Meillä on tietynlainen ajattelutapa kuinka asioiden kuuluu mennä. Ja tässä maailmassa monesti asiat niin menevätkin. Mutta Jumalan maailma; sen toimintatavat, on meille monesti suuri kysymysmerkki. Saatamme huutaa äänemme käheiksi, eikä mitään näytä tapahtuvan. Ja toisaalta, emme ole ehtineet edes pyytää, kun jo saamme.
Jumalan omien elämässä on monesti kaikenlaista ahdistusta ja vaikeutta - joka laittaa huutamaan Herran puoleen. "Kun minä olen heikko, silloin minä olen väkevä"*, sanotaan jossain kohtaa. "Että Jumalan voima asettuisi minuun asumaan"**, sanoo toinen kohta.
Niin kai se sitten on, että kun me olemme heikoimmillamme, sitä voimallisemmin Jumala voi toimia meissä. Se ei välttämättä näy sellaisena toimintana, jota me halusimme. Ehkä Jumala tekeekin silloin jotain meidän sisimmässä maailmassamme?
Hyviä ajatuksia! Asioita joita olen itsekin juuri viime aikoina miettinyt. Yksi ystävänikin kirjoitti eilen viestissään, että joskus avun saa vaikka ei edes rukoile, mutta sitten taas kun rukoilee, ei välttämättä tapahdu mitään tai asiat menevät vain huonommiksi. Jumalan toimintatapoja ei osaa ennustaa. Ja vaikeaa on tuo, ettei häntä tosiaan voi määräillä, vaikka itse mielestään aina tietäisi parhaiten, miten asioitten pitää mennä :) Mutta ihanaa on kyllä tietää, että kyllä Jumala silti voi puuttua asioihin! Milloin ja miten tahansa. Roikutaan kiinni siinä toivossa!
VastaaPoistaJoo, siinä tahdotaan kyllä roikkua, onneksi kiinipitäjä onkin siellä toisessa, paremmassa päässä!
PoistaMinä huomasin, että kun oli syksyisen viileä tuuli, niin se jo aiheutti sellaisen ikävän, tylsän olon... eivät päivät ole samanlaisia, mutta en ainakaan ole syksy ihminen..
VastaaPoistaSama mulla, en tykkää syksystä sen takia, kun tulee sateet, kylmät ja harmaat säät. Minä kaipaisin valoa, aurinkoa ja lämpöä. Ja sitä, että ovesta voisi mennä ulos ilman ulkovaatteisiin sonnustautumista.
Poista