Koko pitkän matkan...

Erämaassa varsinkin saatiin nähdä, että oltiin kantamisen tarpeessa; Herran armon ja Isällisen  rakkauden varassa.

Jos ei sitä tarvetta olisi ollut, luulisimme jotain olevamme.

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'"  5. Moos. 1:31

Luotetaan siihen, että Hän tahtoo meitä kantaa edelleenkin; ei tipauttaa sylistään pois, ei jättää yksin erämaahan.

Eikä missään nimessä yritetä itse pyrkiä sylistä pois, vaikka joskus tuntuisikin tiukassa otteessa tukalalta olla siinä. Olisi kohtalokasta selviytymisen kannalta jättäytyä yksin, omia polkuja kulkemaan.

Tosin, jos niin on päässyt käymään, saa  haavoittuneena ja pettyneenäkin huutaa Isää apuun! Hän on sen äänen kuuluvissa. 

Siunausta, voimia ja iloa päivääsi, olet sitten tänään erämaassa,  tai vihreillä laitumilla, tai virvoittavien vesien äärellä lepäämässä!