Joku asia, joka meni meidän mielestämme aivan hullusti, ja saa kysymään: "Tarvittiinko tätä muka?" Meidän mielestämme vastaus on tietenkin selvä: "Ei tietenkään! Kuka hullu tällaista nyt toivoo tai tarvitsee? Ei kukaan!"
Mutta entäpä jos onkin niin, että juuri sitä kuitenkin tarvittiin. Vaikka itse ihan muuta ajattelimme.
Mitä siinä voisi olla? Jotain heittäytymistä haluttomanakin ja kaikkine vikoineen ja virheineen Jumalan armon varaan? Näkemään ja kokemaan ja ehkä käsittämäänkin jotain sellaista, jota ei muuten olisi voitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti