Meidän elämämme - ja Jumalan läsnäolo siinä

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Martta ei nähnyt siinä tilanteessa kuin inhimillisen todellisuuden, ja jossain kaukana hieman häämöttävän Jumalan todellisuuden siten, että tiesi ja uskoi veljensä heräävän viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa. Jumalan todellisuus oli kuitenkin siinä läsnä, Jeesuksessa, joka siinä Lasaruksen haudalla hänen vieressään oli. Martta sai nähdä Jumalan todellisuuden voiman, kun Jeesus herätti hänen veljensä kuolleista.

Emmekö mekin elä tätä elämäämme huomioimalla useimmiten vain tämän inhimillisen todellisuuden. Ehkä sanomme kyllä uskovamme, mutta käytännössä luotamme vain omiin tekoihimme, päätöksiimme, järkevyyteemme, toisiin ihmisiin, enemmän kuin siihen, että Jumala puuttuisi asioihimme; että Hän niistä välittäisi. Saatamme jopa sanoa, ettemmehän näe Jeesusta tässä vierellämmekään seisovan. Niin, emme kyllä inhimillisillä silmillämme näekään. Sanomme kaiketi, että, jos näkisimme, sitten me uskoisimme.

"...Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Joh. 29:29 KR-92

Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti:  "... minä olen teidän kanssanne, joka päivä maailman loppuun asti."  Matt. 28:20. Kanssamme on Hänessä koko ajan taivaan todellisuus ja se on jotain paljon enemmän, kuin mitä me pystymme näkemään... ja uskomaan. Marttakin sanoi uskovansa. Hänen ja Jeesuksen sananvaihtoa Joh. 11:22-26 mukaan:

Martta: "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

Jeesus: "Sinun veljesi on nouseva ylös."

Martta: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

Jeesus: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Martta sanoi uskovansa, mutta myös varoitteli hetken päästä Jeesusta siitä, että kuollut haisee, kun Jeesus käski avata haudan. Mekin sanomme uskovamme. Mutta yleensä syytä on sen yhden isän tavoin todeta: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24 KR-92)

Kiitos Jeesus, että olet lupauksesi mukaan meidän kanssamme täällä tänäänkin, vaikka emme ole mitään uskon sankareita. Meillä ei ole uskoa ollenkaan, ellet sinä sitä anna. Kiitos, että olet tänään kanssamme osallisena kaikissa tämänkin päivän tapahtumissa ja asioissa, on meillä sitten aurinkoa tai pimeää.

Tämän aamun tekstit kuuluvat kaikki jollain tavoin yhteen...

KUUROSOKEA

Minulle tuli eilen tai toissapäivänä mieleen ajatus, että sitä on jollain lailla kuin kuurosokea; ei näe, ei kuule. Mutta kuurosokeakin voi aistia silti jotain. Tänä aamuna luin Apostolien tekojen lopusta, viimeisestä luvusta sanat, jotka Paavali puhui Roomassa maanmiehilleen:

"Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne, sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' " Apt. 28:25-27

Paranna minutkin - paatumuksestani!

KAIKILLE

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12

Siellä piirin ulkokehällä joku haikeana katselee muita, jotka lähellä häntä ovat. Hän ajattelee: "Ollapa minäkin." Itkien hän kääntyy pois; kun ei osaa, uskalla, ei rohkene sinne toisten joukkoon käydä. Ja pelkää vielä sitäkin, ettei tuo yksi häntä hyväksy kuitenkaan, ettei häntä rakasta... kun hän on vain tämmöinen. Mutta kohta, kun on selkänsä kääntänyt, kuulee hän askeleita takaansa. "Mitä nyt?", hän ehtii ajatella. Samassa hänen olkapäälleen laskeutuu käsi ja lämmin, sointuva ääni sanoo: "Tuula, (laita oma nimesi tuohon tilalle), älä lähde pois. Tule minun kanssani. Tahdon sinut mukaani." Ja samassa hän kääntää pakenijan kohti itseään ja pakenija näkee rakkauden hänen katseessaan. Nyt hän uskaltaa, kun häntä oikein kädestä viedään sinne toisten joukkoon. Sinne päästyään hän istuu noutajansa vieressä. Siitä hän ei halua enää koskaan pois. Siinä istuessaan hän myös huomaa, että samanlaisia ne toisetkin ovat: armahdettuja, noudettuja, rakastettuja. Sinäkin saat tulla. Älä lähde pois. Rukoile häntä noutamaan sinut, jos et muuten uskalla tulla.

