Meihinkin asti...

"...sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti." 2. Kor. 10:14

Katselin eräänä aamuna ikkunasta ulos. Siellä paistoi aurinko kauniisti, mutta olin hieman pettynyt siihen, ettei se ulottunut siihen huoneeseen, jossa minä olin. Kaukaa vain sain sitä ihailla. Evankeliumin ilosanoma, sanoma Jeesuksen hankkimasta vapaudesta ja solmitusta rauhasta, ja Hänen valonsa - ulottuu meihinkin asti!

Minutkin laskettiin mukaan

Heti aamulla alkoi mielessäni pyöriä tämmöiset: "Jumala antoi meille Jeesuksen." "Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

Wislöffin Rukouskirjasta silmiini osui jakeita, joissa oli johdatuksesta ja siitä, että Hänen silmänsä vartioitsee. Siellä oli myös se jae, jossa sanotaan: "Minä olen Herran sotajoukon päämies, ja olen juuri nyt tullut." Joos. 5:14  Lukemani jakeet tuntuivat lohdullisilta.

Mieleeni tuli myös ajatuksia. että minutkin laskettiin mukaan! Ei sanottu, että Tuulan syntejä ei lasketa mukaan (siihen armoon, pelastukseen ja syntien anteeksiantoon), sillä hän on niin uppiniskainen yms. Ei siitä, joka kaikkien ihmisten puolesta tehtiin, jätetty minuakaan kelvottomana ulos. Lapsena en aina kelvannut toisten joukkoon, ja ehkä senkin vuoksi kelpaamattomuuden tunne on vahvana;  etten kelpaa itsenäni, vaan jotenkin se pitäisi ansaita,  olla kelvollinen kelvatakseen...  Se ajatus on hiipinyt Jumalasuhteeseenikin ja niinhän ei pitäisi olla.  Nuo toiset eivät rakastaneet minua, mutta Jumala rakasti - ja rakastaa. Hän ei sanonut, että Tuulaa en ota, sillä ei hän kuitenkaan kestä, eikä hänestä ole mihinkään. Hän ehkä sanoi: "Tuula mukaan! Häntä ei saa jättää! Minä rakastan häntä!"

Jos sinulla on samankaltaisia ajatuksia, niin laita oma nimesi minun nimeni paikalle...

 Siunattua päivää sinulle!

Kenen teillä? - Kuninkaan tie

Aina välillä löytää itsensä miettimästä, että ollaanko tässä Jumalan teillä ja suunnitelmassa, vai jossakin muussa? Saatan ajatella, että itse olisin suunnitellut ihan jotain muuta, mutta nyt on kuitenkin näin, kuin on, jolloin paljosta saamme varmasti etsiä omaa osuuttamme asiaan. Mutta lopulta, jos tie kuitenkin on ollut Hänen...?

Hänhän sanoo: "Minuna ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne minun teitäni." Ajattelen Israelin kansaa. Heidän reittinsä luvattuun maahan olisi voinut olla nopeammin kuljettava, mutta matka kesti vuosikymmeniä kansan epäuskon tähden. Se oli niin pitkäkestoinen, että Mooseskaan ei selvinnyt "puhtain paperein" vaikka oli Jumalan mieleinen mies, joka sai seurustella Herran kanssa "kasvoista kasvoihin"*. Mooseskin sai vain etäältä katsella sitä maata, jonne hänen johtamansa kansa oli matkalla. Mutta vaikka matka oli niin mutkikas ja pitkä, eikä varmasti kovin miellyttävä, ja vaikka Jumala vihastui kansaansa monta kertaa, ja vaikka monet vanhemmista lähtijöistä eivät itse maata nähneet, heidän lapsessa näkivät sen. Ja kuitenkin Jumala oli kansansa kanssa koko matkan ja johdatti ja auttoi sitä.

Emmekö mekin voisi uskoa ja luottaa siihen, että Hän kuitenkin on ollut, ja edelleenkin on, koko matkan, kanssamme, vaikka epäilemme eksyneemme, tai peräti sitä, ettei Hän enää kulkisi kanssamme, kun katselemme toisennäköistä tietä, kuin mistä alkuun haaveilimme?

Tie, jota ihminen ei valitsisi,  voi kuitenkin olla Jumalan tie. Kuka olisi uskonut Kuninkaan tieksi ristinkuolemaa? Ja sitä se kuitenkin oli. Niin suunniteltu. Niin kuljettu. Perille päästy

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne,

 eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata,

 ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne 

ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." 

