Valoja

"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se  sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville." Matt. 5:14-15 KR-92

Minua hätkähdytti tänä aamuna lukea tuo jae Vähäsarjan hartauskirjasta. Vanhempi käännös käyttää sanaa "valkeus". Ehkä tutumpi sana "valo", ja nyt yksittäisenä luettavana ollut jae, oli se yhdistelmä, että huomioin tuon paremmin. Ja ehkä sekin vaikutti, että olen valoa ajatellut viime päivinä.

Jeesus puhui tuossa oman aikansa savilampusta. Ja siitä Vähäsarja kirjoitti, että se tarvitsee happea.  (Vähäsarjan teksti tuolla alempana). Mutta nämä nykyajan lamputkin, olivat millaisia hyvänsä, tarvitsevat sen voiman näyttää valoa. Itsestään lamppu ei valaise. Pelkkä lamppu ei valaise. Eikä sen valo ole siitä itsestään lähtöisin.

Mutta toinen hätkädys oli, kun otin esiin lukuvuorossa olevan kohdan (Joh. 9:1-23) pienestä punaisesta Uudesta Testamentistani. Siinä oli syntymästään saakka sokea mies, jonka Jeesus paransi. Jeesus myös sanoi: "Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:5.  Jeesustahan sitä valona juuri on enempi ajatellutkin. Ja unohtanut itse valoa kaivatessaan oikeastaan sen, että meidänkin on määrä toimia valoina...

Mutta nyt se Juha Vähäsarjan hyvä  teksti tuohon ylinnä olevaan jakeeseen, kirjasta Joka päivä lupaus kantaa: "Valoa ei voi piilottaa. Jos lamppu peitetään, se pian sammuu. Palava lamppu tarvitsee happea, ympäristön, jossa se saa loistaa ja valaista. Kristuksen valoa heijastavat Jumalan lapset eivät voi olla valaisematta ympäristöään. Heidän sanansa ja tekonsa puhuvat Jumalasta hyvää. Jotkut Jumala on laittanut valaisemaan vuoren huipulla loistavan valon tavoin. He ovat niitä, jotka ovat sitä ennen saaneet maistaa elämän kipua ja vaivaa, tuntea Jumalan käden raskaan painon. Kenestäkään ei tule loistavaa valoa ennen rajua riisumista ja oman itsekkään tahdon kuolemista. Siellä missä Jeesus on suuri, on ihminen itse aidosti pieni. Hän heijastaa vain lahjavaloa, ei omaansa. Kaikkki kristityt on tarkoitettu kuitenkin lampunjalkaan hehkumaan. Heijastamaan Jumalan valoa, joka antaa hänestä aavistuksen." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Yllä olevassa kuvassa ojaveteen heijastuu valon vaikutuksesta kanervan varret.


Ja pakko vielä laittaa tähän linkki toisessa blogissani joskus olleeseen juttuun kirjasta, joka oli tehnyt minuun vaikutuksen, kun kerran valoista muutenkin puhutaan:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/12/spotti-valomeressa.html 

Kirja oli varsin rohkaiseva itseään kehnona valona pitävälle! On monenlaisia valoja, jotka kaikki valaisevat itselleen ominaisella tavalla... On kynälamppua, auton valoa, taskulamppua, kynttilää... Kirjassa annetiin vinkki, että voisi miettiä, millainen valo itse mahtaisi olla, ja mikä on sille tyypillinen tapa valaista. Ei kaikkien tarvitse toimia samalla tavoin. Joku on kohdevalo, joku puolestaan valaisee laajemmalti...

Kyseistä kirjaa on esitelty myös Kaikkea kirjastaa -blogissa:
https://kaikkeakirjasta.blogspot.com/2019/11/spotti-valomeressa-miten-voisin-kertoa.html
Siellä on myös makupaloja kirjasta.


Tulipa jutusta aika sillisalaatti...:)