Muutama kysymys itselleni mietittäväksi.

Kirjoitin tänä aamuna toiseen blogiini jutun Ilosanomapiiristä, joka netissä on.  Tässä linkki suoraan mainittuun ilosanomapiirin:

 https://ilosanomapiiri.fi/kohtaamisia 

Itselleni nousi ekan kohdan aiheesta: veronkerääjä Matt. 9:9-13 - sen aiheen monista ehdotetuista kysymyksistä ensimmäisinä esiin nämä:

(Siinä kolme kysymystä Ilosanomapiiristä, ja minun vastauksiani ja "keskustelua" itseni kanssa)

"Miksi Jeesus tahtoisi/tahtoi tehdä sinusta opetuslspsensa?"

-  En kyllä tiedä. Eihän minusta ole mitään hyötyäkään.

- Hetkinen. Eihän Jeesus ketään hyödyn takia seuraansa kutsu. Ystäviä ja rakkaita kutsutaan, koska heitä rakastetaan, heistä pidetään, heidän kanssaan halutaan olla.

- Minä mitään rakkaudesta tiedä... Osaa tunteakaan juuri muuta kuin jotain kielteistä. 

- Niin, mutta rakkaus ei olekaan pääasiassa tunne. Enempi tahto, halu tehdä hyvää toiselle. Ja kuin sopimus. Kuin elinikäiseksi tarkoitettu liitto. Siltikin, vaikka toinen joskus rikkoisi sopimusta, liitto pysyy.

"Jeesus sanoo sinullekin, ehkä ensimmäistä, ehkä sadannetta kertaa: "Seuraa minua! Mitä sinä vastaat?"

- Minä vastaan: Kyllä! Sitä minä haluan, vaikka ei minusta tämän kummempaa matkatoveria tule jatkossakaan. 

"Kumpaan näistä kahdesta ryhmästä sinä tunnet kuuluvasi, terveisiin vai sairaisiin, (van)hurskaisiin vai syntisiin? (voit vastata hiljaa mielessäsi)

- Syntisiin. Siltä enemmän tuntuu. Vanhurskas tuntuu liian hienolta minun sitä olla. Mutta toisaalta, sitähän on oikeastaan molempia. Jatkuvasti tekee syntiä, enempi kuin edes itse tajuaakaan, mutta samalla on puettu Jeesuksen lahjavanhurskauteen, koska Jeesus kärsi ja kuoli meidän syntien tähden. Eli molempia tavallaan, mutta määräävämpi on se Jeesukselta saatu asema.

Vain tämä päivä

Älä katso päiviin jotka olivat aiemmin, tai huomisiin. Katso tätä päivää. Jeesus sanoi meille, sinulle ja minulle, että hän on kanssamme joka päivä. Se on myös tänään:) 

Don't look days before, or tomorrows days. Look this day. Jesus said to us, you and me, that He is with us every day. It's also today:)

Titta inte på dagarna som var innan eller imorgon. Titta på den här dagen. Jesus sa till oss, du och mig, att han är med oss ​​varje dag. Det är det idag också :)

Lahjana saadaan se kaikki

 

... ja niillä alttiuden kengillä...:)

Kristus hyväksyi meidät ja tuli meitä varten

"Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. 

Tarkoitan tätä: Kristus on tullut palvelemaan juutalaisia. Hän on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. 

Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu: -Siksi ylistän sinua kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

Ja edelleen: - Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa. Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat!

Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa.

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo." Room. 15:7-13 KR-92

 

Toivo on kuin kynttilä, joka on sytytetty...

 

Jätä Jeesukselle...

Jätä Jeesukselle kaikki murheen aiheet! (vrt. 1. Piet. 5:7  "Heittäkää kaikki murheenne...")

Ja niitä murheita piisaa, monessa muodossa, ja yhtenään. Välillä on helpompia aikoja; lepoaikoja. Jopa keitaita. Mutta sitten se vihollisen vyörytys alkaa taas (jonka Jumala sallii), jolloin ei saa juuri  rauhaa. Kun yhden asian saa vähän mielestään, tulee uusia mietittäviä, tai jokin niistä vanhoista uudestaan. Mieli askartelee niiden parissa, kuinka karistaa ne mielestään; puntaroi, mitä niille voisi tehdä. Ja usein se tekeminen ei syystä tai toisesta onnistu. Ja se ahdistaa - kukaties enemmän kuin asia muutoin, jos sille saisi jotain tehtyä.  Ikäänkuin asia olisi vain omissa käsissä. Erääseen tällaiseen mietittävään ongelmaan tuli juuri tuo, että jättäisi asian Jeesukselle. No, tietenkin siitäkin seurasi mietintää, että onko sitä vain haluton tai laiska tai saamaton tekemään asioita, voiko niitä noin vain jättää Jeesukselle? Mutta siinä jakeessahan sanotaan: (1. Piet. 5:7) "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."  Siis kaikki! Nekin, joista olemme epävarmoja, että voimmeko, saammeko, haluammeko, pystymmekö, yms.,  tekemään itse jotain  asialle. Jeesus voi - ja haluaa - auttaa;  niissäkin! Näyttää tietä, vaikka kädestä taluttaen. Tai lähettää jonkun auttamaan. Tai antaa kestävyyttä odottaa asian selviämistä. Tai jotain ihan muuta. Hänellä on loppumattomat mahdollisuudet auttaa niitä, jotka häntä avuksi huutavat...

"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?" Luuk. 18:7

"Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"." Room. 10:12-13

Levollisuutta sinun päiväsi! Hän on lähellä, kuulolla,  näkö- ja kosketusetäisyydellä ihan.

 

Kaikki hyvä tulee Herralta - Hänen siunauksistaan

"Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää." Snl. 10:22

Uudempi käännös puhuu menestyksestä ja siitä ettei sitä omin voimin lisätä. (Yhtä hyvin olisin sen käännöksen mukaan voinut jakeen kirjoittaa, mutta laitoin vanhemman mukaan, koska se mieleeni tuli.) Luvussa 10 olikin uudemman käännöksen otsikoksi laitettu: "Vanhurskaalla on Herra siunaus". 

Mainitut Herran siunaukset: rikkaus ja menestys, eivät varmastikaan tarkoita pelkästään maallista, silmään näkyvää rikkautta ja menestystä, vaan yhtähyvin - ellei jopa enemmän - hengellistä, sisäistä rikkautta ja menestystä. Saadaan aarteita monesti "pimeän kätköistä":

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:3

Tuon jakeen edellä juuri oli jae, jossa puhutaan kukkuloiden tasoittamisesta, vaskiovien murtamisesta ja rautasalpojen rikkomisesta. Siinä näyttäisi olevan edessä paljon vaikeutta. Niihin tarvitaan enemmän kuin omaa voimaa! Omassa voimassa ollaan vaikeuksissa, mutta Jumala näkee ja toimii silloin. "Herran siunaus menestyksen antaa". Antaa avun. On läsnä.

"Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat." Jes. 45:2

Jumalalla on käytössään monenlaisia siunauksia, aina kullekin sopivia. Kadehtia ei tarvitse. (Jostain juuri äskettäin luinkin ajatuksia siitä, mutta en muista mistä.)

Tämä aihe, siunaukset, tuli nyt mieleen, kun aamulla tulin lukeneeksi niistä siunauksista, joita Mooses sanoi Israelin kansalle, sen eri sukuhaaroille, ennen kuolemaansa. Mielenkiintoista olisi verrata niitä niihin, joita Jaakob aikanaan oli pojilleen antanut.

(Kuvassa taateleita lupausten maasta.)

---

Tässä vielä yksi kymmenminuuttinen miehen parissa, joka kuuluu niihin Jaakobin jälkeläisiin... Hän on kertoo koskettavasti kuinka löysi Messiaan - ja samalla sai rauhan, ja uudenlaiset tavoitteet.

https://www.tv7.fi/arkki/kohtasin-messiaani/thom-berkowitz_p56521/

(Jännästi "satuin" vielä katsomaan tuota Tv7:lta, ja tuumin, että tuon linkin voisin vielä lisätä tähän jo aiemmin aamulla tehtyyn juttuun.)

Ahdistuneen rukous - Raamatun sanoin

"Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi. Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."  Val. 3:55-57

"Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. 

Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle." Ps. 40:2-3

"Lempeä ja nöyrä" katsoo yhtä ainoaa

Sinä sanoit olevasi lempeä ja nöyrä. Katsotko minuakin lempein silmin, kun omien  pelkojeni ja  ahdistusteni kanssa - jotka ovat kovin pieniä joihinkin muihin verrattuna - Sinulle valitan? Kun tuon ahdistukseni eteesi anoen, että minuakin auttaisit, ettei tarvitsisi olla niin masentunut? Varmasti sinun täytyy olla lempeä, sillä sellainenhan sanoit olevasi. Ensiksi varmaan tahdot sanoa minulle, että "lopeta vertailu". Huomasin sen heti, kun olin kirjoittanut sen. Sinä katsot yhtä ihmistä kerrallaan, et vertaile, hyvässä tai pahassa. Sinä katsot siinä hetkessä kuin yhtä ainoaa, vaikka olet samalla tavoin läsnä jokaiselle muullekin. Siitä ajatuksesta saan rohkeutta tuoda ahdistukseni täysin ja pelotta eteesi. Sinä kuuntelet ja katsot ymmärryksellä minua. Tahdot sanoa: - Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Sinä olet minun. Minä en sinua hylkää enkä jätä.*

"Luottakaa aina Jumalaan,

tuokaa hänen eteensä

kaikki mikä sydäntä ne painaa!

Jumala on turvamme..." 

Ps. 62:9 KR-92 

"... katsokaa minua:

minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.

Näin teidän sielunne löytää levon." 

Matt. 11:29 KR-92

* "Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel:

Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jes. 43:1

*"..."En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Hebr. 13:5

Katsokaa: lempeä sydän hänellä on

"... katsokaa minua: 

minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. 

Näin teidän sielunne löytää levon." 

Matt. 11:29. Jeesuksen sanat itsestään, jotka hän sanoi, jotta ymmärtäisimme vihdoin millainen hän on. 

Siunausta ja levollisuutta sinulle tänään - Jeesuksen kanssa☀️ 

Juttuvinkki: ❤️ salahuoneet

 https://sansa.fi/blogi/sydamen-salahuoneet/

Puhutteleva kirjoitus. Se toi samalla mieleeni erään rukouksen, jonka joskus olen lukenut mobiilikirkon rukouksista. Siinä pyydettiin Jumalaa; "valon Herraa",  astumaan niihin meidän salaisiin huoneisiimme; "muistojemme arkistoon". Se oli lohdullista! 

Se toi jo silloin aiemmin mieleeni jonkinlaisen kuvan. Ja tänä aamuna päätin yrittää (vaikkakin hyvin pikapikaa...) jonkinlaista kuvaa tehdä siitä, kun valo saapuu pimeään huoneeseen.

Välittääkö Hän? (osa ll)

Miksi on niin paljon sellaista (tunnetta, kokemusta) että on ikäänkuin yksin niiden omien pelkojen kanssa? Vaikka lukisi jotain Sanastasi, ja osaisi ottaakin sen luetun kohdan sillä hetkellä  niin, että se on hyvä ja rohkaiseva, niin hetken päästä se sama yksinäisyyden tunne palaa siinä hiljaisuudessa (johon myös ulkoiset olosuhteet vaikuttaa).

Missä olet? Miksi et puhu? Miksi toiset saavat (ainakin kuvitelmissani) olla ikäänkuin jatkuvassa ylistyksen, ilon ja voiman valituksessa?

Mieleeni tulee: "...voimavaikutukset ovat moninaiset...", (1. Kor. 12:6). 

Onko niin, että se hiljaisuuden ja yksinäisyyden kokeminen ja varsinkin kestäminenkin on osa voimasi kokemista? 

Sinä lupasit olla kanssanne aina. Sen täytyy siis olla totta. Mutta miksi et puhu? Onko niin, että olen osoittanut enemmän halua olla itsekseni? Vai tahdotko kasvattaa minua luottamaan sinuun, vaikka ei ollakaan jatkuvasti äänessä? Kuin sokea, jonka lähellä on joku tuttu - mutta ei kovin puhelias?