Jesaja 55:8-9

Jeesus sanoi:

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

----

* "Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista..." 2. Moos. 33:11

Tällaisiä mietteitä täällä tänään. En ehkä saanut "sanoja riviin" ihan siten, kuin olisin halunnut ja mikä ajatus oli. Mutta omaa olemistamme ajattelin ja siitä ajatukseni lähtivät liikkeelle. "Satuin" myös lukemaan kohdan, jossa Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyi toisennäköisenä opetuslapsilleen, jotka eivät häntä heti tunteneet, vaikka Jeesus selitti heille hänestä ennalta sanottuja asioita.

Siunattua päivää sinulle!

"Seuraa sinä minua", sanoi Jeesus.

"Seuraa sinä minua"*, sanoi Jeesus jollekin joskus. Meidän huomiotamme tavoittelee moni asia. Saatamme olla monenlaisten kysymysten äärellä, joihin emme tiedä vastausta.  Moni asia ehkä suorastaan "huutaa", että sille ajatusta ja aikaamme uhraisimme.  Mutta kaiken sen levottomuuden keskellä Jeesus sanoo rauhoittavat sanansa: "Seuraa sinä minua."

Läpi epäselvän maiseman.

Hänessä on kaikki totuus, kaikki tieto. Hänessä on rauha.

---
* Matt. 8:22,  Joh. 21:22

Sovituksen sanaa

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot
kuoli Kristus oikeaan aikaan
jumalattomien edestä."
Room. 5:6

"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan
siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä,
kuoli meidän edestämme."
Room. 5:8

"Sillä jos me silloin,
kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan
hänen Poikansa kuoleman kautta,
paljoa ennemmin me pelastumme
hänen elämänsä kautta nyt,
kun olemme sovitetut."
Room. 5:9

Sovitus...

Rangaistusvaatimus on mitätöity. Vihollisuudet ovat päättyneet. Rauha on solmittu. Sotatila on ohitse.

Kaikissa paikoissa

Paavali kirjoitti Korintton seurakunnalle, mutta siinä oli terveisiä muillekin, ihan meillekin:

 "... ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

Armo teille ja rauha Jumalalta, 

meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!"

1. Kor. 1:2

Siunattua päivää sinulle, joka näitä luet.

Olikohan joku mennyt sinne edeltä?

Oli varhainen aamu. Kolme naista oli noussut ylös aikaisin. Niinhän he yleensäkin tekivät, mutta tämä aamu oli erilainen. He tuskin olivat stressaantuneina kovin hyvin nukkuneetkaan. Nyt he olivat jo matkalla erinäiset tarvikkeet mukanaan.

Kun he olivat aivan lähellä määränpäätään; haudallehan he olivat menossa, heille tuli siinä mieleen, että hautahan olisi suljettu. Kuka heille siihen aikaan aamusta haudan avaisi? Heillehän se oli mahdotonta, sillä hautahan oli suljettu hyvin suurella kivellä. Eivät heidän voimansa sen vierittämiseen riittäisi.

Kun he sitten nostivat silmänsä, siihen juuri puhumaansa ongelmaan, he näkivät, että hautahan oli jo auki. Joku olikin jo vierittänyt kiven pois. Olikohan joku mennyt haudalle ennen heitä, he miettivät.

Naiset astuivat varovasti siihen hämärään. He pelästyivät astuessaan hautaan sisään. Siellä todellakin istui joku. Joku, jota he eivät tunteneet. Se "joku" oli nuori mies valkeissa vaatteissa. Hän istui siinä oikeanpuoleisella penkillä.

Nuorukainen puhutteli heti pelästyneitä naisia. Hän sanoi ensimmäiseksi, etteivät pelkäisi. Sitten hän sanoi, että tiesi heidän etsivän Jeesusta, Nasaretilaista. Häntä, joka oli ristiinnaulittu. Hän sanoi, ettei Jeesus ollut siellä enää. Hän oli noussut ylös. Sitten tuo nuori mies kutsui naisia katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Hän sanoi vielä heille, että veisivät sanaa eteenpäin, että Jeesus menee Galileaan ja siellä opetuslapset saisivat hänet nähdä. Ja Pietari mainittiin vielä ihan erikseen nimeltä niistä, joille se sana pitäisi toimittaa.

Naiset eivät saaneet sanaa suustaan. He olivat siihen aivan liian hämmentyneitä, jähmettyineitä pelosta. Nuorukaisen lakattua puhumasta, he juoksivat päätä pahkaa ulos haudasta. Kun he vihdoin hengästyneinä pysähtyivät, he kyselivät toisiltaan, että mitä se äskeinen oikein oli?!

Kysymykset risteilivät heidän päässään. He eivät tienneet mitä ajatella. He vapisivat vieläkin pelosta. Eivätkä he sanoneet kenellekään mitään.

Mutta vähitellen heidän järkyttyneeseen mieleensä alkoi tulla jotain uutta ja todellista; heillehän oli sanottu, että Jeesus oli noussut ylös! He alkoivat muistella tarkkaan, mitä haudalla tapahtui, ja mitä heille oli sanottu. Ja vähitellen naisten mielen tavoitti se ilo, mitä pitikin: se uskomaton oli tapahtunut, että Jeesus oli noussut ylös!

Mikä valtava ilon aihe se olikaan. Ja heidän mielessään alkoi kyteä toive saada nähdäkin hänet.

Ja sekin toive toteutui vielä. 

Kts. Mark. 16

Pyyntö kuuleviin korviin

Kun lapsi haluaa jotain, hän puhuu siitä isälle, tai äidille. Jos hinku on oikein kova saada jotain, sitä useammin asia otetaan esiin, eikä pelkästään pyytäen, vaan siitä muutenkin puhuen. Asiaa pidetään alituiseen esillä tavalla tai toisella. (Joskus ihan ärsyttävyyteen asti, näin vanhemman näkökulmasta.)

No, sitten saattaa olla, ettei asiassa näytä tapahtuvan mitään. Mutta vanhempi ajattelee; miettii sopivaa aikaa ja tapaa. (Ja näin maallisen vanhemman näkökulmasta; myös omia mahdollisuuksiaan asian toteuttamiseen.)

Ja lapsi senkun pitää asiaa koko ajan esillä siinä toivossa, että vihdoin näyttäisi jotain alkavan tapahtua. Vanhempi ei ehkä sano mitään. Ei näytä tekevän mitään. Mutta eräänä hetkenä hän nousee - ja asiaan käydään käsiksi. Se on joko vireillä - tai valmis.

Lapsi uskoo sillä puhumisella jotain saavuttavansa. (Usein vanhempi kyllä muutoinkin tietää lapsen toivomuksia.)

"...uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24
"...anokoon uskossa..." Jaak. 1:6
"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

"...asia on hänen edessänsä: odota häntä."  Job 35:14

Esitetään mekin rohkeasti niitä toiveitamme Taivaalliselle Isälle!

Sinä olet levottomuutemme lääke

Sinä olet levottomuutemme lääke.
Ja Suuri lääkäri.
Usein vain suuresti kaihdamme lääkkeen ottamista.
Ja Lääkäriä.

Levottomuuttamme emme pysty itse parantamaan.
Siihen ei omahoito auta
- kuin ehkä tilapäisesti.
Sinulta siihen on saatava apu.

Mutta kuinka voimme saada Sinulta avun
jos jo katseen kääntäminen
Taivaallisen terveyskeskuksen puoleen on vaikeaa?
Saati kaikki muu...

Tuletko Sinä tänne?

"Katso, iloksi muuttui minulle katkera murhe..."Jes. 38:17

Sinä muutit minun itkuvirteni ilovirreksi.  (vrt. Ps. 30:12)

Sinä tulit - ja minä huomasin
minähän tunnen tuon Lääkärin!

Hänelle onneton uskoo asiansa. (vrt. Ps. 10:14)

Siunattua päivää sinulle!

Isän kaipuu - ja ilo

"... Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut." 1 Joh. 3:24

"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?"  Jaak. 4:5

Lapsi kaipaa isäänsä. Mutta Isän kaipuu lastaan kohtaan on vielä suurempaa! Hänen ajatuksensa askaroivat alituiseen lapsessaan silloinkin, kun hän on kaukana. Ja iloitsee suuresti, kun hän on siinä lähellä.  Lapsi on hänelle suuri ilon aihe. Eipä siis ole ihme, jos hän kateuteen asti kaipaa meitä.

Hän iloitsee aina kun olemme siinä. Ei hän odota meidän suorituksiamme, vaan iloitsee nähdä meidät. Hän iloitsee tuntea meidät.

"Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt..." Jes. 49:16

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

"...sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen..." Jes. 43:4

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kun että hän antaa henkensä..." Joh. 15:13

Vaikka olisit kauaskin joutunut, odottaa Isä sinua kiihkeästi: "Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20

Perkuuhommaa ja vaateparsia

"Peratkaa pois vanha ihmisenne..."

---
Olin luullut tuollaista joksikin jakeeksi. Sanalla "peratkaa" löysin kuitenkin vain jakeen: "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu."  1. Kor. 5:7.  Perkaamisesta tuli kuitenkin mieleen eilen kuultu saarna seurakuntamme rukoushuoneella. Siinä oli siitä, että ensin noukitaan pieniä kiviä "pellosta", että näyttäisi paremmalta... Kun kaivetaan ojaa, saattaa tullakin jo isompia kiviä esiin. Vaikka kiviä on kerätty pois aiemminkin, aina niitä vain nousee esiin. (Senhän saamme mekin joka kevät huomata tiellämme. Aina on talven jälkeen noussut kiviä koholle ja noukittavaksi, tai pois kaivettavaksi.) Ja sitten puhuja sanoi, että jos kaivetaan oikein syvään, tulee lopulta vastaan kallio. Sellainen, jolle me emme mahda mitään. Se on perisynti. Meidän on mahdoton tehdä sille mitään. Siihen tarvitaan Jeesus.

