Ja niitä murheita piisaa, monessa muodossa, ja yhtenään. Välillä on helpompia aikoja; lepoaikoja. Jopa keitaita. Mutta sitten se vihollisen vyörytys alkaa taas (jonka Jumala sallii), jolloin ei saa juuri rauhaa. Kun yhden asian saa vähän mielestään, tulee uusia mietittäviä, tai jokin niistä vanhoista uudestaan. Mieli askartelee niiden parissa, kuinka karistaa ne mielestään; puntaroi, mitä niille voisi tehdä. Ja usein se tekeminen ei syystä tai toisesta onnistu. Ja se ahdistaa - kukaties enemmän kuin asia muutoin, jos sille saisi jotain tehtyä. Ikäänkuin asia olisi vain omissa käsissä. Erääseen tällaiseen mietittävään ongelmaan tuli juuri tuo, että jättäisi asian Jeesukselle. No, tietenkin siitäkin seurasi mietintää, että onko sitä vain haluton tai laiska tai saamaton tekemään asioita, voiko niitä noin vain jättää Jeesukselle? Mutta siinä jakeessahan sanotaan: (1. Piet. 5:7) "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." Siis kaikki! Nekin, joista olemme epävarmoja, että voimmeko, saammeko, haluammeko, pystymmekö, yms., tekemään itse jotain asialle. Jeesus voi - ja haluaa - auttaa; niissäkin! Näyttää tietä, vaikka kädestä taluttaen. Tai lähettää jonkun auttamaan. Tai antaa kestävyyttä odottaa asian selviämistä. Tai jotain ihan muuta. Hänellä on loppumattomat mahdollisuudet auttaa niitä, jotka häntä avuksi huutavat...
"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?" Luuk. 18:7
"Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"." Room. 10:12-13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti