Jumalan lapsena

Miten monesti me vain keskitymme pelkkään virheiden välttämiseen sen sijaan, että muistaisimme Jumalan olevan Isämme - ja me hänen lapsiaan. Jos ajattelemme itseämme vanhempiemme lapsena, tai omia lapsiamme meidän lapsinamme, niin emmehän mekään pelkkiä virheitä kyttää! Me näemme ja teemme niitä kyllä, mutta painopiste on vallan muualla: lapsi on meille rakas, ja me olemme rakkaita vanhemmillemne (se ainakin on yleisperiaate).

Samoin on Jumalan kanssa, joka on Isämme. Mutta jotenkin meidän on sitä mahdottoman vaikea uskoa, kun haluamme päteä ja olla rakastettavia kaikella mikä silmään näkyy, ja minkä olemme saavuttaneet, emmekä vain sillä perusteella, että olemme Isämme lapsia, joita Hän rakastaa! Siis rakastaa todella! Eihän Hän muuten olisi antanut vanhimman  Poikansa - siis Jeesuksen - tulla meitä auttamaan.

Sanomme ehkä, että Isämme on kiivas Tuomari. Niin, on Hän sitäkin. Mutta ajatteleekohan maallisen tuomarin lapsi koko ajan, että isä häntä sillä perusteella sietää tai rakastaa, etten vain mitenkään tee virheitä? 

Isoveljemme Jeesus sanoi, että "menkää ahtaasta portista sisälle..."*  (Mielessäni näen sen nyt kuin puutarhan pikkuruisena porttina, sisäänkäyntinä lasten puutarhaan:)  

Ahtaasta portista mahtuu lapsi. 

Jeesus, isoveli, sanoi myös, että joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle.**  (Ei suinkaan pääse, ei mahdu, jos vielä yrittää olla isompi kuin on, siitä pikkuisesta lasten portista mennessään.)

* "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät." Matt. 7:13 

Tätä jaetta edelsi Jeesuksen sanat (jakeessa 11) siitä,  kuinka Taivaallinen Isä osaa paljon ennemmin kuin me, antaa hyviä lahjoja lapsilleen.

** "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan  valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:16 

Tätä jaetta edelsi kohtaus, jossa yritettiin estää lasten tuominen Jeesuksen luokse. Ja jäljessä seurasi se, että Jeesus otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä.❤️

Lapsen kasvaminen aikuiseksi merkitsee väistämättä virheitä... 

Minun on itse ollut vaikea uskoa olevani Jumalalle rakas. Sitä tosiasiaa yhä vielä opettelen. Niistä kivuista tämä kirjoitus, jonka ensin vihkooni kirjoitin, sitten tänne.

Siunattua vuodenvaihdetta Sinulle! 🙏 Olet Jumalalle paljon rakkkaampi kuin itse käsitätkään!  Sitä ei riittäisi kuvaamaan edes kaikki maailman sydänkuviot❤️❤️❤️ Joten laitan vain kolme. 

Talviaamun rukous

Jeesus... 

haluaisin kietoutua sinuun kuin lämpimään peittoon 

sinussa on kaikki mikä lämmittää minua kylminä aamuna... ja kaikkina aikoina

en voi elää ilman Sinua... näännyn jos et minua hoida ja minusta huolehdi

älä jätä minua vaille huolenpitoasi... ole kanssani joka päivä... niinkuin lupasit

mitään en ole itse ansainnut, vain likaa minussa on... tule ja puhdista sinä minut

tule ja lämmitä kylmää sydäntäni ja eksynyttä olemustani

älä jätä kesken kättesi työtä minussakaan

---

Olin herännyt hieman viluisena. Kun sitten neuletakin puettuani, sen päälle kietaisin vielä toista neuletakkia, tuli siinä ajatus, että toivoisin kokevani myös toisenlaista suloista lämpöä. Etsin ensin vihkoani kirjoittaakseni siihen, mutta kun sitä ei ollut näkyvillä, kirjoitin  tänne. 

Alkaneet ovat arkipäivät taas

Ja se on tuonut oman ankeutensa; ne laulussakin mainitut arkihuolet, sekä muut miettimiset. Mutta tämän(kin) päivän on Herra tehnyt, joten saamme ottaa senkin Herran tekemänä vastaan. Edellisessä blogijutussa mainitsemani lukuvinkki sisälsi sellaisenkin ajatuksen - hieman siihen tyyliin, että kun Jaakob valittaa kovaa osaansa, kun Joosefin lisäksi toinenkin poika joutui jäämään Egyptiin, olisi Jumala muistuttanut häntä siitä, että hänpä perustaa juuri valtakuntaa Egyptiin... Kokoaa juuri palasia yhteen, jopa kiireellä,  suunitelmiaan toteuttaakseen. Samantapainen ajatus löytyy myös William  Cowperin runosta, jossa Jumala ratsastaa myrskyn yllä ja toteuttaa salassa suunnitelmiaan. 

Siunattua alkanutta arkea  - vaikka se siunaus olisi vielä silmiltämme salattu🌟

Lukuvinkki

"Kärsimys ja Jumalan suunnitelmat" sivustolla Hebrew for Christians: (Huomaathan, että tekstin saa helposti käännettyä suomeksi kännykän tai tietsikan toiminnolla:)

https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Vayigash/Trust/trust.html 

Jaakobin kokemuksista oli otettu aihetta tuohon tekstiin.

---

Jos kaipaat jotain vähän erilaista, mutta samalla raamatuun perustuvaa ja osin tuttuakin lukemista, niin tällä sivustolla on mielenkiintoisia tekstejä ja näkökulmia luettavaksi,  vaikka ei hebreaa opettelisikaan. 

Joka viikko on useampia tekstejä kiinnostavista aiheista tarjolla kyseistä viikkoa varten. Voi valita, mistä aiheesta haluaa ruveta lukemaan. Seuraavalla viikolla eri tekstit.

Ja kuten jo tuolla aiemmin sanoin, ei ole pakko osata kieltä, kun tekstit pystyy kääntämään omalle kielelle. 

---

Kuva Joensuun kuntoportaista. Se sopi tähän kuvitukseksi sikäli, että minulle englanninkielinen teksti jää paljolti "hebreaksi" ja käy sikäli vaivalloiseksi vieraan kielen kuntoportaiden kapuamiseksi:)  

Hyvässä maineessa - ja pahassa

-Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.

-Ne näimme hänet, mutta emme häntä minään pitäneet.

-Mutta meidän kipumme hän sälytti päällensä, me pidimme häntä rangaistuna ja Jumalan lyömänä, mutta hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden.

-Hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut.

Jeesus oli tahraton, mutta monille ihmisille hän ei kelvannut. Hänestä puhuttiin  pahaa. Ja lopulta hänelle  tehtiinkin pahaa.

---

Hyvässä maineessa, ja pahassa, me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi... (2. korinttolaiskirjeen luvussa 6, Paavali yhtä sun toista luettelee...)

Nämä alla olevat pari jaetta ovat jakeita, joita osui aamulla silmään ja ajatuksiin jäivät:

"Demetrioksesta kaikki ovat kertoneet pelkkää hyvää; itse totuuskin on hänen puolellaan. Samoin todistamme me, ja sinä tiedät, että meidän todistuksemme on tosi." 3. Joh. 1:12 KR-92 

Niin kirjoitettaessa kävi selväksi , että oli sitten muitakin, joista ei puhuttu vain pelkkää hyvää. Miten meistä muista?  Voi olla että enemmän tai vähemmän olisi jotain huomautettavaa, jotain korjattavaa, jotain parannettavaa. 

Paavali kirjoitti korinttolaisille ystävilleen sanoin, joissa kuului kehoituksessakin rakkaus ystäviään kohtaan. Kuvittele joku luotettu, vanha ja rakas ystäväsi, jolta sen kuulisi, josta voisi olla aivan varma, että hänen suustaan sanottuna,  se sanotaan lempeästi - meitä rakastaen, sitä ei sanota moitteena, vaan rohkaisevana sanana jatkaa viitoitetulla tiellä:

"Iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." 2. Kor. 13:11 KR-92 

Tässä nämä tämän aamun hieman sekalaiset mietteet, noista jakeista alkunsa saaneet. Oikeastaan ajattelin, että vain itselleni, vihkoon kirjoittavani, mutta onpahan nyt täällä "muistissa". Jotenkin kuitenkin lohdullista oli huomio, että vaikka oma "maine" uskovana ei olisi mitenkään kummoinen, vaan moitteen sijaakin  löytyy, voimme ja saamme olla Herramme rakkauden kohteena - Hänen Golgatan työnsä tähden! 

Toivon ja rohkaisun sanoja

 

Taikina - ja leipä

Löydetty taikina tehtiin leiväksi. Mutta kun se ei näyttänyt tutulta, eikä käyttäytynyt totutulla tavalla, sen päätettiin kelpaavan vain koristeeksi. Mutta sitten joku kuitenkin leikkasi siitä palasen. Sitten niin teki toinenkin. Se ei ollutkaan vain koriste, vaan käyttöön. Niinhän se alunalkaenkin oli syötäväksi tarkoitettu, se taikina, se leipä!

"Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä." Joh.6:51  Biblia 1776

---

Kuvan leivästä lisää tässä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/12/jouluinen-koristeleipa.html

Mikä pettymys... Mutta Jumalalla on omat suuunnitelmansa

Kirjoitin tänä aamuna vihkooni ensin parista arkisesta pettymyksen aiheesta, joilla on kenties vaikutusta myös joulun aikaan. Eilen ei ollut tullut jostakin syystä tilille eräs kuukausittainen raha odotetusti.  Toinen on kodin jotenkin joulukuntoon saattaminen. Mutta oli sitten tullut mieleen sekin asia, että olivat ne ensimmäisen joulun olosuhteetkin jotain muuta, kuin olisi osattu odottaa.  

Mikä pettymys se olikaan, se ensimmäisen joulun lähestyminen!  (Tosin silloin ei vielä tiedetty sitäkään, että tuhansia vuosia jälkeenpäin ihmiset juhlivat sitä juhlaa, ja joulun nimellä sitä viettävät, toisella puolella maapalloa.) Mutta Marialla oli taatusti mielessä, kuinka kaikki asiat hoidetaan, kun hänen lapsensa syntymän hetki koittaa ja siihen Joosefin taloon tulee lapsi. Mutta eipä oltu kotosalla silloin, eipä olleet rakkaat vierellä auttamassa. Eipä oltu edes tuttujen tai sukulaisten luona yötä, kun se syntymän hetki tuli! Ja sen kaiken jälkeen, ei päästy vuosiin edes takaisin kotiin, edes lasta näyttämään, vaan piti pakomatkalle vielä lähteä Egyptiin. "Ihan uskomatonta!", me sanoisimme, että miten kaikki voikin mennä niin pieleen?