Löytyi sitten tällainenkin jae:

"että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte,

 ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,

ja uudistua mielenne hengeltä, ja pukea päällenne uusi ihminen,

 joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen."

 Ef. 4:22-24

Tulee mieleen vaatteiden pukeminen. Vanhat rääsyt joutaa pois, vaikka kuinka mieluisia vielä olisivat. Ja on puettava ne uudet vaatteet ylle - vaikka ne tuntuu aivan liian hienoilta, ehkä, tällaisen ylle...

Niin "orpo", "kerjäläinen"ja "tuhlaajapoika", kuin vaatteensa ryvettänyt ja rikkonut "kiltti lapsikin", saa Isältä uutta, ehjää, puhdasta ja sopivaa ylle!

"Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. 

Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin." 

Room. 13:12

Yöpuku pois ja päivävaatteet päälle...

Siunattua alkanutta viikkoa sinulle!

"Älkää pelätkö" - Tulkaa katsomaan toista paikkaa...

"Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut." Matt. 28:5-6

"Ja menkää kiiruusti, ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista..." Matt. 28:7

Viipyilemme mieluummin seimen, tai jonkin muun, ääressä. Mutta enkelit kutsuivat katsomaan valmiiksi tehtyä työtä. Ristillä meidän edestämme kuollut Jeesus oli maannut haudassa kolme päivää. Mutta nyt hän oli noussut ylös. Hauta oli tyhjä. Sitä enkelit kutsuivat katsomaan. Meitäkin kutsutaan katsomaan sitä,  ajattelemaan, mitä se merkitsee meille: Rangaistuksemme kärsittiin jo. Meidän syntimme naulattiin ristille Jeesuksessa. Jeesus elää! Kun aurinko sinä aamuna nousi, kaikki oli toisin! 

Toivo meille lahjoitetaan

Mielessäni alkoi tänään soida laulunpätkä: "...toivo meille lahjoitetaan...". Se tuntui lohdulliselta. Sanotaan, että se lahjoitetaan. Sitä ei tarvitse itsestään kaivaa.

"Sillä toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti" Hebr. 6:19

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen"Hebr. 10:23

Jumalan väkevän käden alla

Jumalan väkevän käden alla voidaan tuntea monenlaista painoa ja vaikeutta. Mutta siihen tilanteeseen on tämä sana:

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, 
että hän ajallansa teidät korottaisi." 1. Piet. 5:6

"Ajallansa". Silläkin on joskus päätepisteensä. Siitä painon ja ahdistuksen alta pääsee joskus pois - kun aika on. Se on lohdullista!

Ja Pietari jatkaa sanalla "ja": "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

Muitakin lohduttavia jakeita tänä aamuna kaivelin esiin:

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon... Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7  KR -92

"Ja kuka teistä voi murehtimsellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?... Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:27 ja 34

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta... Älkää siis peljätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Matt. 10:29 ja 31

"Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..." 1. Piet. 3:12

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1. Joh. 1:9

"Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."  Luuk. 7:48-50 Kyseinen nainen tuli ja itkien voiteli Jeesuksen jalkoja.  Jeesus näki naisen sydämeen ja vapautti naisen hänen painoistaan.

Voittajan puolella

Toivoton joukko seisoo hiljaisena ja miettii, eikö kukaan tule heitä pelastamaan?
Sitten tulee HÄN! Hän, joka johtaa koko sotaa - ja voittaa sen!

"Mutta kiitos olkoon Jumalan,

joka antaa meille voiton

meidän Herramme 

Jeesuksen Kristuksen kautta."

1. Kor. 15:57

Ja niin tulee eloa siihen hiljaiseen, toivottomaan, ja jo häviölle joutuneeseen joukkoon. He tuntevat elpyvänsä ja riemuitsevat siitä, ettei heitä ollut hylätty, ei jätetty yksin, vaan hekin saavat iloita voitosta, jonka HÄN toi!

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, 

mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,

 kun aika koitti." Room. 5:6 KR -92

"Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat;

elpyköön teidän sydämenne,

teidän, jotka etsitte Jumalaa."

Ps 69:3

Kun meillä on...

"Mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin." 1. Tim. 6:8

Olimme juuri puhuneet rahoista ja laskuista. Isäntä sitten päätti todeta siihen jatkoksi tuon  "mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin." 1. Tim. 6:8. Johon minä sitten totesin juuri saaneenikin sitä "elatusta ja vaatteita".  Olimme  nimittäin olleet ruoanjakelussa. Olin jo ottanut omalla vuorollani otettavani. Isäntää siinä odottelin ja eräs nainen ojensi yllättäen oman ruokapussinsa minulle ja tuumi, että hän asuu niin lähellä, että voi käydä täällä joka päivä, mutta me asumme niin kaukana... Siinä oli sitä  yllättävää "elatusta" jo muutenkin saadun lisäksi. Entäpä ne vaatteet sitten? Kävimme kirpparilla, jossa meilläkin on tällä viikolla pöytä vuokralla.  Kirpparin tuulikaapissa oli vaaterekki, josta sai ottaa ilman hintaa haluamaansa.  Kun olimme sinne kirpparille kävelemässä, mietin hieman huonotuulisena, että olisin voinut oikeastaan jäädä autoon. Mutta kuinka ollakaan, takaisin tullessani minulla oli kaksi vaatetta kainalossa: neuletakki ja hame. Vieläpä sellaiset, joiden värit sopivat yhteen:)  Siitä rekistä ne löytyi.

Tämmöisiä mieluisia yllätyksiä Jumala tänään antoi.  Päivänä, jona olin hieman alakuloisella tuulella, enkä olisi halunnut sinne ruoanjakeluunkaan ollenkaan mennä... Meillä oli aiemmin aamulla ollut yksi sellainenkin yllätys, josta emme olleet pitäneet.

Ja vielä sieltä ruonjakelusta:  Siellähän oli vielä siinä pöydässä, jossa me istuimme - ja vain siinä - jostakin syystä, kehystettynä se Raamatunjae, josta jo edellisessä tekstissäni mainitsin: "Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps 62:9 KR -92

Ja lukipa vielä hartausosuuden pitäjä  Roomalaiskirjeen lukua 8 ja siitä mm.: "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksennne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"."  Room. 8:15





----
Jutussa mainitut vaatteet voi katsoa tästä.

Armon tuoja

Tänään alkoi päässäni soida rukouksen tapaan virrenpätkä: "Henki armon tuoja, lohdutuksen suoja asu luonani... uutta voimaa sulta pyydän sieluuni. Sytytä tää kylmä mieli, voimistuta heikko kieli." Lapsuuteni virsikirjassa virsi oli numerolla 100.  On tuntunut, että tarvitsin tätä virttä tänään. Virsi on tuntunut lohdulliselta armollisuudessaan.

Ja näinpä tänään eräässä paikassa ollessamme pöydälle tauluksi  kehystettynä seuraavan jakeen:

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps 62:9  KR -92

Ei jätetä kisaa kesken

"...niin ahkeroikaa... pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä..."  Fil. 2:12-15

Mietin tänä aamuna varsinkin tuota pelolla ja vavistuksella ahkeroimista, joka vielä liitetään pelastukseen, mitä se oikein tarkoittaa? Kun pelastus kuitenkin on lahja, jonka Jeesus meille hankki?  Voisiko se olla sitä samaa, kun Paavali puhuu palkinnon tavoittelemisesta. Kilpailussa kaikki huomio on siinä maaliin pääsemisessä. Ei jätetä tätä "kisaa" kesken, vaikka  kulku kävisi kovin vaivalloisestikin, sillä kaikki perille tulleet saavat ruhtinaallisen palkinnnon!

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:12-14
  
Paavali puhuu kilparadalla juoksemisesta myös kohdassa: 1. Kor. 9:23-27

Vielä minulle tuli mieleen tuosta moitteettomina, puhtaina ja tahrattomina olemisesta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja. Hän sanoi silloin opetuslapsilleen: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat..." Joh. 13:10

En  ole mikään raamatunselittäjä, joten mietteeni ovat mitä ovat. Ajatukset jää vajaaaksi, tieto on vajaata, samoin ihmisen haluaminen ja tekemiset.

"...Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan..." Luuk. 15:20

"Mutta..."

Paavalilla on kirjeissään  erilaisia syntilistoja, joita lukiessa tekee kipeää, kun viisari omallakin kohdalla värähtää. Mutta erään listan jälkeen oli myös lohdullinen "mutta...":

"...mutta te olette vastaanottaneet peson,

te olette pyhitetyt, 

te olette vanhurskautetut

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä

ja meidän Jumalamme Hengessä." 

1 Kor. 6:11

"Sillä armosta te olette pelastetut

uskon kautta, ette itsenne kautta 

- se on Jumalan lahja -

ette tekojen kautta,

 ettei kukaan kerskaisi."