Tahtoisin kuitenkin pelkojeni keskellä tuntea kosketuksesi - kuin lämpimän käden, joka kertoo, sanoittakin, että Sinä olet siinä. Tahtoisin myös  kuulla äänesi sanovan: Ei mitään hätää. Minä olen tässä. Minä autan sinua. Minä olen kanssasi joka hetki.

Mutta sanoithan Sinä: "... olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20).

Et poistu välillä minnekään.

En minä tiedä, mitä kaikkea Pyhä Henki voi vaikuttaa, mutta ainakin näin:

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset  ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." 1. Kor. 12:4-6

"Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1. Kor. 12:3

"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:7-11

Välittääkö Hän...?

Tämä teksti oli tarkoitus lisätä edelliseen juttuun, mutta kun sitä tein, onnistuin jotenkin sössimään homman, ja osa jo kirjoitetusta hävisi. No, tässä nyt sitten:

Olin herännyt masentunein mielin. Ja niihin mietteisiin osui paikalle omia ajatuksiaan esittämään sekin, jota ei kaivata: vihollinen. Mutta onneksi Jumala on aina paikalla puolustamassa!

- v: Ei Jumala sun asioistas välitä.

Mutta Jumala sanoo:

"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jes. 43:1

"Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan..." Jes. 43:4

- v: Ei se sana sulle ole tarkoitettu.

"Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu." Apt. 2:39

"Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'." Apt. 3:25

---

Muistin ensin alkuun vain jotain joistakin jakeista  vihkoon kirjoittaessani. Sitten etsin jakeita Raamatusta.

Jeesuskin vastusti saatanaa Raamatun sanalla. Senkin vuoksi meidän on hyvä lukea Raamattua.

Ja Jumala sanoi Aabrahamille lupauksen, joka oli tarkoitettu kantamaan kauas... :  "Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen " 1. Moos. 22:18

Jumala joka masentuneita rakastaa...

Tulee ehkä mieleen, ettei se yksi tuttu jae noin mene, otsikon tavoin, vaan näin: "Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla..."  2. Kor. 7:6

Se lohduttaja juuri rakastaa, ja rakastetun ihmisen asioita ajattelee, ja siksi lohduttaa. Paavalin tapauksessa Jumala tiesi Paavalille olevan nyt hyväksi ystävän tulo. 

Meitäkin rakastava Jumala tietää kyllä, mikä lohdutus meille nyt sopisi.

Yhdenlaiset esikuvat

Mieleen tuli aamulla yllättäen ajatus: "...ottakaa vaivan kestämisessä esikuvaksi apostolit, jotka...".  Rupesin etsimään jaetta, että mikä se on. Ei ensin meinannut löytyä, joka minua kummastutti. Sitten keksin etsinnässäni vaihtaa profeetat hakusanoihin, ja sitten löytyi:

"Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä." Jaak. 5:10 -33/-38

Ehkä nuo otsikon, ja etsityn jakeen, ajatukset tulikin juuri aiemmin luetusta kohdasta päivän sanasta, apostoli Paavalin kirjeestä: 

"...vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme olisi esteenä Kristuksen evankeliumille."  1. Kor. 9:12 KR-92 

Nämä esikuvien ottamiset tuntuu aika vaativilta tämmöiseen "pullamössösukupolveen" kuuluvalle, jos ajatellaan uskonelämää. Ja muutenkin. Ei kauheasti ole jouduttu harjoittamaan "hengellisiä lihaksia", eikä juuri muutakaan. Niinpä ajattelin, että meille sellaisen harjoituksen puutteessa oleville, voisi riittää aluksi esikuvaksi ylipäätään joku sellainen, joka vaivoissaankin aina vain näyttää kestävän, pysyvän uskossa ja tahtovan vaivattunakin edistää evankeliumin eteenpäin menoa. Kotimaassa, kenties hyvinkin läheltä, voi löytyä esikuvia. Ja  muilta mailta, vainojen keskeltä, löytyy hyvinkin kestäviä esikuvia. 

"Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies." 2. Tim. 2:3  -33/-38

Vaativalta tuntuu, ajatus sotilaana olosta. Ainakin minusta. Mutta alokkaatkin oppii vähitellen. Opitaan pienin askelin. Ei sotilaaksi hetkessä kasveta. 

Ja kyllä Päällikkö porukkansa tuntee!

Siunausta sinulle, sinä Herran joukoissa oleva, alokas tai jo edistyneempi!

---

Oletan että näiden ajatusten syntymiseen on vaikuttanut myös eilen katsomani rohkaisevat ohjelmat TV7:ltä. Olin tänä  aamuna kuitenkin ensin herätessäni sillä mielin, että luenko edes mitään... Jotain näiltä lukuhetkiltä, keitailta, kuitenkin saa: ainakin jonkin tilkan vettä, jotta virkistyy:)

Yhdistävä tekijä

Jännästi oli tämän aamun lukemisissa yhdistävä tekijä, jotain samaa. Luin ensin  päivän sanaan merkittynä mm. nämä:

 "Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." Room. 8:26-27 KR-92

No sitten luin myös blogiystävän kirjapostausta. Sielläkin oli maininta siitä, kuinka Jumala "rukoilee meissä".

https://kirjarikaselamani.blogspot.com/2022/01/tommy-hellsten-kalevi-virtanen-valo.html

No sitten "sattumalta" osuin katsomaan TV7:ltä menossa olevaa ohjelmaa, sen loppupuolta jo. Ja sieltäkin tuli jotain jo tänä aamuna esiin tullutta. Nimittäin siitä samasta, jota kirjablogin jutussakin oli, että elämä ei usein ole sitä, mitä itse halusimme ja olimme ehkä suunnitelleet. Meille on hyväksi, jos suostumne Jumalan suunnitelmaan.

https://www.tv7.fi/arkki/lahi-ita-aikajanalla/jumala-hallitsee-kaiken-pahoinakin-paivina_p80865/

Kaikissa "sama lanka" - vaikkakin eri värisenä!

Kuin kietoutuminen lämpimään, turvalliseen takkiin

"Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne." Gal. 3:27 KR-92

Tänä aamuna päivän sanasta luettu jae toi mielikuvan siitä, kuin pukeutuisi takkiin, joka on lämmin, turvallinen ja mukava - ja jonka selkämyksessä lukee Jeesus:)

Eikös joskus vaikkapa isän tai äidin vaate saata tuoda turvaa pelokkaalle lapselle, koska siinä on tuttu tuoksu... Ja miksipä ei isoveljenkin !

Kiusaus epäillä Jumalan rakkautta minuun

Kirjoitin pari päivää sitten vihkooni, (blogissa niitä ei ole), Jeesuksen kiusauksista erämaassa. Silloin kiusaaja yritti saada Jeesusta todistelemaan jotain, että muka siitä saataisiin todiste sille, että hän on Jumalan Poika.

Mutta sitten tähän päivään. Meillä kullakin on omat kiusauksemne. Ja niihin perkele ottaa aiheita meistä itsestämme. Se yrittää horjuttaa luottamusta siihen, että Jumala rakastaa meitä - rakastaa edelleen, vaikka olemme niin kamalia.

Näin kävi minulle. Eilinen oli tylsän kurja päivä. Kaikki olivat puhumattomia ja nyhjöttivät omissa oloissaan. Niin minäkin. Eikä se varmaan kenenkään oloa kohentanut; päinvastoin, iltaa kohden huono tuuleni vain kasvoi. Kukaan meistä ei oikein osannut pistää sitä poikki, vaikka luulen, että kaikki kaipasivat parempaa.

No, sillä kaikella oli seurauksensa tähänkin aamuun. Tuntui niin ankealta. (Myös arkimietteet ja kaikki sellainen, omat olemiset tekee sitä). Mutta tänä aamuna tuntui, ettei mikään kannata; ei Raamatustakaan  varmaan mitään hyvää saa, kun sitä on tämmöinen. Luin kuitenkin. Ja Hos:n sivuilta lukemistani Raamatun teksteistä kirjoitin jotain vihkoonkin. Jotenkin se niiden  lukeminen avasi jotain; pohtimaan ja "käsittämään" jotain Jeesuksen rakkaudesta meihin. Ja siitä, millainen saatana on.