Mutta kun Jumala oli sen profeetoilleen jo aikoja sitten ilmoittanut, että niin se menee. Mutta osallisina siinä olevat ihmiset; Maria, Jooset ja kaikki muut, vaikka heillekin oli jo ilmoitettu, kuka heidän lapsensa on, ja he jo ennestäänkin varmasti tunsivat kirjoitukset hänestä, niin kaiketi kaiken karuus kuitenkin järkytti heitä. Ei ollut odotetun kaltaista juhlaa ja loistokkuutta, mutta oli erilaista: enkelit olivat laulaneet paimenille. (Tosin Joosef ja Maria eivät heitä nähneet itse). Enkelin sanoja olivat kumpikin  kuunnelleet jo aiemmin. Ja loistokkuutta oli heidän silmilleen itäisen maan vieraiden käynti ja heidän tuomansa kalliit lahjat lapselle. 

Siunattua joulun aikaa sinulle, miten sitä aikaa sitten vietätkin! 

Ps. Jumalalla on viimeinen sana kaikkeen:) Hän on alku ja loppu. 

---

Se raha sentään oli tullut, kun jutun julkaisun jälkeen tarkistin. Se oli hyvä asia. Mutta silti olen tämän huushollin takia löytänyt jutun kirjoittamisen jälkeen itseni ajattelemasta, että "hypin kohta seinille". Kun erinäiset seikat aina estää ja hidastaa huushollin saattamista normaaliin asumisviihtyvyyteen. Ja nyt on vielä joulu tulossa, jolloin yleensä kotia hieman koristellaankin. Saa muistaa rukouksin meitä tämänkin asian edestä!

  

Jaakobin saama nimi - Ja siunaus jonka hän sai

Jaakobia nimitetään pettäjäksi. Hän oli tietenkin saanut oikean nimensä jo syntyessään. Ihmettelin, että miksi hännelle annettiinkin jo silloin sellainen nimi, että häntä kutsuttaisiin myöhemmin pettäjäksi? 

Vastaus löytyi Raamatun sivulta, jakeen  1. Moos. 25:26 jakeesta ja sen selityksestä, sivun alaviitteessä. Se kuului KR-92 mukaan näin: "Nimi Jaakob muistuttaa sekä  hebrean sanaa ageb 'kantapää' että sanaa agab ' hän pettää'."  Mainitussa jakeessa kerrotaankin, että syntyessään Jaakob piti ensin syntyneen kaksoisveljensä Eesaun kantapäästä kiinni. Siinä oli se ageb - kantapää. Mutta myöhemmin hänessä toteutui se toinenkin, se agab - "hän pettää". Mutta sellaista ei kukaan varmastikaan ajatellut hänen syntyessään!

Tuli kuitenkin se keittoepisodi, jolloin hän nälkäiseltä veljeltään "osti", siis kiristi - naurettavalla keittolautasellisen hinnalla - veljensä esikoisaseman! Ja todellakin - äitinsä myötävaikuksella, äitinsä  ideoimalla juonella -  huolehdittiin myöhemmin, että esikoissiunaus todella tulee hänelle. Toki Eesaukin olisi voinut pitää enemmän huolta omastaan...

Mutta yhtäkaikki, Jumala oli kyllä alunalkaen jo ilmoittanut tahtonsa; että "vanhempi palvelee nuorempaa", kun oli sen  Rebekalle jo kaksosten odotusaikana ilmoittanut.  Iisak kuitenkin suosi vanhempaa poikaansa, äiti tätä nuorempaa.

Mutta keittoepisodin - ja erityisesti kauan sen jälkeen tulleen todellisen petoksen jälkeen, olikin Jaakobin lähdettävä pakomatkalle välttyäkseen veljensä kostolta. Jaakobhan esiintyi siunauksen saadessaan sokean isänsä edessä veljenään,  tarjoillen äidin laittamaa isän lempiruokaa karvat käsiinsä kiedottuina, esiin tuen veljenään veljensä vaatteissa - jotka äiti Rebekka oli hoteistaan hänelle antanut.

Pakomatkalla Jumala kuitenkin ilmestyi tälle pettäjälle - ja antoi hänelle siunauksen, joka oli annettu jo hänen isoisälleen Aabrahamille ja isälleen Iisakille. Hänelle luvattiin tämä maa ja varjelus pakomatkallaan, paljon jälkeläisiä - ja paluu takaisin. Ja sanottiinpa että hänen saamansa siunaus tulisi kaikkien maailman kansojen osaksi.

 Mahtoi olla Jaakobin pää pyörällä tämän jälkeen. Ja askel kevyempi...

---

Kaikki tapahtui kuten Jumala oli luvannut. Jumala oli alusta alkaen jo valinnut hänet lupauksen kantajaksi. Vaikka hän ihmisten silmissä ei olisi ollut se ensimmäinen valinta siihen...

Mutta paljon oli Jaakobin elämässä vielä tuleva tapahtumaan Jumalan suunnitelmissa ollessaan. Eikä se kaikki suinkaan ollut sellaista, jonka Jaakob olisi itse valinnut, jos olisi saanut asiasta itse  päättää. 

Tässä vielä vanha Päivän sana TV7:ltä, joka sopii aiheeseen. Sen voi siellä sekä lukea, että kuunnella.

https://www.tv7.fi/daily_word/31-12-2020/

(Jostain syystä linkissä on vuosiluku 2020, vaikka se menee juuri siihen, mihin tarkoitinkin, eli v. 2021 viimeiselle päivälle. Sen uudempia siellä ei valitettavasti näy olevankaan.)