Ef. 2:8-9

Samassa huoneessa

"Rukoilkaa lakkaamatta."
"Kiittäkää joka tilassa..."
1 Tess. 5:17-18

Usein ajattelen rukouksesta, että sitä tehdään jossakin hädässä. Mutta tarkoitus kai on, että olisi sellainen rukouksen mieli jatkuvasti.  Puhutaan ja kuunnellaan, niinkuin jonkun sellaisen kanssa, joka on samassa huoneessa. Kiitoksesta ajattelen usein, enkä vain ajattele, vaan toiminkin useimmiten niin, että kiitän vain kun minun mielestäni on siihen aihetta. Ja hyvähän sekin on. Mutta tähän pätee kai samantapainen, mitä äsken tuumin rukouksesta, että olisi hyvä, jos olisi kiitoksen mieli, vaikka tunteissa ei se kiitos asustaisikaan. Se taitaisi olla sitä luottamusta Herraan... Tuntuu vaikealta käytännössä, sillä useimmiten löydän itsestäni sitä valitusta ja epäluottamusta. Mutta senkin saa sanoa Hänelle. Ja toki hänelle saa valittaakin. Onhan Sanassakin paljon tekstejä, esim. psalmeissa, joissa hätään joutunut valittaa Jumalalle hätäänsä.

Meillä ei aina ole sanoja rukoukselle eikä kiitokselle. "...mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room. 8:26

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme..." Room. 8:26

Hyviä ja huonoja Jumalan lapsia?

Sitä tuntee itsensä usein huonoksi Jumalan lapseksi. Kun ei  tunne häntä riittävästi, sitä paljon luulee. Ei siis tunne riittävästi sitä Isän sydäntä.

Mutta jos ajattelee asiaa todellakin vanhemman näkökulmasta, jaotteleeko vanhempi lapsiaan hyviin ja huonoihin? Jos sydämessä on valtava rakkaus lastansa kohtaan, ei sellaista jaottelua ole, vaikka lapsi olisi millainen. Isä voi antaa lapselleen kyllä ohjeita, joita me lapset tottelemattomina emme aina osaa tai halua noudattaa. Loppuuko se Isän rakkaus siihen? Ei lopu. Voi kyllä surettaa lapsen asiat ja niitä voidaan ohjata toiselle tolalle, auttaa lasta kohti parempaa, mutta huonoksi Hän ei lastaan nimitä. Rakkaaksi lapsekseen sanoo Hän sitäkin, jonka tiet ovat jossain muualla, kuin Isän neuvo oli. Isän katse ja ajatus seuraa häntä koko ajan. Hänen ajatuksensa askaroivat alituiseen lapsensa asioissa. Lapsi taas muistaa isältä saadut neuvot ja toteaa, ettei ole tullut noudattaneeksi niistä puoliakaan. Se saa hänet luulemaan, ettei Isäkään häntä enää voi rakastaa. Mutta ei rakkaus ole sellaista. Ei se vaihtele kaikkien tekemisten ja tekemättömyyksien mukaan!

Luota Isään ja käsitä,  että Hän kaipaa sinua koko ajan.

Muista tuhlaajapoikaa, kuinka isä otti hänet avosylin vastaan ja puki hänet juhlavaatteisiin!

"...sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."
Joh. 6:37

"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... ei muistele kärsimäänsä pahaa... kaiken se kestää...

Rakkaus ei koskaan häviä..."

1 Kor . 13:4-8

---

Mistä tämä kirjoitus sai alkunsa? Tänä aamuna väsyneenä mietin, etten jaksaisi oikein lukeakaan mitään, tai rukoilla. Sitten tuli mieleeni, että eihän yhteydenpito sellaista Isän kanssa ole, että Hän koko ajan  kyttäisi minua ja odottaisi minun olevan joka hetki puhetuulella. Emmehän mekään sellaista läheisiltämme odota. Tiedämmehän mekin suunnilleen millaisia lapsemme ovat ja sen mukaan heidän kanssaan toimimme. Eikö sitten Taivaallinen Isä ottaisi huomioon sitä, millaisia me kulloinkin olemme

Muuttumaton

"Jeesus Kristus on sama eilen ja  tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

Millaisen Jeesuksen  löydämme  Raamatusta? Sellaisen, joka paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi; jolla oli halua olla niiden parissa, jotka toisten mielestä olivat kelvottomia. Hän oli täynnä "armoa ja totuutta"*. Sellainen Hän on nytkin.

"Tulkaa minun tyköni, kaikki 

työtätekeväiset ja raskautetut, 

niin minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta,

 sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;

niin te löydätte levon sielullenne.

 Sillä minun ikeeni on sovelias,

 ja kuormani on keveä." 

Matt. 11:28-30

"Varma on se sana, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi."  1 Tim. 1:15-16 Niin sanoi Paavali Jeesuksesta.

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä,

 ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä..."

