Ontuva, mutta silti turvattu.

Minäkin olen "ontuva". Minua lohdutti eilen aamulla alla olevat kaksi Raamatunkohtaa, kun omia ahdistuksenaiheitani pohdin. Kun luin ne, tuumin mielessäni, että minäkin olen eräällä tavalla ontuva. Mutta lohduttavaa oli kuitenkin lukea Hänestä, joka oli juuri tullut.

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse,

 nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa."

 1 Moos. 32:31

"...minä olen Herran sotajoukon päämies,

 ja olen juuri nyt tullut..."

 Joos. 5:14

"Turvattomanakin" turvassa. Koen myös jatkuvasti turvattomuutta erilaisten ahdistusteni keskellä.  Mutta näitä miettiessä, minulle tuli mieleen tämä kohta turvallisuudesta:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, 

sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."

5 Moos. 33:27 

Voisiko sen turvallisempaa paikkaa ja turvaa olla! Vaikka itse olisin pelokas, täytyy sen turvan olla kaikkein paras.

Siunattua ja turvallista päivää sinulle, joka näitä luet!