Omat puutteetko avaa näkemään...?

Meillä oli tänään kulkuongelma, kovan pakkasen ja auraamattoman tien takia. Siihen liittyi vielä se, ettei olla saatu varastosta vielä esiin kaikkea jota nyt tarvittaisiin. Kun luin aamun jakeita* vanhasta Päivän sanasta, huomioni kiinnittyi varsinkin jakeisiin, joissa oli kyse tiestä ja vaatteista. Ja siitä, kuinka Herra auttaa.

Yksi jakeista toi myös mieleen tuon virren, joka tuosta virsikirjan linkistä löytyy. Se onkin jouluvirsi, ja siitä voi ensimmäisen säkeistön kuunnella tuolla, sekä nähdä koko virren sanat. Yksi lempivirteni!

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

* Ps. 85:9-14, Jer. 3:21-25, 1. Kor. 4:1-5, Matt. 11:2-10, Luuk. 1:46-55 

Nämä olivat siis 3. adventtisunnuntain tekstejä, jolle otsikkona oli "Tehkää tie Kuninkaalle". 

Mitäs jos kotiin tulisi uusi asukas?

Luin tänä iltana Riitta Lemmetyisen kirjaa: "Pieniä ihmeitä" ja siitä teksti: "Saako teille tulla asumaan?" Se kysymys jäi mieleeni. Siitä tämä teksti sai sytykkeensä.

Tekstissä Riitta kysyy, miltä tuntuisi, jos postissa tulisi kirje, jossa lukisi (Raamatun* sanoin): "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi..." Sanoisimmeko, ettei se käy, missään tapauksessa?

Kun hän tulisi, mikä olisi ensin häntä vastassa? Postit eteisessä; laskut, Kelan kirje, aika sairaalaan, tms., pohti Riitta. Sisemmälle tullessa (meillä ainakin) kaaosta esim. lautakasojen muodossa. Ja keittiössä pahvi- ja muovikaaos odottamassa keräyspisteeseen menoa, ja kylppärissä pursuavat pyykkikorit. Eihän tätä kaikkea tahdo kenellekään näyttää... Kun kaikki on rempallaan.

Mutta kun hän kuitenkin tahtoo tulla juuri meidän luoksemme... Olla arjessamme, sen raadollisuudessa läsnä! Ei odota kiiltokuvaksi puunattua kotia. Ei oleta jatkuvia hymyjä ja sosiaalisuutta. Hän tahtoo olla läsnä siinä keittiön pöydän ääressä, (tai jokin muu paikka), missä niitä omia ahdistuksen aiheita murehditaan.  Hän tahtoo olla läsnä niissä meidän kanssamme. Sitä hän juuri haluaa! 

On se vaan ihmeellistä. Miten joku voi nimenomaan haluta olla läsnä siinä kaaoksessamme?   Ei se kaaos häntä haittaa. Hän rakastaa sinua - ja minua. Ja sen vuoksi tahtoo olla kanssamme, kaikissa olosuhteissa, kaikissa mielentiloissa.

Annan sen ajatuksen virkistää ja ilahduttaa minua nyt.  

Hän on se, joka jaksaa kuunnella kaiken senkin, mitä en tohdi toisten niskaan kaataa.  Hänellä on ymmärrystä ja sääliä meitä kohtaan. Ja hän tietää keinot, joilla taas tästäkin hetkestä luovimme eteenpäin. Kenties hitaammin kuin olimme toivoneet, mutta kuitenkin.

Tule, Herra Jeesus! Tule asumaan tänne! Sinua me tarvitsemme.

---

* Käännöksestä riippuen: Sakarja 2:10 tai 14

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803

Mieluummin pelkästään pukisimme...

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi." 2. Kor. 5:1-3 KR-92

Mutta:

"Me, jotka vielä asumme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa." 

2. Kor. 5:4-9 KR-92 

Valaise meitä...

"...käännä meihin kasvojesi valkeus..." Ps. 4:7

"... niin me autetuiksi tulemme." Ps. 80:4,8,20

Miten kauan?

Miten kauan ihminen jaksaa elää toivossa - ilman näkemistä? Silloin sen toivon täytyy olla todella varma ja vahva. Muuten ihminen uupuu, kuin autiomaassa ilman vettä.

"Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä." Ps. 78:15

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti," Hebr. 6:19

"...pankaa täysi toivonne siihen armoon..." 1. Piet. 1:13

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

Lunastus on täydellinen - kitukasvuiselle ja alamittaisellekin

Lukuvuorossa oli tänään Kol. 1:9-14. Siinä alussa (jakeet 9-10)  luetellaan, mitä kaikkea kirjeen vastaanottajille sanotaan rukoiltavan:  hengellistä  viisautta ja ymmärrystä, täydellistä Jumalan tahdon tuntemista, elämistä Herralle kunniaksi ja hänen mielensä mukaan, hedelmän kantamista, hyvän tekemistä ja kasvua Jumalan tuntemiseen... Itseeni tuon lukeminen vaikutti masentavasti, koska omat puutteet huomaa selvästi. 

Mutta sitten on Kristuksen työ! 

"Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.  

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:11-14 KR-92 

Jumala puhuu unienkin kautta!