 1 Tim. 2:5-6

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." * Joh. 1:14


Jeesusta voi kuvata vain muutamillakin sanoilla, mutta Hänessä on kuitenkin niin suunnaton rikkaus, joita paljotkaan sanat eivät riitä kuvaamaan... Parasta onkin jokaisen  itse tutkia sitä rikkauden määrää;  sitä armoa ja totuutta, lempeyttä syntistä kohtaan.

Etten unohtaisi - tulit tuekseni

"Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi." Ps 118:21
"He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni."
 2 Sam. 22:19 sekä Ps 18:19

Luin tänä aamuna jakeita Jeremialta. Lukemassani luvussa oli  siitä, että sydän ei saisi luopua Herrasta: "Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, armottomassa suolamaassa." Jer. 17:5-6
Sitten oli siitä, millainen osa on sellaisella, joka turvaa Herraan: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Herran unohtava asuu erämaassa. Ja sielläkin vielä poudan polttamassa ja armottomassa suolamaassa. Herraan turvaavallekin voi tulle helteinen ja kuiva kausi, mutta juurilla on silti vettä ja se takaa, että hedelmiä tulee silti.


Jouduin miettimään omaa olemistani. Helposti sitä "turvaa" omiin mahdollisuuksiinsa ja unohtaa Herran. Ja jos niitä omia mahdollisuuksia ei näytä olevan, vaipuu epätoivoon. Mutta meidän olisi aina pidettävä mielessämme, että meillä on Herra - ja hänen mahdollisuutensa. Minulle tulikin sitten mieleen sanat "tulit tuekseni". Luulin löytäväni jakeen sillä sanaparilla, vaan ei vanhemmasta käännöksestä ainakaan ihan sillä löytynyt, mutta nuo kylläkin, jotka tuolla ylinnä ovat.

Siunattua, turvattua ja tuettua

 alkanutta viikkoa sinulle!

Kun kukaan muu ei tahdo...

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso,  siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa." 

Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu."
Ja kohta pitali lähti hänestä."

Luuk. 5:12-13

Mies ei itseasiassa olisi pitalisena saanut edes tulla kenenkään lähelle... Mutta hän tuli silti Jeesuksen luo, sillä hän uskoi, että Jeesus voi hänet parantaa - jos tahtoo. Ja Jeesus tahtoi.

Tämä puhutteli minua tänä aamuna.

Syntisinä Jeesuksen luona

"Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." Luuk. 5:8
"Mutta Jeesus sanoi Simonille: Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." Luuk. 5:10

Ihminen voi kokea oman arvottomuutensa ja syntisyytensä niin suuresti ja selvästi, että uskoo, ettei Jumalakaan tahdo olla hänen lähellään - saati auttaa häntä mitenkään. Mutta Jeesushan sanoi, että "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Luuk. 5:31-32.  Hän sanoi noin silloin, kun jotkut arvostelivat häntä siitä, että hän viihtyi niiden parissa, jotka eivät toisten mielestä olleet kelvollisia pöytäkumppaneiksi.

Ja sille, joka toisten toimesta laskettiin Jeesuksen eteen sairaana, parannettavaksi, Jeesus sanoi ihan ensimmäiseksi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Luuk. 5:20.  Jeesus näki, että sitä tuo ihminen kaipasi kaikkein eniten, ja vasta sen sanottuaan, paransi hänet siitä, minkä vuoksi hänet oli Jeesuksen eteen tuotu.

Kyllä Jumala tahtoo olla meidän lähellämme. Juuri sen vuoksihan Hän, Isä ja Jumala, lähetti Poikansa Jeesuksen meitä auttamaan.

Hän on kaikki!

Jeesus ei ole vain joku hätävara, joka korjailee puutteemme ja johon turvaudumme viimehädässä.  Hän on tehnyt kaiken jo valmiiksi, ennenkuin me mitään edes aloitimme. Hän on kaikki. Hän on ensimmäinen ja viimeinen.

"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."

Ilm. 22:13

Sidottu kuuluu Jeesuksen luo

"...hän lähetti kaksi opetuslastaan ja hän sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan... päästäkää se ja tuokaa tänne." Mark. 11:1-2

"Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.... Niin he toivat varsan Jeesuken luo..." Mark. 11:4,7

"Eikö tämä ole se paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?" Jes. 58:6


Jeesus sanoi, että hänessä täyttyi tämä sana:

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Luuk. 4:18-19

Sanoitettu

Moni kantaa tänäkin päivänä kipua, jota ei voi sanoa ääneen. Se on paljon suurempi, kuin ne sanat joita sanotaan. Mistä nyt puhun? Luin aivan äskettäin eräästä julkisuuden henkilöstä ja eräästä hänen rankasta kokemuksestaan muutaman sanan. Ne sanat olivat kovin arkipäiväisiä kertomaan hänen kokemaansa. Jostakin syystä hän jäi mieleeni ja mietin, että miltä hänestä on mahtanut tuntua se kaikki kokemansa. Muutamia päiviä myöhemmin  saman ihmisen sanomana ja toisena hänelle kipeänä kokemuksena, oli luettavissa, kuinka hänestä tuntui pahalta, koska hän ei ollut enää kenenkään lapsi.

