Lähellä on hän

"Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, 

ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli!"

Ps 34:19

Lähellä on hän.

"...Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, 

niin usein kuin me häntä rukoilemme..." 

(kohta jakeesta: 5 Moos. 4:7) 

Tuossa jakeessa kysellään, onko toista sellaista kansaa, jolla jumala olisi yhtä lähellä...

Autuas jokainen...

Luin tänä aamuna vaihteeksi psalmeja, mm. psalmia 128. Sitä lukiessa hätkähdytti sen aloitussanoissa olevat sanat:

"Matkalaulu.

Autuas on jokainen, 

joka pelkää Herraa,

joka vaeltaa hänen teillänsä."

Ps 128:1

On varmaan monella kokemusta siitä, että vaikka haluaa seurata Herraa ja "vaeltaa hänen teillänsä", niin oman kehnonpuoleisen vaelluksen takia kokee, että voiko sitä edes itseään oikein uskovaksi nimitäää. Tai Herran omaksi. Tai käyttää itsestään sanaa "autuas".  Mutta tuo psalmin kohta sanoo hyvin selvin sanoin sen, että jokainen joka tahtoo Herran teillä kulkea, on autuas! Eikö olekin lohdullinen ajatus meille, jotka emme koe itseämme niin hyviksi vaeltajiksi!

Kun pyyntömme täyttymys viipyy

"Paranna minut, Herra, niin minä parannun,

auta minua, niin olen autettu. 

Sillä sinä olet minun ylistykseni.

Katso, he sanovat minulle:

"Missä on Herran sana?

Toteutukoon se!"

Jer. 17:14-15

Kun on sairaus tai jokin muu huoli, joka jo monestikin on rukouksessa tuotu Isän eteen, mutta jolle ei ole pyynnöistämme huolimatta vielä näyttänyt  tapahtuvan mitään, on silloin suuri kiusaus ruveta epäilemään Jumalaa; hänen rakkauttaan ja auttamishaluaan. Kun niitä ajatuksia tulee, pyydetään sitä yli oman ymmäryksemme olevaa rauhaa. Jos joudumme vieläkin toivomme täyttymystä odottamaan, pysytään silti Herrassa!

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,

varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin

että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:7 KR-92

"...Pyhä Henki antakoon meille tämän luottavaisen rauhan. Se varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Murehtiminen ei edistä asiaamme, eikä huolehtiminen tee sitä paremmin kuulluksi. Olkoot sydämemme siksi levollisia Jumalassa; odottakaamme, hän vastaa kyllä meille." Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

---
Tämä oli oikeastaan jatkona eiliseen.

2 x Älkää olko huolissanne

"Älkää olko mistään huolissanne,

 vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,

 rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." 

Fil. 4:6  KR-92

Tänä aamuna tämä jae tuli kaksi kertaa esiin samasta kirjasta, mutta eri paikoista. Muutoinkin tuo jae on viime aikoina välillä mieleeni sukeltanut. No, päätin sitten laittaa sen tännekin. Allaolevat lainaukset ovat Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä:

"Osaamme hyvin murehtimisen ja huolehtimisen jalon taidon. Usein siihen on vielä aivan  todellinen syy...." 

Mutta...

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun se on viety rukouksessa Taivaan Isälle, vaikka mikään ei näyttäisi heti muuttuneen. Kun on rukoiltu, taivaassa alkaa tapahtua ja asia on senjälkeen vireillä. Ja kun oikea aika koittaa, se saa Jumalan päättämän parhaan ratkaisun..."

Yksi kuoli. Kaikkien puolesta.

"...Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta,

niin kaikki ovat kuolleet."

2 Kor. 5:14 KR-92

Kyse ei ole mistä tahansa "yhden" tai "jonkun vaan", eikä edes "hyvän ihmisen" kuolemasta, kyseessä oli Jumalan Poika! Joka oli täysin vailla omaa syytä siihen. Ja joka teki sen omasta tahdostaan.

Kyse ei ollut mistä tahansa kuolemasta; kyseessä oli lainrikkojien; todellisten rikollisten puolesta kuoltu rangaistuskuolema. Siis meidän puolestamme... 

Puolesta! Rikollinen on siis vapaa. Mitä hän siinä uudessa asemassaan tekee...

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, ... meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa..." Hebr. 13:20-21

"Sillä hän on yhdellä ainoalle uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hebr. 10:14

"Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuken kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan." 1 Tess. 5:9-10

"Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä,

ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät."

Room. 15:21

Hylätäänkö minut?

Syntien painojen tuntuessa, kysyn: "Hylkäätkö minut?" Ei Hän hylkää, sillä kauan sitten kysyi eräs toinen:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"* 

Sen kysyjä hylättiin hetkeksi synteinensä, jotka eivät olleet hänen, vaan meidän.

Isä ei hylkää meitä, se hylkäys tehtiin jo kauan sitten.
Poika ei hylkää meitä, sillä hänhän sen hylkäyksen puolestamme kärsi.

