Rukous, nimeltä mainiten, ei ole turhaa

 "...mainiten teitä rukouksissamme..."  1. Tess. 1:2

Se ei ole turhaa, että nimeltä mainitsemme niitä, joiden puolesta rukoilemme  - ja myös kiitämme:

"Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen,

tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..." 1. Tess. 1:2-5

Paavali rakasti ihmisiä Tessalonikan seurakunnasta. Hän käyttää seuraavassa luvussa siitä tällaisia sanoja:

 "...Teidän luonamme me olimme kuitenkin lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti." 1. Tess. 2:7 JKR

"Sydämellisestä rakkaudesta teitä kohtaan me halusimme antaa teille, ei vain Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte tulleet meille rakkaiksi." 1. Tess. 2:8 JKR

"Samoin te tiedätte, kuinka me, kuin isä lapsiaan, kehotimme ja rohkaisimme teitä itse kutakin." 1. Tess. 2:11 JKR

Kun Paavalilla siis oli näin suuri ja hellä rakkaus heihin, ei siis ihme, että hän heitä alituiseen ajatteli ja rukoili kaikin ajoin heidän puolestaan.

Onneksi rukoilla voi milloin ja missä vain. Se ei ole aikaan, eikä paikkaan sidottu, ei siihen olemmeko tekemässä jotain muuta; niitä arkisia touhujamme. Ajatuksissamme olemme  vapaita rukoilemaan, vaikka kädet ja jalat tekisivät jotain muuta.

Siunattua päivää sinulle!