Meidän ei useinkaan ole mahdollista kertoa toisille ihmisille aivan kaikkea sisimmässämme olevaa. On kuitenkin yksi, jolle sen voi tehdä ihan täydestä määrästään: Hän on Taivaallinen Isämme; Jumalamme, Luojamme. Hän kestää kuulla kaiken kipumme. Voimme sanoa, tai vaikkapa kirjoittaa Hänelle aivan kaiken. Ihan siinä määrin, että voisi yhtyä näihin sanoihin: "Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon  teidän loppuun asti ymmärtävän" (2 Kor. 1:13). 

Isä, Hän joka meidät loi, on se ainoa, joka meitä täydellisesti ymmärtää!

Siunattua päivää sinulle!

"Uskollisesti seurannut"

Vanha mies puhui: "Anna siis minulle tämä vuoristo, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät karkoitetuksi, niinkuin Herra on puhunut." 

Tuo vanha mies oli 85-vuotias. Hän oli juuri aiemmin sanonut: "ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin voimani oli silloin, niin se on  vielä nytkin: minä kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan."

Tuon vanhan miehen nimi oli Kaaleb, Jefunnen poika. Nyt oltiin tässä. Nyt hän oli saamassa jotain, jota oli odottanut vuosikymmeniä. Palataanpa taaksepäin:

"ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: "Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden vanha, kun Herran  palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä annoin hänelle tietoja parhaan ymmärrykseni mukaan. Mutta veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, kun taas minä uskollisesti seurasin Herraa, Jumalaani. Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: "Totisesti, se maa, johon sinä olet jalkasi astunut, on tuleva sinulle ja sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti, koska sinä olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani".

Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin hän on sanonut, vielä neljäkymmentä viisi vuotta sen jälkeen, kuin Herra puhui tämän sanan Moosekselle, Israelin vaeltaessa erämaassa. Ja katso, minä olen nyt  kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä..."

Yhtä voimakas! Sitä hän oli Herran armosta, sillä hän oli uskollisesti seurannut Herraa silloin vuosikymmeniä sitten, ja sen jälkeenkin, kun tulivat ne vuodet, jolloin unelma kotimaasta tuntui etääntyvän aina vain kauemmas. Mutta nyt oli tultu sen toteutumisen äärelle. Jumala oli puoleltaan ollut uskollinen myös. Kaaleb sai mitä luvattu oli: "Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosaksi, niinkuin se on tänäkin päivänä, sentähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa." 

Raamatun tekstit: Joosua, luvusta 14.

Mutta mikä oli se tapahtuma, vuosikymmeniä aiemmin  tapahtunut, johon Kaaleb viittasi puheessaan? Siitä kerrotaan tässä:
 4. Mooseksen kirjan luvuissa 13-14.

Ei muuta odoteta - vain sinua itseäsi.

En toivo sinulta lahjaa, en edes korttia. En toivo soittoa, en onnittelulaulua enkä juhlapuheita. En odota kukkia, en juhlallisuuksia. Kaikki nuo ovat ihan kivoja kylläkin, mutta on jotakin, joka on paljon enemmän kuin nuo. Odotan vain sitä, että saan sinut lähelleni. Vaikka vain olisit siinä, vaikka et juuri nyt välittäisi puhua mitään edes. Kunhan olet vain siinä, jotta saan nähdä sinut lähelläni.

Niin ajattelee vanhempi. Isä tai äiti. Niin varmaan Jumalakin meistä. Haluaa meidät lähelleen, vaikka emme edes olisi puhetuulella - tai millään muullakaan tuulella. Mutta me emme millään tahdo käsittää sitä, että ei meillä tarvitse olla mitään lahjuksia, ei mitään tuotavaa. Kunhan vain itse tulemme.

Jeesus, meidän isoveljemme, sanoi menevänsä jonnekin ja hakevansa toiset myöhemmin.

"...että tekin olisitte siellä, missä minä olen." -sanoi Jeesus, isoveljemme. (Joh. 14:3)

Joku kysyi, minne hän oikein on menossa?

"...minä menen Isän tykö" Joh. 14:12

Sinne todellakin kaivataan meitä. Ja ilo on suuri jokaisesta, joka on sinne tulossa. Juhlavaatteistakaan ei tarvitse huolta kantaa, sillä Isällä on runsaat varastot. Hän antaa kullekin sopivaa ylle.

"Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Luuk. 15:32

 Isovelljemme Jeesus kertoo Isän suhtautumisesta kotiin palaavaan. Luuk. 15:10-32