Luin Seurakuntalaisesta juttua Iranista. Siinä oli hyvin mielenkiintoinen tieto, jonka luettuani hihkaisin mielessäni, että "Vau!":

"Ansarin mukaan henkilökohtaiset näyt  ja ilmestykset ovat yhä kaikkein suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö."  "Ihmiset kohtaavat Jeesuksen unenomaisissa ilmestyksissä ja sen seurauksena saattavat ottaa yhteyttä muihin kristittyihin tai etsiytyä evankeliumin äärelle." 

Seurakuntalaisen juttu tässä: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/iranin-uskonnollinen-tilanne-yllattaa-uskonnottomuus-on-yleista-ja-kristittyjen-maara-kasvaa/

Jumalalla on kaikki keinot käytössään! Hän pystyy puhumaan ja toimimaan ilman ihmisen toimintaakin, vaikka ihmisille onkin annettu tehtäväksi evankeliumin kertominen. 

Mutta onhan Jumala unen kautta puhunut jo ammoin ihmisille; kuten vaikkapa pakomatkalla olleelle Jaakobille. Tässä kohtaa onkin hyvä mainita sivusto, jonka äskettäin löysin. Kyseinen sivusto on englanninkielinen ja sen nimi on: "Hebrew for Christians." Siellä on paljon mielenkiintoista luettavaa Raamattuun liittyen! Ja samalla voi oppia halutessaan jotain hebreastakin. Vaikka itselläni on aivan surkea englannintaito, en mielelläni edes käytä sanaa "taito", niin olen sen silti tajunnut, että mielenkiintoista siellä on. Tällä viikolla on luettavana mm. myös  juuri siitä Jaakobin unesta, ja selitystä siihen liittyen, että mitä jotkut hebreankieliset sanat siinä varsinaisesti tarkoittavat.

Tässä linkki Hebrew for Christians -sivustolle:

https://www.hebrew4christians.com/index.html#loaded

Herran lahjana...

"Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut."

Jesaja 45:8 KR-92 

Rohkaisun sanoja tähän päivään

"... Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa..." Sef. 3:16-17 KR-92 

"... He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla..." Joh. 21:3-4 K-92 

"Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksemme kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."  Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne  myös panette toivonne Jumalaan." 1. Piet. 1:13-21 KR-92 

1. Tess. 5:12-28

Luin näitä itse viimevuotisesta päivän sanasta ja tarjoilen tässä sinullekin samat jakeet, koska koin itse ne rohkaisevina.

Kaiken kohde - ja puutteidemme täyttäjä ja anteeksiantaja

Aamun jakeista tuli jotain ajatuksia,  mutta en oikein jaksanut ruveta tänne niitä aamulla naputtelemaan. Vihkoon kuitenkin kirjoitin niitä jakeita muistiin. Tässä ne ovat.

Ps. 103:1-4, Ps. 103:8-10, Ps. 143:2    KR-92

Matt. 25:44, Matt. 25:40   KR-92

Kol. 1:27    -33/-38

Että en unohtaisi mitä hän on hyväkseni tehnyt:

Antanut syntini anteeksi; ne puutteenikin, teot  jotka jätin tekemättä Hänelle, koska en katsellut  toisessa ihmisessä Häntä; Jeesusta!

"...kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin..."*

"Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin."

Tässä kohtaa voi olla hyvä miettiä niitä omia kiusauksia ja koettelemuksia... ja huomata, että Jeesus on joutunut kokemaan sitä samaa. Joten... vaikka me lankesimme...:

"Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme."

 
"...sen tähden..". Me saamme ja voimme rohkeasti lähestyä häntä. Emme saa osaksemme ynseää, kylmäkiskoista, armotonta kohtelua, vaan myötätuntoa.

"Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta."

Jeesuskin valittiin ihmisten joukosta... mutta samalla hän oli paljon enemmän: ylipappien ylipappi ja Jumalan oma Poika! Jeesus oli/on täydellinen ylipappi vajavaisten  ylipappien joukossa.

"Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa: - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." Hebr. 5:1-6 KR-92

 

"Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa." Hebr. 4:14 KR-92 

Meillä on... Ikuinen ylipappi! Muita ei enää tarvita!  Se on ihmeellistä. Niin ihmeellistä, että se helposti myös unohtuu, koska se on niin suurta, ikäänkuin se ei meille kuuluisikaan, vaan joillekin muille, niille onnistuneille. Mutta ei kukaan ole "onnistunut" ilman Jeesusta! Häntä me kaikki tarvitsemme - joka päivä - enemmän kuin käsitämnekään. 

---
* Otsikko oli vanhemmasta käännöksestä.

Se virta ei ehdy, ei kuivu!

Elämän vaikeuksien keskellä me saatamme usein valittaa, kuin sanoisimme: "...sinä olet minulle kuin ehtyvä puro..."*. Kun emme näe mitään, vaan hapuilemme kuin pimeässä. Hän, Isä, kuitenkin näkee meidät. Minua rohkaisi, ilahdutti tänä aamuna tämä päivän sanasta löytämäni jae: 

"...Juoksevatko koskaan kuiviin kaukaa virtaavat vedet? Mutta oma kansani on unohtanut minut!..." Jer. 18:14-15 KR-92 

"Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR-92 

TOIVO ON OLEMASSA 

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan ei turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 -33/-38

Kun Jumala sanoo, että hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon, sellaistahan ei kaipaa, joka sen jo kokee omistavansa. Mutta hän, joka kokee toivottomuutta tulevaisuutensa suhteen, voi tarttua rohkaistuneena tuohon lupaukseen; on kuitenkin toivo olemassa, vaikka se ei juuri nyt pilvien takia näy.

"Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19 -33/-38

---

* "Miksi kestää kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy." Jer. 15:18  -33/-38

"Maljallisen kylmää vettä..."

"Vettä?" Sain kuulla taannoin, kuinka joissain maissa ollaan aina varauduttu tarjoamaan vettä saapuvalle, lähes ensimmäiseksi. Vesi on arvostettua janoiselle ja kuumassa olevalle. Ja raikas, puhdas vesi senkin vuoksi, jos vedensaanti on jollain tavalla ongelmallista. Tuli mieleen, ja ikäänkuin paremmin ymmärretyksi, ne Jeesuksen sanat veden tarjoamisesta: 

"Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Matt. 10:42

"Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen kylmää vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41

Meillä täällä kylmässä maassa ei tarjota ensimmäisenä tulijalle vettä, sitä ei osata samalla tavoin arvostaa, koska täällä sitä helposti saa, eikä kuumaakaan ole kuin vähän kesällä. Täällä me tarjoilemme kahvia. Ehkä me kohmeiset sitten tarvitsemme sitä, tms., lämmittämään ja virkistämään itseämme...

Mitähän Jeesus olisi mieluiten juonut, jos olisi asunut tällaisessa maassa? Olisiko juonut kahvia tai teetä? Ehkä ainakin joskus sanonut, että "ihan vesi riittää"? 🙂

Ajatukset siinä pidettävä - virkkuun antamia näkökulmia

Saa olla tarkkana, erityisesti joissain kohdin. Välillä saa mennä vapaammin. Joskus ei ole ollut riittävän tarkka, joten joutuu ehkä peruuttamaan ja ottamaan uusiksi jonkun kohdan. Reikien oikeaa paikkaa on joskus vaikea hahmottaa, vaikka on mallipiirroskin käytössä. Joutuu tarkastelemaan työtä hieman etäämpää ja laskemaan ehkä pylväitä ja tehtyjä raitoja...

Ei tämä eksynyt "väärään" blogiin. Virkuuni kanssa tuhratessa tuli ajatuksia, jotka tuntui sopivan uskonelämäänkin. Eipä sitten ihme, että Jumala näkee meidän "reiät", "ristikot" ja "pylväät" oikein, ja oikeilla paikoilla, vaikka meistä kaikki on monesti ihan sotkua. Hänhän sen meidän ohjeenkin teki... ❤️

Jumalan rakastamana

Sellainen osa tuli mieleen, kun oli  lukenut tälle päivälle kalenteriin ja päivän sanaan merkattuja jakeita: 

"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen." Hes. 34:11

"Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä " Ps. 63:7 KR-92 

"... Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." 1. Kor. 13:12 KR-92 

"Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit"." 1. Piet. 4:8 KR-92 

"Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." Luuk. 17:4 KR-92 

Tarvitsin itse tällaisia vakuutuksia,  joten siksi juuri nuo puhuivatkin minulle siitä, että kaikesta huolimatta saan olla hänen rakastamansa. Noiden sanojen mukaan:

Hän etsii minut ja pitää minusta huolta.

Hän ajattelee minua yön hetkinäkin.

Hän minut täydellisesti tuntee.

Hänen suuri rakkautensa peittää paljot puutteeni. Hänellä on kärsivällisyyttä antaa minulle anteeksi monta kertaa päivässä toistuvat väärintekoni.

"Minä olen rukoillut sinun puolestasi" - sanoi Jeesus

"Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi..." Luuk. 22:32 KR-92 

"Mutta minä olen rukoillut..."  Pietarilla tuli olemaan edessään varmaankin (uskon)elämänsä suurin pettymys! Hän tulisi kieltämään Herransa ja Mestarinsa; Jeesuksen. Jeesus tiesi sen jo ennakolta. Mutta silti hän oli sanonut tälle kaverille, että "tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani"*. Miten se oli mahdollista? Miten niin saattoi käydä, lupauksesta huolimatta?  Ainoa selitys lienee varmasti juuri siinä, että Jeesus oli rukoillut...! Niin hän tekee meidänkin puolestamme. Kunpa vain omissa pettymyksissämme ja lankeemuksissamme muistaisimme sen.

Ja pitää vielä sanoa tämä: Jeesus myös kohtasi Pietarin  sen kaiken jälkeen siellä rannalla... Pietari uskalsi mennä kohtaamaan häntä... Vaikka voitaisiin ajatella, että Jeesus olisi voinut käskeä häntä häipymään silmistään sellaisen kieltämisen jälkeen. Mutta ei! Koska Jeesus rakasti Pietaria koko sydämestään - koko ajan! Niin meitäkin...

"mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Luuk. 22:32 -33/-38

* "Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tällä kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Matt. 16:18 

Simonista tuli Pietari. Kieltäjästä seurakunnan "kallio". Sen "kallion" täytyi tuntea nahoissaan, ettei se voima ollut hänestä itsestään. Kaikki oli lahjaa. Monellekohan ihmiselle Pietari sai/(joutui) puhumaan omasta kipupisteestään, ollen niin avuksi keskustelukumppanilleen...? 

---

Tuo ylinnä ollut Jeesuksen sana oli tämän aamun luettavissa. Se oli lyhyydestään huolimatta niin vaikuttava, että halusin siitä kirjoittaa. Siunausta sinun päivääsi!☀️

Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala.

Sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27 

Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!

Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...

Matt. 22:1-14 KR-92

Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!

Yön pimeyttä ... ja Jumalan valoa!

Yhtäkkiä laskettu pimeys ympärille, sähkökatkon muodossa, kun olin yhtä kesken olevaa juttua kirjoittamassa. Se täyden pimeyden  hetki toi mieleen tämän sanan: "...tulee hetki, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä..."