ODOTUS

Ajattelin tänä aamuna, etten tahtoisi odottaa turhaan mitään sellaista, jota ei ole tarkoituskaan tulla. Mitä minä odotan? Yksi ainakin on varma, mitä odotan, että kerran pääsisin perille minäkin. Sitä ainakin odotan, haluan odottaa.

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Sananl. 10:28

---

Ja vielä yllättäen tulla pölähti yhden kirjan välistä vanha lappunen, johon olin v. 2016 kirjoitellut.

"Kaksi hahmoa lähestyy tiellä toisiaan. He tulevat vastakkain, tervehtivät ilahtuneina toisiaan, oikein kädestä pitäen - ja kysyvät toisiltaan, jatkettaisiinko kävelyä yhdessä?"

"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, 
vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85:11-14

Siunausta sinun päivääsi!

Illasta aamuun - aamusta iltaan

"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua." Ps 4:9

"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps 5:4

 Levähtäkää vähän -kirjassa/Fredrik Wislöff; norjalainen raamatunkäännös sanoi tuon alemman jakeen näin: "...varhain minä esitän sinulle asiani ja odotan." Ps 5:4.  Ja samaan tapaan sen sanoo KR-92.

Mainitussa kirjassa oli se ajatus, että iltaisin kristitty tekee tiliä päivästään, mutta Herra vastaa antamalla anteeksi, ja toivottaa hyvää yötä. Aamulla herätään jälleen uusiin vaikeuksiin, kiusauksiin ja työhön.  Mutta aamulla kohtaamme voimakkaan Herramme ja esitämme asiamme hänelle. Hän sanoo meille hyvää huomenta.

Itsellleni tuli vielä ajatus, että hän ikäänkuin sanoo, että "aletaanpas taas tämän päivän hommia." Se sanotaan hymyillen, ystävällisesti ja  rauhoittavasti. Ja kun hänet siinä näen, tiedän, että kun tämän opettajan seurassa olen, voin olla siinä turvallisin mielin. Hän ei väsy, ei väisty viereltäni missään tilanteessa, ei jätä yksin vaikeinakaan hetkinä.

Toivotan sinulle hyvää tätä päivää  Jeesuksen seurassa:)

Ps. Luuleeko joku, että heräsin hymymielin ja autuaallisissa tunnelmissa tähän päivään? En. Tunsin itseni väsyneeksi ja ankealla mielellä olevaksi. Ajattelin etten jaksa mitään lukeakaan, saati että kirjoittaisin mitään. Mutta Levähtäkää vähän -kirja tarjoili minulle ensin rohkaisevaa "aamupalaa". Sitten luin UT:stä haaksirikkoisten saamasta hyvästä kohtelusta Maltalla... ja siitä se päivä on alkanut. Kahvikupin kera tietysti myös. Mitä voin odottaa tältä päivältä? Ei inhimillisesti ole mitään erityistä odottettavaa, mutta yleensä päivässä on niin hyviä kuin huonoksikin koettuja hetkiä. Yksi eilisen yllätys oli tiellä: tuo hiekkaan piirretty sydän yhden tyttäreni tekemänä.

Uskon kilpi

"Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,"  Ef. 6:16

Meidän kannattaisi pitää se uskon kilpi koko ajan edessä suojana, eikä ruveta sitä laskemaan alas ja tarkastelemaan, että "onko tästä mihinkään?"

Voima tähän asti. Ja eteenkin päin.

"...hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan..." 2 Piet. 1:3


"On lahjoittanut" tähänkin asti. Ja varmaankin samoin se annetaan myös tähän päivään ja tuleviin. Ei sitä meille ehkä etukäteen näytetä, mutta ajallaan on käytettävissä.

