Hain tänä aamuna postilaatikosta lehden; Uusi Tie -lehden. Sen olisi varmaankin kuulunut olla siellä jo viime viikolla, mutta on tullut vasta eilen illalla laatikkoon, eikä kukaan eilisiltana pimeällä lähtenyt meiltä postinhakuun. Niinpä siis lehti oli nyt yllätys. En kai viime viikolla ole sitä osannut edes odottaa, kun olen ajatellut, ettei sitä heti joulun jälkeen tulekaan.
Mutta sitten itse lehteen. Kun tätä nyt kirjoitan, olen lukenut sen kannesta vasta: "Mitä päivä tuo tullessaan?" Se pisti mietteet mieleeni.
Kysyin mielessäni, että miksi toiset aamulla innolla kyselee noin, ja toiset - kuten minä, hyvin arkana ja peloissaankin? Mieleeni tuli myös ajatus, että sama Jumala meillä silti on.
Vastausta ihmettelyyni ei minulla ole. Vastauksia ja syitä siihen voi olla monia. Osa voi juontaa ties mistä asti. Ja ihmiset ovat erilaisia. Mutta Jumala on meillä kuitenkin sama. Hän kuljettaa erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta hänen rakkautensa jokaista lastaan kohtaan on sama. Päämäärä on sama. Me erilaiset lapset olemme saman Isän rakkaita lapsia.
Hän rakastaa yhtä paljon niitä arkoja ja pelkääviä, kuin niitä, jotka ovat rohkeita ja luottavaisella mielellä.
"Sanokaa hätääntyneille sydämille:
"Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! ..." Jes. 35:4
Minulla on aamuisin usein sellainen olo, että pitkitän vaan ylösnousua... niinkuin en haluaisi nousta uuteen päivään, väsyttää vaan ja usein päätä aamuisin särkee, en todellakaan kovin innokkaasti ylös nouse.
VastaaPoistaMiten ihanaa olisikin, jos voisi heräillä aamuun hyvillä mielin ja iloisella odotuksella... Mutta niin ei nyt ole. Luin tänä aamuna jakeita kohdasta, jossa oli siitä, että erämaa riemuitsee, sokeat näkevät, kuurot kuulevat, autiomaa alkaa viheriöidä, ym. Tuntui hyvältä lukea se kohta, kun ajatteli millainen riemun hetki se tulee olemaan sen kokeville! Siunausta Sesse sun tähän päiväksi!
PoistaSe oli Jesaja 35:1-10. Jotenkin niin lohdullinen luettava. Itseasiassa sehän näkyikin olevan koko luku siinä, noin lyhyt.
PoistaÄsken kuulin radiosta sen Jussi Taipaleen ihanan laulun: "Huolet ja murheet ei mieltäni paina, on elämä lahja ja kuitenkin laina,Sinä katsot kuvasi perään..."
PoistaMinä en ole tuota tainnut kuullakaan vielä.
PoistaOnneksi me arat ja pelkäävätkin olemme ihan yhtä rakkaita lapsia Isälle.
VastaaPoistaJa kaunis kuva tässäkin taas!
PoistaTuota saisi oikeastmtaan itselleen enempi muistuttaa, että: Olen Isälle rakas ja tärkeä! Ehkä se asettaisi joitakin juttuja oikeisiin mittasuhteisiin ja antaisi parempia näköaloja moniin asioihin:)
Poista