Nyt on sentään jotain valoa, kun kynttilän pystyi sytyttämään. Vähäinenkin valon pilkahdus riittää joskus.

Jeesus sanoi (sokeaa parantaessaan): "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.  Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:4-5   

"Sillä he eivät pysty"

 "...sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua..." Luuk. 14:14  KR-92 

"Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, äläkä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei - kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkan silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista." Luuk. 14:12-14 KR-92 

"Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista." Matt. 15:35-37 KR-92 

---

Nämä aamun jakeissa olleet puhuttelivat minua. Mitä meillä on, jota emme olisi lahjaksi saaneet? 

Siinä oli varmasti hetken tauko... kun Jeesus odotti heidän vastaustaan

Jeesus paransi paljon kärsineen miehen. Luukas kertoo (14:1-6 KR-92): 

Hiiskumaton hiljaisuus...  Ei kuulu vastausta. 

Kun vastausta ei tule, Jeesus toimii. Kärsinyt mies saa avun. Eivätkä oppineet vastaa mitään Jeesuksen toiseenkaan kysymykseen...

"Päivästä päivään..."

Kun mietin erästä asiaa, että kuinka senkin saisi järjestettyä, kun omia mahdollisuuksia ei siihen ole;  tuli mieleen tällainen ajatus: Päivästä päivään meitä kantaa Herra, meidän apumme.

Etsin jakeen: "Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (Sela)." Psalmit 68:20 KR-92 

Vanhempi käännös sanoo saman asian  näin: "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela."  Ps. 68:20  -33/-38

Ja vielä vanhempi käännös v.1776 sanoo sen näin, tuoden mielekiintoisen näkökulman asiaan:

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös  auttaa meitä, Sela." Ps. 68:20 Biblia 1776

Kolmantena päivänä työ tuli valmiiksi

"Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä minä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa." Evankeliumi Luukkaan mukaan 13:31-33 KR-92

Se "kettu" - Herodes - aikoi. Mutta sen aikomuksen toteutti lopulta Jerusalemin uskonoppineet Pilatuksen avustuksella, eli roomalaisten. Oikeastaan sitä oli toteuttamassa kolme tahoa: Kuningas Herodes, juutalaisten johtomiehet sekä roomalaiset Pilatuksen johdolla. Halu, päätös ja toteutus.

Mutta asia oli paljon suurempi - ja suuremmissa käsissä kuin maallisten vallanpitäjien. Jumala toteutti suunnitelmansa näiden kautta, sillä aivan alunalkaen oli Jumalalla suunnitelma pelastaa ihminen (syntiinlankeemuksen seurauksista). Ja se tapahtui Golgatalla, kun Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien tähden. Ei omiensa. Työ saatiin päätökseen. Ja kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista.

Rakastunut... jo kauan, ja aina vaan!

"... niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta" ... "Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme." Ef. 5:25,29-30 KR-92

"...ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Ef. 5:31

 

❤️❤️

Seurakuntaahan verrataan morsiameen... johon sulhanen on rakastunut. Jeesus on rakastunut seurakuntaaansa; meihin, omaansa, jota vaalii kaikella rakkaudella, pitää huolta - ja odottaa sitä riemullista hetkeä kun jälleen kohtaamme! Enkö voisi jo uskoa sen, että hän on tosissaan, rakastaa todella minua, vaikka olenkin omasta mielestäni aivan arvoton hänen rakastetukseen...

Kun talon isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta.  Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän  pani sen mielissään  merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää?  Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan.  Hän katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä tänä aamuna luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"  jutun* kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo  ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän  tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos  hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92 

Sietämätöntä...?

Meillä on nyt sietämättömän tuntuinen tilanne, useammista asioista koostuva, jonka yksityiskohtia en tarkemmin avaa. Mietin tänä aamuna, että onko  tällainen tilanne tarpeen, miksi? Jobkin kyseli, mutta kun Jumala alkoi puhua, sanoi Job, että korvakuulolta vain oli kuullut ja nyt hän on hiljaa. 

Monilla ihmisillä on vaikeaa juuri nytkin, hyvin moninaisista syistä, ja paljon pahempana, kuin meillä. Ja kysellään sitä, että onko, ja miksi, tarpeen? Kuinka ihminen, joka on alunperin luotu paratiisin olosuhteisiin, voi ylipäätään kestää omissa ahdingoissaan? Varmaankin ainoastaan Jumalan tuella.

Mielenkiintoista tänä aamuna oli, että kun olin muistellut noita Jobin sanomisia, ja katsoin sitten kalenterista ja käyttämästäni päivän sanasta jakeita, oltiin niissäkin joissakin vaiti Herran edessä.

"Silloin Job sanoi Herralle: - Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen." Job 40:3-4 KR-92 

"Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomusssa ja tuhkassa. Job 42:5-6 KR-92 

"... Jumalan on valta."  Ps. 62:12 KR-92 

Pohjasakkaa vai jotain muuta? ❤️

Omat tuntemukset voivat olla joskus sellaiset, että on kuin pohjasakkaa. Mutta oltaisiinko kuitenkin ihan jotain toisenlaista? 

"... Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita..." Kol. 3:12

Kun jokin päivä sitten ajatuksiani vihkoon kirjoitin, tuli vihkoon suttuinen kohta... Muutin sen sydämeksi. Kenties Jumalakin muuttaa meidän suttuiset kohtamme rakkauden merkeiksi? 