Jeesuksesta sanottiin, että hän tuntee omansa. Saatanakin tuntee meidät, ja käyttää kaikkia heikkoja kohtiamme armotta hyväkseen. Jos ei ole rakkaudessa vahva,  se taatusti saa epäilemään "etteihän sua Jumala ja Jeesus voikaan rakastaa, kun sää oot tuommoinen!"  Niin, olen tuommoinen  kyllä. Mutta Jeesus minut tuntee. Hän myös lunasti minut, otti laumaansa ja rakastaa...

Ja hänen rakkautensa on aitoa. Se ei ole hetken huumaa, joka etsisi minusta jotain hyvää voidakseen sitten rakastaa minua - ja jatkaa sitä rakastamista. Jeesus rakasti jo silloin, kun olin täysin pihalla hänestä; eikä minussa ollut mitään hyvää, kuten ei edelleenkään ole. Mutta hän rakastaa, koska hän on rakkaus. Hän on Jumala, ja hän rakastaa luomaansa. Rakastaa jokaista laumassaan olevaa. Mutta sitä saatana vihaa. Ja niinpä se yrittää vakuuttaa jokaiselle, joka on harhateille joutunut, ettei paluuta ole, sinusta ei enää välitetä. Mutta sen puheet on suurta potaskaa. Suuri valehtelijahan se juuri on. 

Jeesus, joka on HYVÄ PAIMEN, tulee itse etsimään eksynyttä; ottaa olalleen, hoitaa haavat, vie takaisin laumaan, vie turvaan. Ja vielä iloitsee löytämästään.

Tässä vielä niitä vihkoon kirjoittamiani jaelöytöjä, joita luin tänä aamuna Helsingin ortodoksisrk:n sivulta.

"Mutta kukin meistä on saanut armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa..." Ef. 4:7 KR-92

"Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsemme...  Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaassa istuimelleen... Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä..." Hebr. 7:26, 8:1-2 KR-92

"...Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.  Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.

Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta... Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut... Minä annan henkeni alttiiksi lampaiden puolesta..." Joh. 10:9-11,14-15

Mahdollisuuksia...

"Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa." 1. Tess. 5:18

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."  Fil. 4:6-7

Otin käteeni UT:n, lukeakseni rohkaisevia jakeita, joita olen siitä viivannut tai muuten näkyvämmäksi merkinnyt. Nuo tulivat ensin esiin. Tuossa ylimmän jakeen edellä oli muuten tällaiset jakeet:

"Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta." 1. Tess. 5:16-17. 

Jotenkin nämä on kaikki samaa. Rukous ja kiitos näyttävät kuuluvan yhteen. Ahdistustenkin ja  pyyntöjen keskellä voi kiittää, että Herra on uskollinen ja on luvannut pitää meistä huolen. Ja tuo ilo tuossa yhdessä jakeessa, sitä ei varmastikaan ole tarvis ottaa sellaisena lisävaatimuksena raskaisiin päiviin, vaan enemmänkin lohdullisena lupauksena ja mahdollisuutena, että tässäkin tilanteessa minulla on lupa ja mahdollisuus iloonkin.

---

Ja tässä yksi vähän huvittava tapaus noihin enkeleihin liittyen... Halusin laittaa nuo enkelit jouluksi esille johonkin. Mutta ei oikein tuntunut olevan hyvää paikkaa. Sitten keksin, että laitan ne sen hyllyn päälle, joka nyt korkeana seisoo, siten väärinpäin aseteltuna,  (kuuluisi vaakatasoon seinälle),  koska sitä ei ole vielä saatu mihinkään seinälle. Enkelit näytti hyvältä siinä. Mutta eräänä hetkenä pöngin jotain vaatelaatikostani, joka tuon korkeuden juurella oli, ja tulin vahingossa tönäisseeksi sitä hyllyä, sillä seurauksella, että enkelit tippuivat alas korkealta jalustaltaan... Minä sain toisen jopa päähäni ja jompikumpi niistä rikkoi vielä sen muovilaatikon kannen, jota olin pöyhimässä. Enkelit siirrettiin nyt alemmalle tasolle; toisen, myös seinälle kuuluvan kaapin päälle, joka sekin on vielä vain lattialla. Esillä ovat siinäkin, vaan paljon arkisemmin.

