Odotellessani isäntää hänen ollessaan hammaslääkärillä löysin ajankulukseni mielenkiintoista kuunneltavaa: *
Kutsumushautomo/Elina Rautio/Kasva omaksi itseksesi, (kausi 1, jakso 7, osa 2/2).
Siinä oli siitä, että miten Jumala on antanut meille jo syntymässä lahjoja, joita hän saattaa käyttää kutsuessaan meitä johonkin. Mielenkiintoista pohdintaa siitä, millainen merkitys juuri niillä luotaisilla lahjoillamme on, jota voimme itse myös omalta kohdaltamme pohtia; millaisia asioita tykkäämme tehdä ja millaisesta tekemisestä saamme voimaa - verrattuina siihen, mikä tuntuu voimia kuluttavalta...
----
* Löysin sen itseasiassa Seurakuntalainen -sivuston yläpalkin mainoksesta. Mutta nämä ovat myös Radio Deillä kuunneltavissa:
https://deiplus.fi/ohjelmasarja/77
Nappasin tähän nyt vain kuvitukseksi v. 2003 tekemästäni taulusta ottamani kuvan.
"...ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki!..." Room. 11:1 KR-92
"Minä opetin Efraim kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin." Hoos. 11:3 KR-92
"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan." Jes. Jes. 59:1
--
Ja mielessäni alkoi soida pätkiä vanhasta hengellisestä laulusta: "...kulje luona sen, jonka voimien, näet taistelussa uupuneen... sydän rakastaen... vahvista ystävää, vahvista ystävää..." ❤️
"Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut." Ps. 51:10 KR-92
"... Jumalan virta nyt kuohuu, armoa janooville. Sen mitä kansoilta puuttuu, virta tää tuo tullessaan. Virrat, virrat ne armon, autuutta lohtua tuo. Runsaammin suo niiden tulla, jokaisen lapsesi luo." (Hengellisestä laulusta)
Tänä aamuna oli jakeissa mm. tällaista:
"Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.
Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen." Ef..4:6-12 KR-92
Noita jakeita lukiessa tulee mieleen... sekin - että saimme myös toisemme lahjoiksi... Aina emme tunnista saamiemme lahjojen hienouksia. Emme myöskään tunnista, millaisia lahjoja me itse olemme toisille. Enkä nyt tarkoita vain sellaista, että ollaan jossain näkyvässä seurakunnallisessa asemassa, vaan ihan tavallisina ihmisinä. Meihin kaikkiin on Jumala kuitenkin kätkenyt jonkin viestin itsestään, lahjan, josta joku toinen voi jollakin tavoin saada jotain. Siltikin, vaikka emme itse näkisi siitä yhtään mitään. Me olemme näkymättömän Jumalan kuvia*, ihmeitä ja yllätyksiä - toisillemme. Ihan vain silläkin jo, että olemme olemassa!
"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." 139:14 KR-92
Ja Jeesuksen sanottiin olevan esikoinen: "ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa." Kol. 1:15
Toiseen blogiini myös lahja-asiaa kirjoitin, mutta erilaisen tekstin, eilen saaduista:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/yllatys-kaupan-kassalla.html
"On maailmassa Kristuksella kirje, sen kirjoituksen kaikki nähdä voi..." - soi mielessäni eilen vanhasta laulusta.* Löytyi myös maasta, tieltä, tuo koivusta irronnut, kuin palanen jostain muinaisesta kääröstä, entisaikain "kirjepaperista". Teki oikeastaan mieli kirjoittaa tuohon jotain, mutta arvelin, että se voisi pilata tuon, ja niinpä jätin sen aikeen.
 |
| Room. 1:20 |
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa," Room. 1:20
Ja seuraava jae puhuukin sitten siitä, miten ollaan tunnettu Jumala, mutta ei olla häntä Jumalana kunnioitettu ja kiitetty, vaan ollaan ajatuksiltamme turhistuneita ja ymmärtämätön sydämemme on pienentynyt... Armahda Jeesus meitä! Anna valosi valaista pimeytemme! Anna taivaallista näkökykyä meille, että sinun käsiesi jäljen tunnistaisimme!
---
* Vuonna 1980 Ristin Voitto julkaisi 11 laulua sisältävän vihkosen nimeltä: "Muista veljiäsi. Neuvostoliiton kristittyjen lauluja. Toimittanut Seppo J. Järvinen." Ne myös levytettiin: "Muista veljiäsi. Henkka ja ystävät." Sitä oli saatavana levyllä ja kasettina. Nämä tekivät kyseisen vihkosen laulut monille tutuiksi. Itsellenikin niistä puolet tuttuja, kuten esim. laulu nimeltä:
"Daavidin psalmi.
Otsikko, joka oli Raamatun väliotsikkona vilahti silmääni pääsiäistekstien välissä, kun ihan muuta etsin kesken sen miettimisen, että tänään olisi taas kauppapäivä ja kauppalappukin kirjoitettava, että tietää mitä kaupasta taas tuo.
Olivatkohan Jeesuksen seurassa kulkevat jo ehtineet miettiä sellaista kysymystä, että missä ihmeessä he pääsiäisen viettävät? Jeesus ei ole sanonut siitä vielä mitään... Mutta sitten:
"Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: "Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria." He kysyivät: "Minne tahdot meidän valmistavan sen?" Hän sanoi: "Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee, ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.' Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria." He lähtivät matkaan, ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut. He valmistivat pääsiäisaterian." Luuk. 22:7-13 KR-92 "Pääsiäisaterian valmistelu"
No nyt meidänkin edessämme on hetket, jolloin meidän pitää - kenen enemmän, kenen vähemmän - miettiä pääsiäisen viettoa, ruokaa ja muuta.
Mutta jos, ja kun, monenlaiset puutteet saattavat valmisteluissa tuntua, eikö ole lohdullista luettavaa jakeissa, jotka tänä aamuna oli luettavissa päivän sanassa:
"Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun tai sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä oli tulossa ; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellusuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä." Kol. 2:26-23 KR-92 "Todellisuus ja sen varjo"
"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. ...
Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Gal. 5:1,13-14 KR-92
Siunattua pääsiäisaikaa sinulle, ovatpa olosuhteesi millaiset tahansa!
"Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.
Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.
Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, joka ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.
Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,
hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.
Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan."
Kol. 2:8-15 KR-92
"Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.
Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana." Kol. 2:6-7 KR-92
"....Minua pelotti, koska... siksi piilouduin." 1. Moos. 3:10 KR-92
"Koska"-sanan jälkeen on tilaa omille selityksille. Mutta pelko on se sana, joka kattaa selitykseni. Käytännön esimerkki omasta elämästäni. En ollut yli kahteen vuoteen ollut jumalanpalveluksessa seurakunnassamne. Emme ole muutoinkaan käyneet kuin hyvin harvakseltaan, mutta tämä on ollut oikein pohjanoteeraus. Mutta nyt päätimme mennä. Sillekin olisi selitystä, miksi päiväksi valikoitui juuri tämä. Mutta pääsyy sille, etten ollut käynyt, oli juuri pelko. Sillekin selitykselle löytyy tietysti omat selityksensä.
Hieman huvittavaakin, ja ehkä rohkaisevaakin päivän aikomuksen kannalta, oli tuo jakeen osa, joka muiden luettujen jälkeen pilkisti suljetun kirjasen sisältä.☀️
Ihminen ei voi häätää kaikkia pelkojaan pois. Mutta voi rohkaistua silti jotenkin toimimaan. Yhdessä toisessa pikku kirjasessa*, on tällainen mieleeni jäänyt lainaus: "Te pelokkaat pyhät, rohkaistukaa taas". Se on William Cowperin runosta.
---
* Kirja: Sukupolvien toivo. Elämän tarkoituksen pohdintaa. Toim. Nick Page. Uusi Tie 2000.
(Ehkäpä voisin tehdä joskus kirjasta oman juttunsa. Se on pieni, noin sentin paksuinen ja lyijykynän ✏️ korkuinen. Ja minulle oli hinnaltaan 0,50 euroa, kun sen kirpparilta joitakin kuukausia sitten ostin. Mutta siitä on tullut yksi esilläpidettävä suosikkini.)
---
Tässä myös toisen blogini tämänpäiväinen juttu. Se sai myös alkunsa saman, "väärän" päivän, toisesta jakeesta:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/tilivelvollisena.html
Otsikkoon viitaten, kun nekin ajatukset mielessä on, tuovat ne oman lisänsä vähän kaikkeen. Niinkuin tänä aamuna lukemiini teksteihin. Lukemastani tuli siinä kohtaa ikäänkuin sieluni silmien eteen näkymä, sodan taistelutanner jälkineen taistelun jälkeen... mutta nyt olivat taistelut päättyneet. Oli tullut rauha, mutta sodan jäljet vielä näkyvät.
(Harmi, ettei ajatusta ja mielikuvaa voi tulostaa... sillä nyt vähän myöhemmin, minun on vaikea saada sitä sanoiksi.)
Lukemani alkoi kuitenkin tästä:
"Kristuksen veressä meillä on lunastus, syntiemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä oli taivaassa ja maan päällä. Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti." Ef. 1:7-11
"Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat. Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa." Ps. 102:20-23
Ne mieleen tulleet sotatantereet. Rauha on tullut. Meidän puolestamme kuoltiin. Rauha on tullut, paha sai palkkansa - siis meidän, kun Jeesuksessa oli ristillä kaikki synti, mitä maailmassa on. Hänet tehtiin synniksi, niinhän sanotaan:
"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21
Häneen Jumala siirsi meidän syntimme; Häneen, Jeesukseen - puhtaaseen.
Lopullinen voitto on julistettu jo, vaikka vihollinen vielä yrittää saalista epätoivoisesti saada. Jeesuksen luokse voi kuitenkin jokaikinen halukas juosta turvaan.
Voitto tuli, kun Jeesus tehtiin synniksi ja tuomittiin siitä rangaistukseen meidän puolestamme! Kaikki Jeesuksen luokse tulleet syylliset saavat huomata, että heidän syyllisyytensä on nostettu heidän harteiltaan pois! Rangaistus jo kärsittiin, Jeesuksen toimesta. ✝️ Ja aurinko nousi...☀️
Niinkuin mielessäni tänä aamuna soineiden muutaman laulunsanan (Heinillä härkien -laulusta) mukaan: "...ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtain...", on meilläkin se aarre koko ajan vierellämme!
Jeesus sanoi ennen taivaaseen nousuaan: "... on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista." Luuk. 24:47 KR-92
Siis HÄNEN nimessään! Ei omaa nimeämme edes itsellemme, saati toisille... Sanasta parannus tulee ensimmäisenä mieleen oma parantelu. Mutta Jeesuksen nimessä ja hänen työnsä tähden meillä on täydellinen parannus ja syntien anteeksianto! Hän teki sen! Ja tarjoaa alati sitä meille... Mutta me emme muka oikein kehtaa ottaa sitä vastaan kun "oomme semmosii ja tämmösii", että kunhan ensin vähän saamme "siistittyy itteemme, ni sitten..." Voi meitä. Täydellinen armahdus ihan meille tarjolla, mutta me kursaillaan, että "enhän minä ny voi... Ei se mulle viä varmaan kuulu... ku en oo sitä tai tätä". Kuuluu se! Kyllä Jeesus meille sitten oikeet tavat opettaa, ei siitä tartte olla huolissaan.
Siunattua päivää sulle☀️
"Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat." Malakia 4:2
"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella." Malakia *3:20 KR-92
Parantuminen on ennenkaikkea meitä kaikkia vaivaavasta syntiinlankeemuksen vakavasta taudista. Jeesus kuitenkin kykenee parantamaan senkin. Ja tietysti sen ohessa paljon muutakin:)
---
*Tässä käännöksessä ei Malakialta ole neljää lukua, vaan vanhemman käännöksen luku 4 on yhdistetty kolmanteen.
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut, vahvista veljiäsi." Luuk. 22:31-32 KR-92
Saatana sai luvan, jälleen tässä. (Taannoin luimme, että se sai luvan myös Jobin koettelemiseen.)*
Mutta Jeesus oli rukoillut!
Usko joutui syvästi ravistelevaan koettelemukseen, mutta usko ei sammunut, juuri sen Jeesuksen esirukouksen tähden.
Meilläkin on sama esirukoilija. Muuten emme kestäisi omissa ahdingoissamme, niissä vähäisissäkään.
Kun Pietari oli joutunut omaan seulaansa, jäänyt kiinni siihen, halusi hän varmaan hetikohta palata takaisin Jeesuksen läheiseksi, mutta ei varmaan heti kyennyt oikein uskomaan, että Jeesus hänestä enää välittäisi; tuli hänelle varmaan jonain hetkenä lohdullisina ja rohkaisevina mieleen Jeesuksen sanat siitä, että Jeesus oli rukoillut hänen puolestaan. Ja sekin, että Jeesus mainitsi paluun mahdollisuuden.
Ja olipa Jeesus vielä puhunut veljien vahvistamisestakin. Sitä hän tuskin jaksoi synkimpinä hetkinä edes muistaa, mutta myöhemmin sekin varmaan tuli hänen mieleensä. Ja silloin hän vasta käsitti, kuinka sitä vahvistamista puolin ja toisin todella tarvittiin.
Se kaikki oli ihme; armon ja anteeksiannon ihme, jonka ansioton sai.
(Olin kirjoittanut tämän tekstin vihkooni päivänä, jolloin isäni kuolemasta oli tullut kuluneeksi 28 vuotta.)
