Mutta sitten tähän päivään. Meillä kullakin on omat kiusauksemne. Ja niihin perkele ottaa aiheita meistä itsestämme. Se yrittää horjuttaa luottamusta siihen, että Jumala rakastaa meitä - rakastaa edelleen, vaikka olemme niin kamalia.
Näin kävi minulle. Eilinen oli tylsän kurja päivä. Kaikki olivat puhumattomia ja nyhjöttivät omissa oloissaan. Niin minäkin. Eikä se varmaan kenenkään oloa kohentanut; päinvastoin, iltaa kohden huono tuuleni vain kasvoi. Kukaan meistä ei oikein osannut pistää sitä poikki, vaikka luulen, että kaikki kaipasivat parempaa.
No, sillä kaikella oli seurauksensa tähänkin aamuun. Tuntui niin ankealta. (Myös arkimietteet ja kaikki sellainen, omat olemiset tekee sitä). Mutta tänä aamuna tuntui, ettei mikään kannata; ei Raamatustakaan varmaan mitään hyvää saa, kun sitä on tämmöinen. Luin kuitenkin. Ja Hos:n sivuilta lukemistani Raamatun teksteistä kirjoitin jotain vihkoonkin. Jotenkin se niiden lukeminen avasi jotain; pohtimaan ja "käsittämään" jotain Jeesuksen rakkaudesta meihin. Ja siitä, millainen saatana on.
Jeesuksesta sanottiin, että hän tuntee omansa. Saatanakin tuntee meidät, ja käyttää kaikkia heikkoja kohtiamme armotta hyväkseen. Jos ei ole rakkaudessa vahva, se taatusti saa epäilemään "etteihän sua Jumala ja Jeesus voikaan rakastaa, kun sää oot tuommoinen!" Niin, olen tuommoinen kyllä. Mutta Jeesus minut tuntee. Hän myös lunasti minut, otti laumaansa ja rakastaa...
Ja hänen rakkautensa on aitoa. Se ei ole hetken huumaa, joka etsisi minusta jotain hyvää voidakseen sitten rakastaa minua - ja jatkaa sitä rakastamista. Jeesus rakasti jo silloin, kun olin täysin pihalla hänestä; eikä minussa ollut mitään hyvää, kuten ei edelleenkään ole. Mutta hän rakastaa, koska hän on rakkaus. Hän on Jumala, ja hän rakastaa luomaansa. Rakastaa jokaista laumassaan olevaa. Mutta sitä saatana vihaa. Ja niinpä se yrittää vakuuttaa jokaiselle, joka on harhateille joutunut, ettei paluuta ole, sinusta ei enää välitetä. Mutta sen puheet on suurta potaskaa. Suuri valehtelijahan se juuri on.
Jeesus, joka on HYVÄ PAIMEN, tulee itse etsimään eksynyttä; ottaa olalleen, hoitaa haavat, vie takaisin laumaan, vie turvaan. Ja vielä iloitsee löytämästään.
Tässä vielä niitä vihkoon kirjoittamiani jaelöytöjä, joita luin tänä aamuna Helsingin ortodoksisrk:n sivulta.
"Mutta kukin meistä on saanut armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa..." Ef. 4:7 KR-92
"Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsemme... Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaassa istuimelleen... Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä..." Hebr. 7:26, 8:1-2 KR-92
"...Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.
Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta... Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut... Minä annan henkeni alttiiksi lampaiden puolesta..." Joh. 10:9-11,14-15
Onneksi Herra tuntee meidät läpikotaisin. Ja silti rakastaa ja armahtaa, ei hylkää!
VastaaPoistaNiin, se on hyvä muistaa:)
Poista