Hyvää tätä päivää sinulle🙂⚓

Rukous - Päästä meidät vankiloista

Päästä meidät eilisten - ja tulevaisten pelkäämisten - vankiloista. Vapauta meidät elämään tätä päivää sinussa - ja toivossa, sekä rauhassa - jonka sinä itse lasket sydämeemme.

---

Kuvan olen tehnyt joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin aurinko ☀️ näkyi suurena matalien puiden takaa. 

Rukous puolestaan sai alkunsa eilisestä. Kaikkien eilisten, ja nykyisyyksienkin yllä, on vielä kaikki se, mitä mitä tulevilta päiviltä luulemme tietävämme, tai ainakin pelkäämme.  Kaikki nivoutuu meissä ja elämässämme kuin sotkuisiksi langoiksi, eikä meistä ole niiden selvittäjiksi. Ahdistuneina voimme kysellä, miten tämä tai tuo asia järjestetään, ja mitä kaikesta tulee. Mutta Jumala on kuitenkin koko ajan sama. Eikö hän näkisi sotkujamne, eikö olisi lähellämme kaikissa vaiheissamme kuitenkin? On hän. Koska hän lupasi. Me saamme huutaa, tai hiljaa mielessämme sopertaa asiamme hänelle, ja hän kuulee meitä kyllä. Hän toteuttaa omat suunnitelmansa. Hänellä on hyvä tahto meihin nähden. Vaikka me emme kykenisi sitä nyt juuri itse näkemään. Rohkaiskoon Hän itse meitä jokaista ja auttakoon muistamaan, että Hän on ihan lähellä.

Pelkästä otsikosta aiheen saanut...

Hain tänä aamuna postilaatikosta lehden; Uusi Tie -lehden. Sen olisi varmaankin kuulunut olla siellä jo viime viikolla, mutta on tullut vasta eilen illalla laatikkoon, eikä kukaan eilisiltana pimeällä lähtenyt meiltä postinhakuun. Niinpä siis lehti oli nyt yllätys. En kai viime viikolla ole sitä osannut edes odottaa, kun olen ajatellut, ettei sitä heti joulun jälkeen tulekaan.

Mutta sitten itse lehteen. Kun tätä nyt kirjoitan, olen lukenut sen kannesta vasta: "Mitä päivä tuo tullessaan?" Se pisti mietteet mieleeni.

Kysyin mielessäni, että miksi toiset aamulla innolla  kyselee noin, ja toiset - kuten minä, hyvin arkana ja peloissaankin? Mieleeni tuli myös ajatus, että sama Jumala meillä silti on.

Vastausta ihmettelyyni ei minulla ole. Vastauksia ja syitä siihen voi olla monia. Osa voi juontaa ties mistä asti. Ja ihmiset ovat erilaisia. Mutta Jumala on meillä kuitenkin sama. Hän kuljettaa erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta hänen rakkautensa jokaista lastaan kohtaan on sama. Päämäärä on sama. Me erilaiset lapset olemme saman Isän rakkaita lapsia. 

Hän rakastaa yhtä paljon niitä arkoja ja pelkääviä, kuin niitä, jotka ovat rohkeita ja luottavaisella mielellä.

"Sanokaa hätääntyneille sydämille: 

"Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! ..." Jes. 35:4

Syvään yöhön kiirii lohdullinen viesti

Virren sanoin: "Syvässä yössä viesti kiiriii...  Herra meidät pelastaa..." Virressä on myös siitä, että "Sana saapui keskellemne." 

Voit katsoa sanat ja kuunnella tuon virren 14 ensimmäisen säkeistön tästä: 

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Virren sanat Huub Oosterhuis, suom. Anna-Maija Raittila, sävelmä vanha ranskalainen. 

Kääntyi uusi lehti...

Tästä kirjoitin tänään toiseen blogiini, sen jutun lopusta löytyy  myös tämä kuvitus:  

Tästä pääset lukemaan:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/01/uusi-lehti.html