---
* Jobista tässä tekstissä, (jutun loppuosassa):
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/03/viela-heikkoudesta-ja-karsimyksesta.html
"Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista." Luuk. 23:52 KR-92
Mennä nyt valloittajan puheille ja pyytää kuolemaantuomitun ruumista! Eikö siinä asettanut itsensäkin vaaraan; epäilyksen alaiseksi, että kuluu siihen samaan porukkaan! Ja niinhän hän itseasiassa kuuluikin, Jeesuksen seuraajiin, vaikka ei opetuslasten joukossa ollutkaan.
Mutta hän oli osoittanut rohkeutensa jo siinä, että oli arvovaltaisena neuvoston jäsenenä uskaltanut olla eri mieltä, eikä ollut osallistunut siihen päätökseen, että Jeesukselle annetaan kuolemantuomio. Se oli rohkeaa vastavirtaan uimista yleistä mielipidettä vastaan! Olihan jopa tavan kansa yllytetty vaatimaan sitä.
"Muuan neuvoston jäsen, Joosef ... ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa." Luuk. 23:50-51 KR-92
Ehkä Arimatian Joosefia pelottikin. Mutta silti hän teki sen, minkä näki oikeaksi. Hän ei tiennyt, mitä hänen eri mieltä olemisistaan, ja tekemisistään, seuraisi, hänen oman kansansa taholta; hänen "työtoveriensa" - eli neuvoston jäsenten taholta. Ja sitten oma lukunsa oli se valloittajiin kuuluvan päämiehen, eli roomalaisen maaherran, eteen meneminen, ilman "virallista" valtuutusta. Hän oli kahden tulen välissä.
Mitähän lienee Joosefille tapahtunut kaiken tämän jälkeen? Mutta ainakin hän sai suuresti iloita olemisestaan Jeesuksen joukoissa sinä hetkenä, kun hänelle valkeni se, että JEESUS OLI NOUSSUT YLÖS!
---
Sehän oli Joosefin itselleen hakkauttama hauta. Haudattiinkohan hänet siihen sitten joskus?
Piirsin jutun kirjoittamisen jälkeen pienen kuvankin siitä, mitä haudan luona tapahtuu. Se on nähtävissä tästä:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/aamun-piirros.html
Kirkas, kuulas, selkeä - Totuus! Jeesus sanoi olevansa: tie, totuus, ja elämä. Elämä, jota ilman me emme voi elää. Tie, jota ilman emme voi kulkea. Ja Totuus, jota emme pysty itse pitämään. Me hairahdumme hyvistä aikomuksistamme huolimatta kaikenlaiseen. Tulkoon Totuus Jeesuksessa meihin! Asettukoon asumaan sydämemme sisimpään ja puhukoon meille totuutta siitä, millaisia todella olemme. Siivotkoon Totuus sydämemme kaikesta pahasta, antakoon anteeksi syntimme. Antakoon Pyhän Henkensä puolustajaksemme pahaa vastaan.
Enme omin sanoin, syin, tai kätten teoin, voi itseämme puhdistaa. Mutta voimme tuoda Jeesuksen katseen eteen itsemme, pyytää häntä tarkastamaan meidät ja puhdistamaan ja korjaamaan sen, mikä on väärin. Mielellään Hän sen tekee. Ei jätä meitä yksin vaikka kuinka likaisia olisimme. Hän puhdistaa, hänellä ainoastaan on siihen voima, valta ja kunnia. Häneltä yksin saamme "kirkkaat ikkunat" - puhtaan sydämen.
Meidän on hyvä muistaa ristin ryöväri, joka pyysi Jeesusta vain muistamaan itseään! Tai publikaani, joka rukous oli, että hänelle oltaisiin armollisia... Jeesus on! Ja Jeesus muistaa!
"Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä." Joh. 9:4 (Jeesuksen sanoja)
Jakeen alkupuolikas oli tänä aamuna luettavissa senäkalenterista. Se tuntui jotenkin rohkaisevalta, että kuitenkin kaikenlaisissa, epätoivotuissakin olosuhteissa ja loppuun asti; "niin kauan kuin päivä on" saadaan omalla paikallamme olla tehtävissämme. Mitä se sitten kenelläkin on, näkyvää tai toisten silmiin näkymätöntä, mutta kuitenkin "hänen tekojansa".
Sittenpä menimme asioille. Oli ruokakauppaa ja vähän muuta. Ei kovin kummoista pitänyt olla, mutta minun vaatimattomat suunnitelmani eivät kuitenkaan pitäneet ja se hermostutti minua. Kun sitten eräänä hetkenä olin autossa yksin toisia odottaessani, olin apealla ja pettyneellä mielellä. Kaipasin jotain lohdullista - ja löysin tekstin, joka heti alkusanoissaan tuntui puhuvan minun sydämelleni. Tällaisenakin saan olla Jumalalle rakas - ja niin sinäkin!
https://mikatuovinen.net/sana-heikolle-kristitylle/