Jälkiviisautta. Ja Jumalan edeltätietävää viisautta...

Jälkiviisaasti ihminen voisi sanoa, että siinä mentiin vikaan, kun Paavali vetosi keisariin. Jos hän ei olisi tehnyt niin, olisi hän päässyt vapaaksi ja välttynyt vangittuna Roomaan joutumiselta.  "Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen, "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsi kuoleman tai kahleet". Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin"."  Apt. 26:31-32

Mutta keisariin oli Paavali vedonnut. Ja jos hän ei olisi niin tehnyt, olisivat juutalaiset hänet matkalla Jerusalemiin - jonne Paavali ei tässä tilanteessa ollut halukas lähtemään - tappaneet. "Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. ... Minä vetoan keisariin." Apt. 25:10-11

Mutta Jumala oli kaiken takana. Hän halusi, että Paavali saarnaa Jeesusta Roomassa. Niinpä hän oli antanut Paavalille halun nähdä Rooma: "...Paavali hengessä päätti matkustaa Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma." Apt. 19:21

Tyyrossa tapahtunutta: "Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin." Apt. 21:4
Paavali piti päänsä tässä asiassa: "Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto"." Apt. 21:14

Efesossa ollessa Paavali piti efesolaisille jäähyväispuheen, sillä hän jo tiesi, että vaikeudet odottivat: "Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat." Apt. 20:22-23

Kesareassa Paavalin luo tuli profeetta, Agabus nimeltään, joka sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'." Apt. 21:11

Mutta itse  Herra rohkaisi Paavalia, kun hän jo oli joutunut vangituksi: "Mutta seuraavana yönä Herra itse seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa"." Apt. 23:11

Jumala oli edeltä kaiken nähnyt, tiennyt ja suunnitellut.  Sen tiedon täytyi lohduttaa ja rohkaista  Paavalia hänen ahdistuksissaan. Voisiko meitäkin lohduttaa ja rohkaista, oman epätietoisuutemme keskellä, se tieto, ettei meille tapahdu mitään, mitä Jumala ei salli. Ja mikä tapahtuu, on sen Jumala jostakin hyvästä syystä sallinut.

Ole siunattu ja rohkaistu tänään!

Ontuva, mutta silti turvattu.

Minäkin olen "ontuva". Minua lohdutti eilen aamulla alla olevat kaksi Raamatunkohtaa, kun omia ahdistuksenaiheitani pohdin. Kun luin ne, tuumin mielessäni, että minäkin olen eräällä tavalla ontuva. Mutta lohduttavaa oli kuitenkin lukea Hänestä, joka oli juuri tullut.

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse,

 nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa."

 1 Moos. 32:31

"...minä olen Herran sotajoukon päämies,

 ja olen juuri nyt tullut..."

 Joos. 5:14

"Turvattomanakin" turvassa. Koen myös jatkuvasti turvattomuutta erilaisten ahdistusteni keskellä.  Mutta näitä miettiessä, minulle tuli mieleen tämä kohta turvallisuudesta:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, 

sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."

5 Moos. 33:27 

Voisiko sen turvallisempaa paikkaa ja turvaa olla! Vaikka itse olisin pelokas, täytyy sen turvan olla kaikkein paras.

Siunattua ja turvallista päivää sinulle, joka näitä luet!

Jumalan suunnitelmia ei voi mikään estää - Korkeimman suojassa

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 50:15-16

Paavali oli vaarassa. 50 miestä oli tehnyt valan, etteivät söisi, eivätkä joisi, ennenkuin olisivat saaneet Paavalin hengiltä. He vielä selittivät itse suunnitelmaansa ylipapeille ja vanhimmille, joita tahtoivat myös mukaansa tämän suunnitelman osaksi: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet..." Vetivät siis itse kirouksenkin ylleen. He halusivat ylipappien ym. muiden pyytävän kasarmin päälliköltä, että Paavali tuotaisiin vielä muka heidän tutkittavakseen, jotta he, valan vannoneet, voisivat hänet tappaa jo ennen perillepääsyä.

