kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.
Minä annan hänelle sieltä alkaen
hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson
toivon oveksi:
ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä,
niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi." Hoosea 2:14-15
"Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi,
kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla,
armolla ja laupeudella,
kihlaan sinut itselleni uskollisuudella,
ja sinä olet tunteva Herran.
Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra,
minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata," Hoosea 2:20-22
Toivon ovi näyttää kenties johtavan pimeään paikkaan, mutta sieltähän loistaa jo valo!
---
" Niin hän sanoi heille: Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!" Luuk. 24:25 (Jeesus Emmaukseen menijöille)
Niin, ymmärtämättömiä ja hitaita uskomaan me olemme. Kuten Emmaukseen menijät. Kaikki oli näyttänyt heille niin erilaiselta, niin arkiselta, ettei se ollut vastannut heidän mielikuviansa. Mutta siinä oli Jumalan suunnitelma toteutunut.
Valoisaa päivää sinulle!
(Hoosean ja vaimonsa rakkaustarina on erikoinen. Mutta se oli esimerkkinä siitä, kuinka Jumala meitä rakastaa.)
Tuossa Hoosean 2. luvussa on ihania jakeita ja ajatuksia, niin kuin juuri tuo toivon ovi. Mikä ihana lupaus! Myös tuo ajatus, että Herra kihlaa meidät itselleen, on koskettava.
VastaaPoistaSiinä tosiaan oli puhuttelevia jakeita Hoosealta. Tänä aamunakin tuo toivon oven kohta oli hartauskirjassa ja siinä oli tekstiä siitä, että Jumala juuri on se, joka vie erämaahan eikä kukaan muu.
Poista