"Puhun" mielessäni, ja kirjoitan, kuin olisit jossain kaukana. Ikäänkuin olisit kirjeenkantaman päässä... Jos vain "kirje" perille päätyisi! Mutta etkö Sinä ole täällä? Varmaankin olet, koska niin Sinä lupasit. Niinpä siis olet kuullut kaikki "puheeni", ne ajatusteni mietteet. Luet kaiken senkin, mitä en osaa tai uskalla edes sanoiksi pukea. Näet tämänkin nyt, kun tähän kirjoitan.
Miksi olet hiljaa? Vai onko se tärkeää, että saan Sinulle rauhassa puhua kaikkea sitä, mitä sydämelläni on? Ehkä lasket kätesi olkapäälleni ja sanot: "Ei ole mitään hätää, koska Minä Olen tässä."
"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." Val. 3:22-23
Hyvä ajatus tuo, että Jumala on hiljaa ja kuuntelee meitä. Ja ihana ajatus, että hän laskee kätensä olkapäälleni ja sanoo: Ei ole mitään hätää. Niin, ehkä ei tosiaan olekaan hätää, tilanne on Jumalalla täysin hallinnassa ja hänellä on jo ratkaisut valmiina. Siunausta sinulle!
VastaaPoistaKiitos Minna! Yritän tässä nyt muistaa sen tosiasian, että Hän tosiaan lupasi olla kanssamme joka päivä. Mutta joskus on vain vaikea kuulla pelkkää omaa ääntänsä...
Poista