Mutta Jumalalla oli aivan toisenlaiset suunnitelmat, jotka hän tahtoi toteuttaa. Paavalin oli mentävä Roomaan. Edellisenä yönä oli itse Herra seisonut Paavalin tykönä ja sanonut: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa". Niinpä sinne Roomaan oli sitten Paavalin päästävä. Sitä hän oli itsekin jo aikaisemmin ilmaissut haluavansa, vaikka hänellä oli varmasti ollut aivan toinen tapa mielessä mennä sinne; vapaana, eikä vangittuna: "...minun pitää nähdä myös Rooma.". Ja tähän Roomanmatkaan Jumala valmisti Paavalia monien uskonystävien kautta. Ja antoi Paavalille itselleenkin tiedon, että jotain sellaista tulee tapahtumaan, että "kahleet ja ahdistukset minua odottavat."

(Apt. 23 kertoo Paavalista tuon tapauksen. Ja Apt. 19:21: "nähdä myös Rooma". Apt. 20:23: "kahleet ja ahdistukset")

Minkä Jumala on päättänyt, se tulee tapahtumaan, vaikka ihmiset yrittäisivät sen estää.

---------------


KORKEIMMAN SUOJASSA

"Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7

"Varjelee sielusi". Sehän se kaikkein tärkein on. "Kaikesta pahasta". Mikä on pahaa? Onko sitä kaikki se, mitä me sillä käsitämme? Tai jos onkin, Jumala voi laittaa sellaisetkin asiat palvelemaan hänen hyviä suunnitelmiaan, palvelemaan hyvää. Eikö silloin voi olla varjeltuna kaikesta pahasta?

"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13

Eikö sekin ole yhtä vahvasti sanottu, kuin tuo psalmijaekin? Vahvoja lupauksia molemmat.

Jumalan töitä...

Kirjoitin toiseen blogiini eilisen päivän Jumalan töistä... Laitan tähän vain linkin, siitä pääsee lukemaan:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/yllatyksia-parkkipaikalla-eilinen-ja.html

Monenlaista sellaista, mitä me emme osaa ollenkaan odottaa, ja joihin emme näe mitään mahdollisuuksia, voi Jumala tehdä. Ihan arkisia asioita.

Sinne veden ääreen huudellaan...

Sinne veden ääreen huudellaan... edelleen...

Luotetaanko tuohon, joka tuossa huutelee? Tukkansa on harmaa... koska hän on vanhempi, kuin kukaan meistä... iankaikkinen. Kaikenvärisille kuuluu sama kutsu tulla virkistävän veden ääreen, valmiiksi laitetun tarjoilun ääreen. Hänen kanssaan kahdenkesken voi sitten käydä vaikka miten luottamuksellisia keskustelujakin.

---
Luin tänä aamuna Fredrik Wislöffin kirjasta Levähtäkää vähän, jakeen, joka oli siinä norjalaisen käännöksen mukaan kirjoitettuna: "Herra seurustelee luottamuksellisesti niiden kanssa, jotka häntä pelkäävät." Ps 25:14 (Norj. raam. käännös)

Ajatella... luottamuksella, molemmin puolin, kuin todella läheiset!

Kuva muuten on eilen aloitettu ja tänään valmiiksi saatettu, ja se liittyy itseasiassa tähän kirjoitukseen, johon en alunalkaen kuvaa tehnyt. Mutta kun minua vähän "tuupattiin" siihen suuntaan, ryhdyin kuitenkin kokeilemaan:)  Erilainen on, kuin silloin olisin halunnut tehdä, mutta oli kiva, että kuitenkin sain kuvan tehtyä:)

Heikkona - ja vahvistettuna

"Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut."  Dan. 10:12

"...minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti... minulta meni kaikki voima... Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään."  Dan. 10:15-17

"Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minä vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet  minua vahvistanut." Dan. 10: 18-19

Ensimmäisestä päivästä alkaen... oli Herra nähnyt kaikki Danielin vaiheet, ja kuullut kaikki hänen rukouksensa. Oli nähty myös ne heikkouden ja voimattomuuden hetket, jotka tulivat. Mutta silloin oli paikalla myös hän, joka Danielia vahvisti.

Myös meidät nähdään ja kuullaan. Myös me saamme luottaa, että meitä vahvistetaan, meitä autetaan. Itse Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä. Eikä hän ole toimeton. Hän myös rukoilee puolestamme.

Ei pidä ajatella, että vain suuret Jumalan miehet saavat apua ja voimaa; vaan: "...Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin..." 2. Aik. 14:10 KR-92

Hei janoinen! Kuuletko sen huudon? Sinäkin, jolla ei ole rahaa, tai muuta millä maksaa...

Hei! Kuulkaa, te kaikki nälkäiset ja janoiset!

Tulkaa veden ääreen!
Tekin, joilla ei ole rahaa,
tulkaa syömään ja juomaan, vaikka teillä ei ole rahaa.
Tulkaa, ottakaa,  vaikka teillä ei ole mitään muutakaan millä maksaa.
Tulkaa! Syökää ja juokaa, sillä kaikki on jo valmiina,  juuri teita varten!

Ei meillä kellään ole, millä maksaa. Mutta Jeesus kutsuu meitä. Ja me saadaan mennä.

---
Perustuu jakeeseen Jesaja 55:1.
Olisin oikeastaan halunnut piirtää kuvan tästä, mutta en osaa sitä.


..................................................................................................................


Tähän juttuun ilmaantui sitten kuvakin, kun sain kommentissa rohkaisua...:) Kiitos siitä:)

Pysy Herrassa. Älä käänny pois.

"...kuinka minä en ole vetätynyt pois..." Apt.20:20

"mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hebr. 10:38-39

"...parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herramme Jeesukseen Kristukseen." Apt. 20:21

"... "Aika on täyttynyt, ja ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1:15

"ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." Luuk. 24:47

Kääntyminen Jumalan puoleen on todellinen parannus. Jeesushan jo kuoli syntiemme edestä.  Käännä Jumalan puoleen kasvot, älä selkää. Älä vetäydy pois, vaikka tuntuisi olevan monta syytä siihen. Käännä vain kasvot Jumalan puoleen, olet sitten ensi kertaa asialla, tai jo kauan hänen kanssaan asioinut.

Kiitos Jeesus, ettei meidän tarvitse vetäytyä pois, eikä kääntää selkää, vaan saamme luottavaisesti kasvot kääntää sinun puoleesi.

Vahva turva - Auta katsomaan siihen

Jeesus, sinä tiedät miten valtavan säikky minäkin olen. Auta meitä, että katsoisimme sinuun, emmekä niitä uhkia, jotka meitä pelottaa.

"Daavidin virsi. 

Herra on minun valkeuteni ja autuuteni:

ketä minä pelkään!

Herra on minun elämäni turva:

ketä minä vapisen!"

Ps 27:1

"Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, 

...

vaikka sota nousisi minua vastaan,

siinäkin minä olisin turvassa."

Ps 27:3

Tämä on tosiasia. Olemme vahvassa turvassa. Vaikka tunteet olisivat toista mieltä.

"Hän itse on tuo suojus." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Ei annettu pelkuruuden henkeä, annettiin ihan muuta

Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan lapseuden henki, jossa huudamme: Abba, Isä!

Tuntuuko sinusta, ettet riitä? Mielessäsi koko ajan joku vaatii, että sinun pitäisi tehdä enemmän; uskonelämäsi on puutteellista, pyhityksesi on puutteellista, et ole tehnyt kaikkea tarvittavaa... Mitä tarvittavaa? Isän luokse on varsin lyhyt matka: huutaa Jeesuksen puoleen, hän kantaa Isän luo. Jeesus kantaa sinne. Ei siihen tarvita omia kulkuneuvoja, eikä hyvien töitten matkapaakaseja. Jeesus antaa kaikki. Hän antaa kaiken "mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Me jäämme aina vajaaksi, jos tuijotamme omia tekemisiämme, tai tekemättömyyksiämme. Mutta Jeesus on lähellä, ja aina valmis kuulemaan huudon: Armahda minua!

"Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen." 2 Tim. 1:7

"Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2 Piet. 1:3


Täydellinen kutsui meidät ... epätäydelliset!  Ja lahjoitti kaiken.

Kun tuuli on vastainen

"... hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, 

sillä tuuli oli heille vastainen..." Mark. 6:48

Tuntuuko sinustakin, että on jatkuvaa soutua vastatuuleen ja voimat alkavat olla loppu?  Mutta silloinkin, kun Jeesus  itse oli lähettänyt opetuslapsensa järvelle, ja jäänyt itse maihin rukoilemaan, näki hän missä hädässä he olivat.  Ja kun hän tiesi, tuli hän heidän avukseen.

"tuli hän ... heidän luoksensa..." Mark. 6:48
Ei kai hän meitäkään auttamatta jätä.

---
Kommentti Jeesukselle: "Kai sää muistat, että mää pelkään veneessäoloa ihan tyynelläkin?"

Huomenta!

Tänä aamuna minua odotti keittiön pöydällä tällainen kuva; hyvän aamun toivotus yhdeltä tyttäreltäni...

Ja tässä sitten meille itsekullekin vielä sanallinen toivotus hyvään aamuun ja päivään:


"... Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jesaja 43:1


Sanotko, ettei se sinua koske; että sehän oli Israelin kansalle? Kyllä se koskee juuri sinuakin. Aabrahamin saama siunaus tuli kaikkien kansojen osaksi; kaikkien ihmisten, jotka sen todella Jumalalta tahtovat saada. Kutsu on huudettu kaikille. Jokaisen nimi huudettiin. Myös sinun - ja minun. Sinäkin saat tarttua siihen.

Siispä...

Hyvää tätä päivää:)

Kuunteletko Sinä?

"Puhun" mielessäni, ja kirjoitan, kuin olisit jossain kaukana. Ikäänkuin olisit kirjeenkantaman päässä... Jos vain "kirje" perille päätyisi! Mutta etkö Sinä ole täällä? Varmaankin olet, koska niin Sinä lupasit. Niinpä siis olet kuullut kaikki "puheeni", ne ajatusteni mietteet. Luet kaiken senkin, mitä en osaa tai uskalla edes sanoiksi pukea. Näet tämänkin nyt, kun tähän kirjoitan.

Miksi olet hiljaa? Vai onko se tärkeää, että saan Sinulle rauhassa puhua kaikkea sitä, mitä sydämelläni on? Ehkä lasket kätesi olkapäälleni ja sanot: "Ei ole mitään hätää, koska Minä Olen tässä."

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." Val. 3:22-23

Se rautaportti... se aukesi itsestään.

"...tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään." Apt. 12:10


Rautaportti aukesi itsestään.
Nimenomaan itsestään.
Ei tarvinnut puuhastella sen kanssa, jotta se aukeaisi.
Eikä pelätä, kuinka se saataisiin auki. Tai aukeaisiko se lainkaan.

---

Siinä vasta Pietari tajusi, että tämä kaikki oli oikeasti tapahtunut, kun enkeli häipyi hänen näkyvistään. Sitä ennen hän oli luullut vain näkyä katselevansa ja siinä ikäänkuin olevansa. Ja kuitenkin se kaikki oli ollut todellisuutta koko ajan.


Siunattua päivää sinulle tänään!

Se on uskolla omistettava

Rukoilemme, vaikkapa Isä meidän -rukouksessa, tai muutoin: "Anna meille meidän syntimme anteeksi." Se on uskolla omistettava, että pyyntö on kuultu ja vastaus on tämä: "...synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1 Joh. 2:12

Eikö tunnu missään? Tai tuntuuko aivan samalta, kuin ennen anteeksipyyntöä? Tämä asia ei ole ensisijaisesti tunteiden asia. Niitä voi olla, tai sitten ei. Uskolla se on omistettava. Jumalalla on tahto antaa syntejä anteeksi ja armahtaa jokainen, joka hänen luokseen tosimielellä tulee.

Ja minkätähden hän tahtoisi antaa meille anteeksi?

Koska Jeesus, hänen rakas Poikansa, jo otti päälleen rangaistuksen kaikista synneistämme.

Hän, Jeesus, alentui rikollisen asemaan: kärsimään rikollisen rangaistuksen kuolemalla ristillä - meidän puolestamme. Siinä kannettiin ristille kaikki syntimme. Rangaistus on päältämme pois, koska Jeesus sen jo kärsi. Tämä kaikki tehtiin rakkaudesta meihin. Syntiä yli kaiken vihaava, mutta ihmistä kuitenkin rakastava Jumala, järjesti meille vapautuksen. Sen hän teki Jeesuksen, meitä myös äärettömästi rakastavan sijaiskärsijämme, kautta. Vain Jeesuksen nimessä on tämä voima.

Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän nousi ylös ja meni Isän luo taivaaseen. Ei hauta voinut Jumalan Poikaa pidättää. Sinne taivaaseen kutsutaan jokaista meitäkin.

 Älä luule, että se on vain hyville ja onnistuneille;

 ei - sillä yksikään taivaaseen menevä ei mene sinne omilla ansioillaan.

 Yksikään ihminen ei siis voi millään omilla tekemisillään taivasta saavuttaa. Se on ainoastaan Jumalan teko, jonka Hän teki Jeesuksessa. Siinä nimessä on meidän turvamme, siinä anteeksiantomme, siinä rauhamme.

"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä rukoilette ja anotte, uskokaa  saaneenne, niin se on teille tuleva." (Jeesuksen sanoja) Mark. 11:24

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Myös Jeesuksen sanoja) Joh. 6:37

Siunauksen sateista

Minulla oli muutaman päivän ajan ikäänkuin "kestoaiheena" mielessä siunaus ja sateet.  Sellaiset jakeet varsinkin puhutteli ja ilahdutti minua. Niitä vihkoonkin kirjoittelin, kuten myös päivän tapahtumia. Kaikki alkoi siitä, kun eräs blogiystävä toivotti minulle kommentissaan siunausta viime tiistaina. Mietin silloin, että "Minkälainen on tämän päivän siunaus?"  Olin kirjoittanut tuon muistikirjaani vähän "känkkäränkkämielellä", sillä oli asioita, jotka eivät olleet menneet ihan mieleni mukaan.

Seuraavana päivänä olin kirjoittanut muistikirjaani otsikoksi: "Missä siunaus näkyy? Voiko se olla näkymätön?"

Usein taidamme ajatella siunauksesta, että se on jotain ihan erikoista - ja samalla ohitamme ne ihan tavalliset asiat; ne "sattumat" ja asioiden "hyvin menemiset". Saati sitten ikäviin asioihin kätketyt siunaukset.

No, minä siis useana päivänä kirjoittelin muistikirjaani päivän tapahtumia ja etsin niitä siunauksen asioita. Kyllä niitä sitten oli, kun tarkemmin asioita ajatteli.

Nämä usean päivän siunausmietinnöt  ikäänkuin "päättyivät" lauantaina tähän:

SIUNAUKSEN SATEISTA

"...Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen." Hoos. 10:12   (KR-92, löysin  Sro:n päivän sanasta.)

"Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. 

Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta." Hoos. 10:12   

Olin kirjoittanut muistikirjaani: "Nyt on aika raivata uudispelto, ei kylvää vanhaan maahan. Hän lupasi siunauksen sateen -  sitä odotellessa: anna viisautta ja kaikkea tarvittavaa siihen pellonraivaukseen ja kylvöön. Työ ei varmaan ole helppo, koska se on alusta aloitettava."

Ajattelin siinä ihan oman sydämeni peltoa. Jollekukulle Jumala antaa ehkä tehtäväksi raivata vain sitä oman sydämen peltoa, jollekin toiselle kenties toisenlaisia; suurempia peltoaukeita.

Siunausta päivääsi:)

Sähköt tuli, vettäkin taas saa

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?" Ps 42:2-3