Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

Ei tarvitsisi arkana pälyillä

Niin, ei tarvitsi. Mutta silti teen sitä jatkuvasti. Milloin minkin syyn tähden. Vaikka hän tänäänkin Sanassaan vakuuttaa:

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä  tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes 41:10

Sitä ennen sanottiin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Näitä puhuttiin Israelille; Aabrahamin siemenelle. Aabrahamin siemeniin lukeutuvat myös me pakanakansoihin kuuluvat, jotka Aabrahamin tavoin uskosta saamme lupauksen periä.

Voisitko nähdä...

Voisitko nähdä kaikenlaisten oksien takana
sen kirkkaan vesipisaran,
johon valo osuu?

Tänä aamuna katselin kirkasta, suorastaan värikästä vesipisaraa, joka loisti auringon valossa. Kamera ei suostunut siihen tarkentamaan, mutta yritin sitten vesiväreillä sitä vähän kuvata. Jospa sydän näkisi sen, mitä silmät ei kenties näe...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps 36:10 KR-92

Päivästä päivään

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (sela)." Ps 68:20 KR-92

Välillä tuntuu ehkä, ettei kukaan kanna, vaan että itse joutuu kantamaan kaikki taakkansa. Mutta kaikki voima, mikä meillä on, on kuitenkin silloinkin saatu itseltään Herralta Jumalalta, meidän Isältämme!

"... Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?"  1 Kor. 4:7

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät  kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.  Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela." Ps 84:6-9

Uupuneelle, väsyneelle

Oletko sinäkin uupunut elämän hankaluuksiin? Väsymystä kahdella tantereella; uskonelämässä kuin maallisellakin. Minä koen sitä.

"...Taistelun kestäessä Daavid väsyi." 2. Sam. 21:15 JKR*

Daavidille oli käydä väsyneenä hullusti, mutta hänen lähellään ollut näki tilanteen ja tuli hänen avukseen.

Olin kirjoittanut joskus vuosia sitten erään hartauskirjani alalaitaan näin: "Herran omakin voi joskus taistelun tuoksinassa jäädä kentälle makaamaan, eikä pääse enää omin voimin ylös. Mutta silloin tulee Herra, ja nostaa uupuneen jaloilleen ja vahvistaa häntä."

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92**

"Sinä vyötät minut voimalla sotaan..." 2. Sam. 22:40 KR -33/-38

 
---
*JKR Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

** Toiset käännökset eivät näy käyttävän veden juottamista kuvaavia sanoja tässä, mutta minua puhutteli tänään juuri se.  KR -33/-38 sanoo Jer. 31:25 kohdan näin: "Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen."  Monestihan sitä virvoittamiseen tarvitaan juuri vettä.

Odotetaan vain Herraa. Kyllä Hän tulee meidänkin luoksemme.

Meren poikki kuivaa myöten

"Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella."  2. Moos. 14:22

Meren poikki - kuivaa myöten, rupesikin puhuttelemaan minua.
Jumala teki ihmeen. Mutta sitä ennen sotajoukot, faaraon takaa-ajajat, olivat perässä. Myös vahva tuuli puhalsi koko yön... Ihmettä edelsi vaikeat, pelottavat hetket, jolloin mietittiin, kuinka tässä käy! Oli myös kylmä, ja pelottavaa sekin, kun pimeässä yössä oli tuuli niin kova, että meren aallotkin alkoivat väistyä, ja meren pohja tulla näkyviin.

Sitten heidän käskettiin lähteä liikkeelle. Minne? Sinne meren pohjalle, siihen kuiluun, jossa äsken vielä vesi velloi syvänä. Siihen kosteaan kuiluun, jota ympäröi pelottava vesimuuri, joka voisi milloin tahansa haudata heidät - ja jota nyt kutsuttiin tieksi. Siihen kuiluun, jossa näkyi hiekassa ja mudassa kaikenlaista outoa - ken sitä ehti näkemään. Ja vielä kiirekin oli. Koko ajan joku hoputti, että "pitäkää kiirettä", "ei saa jäädä paikalleen", "älkää kuhniko". Ja hermostuneet huusivat toisilleen: "Älkää te tuuppiko, tässä on muutenkin vaikeaa."