❤️❤️❤️

---

Toisen blogini tämänaamuinen, tavallaan samaa asiaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

Lohdullinen sana

"Jeesus meni Pietari kotiin

 ja näki..." Matt. 8:14  KR-92

Silläkertaa Jeesus näki sen kuumeen. Muilla kerroilla - ja tänään,  voi nähdä jotain muuta vaikeutta.

Pietarin kotona se ei jäänyt pelkkään näkemiseen, vaan Hän teki asialle jotain; paransi kuumeen. Hän voi tehdä jotain meidänkin asioillemne.

Kuin olisi sanonut: Käyttäkää sitä...

Luuk. 8:22-25 KR-92

Kuin Jeesus olisi kysynyt, että mihin te sen pistitte? Tai sanonut, ettei se mikään koriste-esine ole, vaan ihan käyttöön tarkoitettu. Opetuslapset olivat ihan todellisessa vaarassa, ja heidän uskonsa oli jossain muualla kuin käytössä. Sitä se tosiaan meilläkin on, harvaa meistä voi sanoa oikein uskon mieheksi tai naiseksi. Uskoni on kuin se koriste-esine, jota pidetään vain jossain, vaikka se on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön. 

Mietin myös sitä, että mitä usko oikeastaan on? 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 

Jeesuksen mukaan opetuslapsillaankaan ei ollut uskoa sinapinsiemenen vertaa... Saati meillä sitten. Mutta Jeesus kuuli heidänkin pyyntönsä... Eikö sitten meidänkin? ❤️ 

Siunausta sinun päivääsi! 

---

Lähtivät "vastarannalle"... Jeesus varmaankin tiesi ne vastaiset aallot ja myrskyn, joka oli tulossa. Ja nukkumisensa.  Ehkä oli suorastaan tarkoituskin panna opetuslapset koetteelle?  Emme tiedä.. Mutta opetuslapset joutuivat todelliseen vaaraan... Jeesushan vain nukkui. Mutta siltikään ei ollut lopullista ja todellista hätää, koska ilmojen ja aaltojen Valtias oli mukana veneessä. 🌊🌅⚓

Kaikki odottavat jotain...

 

"Meidän sielumme odottaa Herraa,

hän on meidän apumme ja kilpemme."

  Ps. 33:20

Myrskytuulen pudottama

Kun ahdistus sulkee suun niin, ettei jaksa rukoillakaan, kun on kuin myrskyn raastama; entä jos tuleekin joku, joka nostaa maahan pudonneen?

Joku, jolla on kaikki valta, voima, kunnia? Täydellinen rakkaus pudonneita kohtaan? Kyky luoda täysin uutta?

Eikö se ole järisyttävää? 

"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! 

Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista 

ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." 

Jes. 54:11-12

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma..."

"Ollaan muutamaa kokemusta viisaampia." Kun kuulin tuon sanomisen, joku päivä sitten, jäin miettimään kokemuksia, joita elämä meille ylipäätään tarjoilee. Välillä ollaan kuin seikkailupuistossa, tai kenties pikemminkin kuin kummitusjunassa. Se viisauden karttuminen eri kokemuksien avulla voi olla monesti hyvin rasittavaa ja pelottavaakin, varsinkin jos ei ole seikkailijatyyppi, vaan rauhallista ja tasaista kaipaava. 

Mutta niin lienee Jumala nähnyt hyväksi, että pelottavatkin kokemukset, ja ehkä joskus varsinkin ne, opettavat meille jotain Hänestä. Vaikka niissä vaiheissa ihminen itse ei ymmärrä vielä yhtään mitään, ja kyselee, että miksi tämä näin on.

 

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä

 teidän Isänne

 on nähnyt hyväksi 

antaa teille valtakunnan." 

Luuk. 12:32 

Joku, eli Isoveljemme Jeesus, tarvittiin muistuttamaan meitä siitä,  että ylipäätään olemme Isämme lapsia. Kuin myös siitä, mitä Isä on nähnyt hyväksi meille armossaan antaa: valtakunnan! Se  meitä, Isän lapsia ja perillisiä, odottaa. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Vaikka emme koe itseämme arvollisiksi siihen.

Miten se ilahduttikaan niitä, joille se sanottiin!

"Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua."

 Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja  veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark. 3:32-35 KR-92  

Olla nyt Jeesuksen sisaria, äitejä, veljiä! 

"Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi." Hebr. 2:11 

Hän tuntee kaikki ajatuksemmekin. Eikö sitten kaikkea muutakin?

Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Näin jotakin unta, jossa oli viitteitä siitä, mitä mielessäni pyörii. Kun heräsin, mietin, että Herra tietää tarkkaan, aivan täysin, kaiken sen, mitä meillä elämässämme on. Koskee se sitten mitä tahansa. Hän tuntee täysin mielemme liikkeet, kuin myös ulkoiset olosuhteemme. Nyt - ja tulevaisuudessa.

Ahdistuksessani minä voin rukoilla häntä, ja jollakin tavalla Hän vastaa. 

Ahdistuksen keskellä voi joskus olla niin, ettei ihminen jaksakaan siinä omassa ahdingossaan esittää niitä omia rukouspyyntöjään, vaikka niitä mielessä on. Toivottavaa on, että silloin on niitä, jotka toisen puolesta niitä Jumalan eteen kantavat. Mutta vaikka ei olisikaan, Jumala kyllä kuulee huokauksemme sanoittakin!

"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa." Ps. 139:2

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps. 139:4