Millaisena minä hänet näen? - Isästä puhutaan

Lukuvuorossa olleessa oli otsikko: "Jumalan tahdon mukainen elämä". Kyseinen otsikko sai minussa aikaan tunteen, että "...niin... se Jumalan tahdon mukainen..." jota en täytä. Ja sitten tuli heti mieleen, että millaisena Jumalaa pidän? Minkä roolin hänelle annan? Tai itselleni - siinä hänen läheisyydessään? Mikä hän minulle on, millaisena näyttäytyy? Siitä riippuu myös se, miten hänelle puhun ja  miten käyttäydyn hänen läsnäollessaan - tai sen puutteessa.

Onko hän Isä? Vai jotain aivan muuta? Tuomari? Syyttäjä? Ankara opettaja? Vihainen vanhempi? Tai muuta vastaavaa.

Nämä mietteet sai varmaan alkunsa lukemastani kirjaesittelystä blogissa "Kirjarikas elämäni", jossa  oli esittelyssä kirja: "Kristitty ateisti". (Linkki juttuun tämän jutun lopussa.) Siellä oli  myös humoristinen esimerkki siitä, kuinka saatamme puhua Jumalalle kuin jollekin muulle kuin  isälle... Se sai minut nauramaan ääneen, (jota ei helposti tapahdu!).

Mutta palataan siihen lukuvuorossa olleeseen. Se minua värähdyttänyt otsikko oli siis lukuun: 1. Tess. 4,  käännöksessä JKR. Kyseinen luku voidaan ajatella ihmisen näkökulmasta monella lailla, erityisesti jos itsestä tuntuu, ettei ole kyennyt vaeltamaan ohjeiden mukaan. Mutta - mehän olemme Jumalan lapsia. Voisi ajatella, että siinä kirjeessä isoveljet neuvoo nuorempiaan, muistuttaen siitä, mitä isä heillekin on neuvonut.

Meidän kannattaisi aina muistaa, (valitettavasti emme oikein muista...), että me tosiaan olemme lapsen asemassa. Jeesushan sanoi: "...joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:15, Luuk. 18:17.  Lapsille koti on aina auki. Lapset on aina mieluusti vastaanotettuja Isän luokse. Hänellä on aina aikaa ja halua kuunnella, myös niitä juttuja, joissa mentiin vikaan. Hänellä on myös paljon anteeksiantamusta ja rakkautta. "Isätönkin", isänsä hylännyt, saa tulla takaisin... "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Osaahan hän myös kurittaa ja rangaista, mutta sekin tapahtuu viisaudella ja rakkaudella ja sopivassa määrin, silloin kun hän katsoo meidän sitä tarvitsevan. Sitä odottaessamme juoksemme mieluusti pakoon - vaikka ei kannattaisi. Isä rakastaa meitä!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

"Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota."Jes. 49:15

---

Linkki blogijuttuun: Kirjarikas elämäni: Graig Groeschel/Kristitty ateisti