Mutta kaikissa vaikeissa ja pelottavissa hetkissä ja tunteissa oli kuitenkin päästy yli - kuivaa myöten. Tunteet tuli ja meni. Nyt oli kiitoksen paikka, kun oltiin saatu tulla yli.

Tänä aamuna

Luin ensin Levähtäkää vähän -kirjasta tekstiä, joka oli kirjoitettu psalmijakeesta 27:1. Etsin sitten itselleni luettavaksi koko psalmin 27. Minua puhutteli jae:

"Mutta minä totiseseti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa." Ps 27:13

Ja sen jatkona on: "Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa."
Ps 27:14

Daavid tuntuu puhuvan psalminsa alkupuolella elämänsä pelottavista asioista jotenkin reippaasti, ja kirjoittavan, kuinka Jumala häntä suojaa - jopa riemullisesti. Tosin jo ensijakeessa, hän ikäänkuin puhuu itselleen, että "ketä minä pelkään... ketä minä vapisen...". Mutta jakeesta 7 alkaen käy ilmi, että hän rukoilee tosissaan hätänsä keskellä, pelkojensa keskellä. Ja loppusanoikseen psalmissa tulevat nuo kaksi ylle kirjoitettua jaetta.

Vielä tuosta kohdasta; Herran hyvyydestä elävien maassa, tuli mieleen se tilanne, kun oltiin Lasaruksen haudan äärellä. Martta uskoi kuolleen veljensä Lasaruksen saavan osakseen Herran hyvyyttä taivaassa, mutta ei enää elävien maassa. Mutta sitä "Herran hyvyyttä elävien maassa" nimenomaan Jeesus kuitenkin sille sisarusparvelle antoi.

---
Ja tämä sitten lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Kaikki ennen kirjoitettu on meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden 

ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4 JKR*

(* Olen ennen käyttänyt käännöksestä "Jumalan kansan Pyhä Raamattu, lyhennettä JKPR, koska kirjan sivuilta en ollut löytänyt lyhennettä, mutta nyt huomasin kirjan takakannessa olevan painettuna tuon JKR merkinnän.)

Kaikki päivän hetket käytössä...

Olinpa muutama aamu sitten vihkooni kirjoittanut, kuinka aamut tuntuvat ankeilta. Sitä ajatellessa mieleeni tuli kuitenkin tällainen:

"... "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?..." Joh. 11:9

Jeesuksen sanat.

Sitten olin jatkanut siihen vihkooni: "Niinpä. Ei tarvitsisi jumittaa siihen aamun hetkiin, vaan muistaa, että on monia muitakin hetkiä."

Se mitä nyt on, ei tarkoita, että koko päivä on samaa.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa."

 Ps 69:33-34

Elpyköön siis meidänkin itsekunkin sydän.

jos se on nyt uupunut!

---

Välillä voi tuntea syyllisyyttä siitäkin, että valittaa jatkuvasti jostakin. Mutta jos ei Herralle saa kertoa pahaa oloaan, niin kelle sitten? Kuka sen paremmin ottaisi vastaan?  Hänelle "onneton uskoo asiansa."

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja  sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14

Kaiken tämän jälkeen

Ja kaiken tämän jälkeen

haavoittuneet

sotatantereelle jäljellejääneet

hoitavat toistensa haavoja

syyllisyyksiä ja sodan traumoja

vakuuttavat toisilleen

että armo riittää sittenkin

ja Jumala ei hylkää kuitenkaan

Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)

Riemullisia jakeita, lohduksi meille

"...Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes, 35:10 sekä 51:11

Ehkä vielä ei olla ihan siinä, mutta jonain päivänä riemu ja ilo saavuttavat meidät! Silloin on murheen ja huokauksen väistyttävä.

Tuon ylläolevan jakeen löysin äsken, mutta aamulla oli esillä vähän samantapaista:

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." Ps 84:3

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Ps 42:2

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Jotain pysyvää ja kestävää epävarmuuden ja kaaoksenkin keskellä

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne."  2 Kor. 13:13

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan,
Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28


Sateinen, harmaa aamu. Heti herättyä pohdin asumisasiaamme, johon kipeästi kaipaisimme jotain muutosta, joko tähän asuntoon tai sitten ihan toista paikkaa. Mietin mielessäni joitakin asioita, jotka muutosta kaipaisivat, ja totesin mielessäni: "Se tuntuisi hyvältä."

Mutta riittääkö se, että joku asia tuntuisi meistä hyvältä, tai kaikinpuolin järkevältäkin?  Ehkä siihen tarvitaan Jumalan puolelta painavammat syyt ja perustelut, kun Hän tekee päätöksiä meidän asioissamme. Hän osaa pitää kaikki monisyiset langat käsissään; ne, joista me emme ymmärrä mitään.

Mutta jos olisinkin kuin lapsi karkkikaupassa, enkä saisi juuri sitä, mitä sillä hetkellä toivon, on kuitenkin Hän. Kun omien mietteideni jälkeen löysin nuo ylläolevat jakeet rukouskirjasta, se tuntui hyvältä, lohdulliselta, että nuo ovat kuitenkin, vaikka minulta puuttuisi montaa muuta asiaa, joita toivon.

Siunausta, sitä Hänen läsnäoloaan
 sinun päivääsi tänäänkin!

-----

Psalmi 84 sopii todella hyvin tähän aiheeseen, ihan rukouksenakin.

Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun, johon etsin valmiiksi luettavaksi tuon psalmin.

"Jos" - ja "Kun".

"Jos* vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi,

jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota;
jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny,
eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra,
sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, 
sinun vapahtajasi..." Jes 43:2-3

* "Jos" oli norjal. raamatunkäännöksen mukaan "Kun", kirjassa Levähtää vähän/Fredrik Wislöff.

Ajattelin, että en kirjoitaisi tänään mitään, vaikka vähän lueskelinkin. Kävin sitten vielä vilkaisemassa isännän pöydällä avoinna olevaa tuon saman Fredrikin Rukouskirjaakin. Siinä aukeamalla oli tuo sama jae. Siinä kirjassa ei ole päiväyksiä samalla tavoin koko vuodelle, on vain kolmelle kuukaudelle tekstit  aamuun ja iltaan. Tämä oli auki ihan muulta päivältä kuin minkään kuukauden 2. päivältä. Kun sitten luin sen, ja vilkaisin Wislöffin tekstiä vielä siitä alta, huomasin, että se oli se sama, josta isäntä minulle eilen pätkän luki.  (Johon minä silloin vähän työlääntyneenä ynähdin jotain, koska siinä puhuttiin kestämisestä. Se kuulosti korvaani tietysti siltä, että vielä on odotettava, vaikka siinä oli vapautuksen tulostakin).

Tuo kyseinen Raamatunpaikka ei ole suosikkini. Sitä ei oikeastaan tämmöinen minunlaiseni ihminen saa mielellään eteensä, koska siinä puhutaan pelottavista asioista. Kun silmät jää niihin kiinni, unohtuu helposti se, mikä olikaan jutun juju: että Herra itse on siinä mukana pitämässä koko ajan huolta ihan kädestä kiinni pitäen!

Rukouskirjan toisella sivulla oli puolestaan tämä jae:  "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Tuon voisi ajatella mielessään  siihen muotoon,  kuin Jumala sanoisi meille: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, minä pidän sinua kiinni oikeasta kädestäsi. Minä talutan sinua neuvoni mukaan ja korjaan sinut viimein kunniaan.

Olin melko takuuvarmasti lukenut Levähtäkää vähän -kirjan tekstiä myös tasan 29 vuotta sitten; elokuun 2. päivä. Kirjan alkulehdelle olen merkinnyt: 2.8.91 perjantai. Lienen sinä päivänä kirjan ostanut ja luultavimmin  sitten lukenut myös sen päivän tekstin.