Kaikkien syntieni rangaistus on jo kärsitty.
Enkö jo voisi uskoa sen. Ja luottaa siihen.

Kuulenko siis vastauksen:

"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Hebr. 13:5

"Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen

ja koska minä sinua rakastan..." Jes. 43:4

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut..." Jer. 31:3

---
Matt. 27:36 sekä Mark. 15:34

"Pahuuden ansat ja Jumalan apu"

"Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin, ettei hän enää pelkää Jumalaa. Synti kiehtoo hänen silmänsä niin ettei hän näe eikä vihaa vikojaan. Hänen sanansa ovat pahat ja petolliset, hän hylkää viisauden ja toimii väärin. Vuoteessakin hän punoo juoniaan. Hän on tiellä, joka johtaa harhaan, pahaa hän ei kaihda." Ps 36:2-5 KR-92

Olin lukenut hartauskirjasta saman psalmin loppupuolella olevan jakeen. Rupesin katsomaan psalmia kokonaan. Tuo psalmin alkukohta puhutteli minua, löysin siitä itsenikin. Oli pakko rukoilla armoa ja sitä, että Herra johdattaisi minut oikealle tielle. Tämä kohta on sanottu paljon käsitettävämmin tässä uudemmassa; v. -92 käännöksessä kuin vanhemmassa. Psalmin loppu onkin sitten enimmäkseen armollista ja suloista luettavaa.

"Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.
Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. 
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.
Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän.
Älä anna ylpeän minua tallata äläkä pahan karkottaa minua kodistani.
Katso, tuonne ovat kaatuneet vääryydentekijät!
Heidät on lyöty, he eivät voi nousta."
Ps. 36:6-13 KR-92

Anna Herra oikeita ajatuksia. Puhdista minut kaikesta vääryydestä.

Selvästi näkyviksi tulevat kasvot!

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. "Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni." 4 Moos. 6:24-27 KR-92

 "...kirkastakoon kasvonsa sinulle..." 

Millainen riemu onkaan, kun epäselvästi näkyvät kasvot tulevat selvästi näkyviksi. Kaikki luulot saavat haihtua ja saamme nähdä Herran sellaisena kuin hän on. Millaiset kasvot meihin katsovat? Rakkauden kasvot; kuin aurinko täydessä terässään. Isän kasvot, kun hän katsoo suuresti rakastamaansa lasta. Näin arvelen, sillä sanotaanhan tuossa siunauksessakin, että rauha ja armollisuus on hänessä. Armollisuudessa on rakkautta.

Kirkastakoon Hän kasvonsa sinulle. Ja minulle. En osannut tätä sanoittaa ihan sitten, kuin olisin halunnut. Johtuu varmasti siitäkin, etten vielä näe häntä kyllin selvästi.

Mutta kaiketi siinä Jumalan kasvojen esiin tulemisessa on jotain samaa, kun aurinko tulee pilvien takaa esiin. Jeesuksessa, isoveljessämme myös nämme hänet; Isän. Ja Raamattu kirkastaa meille sitä.

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on." 1 Joh. 3:2

Jumalan "rakkaudenistutus"

Nappasin yhdestä sanasta kiinni. Tulin vilkaisseeksi ruotsinkielistä "Bibelniä". Katseeni osui Jesajaan, luku 5, jae 7:

"Ty HERREN Sebaots vingård, det är Israels hus; och Juda folk är hans  älsklingsplantering..." Jes. 5:7

Nappasin sanan "älsklingsplantering". Käänsin sen  mielessäni Jumalan rakkauden istutukseksi. Siis sellaiseksi istutukseksi jota hän suurella rakkaudella jatkuvasti vaalii. Se ajatus ihastutti minua niin, että piti katsoa miten tuo kohta on suomeksi sanottu:

"Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa." Jes. 5:7 (-33/-38)

Ei minun "käännökseni" tietysti ole sanatarkasti oikein,  mutta ehkä se ajatus kuitenkin on. Olemmehan Jumalalle erittäin rakkaita! Mekin, jotka olemme saaneet tulla oksastetuksi jaloon puuhun:

"... ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta" Room. 11:17

---
Jos tahdot nähdä tuon piirustuksen kokonaan, on se tässä.

Toivotan sinulle hyvää päivää, 

sinä Jumalalle rakas!

Jää meidän luoksemme!

"Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa." Luuk. 24:29

Yhtä hyvin voin pyytää, että Hän jäisi luokseni, kun päivä joutuu. Ja varmasti Hän jääkin.

Kun vastarantaa ei näy

Joskus voi olla niin, että se vastaranta, jonka yleensä aina näkee, onkin täysin kadoksissa. Silti se on siellä, vaikka jokin estäisi nyt näkyvyyden.

Tänä aamuna aamuna ajoimme asemalle kesäisen uimarantamme ohi. Yleensä aina saamme nähdä vastarannan vaarat. Nyt ei näkynyt niitä ollenkaan. Kuin "avomeri" olisi ollut silmien edessä. