatessaan oikeastaan sen, että meidänkin on määrä toimia valoina...

Mutta nyt se Juha Vähäsarjan hyvä  teksti tuohon ylinnä olevaan jakeeseen, kirjasta Joka päivä lupaus kantaa: "Valoa ei voi piilottaa. Jos lamppu peitetään, se pian sammuu. Palava lamppu tarvitsee happea, ympäristön, jossa se saa loistaa ja valaista. Kristuksen valoa heijastavat Jumalan lapset eivät voi olla valaisematta ympäristöään. Heidän sanansa ja tekonsa puhuvat Jumalasta hyvää. Jotkut Jumala on laittanut valaisemaan vuoren huipulla loistavan valon tavoin. He ovat niitä, jotka ovat sitä ennen saaneet maistaa elämän kipua ja vaivaa, tuntea Jumalan käden raskaan painon. Kenestäkään ei tule loistavaa valoa ennen rajua riisumista ja oman itsekkään tahdon kuolemista. Siellä missä Jeesus on suuri, on ihminen itse aidosti pieni. Hän heijastaa vain lahjavaloa, ei omaansa. Kaikkki kristityt on tarkoitettu kuitenkin lampunjalkaan hehkumaan. Heijastamaan Jumalan valoa, joka antaa hänestä aavistuksen." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Yllä olevassa kuvassa ojaveteen heijastuu valon vaikutuksesta kanervan varret.


Ja pakko vielä laittaa tähän linkki toisessa blogissani joskus olleeseen juttuun kirjasta, joka oli tehnyt minuun vaikutuksen, kun kerran valoista muutenkin puhutaan:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/12/spotti-valomeressa.html 

Kirja oli varsin rohkaiseva itseään kehnona valona pitävälle! On monenlaisia valoja, jotka kaikki valaisevat itselleen ominaisella tavalla... On kynälamppua, auton valoa, taskulamppua, kynttilää... Kirjassa annetiin vinkki, että voisi miettiä, millainen valo itse mahtaisi olla, ja mikä on sille tyypillinen tapa valaista. Ei kaikkien tarvitse toimia samalla tavoin. Joku on kohdevalo, joku puolestaan valaisee laajemmalti...

Kyseistä kirjaa on esitelty myös Kaikkea kirjastaa -blogissa:
https://kaikkeakirjasta.blogspot.com/2019/11/spotti-valomeressa-miten-voisin-kertoa.html
Siellä on myös makupaloja kirjasta.


Tulipa jutusta aika sillisalaatti...:)

Yksitoikkoisuudessaan vaihtelevien päivien valitus ja kiitos

Päiväni ovat  sellaista pientä piiperrystä, pienine tapahtumineen, vähäisine (voisi reilusti sanoa: olemattomine) aikaansaannoksineen. Tällä viikolla olen vähän enemmän kirjoittanut tuntojani paperille, siihen muistivihkooni. Ehkäpä jaan siitä muutamia palasia teille. On päiviä, jolloin otan vihon esiin useamman kerran päivässä, toisinaan en kertaakaan. Nämä ovat viikon puolivälistä tähän aamuun.

Keskiviikkoiltana:

"Kaipaan valoa ja lämpöä. Nyt on kevät, kesä kohta lähellä, mutta ei se siltä tunnu. Nytkin on hämärää kuin syksyllä, sataa vettä. Tuntuu, että näännyn tähän valottomuuteen ja kylmään. Mikään ei innosta, olen huomannut, että auringon valolla on elähdyttävä vaikutus. Se saa ihmisenkin virkoamaan ja virkistymään keväällä. Tähän aikaan vuodesta sitä odottaa todella paljon. Onhan talvi jo mennyt, se jaksettiin. Mutta nyt on voimat loppu, jollei uutta voimaa anneta. Luin äsken Yksin armosta -blogista hyvän tekstin (Kun muilla menee hyvin, sinulla ei), joka sopi juuri minun tämän illan ajatuksiini...."

Helatorstai:

"Jeesus on suojapaikka kaikille meille, jotka emme jaksa. Jotka emme täytä kunnollisen kansalaisen mittaa."

"Kuuletko Sinä minun pieniä hädänaiheitani? Tahdotko auttaa niissä, kun paljon isompiakin asioita ihmisillä on? Onko vastauksesesi se, jonka kävellessäni mieleeni sain: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15 "Jumalan puh.nro." Saanen siis huutaa Sinua avuksi, oli hätä minkäkokoinen tahansa. Sinä tahdot auttaa. Ja minun tulee kunnioittaa Sinua. Kuinka se tapahtuu?"


Perjantai:

Aamulla: "Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on silmiltäni salattu, koska pilvet peittävät sen... (ja tämähän olikin blogitekstissä tässä.)

"Kiitos! Kiitos, että eilenkin autoit minua ahdistavien ajatusten yli, vaikka niiden päällä ollessa se tuntui mahdottomalta että niistä pääsisi eroon - Kiitos Jeesus!"

Myöhemmin päivällä: "Ratkaisemattomia ongelmia? Mitä tehdä, kun käsillä on ongelmia, joille ei ole mahdollista tehdä mitään; kun ei ole keinoja, tietoa, "rahkeita". Ja kuitenkin asiat ovat sellaisia, että ne vaivaavat mieltä ja oletetaan, että viisaasti ja järkevästi toimivat ihmiset hoitavat sellaiset jutut asiallisesti? Mitä teen? Rukoilen. Huudan Sinun puoleesi. Autatko minua, autatko meitä?..."

"Pitääkoö joka päivälle olla jokin ikävä ajatus tai yllätys?...Päivät tuntuvat nykyään aika raskailta. Harvoin osaa iloita mistään. Ja jos osaakin hetken, niin se on yleensä aika lyhytaikaista. Onko tämä kaikki tarkoituksellista, Sinulta tullutta? Sanottiin että "elämä ja yltäkylläisyys". Mitä se merkitsee? Mitäänhän ei Sinun sallimattasikaan tapahdu... Eihän meidän pidä ripustautua Sinuun vain tämän elämän ajaksi... vaan tulevaa olisi ajateltava.. Onko meille kuitenkin se voima sitten annettu myös joka päivälle ja hetkeen. "Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi."

Lauantaiaamu:

"Kiitosaihe! Sain eilen kamerani jälleen käyttöön lähes vuoden  tauon jälkeen. S oli korjauttanut ja korjaus oli lahja minulle - äitienpäivälahja. Liekö juuri eilen, tai kenties toissapäivänä kun mielessäni ajattelin, kuinka kaikki murenee ja häviää, ja kuinka minulta on valokuvausharrastuskin otettu pois... Kiitos tosiaan tästä ilahduttavasta lahjasta..."

-----
Mikäli "vanhat merkit paikkansa pitää" niin tänäänkin on luultavasti notkoja ja nousuja mielen matkassa ainakin. Mutta tänäänkin auttaa Herra:)

Mutta eilen sain heti sillä jälleen käyttööni saadulla kameralla kuvata mielenkiintoista paikkaa: Utran vanhaa kanavaa. Siitä ehkä jonain hetkenä toisessa blogissa, kunhan ongin vähän tietoja paikasta ensin.

Valoisaa päivää sinulle,

joka näitä luit!

Aina sama, aina paikallaan

Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on ollut silmiltäni salatttu, koska pilvet ovat peittäneet sen. Mutta pilvet eivät saa aurinkoa olemattomaksi. Se on silti paikallaan, kuten aina ennenkin. Taivaskin on sama, muuttumaton. Ne ovat vain pilviä, jotka näköalaamme himmentävät. Kiitos Jeesus, että sinäkin olet aina sama! Meidän näkökykymme puute ja huolet eivät voi muuttaa sinun olemustasi ja olemistasi. Sinä olet aina se, joka olet luvannutkin olla.

---

Ja tänä aamuna luettua:

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen:

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"."

...

Jeesus sanoi heille: 

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja.

Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,

niin te tulette todellisesti vapaiksi."

Joh. 8:31-32, 34-36

Hän hankki ristinkuolemallaan meille sen vapauden. Se on tehty, se on täytetty! Ja sehän merkitsee sitä, ettei meidän itse tarvitse yrittää sitä enää saavuttaa omilla tekemisillämme. 

Siunattua päivää sinulle!

Kuinka tavoittaa hänet?

"Mutta mitä se sanoo: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Room. 10:8

Me yritämme kurkotella taivaalle tavoittaaksemme hänet. Mietimme mihin syvyyksiin meidän on mentävä sen tähden. Huudamme äänemme käheiksi, jotta meidät huomattaisiin. Mutta hänpä itse tuli meidän luoksemme ylhäältä taivaasta - astuen alimpiin paikkoihin asti, tavoittaakseen meidät!

"Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen? "se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo: 

"Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Room. 10:6-8

Ymmärrystämme suurempi rakkaus

Emme käsitä rakkautesi suuruutta; sen voimaa, sen kiihkeyttä, sillä mielessämme ovat vain maalliset esikuvat. Luulemme rakkautesi olevan jotain sellaista. Mutta mitä ovat harjoitustyöt Mestarin töihin verratuna! Eihän niitä voi verrata keskenään. Sinun rakkautesi on paljon syvempää, hellempää, kestävämpää, läheisempää, kuin milloinkaan kykenemme käsittämään. Me teemme irvikuvan rakkaudestasi, kun yritämme erilaisin omin keinoin tavoitella rakkauttasi. Eiväthän ne mitään auta. Miten meidän pyrkimyksemme voisivat mitään lisätä täydelliseen rakkauteen?  "Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon."* Siitä näkee, kuinka vajaita ja janoavaisia me olemme; mehän pelkäämme... ettei meitä rakasteta.

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Joh. 7:37

Mennään tänään Jeesuksen luo, annetaan Hänen lämmittää kylmästä ja rakkauden janosta värisevää olemustamme. Ei unohdeta keitä me olemme: Jumalalle rakkaita!

Kun lapsena opeteltiin koulussa englantia, meille kaikille annettiin englanninkielinen nimi niille tunneille. Vaan muistanko minä sitä nimeä nyt? En. Koska en kokenut sitä omakseni.


---

* 1 Joh. 4:18: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa." 1 Joh. 4:9

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1 Joh. 4:10

Tallella kaikki - maahan pannut!

"Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki." Joh. 6:39 KR-92

Nekin, joista olemme joutuneet luopumaan, ja me itsekin aikanaan, maahan mentyämme, emme joudu hukkaan. Emme ole hävinneet; me nukumme, hyvin talletettuina. Ja ajallaan kaikki tulemme herätetyiksi.

"Minun isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet." Joh. 6: 40 KR-92

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä." Joh. 6:44 KR-92

Eikö englanninkielisissä Raamatuissa asia sanota jotenkin vielä vahvemmin: "raise it up again", "raise him up" ..."at the last day".

Vettä ja leipää

"Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa* ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa." Joh. 6:33-35  *(ole nälissään)

Tämä oli samantapaista keskustelua, jota Jeesus kävi samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Siellä Jeesus lupasi elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Ihmisen elämälle täällä ajassa on elintärkeää vesi ja "leipä". Ihmiset joiden kanssa Jeesus keskusteli, ajattelivat näitä maallisia tärkeitä; leipää ja vettä. Mutta Jeesus puhui paljon enemmästä; vielä tärkeämmästä: iankaikkisen elämän leivästä ja vedestä. Ilman niitä ei voi olla iankaikkista elämää. Jeesus on se iankaikkisen elämän leipä ja vesi.

Me puhumme "vedellä ja leivällä" olemisesta usein halveksivaan tyyliin, tarkoittaen sillä vankilamaisia oloja. Emme ehkä arvosta riittävästi vettä ja leipää - aterian pääosana ainakaan.

Jeesus naiselle kaivolla: "mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jota minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Joh. 4:14

Saatettavia perille asti

"...Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;
ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.

...näkivät he Jeesuksen
kävelevän järven päällä
ja tulevan lähelle venettä;
ja he peljästyivät.

Mutta hän sanoi heille:
"Minä se olen; älkää peljätkö".

Niin he tahtoivat ottaa häneet veneeseen,
ja kohta venhe saapui sen maan rantaan,
jonne he olivat matkalla."
Joh. 6:17-21

Jeesus tuli siihen pimeään ja myrskyyn.
Jeesus tuli saattamaan heidät perille.

"Saattaen vaihdettava". "Saattohoito". Molemmat tarkoittavat sitä, että tarvitaan joku kulkemaan mukana se loppumatka.

---

Tuosta junaan liittyvästä; "Saattaen vaihdettava", löytyi vanha junaharrastajien keskustelu. Siitä selviää, mitä se saattaminen junavanulle tarkoittaa.

Armon auringossa -blogissa oli muutama päivä sitten teksti Myrskyssä. 

Siunattua päivää sinulle!

Olkoon Hän itse kanssasi tänään!

Jeesuksen rauhoittavat sanat!

"... mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:26 KR-92

Ja siitä kaikesta "muusta" me nimenomaan yleensä murehdimmekin!

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?" Luuk. 12:25-26

Eikö tässä asetu asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen siihen nähden, miten usein hätäilemme kaikesta? Vaikka ei tarvitsisi. Jeesus itse meitä tahtoo rauhoittaa turhalta murheelta. Saakoon Hänen rauhansa painua sydämemme sopukoihin asti!

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:25-26 KR-92


---

Ilahduttakooon ja rohkaiskoon myös tämä jae sinua, jonka aamulla luin, ja joka on päivän mittaan mieleeni välillä tullut ilahduttavana:

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:2

Matka on vielä kesken, mutta ne lepolaitumet ja virvoittavat vedet odottavat meitä.
Matkalla Paimen pitää meistä kyllä tarkasti huolta, että varmasti saamme kaikkea tarvittavaa. Hän ei ole huolimaton Paimen!

Se valo pääsee minne vain!

Jos jo tavallinen auringon valo pystyy ilmestymään ilahduttavana paikkoihin, joissa yleensä on pimeää, kuinka paljoa enemmän sen voi tehdä - ja tekee, Sinun Valosi Herra!
Ilmaannu tänäänkin valossasi paikkoihin ja ihmisten luo, jotka ovat tavalla tai toisella pimeän keskellä. Ilahduta valollasi, vapauta pimeän keskeltä. Anna syntyä uutta toivoa ja uutta elämää Sinussa. Kiitos Jeesus, että Sinä olet aina sama.

"Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden." Ps 36:10 (-33/-38)


---
Tästä aamusta. Olin nähnyt jotain unta, josta muistin vain, että siinä oli miellyttävä tunnelma. Kun heräsin, tuntui vähän ankealta herätä siihen omaan arkeen. Ylösnoustuani menin keittiöön. Meillä on pimeä keittiö. Siellä pidetään valoja kesälläkin. Tänä aamuna aurinko yllätti minut ulottamalla aamuisen säteensä ihan keittiön pöydälle asti:)

Meidän olemattomat mahdollisuutemme...eivät ole Jumalalle ongelma!

Meidän olemattomat mahdollisuutemme... ovat meille ongelma, mutta eivät Jumalalle!

"...Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." 
"Niin Jeesus sanoi hänelle: " 'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo".
"Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." Mark. 9:22-24

Kuva on eri tapauksesta, mutta Jeesuksen tykö hänetkin tuotiin...

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomain toivo hukkuu." Snl. 10:28

"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni työt." Jes. 45:11

"Ennenkuin ryhdytte taisteluun, papin on astuttava esiin puhumaan sotajoukolle. Hänen tulee sanoa sotilaille: 'Kuulkaa, Israelin miehet! Te käytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää menettäkö rohkeuttanne, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä kauhistuko heitä. Herra, teidän Jumalanne, on teidän kanssanne. Hän sotii teidän rinnallanne* vihollisianne vastaan ja auttaa teidät voittoon.' " 5. Moos. 20:2-4 KR-92 

*vanhempi käännös: "sotii teidän puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton"

Jumala kuulee aivan yksinkeraisen rukouksen. Voi olla ettemme ole edes ehtineet ajatustamme rukoukseksi muovata, kun Hän jo vastaa!

Hän on täällä!

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."1 Piet. 5:10


Hän on täällä! Se ilahduttaa minua. Matka tosin on vielä kesken. Mutta Hän valmistaa meitä. Hän vahvistaa ja tukee. Hän lujittaa, että kestämme loppumatkankin. Me pääsemme perille ainoastaan juuri sen vuoksi, että Hän, Jeesus, on kanssamme.

Hän on täällä!

"...Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 

    Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;

    virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

    Hän virvoittaa minun sieluni.

   Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

   Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,

   en minä pelkäisi mitään pahaa,

   sillä sinä olet minun kanssani;

   sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."

   Psalmi 23:1-4

Niin, matka on vielä kesken... mutta,

 HÄN ON TÄÄLLÄ:)

Miten hyvältä tuntuukaan rohkaiseva sana...

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa..." 

Sef. 3:17

"Tuula, Tuula..."

Kun aamulla oli jälleen alkaa se "huolilevyn" pyörittäminen kaikenlaisten mieleen pyrkivien asioiden vuoksi, joista voisi, tai "pitäisi", olla huolissaan, oli kuin mielessäni olisi kuulunut: "Tuula, Tuula..."

Jeesus sanoi Martalle nämä kaksi sanaa eri tilanteissa. Jospa Jeesus sanookin ne nyt meille, jotka monenlaisesta hätäilemme?

"Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa..." Luuk. 10:41-42

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

"Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Luuk. 24:36

Toivon ovi

"Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet,
kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.

Minä annan hänelle sieltä alkaen
hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson
toivon oveksi:

ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä,
niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi." Hoosea 2:14-15

"Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi,
kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla,
armolla ja laupeudella,
kihlaan sinut itselleni uskollisuudella,
ja sinä olet tunteva Herran.

Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra,
minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata," Hoosea 2:20-22

Toivon ovi näyttää kenties johtavan pimeään paikkaan, mutta sieltähän loistaa jo valo!

---

" Niin hän sanoi heille: Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat  sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!" Luuk. 24:25 (Jeesus Emmaukseen menijöille)

Niin, ymmärtämättömiä ja hitaita uskomaan me olemme. Kuten Emmaukseen menijät. Kaikki oli näyttänyt heille niin erilaiselta, niin arkiselta, ettei se ollut  vastannut heidän mielikuviansa. Mutta siinä oli Jumalan suunnitelma toteutunut.

Valoisaa päivää sinulle!

(Hoosean ja vaimonsa rakkaustarina on erikoinen. Mutta se oli esimerkkinä siitä, kuinka Jumala meitä rakastaa.)

Näkymättömät suojelijat ympärillä!

"Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" Hebr. 1:14

Tänä aamuna sain lukea Wislöffin hartauskirjasta siitä, kuinka meillä on enkelit  suojanamme. Jumala on heidät lähettänyt auttamaan ja suojelemaan meitä. He vartioivat ja varjelevat meitä joka hetki. Varoittavat kiusauksissa ja iloitsevat, kun voitamme sen. Emme havaitse enkelien töitä, emmekä näe heitä. Heitä ei pidä rukoilla, eikä yrittää olla yhteyksissä heihin. He ovat Herran omien ympärillä hiljaisia toimijoita, jotka tekevät näkymättömästi tehtäväänsä. Tänäänkin saamme olla näiden Jumalan lähettämien palvelijoiden ympäröiminä ja heidän apunsa kohteena. Kiitos tästä kaikesta kuuluu kuitenkin aina itse Jumalalle.

"Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Ps 35:27

Siunattua päivää sinulle,

 sinä Herran enkelien ympäröimä:)

Miksi olet vaiti?

Kysyn, miksi et vastaa? Miksi olet vaiti?

Ehkä siihen on ainakin kaksi vastausta, tai ehkä ne ovatkin itseasiassa samaa:

"Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua...", ja eikö  ollut niin, että hyvä ystävä osaa kuunnella! Siis  vain hiljaa kuunnella toisen hätää, valitusta ja murheen aiheita, niin ettei heti kiirehdi siihen sanomaan mitään... Hän antaa hädänalaisen ystävänsä tyhjentää kaiken hätänsä ja murheen reppunsa sisällön ihan rauhassa siihen eteensä, kauhistelematta sitä kaikkea.  Reppunsa tyhjentäjästä voi tuntua, ettei kuuntelija välitä. Kyllä välittää. Mutta hän antaa aikaa. Hän katsoo sopivan ajan sille avulleen. Hän auttaa kyllä, sopivalla tavalla ja sopivalla ajalla. Ajalla ja tavalla, jonka Hän katsoo sopivaksi autettavalleen, sillä tuon hänen ystävänsä etuhan hänen mielessään todella on.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"En minä enää sano teitä palveijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15

Vaikeana aikana

Joskus on vaikea käsittää, miksi Jumala, Taivaallinen Isämme, sallii meille tämän tai tuon vaikeuden. Huudamme hänen puoleensa, että se  otettaisiin pois. Ja mitään ei kenties näytä tapahtuvan. Itsestäni ainakin tiedän, että sellaiset vaikeat hetket saa kuitenkin kääntymään Jumalan puoleen: anomaan apua Häneltä, ja etsimään lohdutusta ja rohkaisua. Jos minulla menisi kaikki sujuvasti ja jatkuvassa ilon tunteessa, en varmasti etsisi Herralta lohdutusta ainakaan. Ehkä ne ikävät asiat elämässämme on eräänlaiset rakkauden köydet - tai aita - joka pitää meidät hänen lähettyvillään. Muuten juoksentelisimme riemuissamme ties minne; ensin vähän kauemmas, ja kenties kohta jonnekin mäen taakse jo.

Lohduttaisiko sinuakin tänä aamuna tämä sana:

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jeremia 31:3

Siunattua päivää sinulle

ja Herran antamaa iloa!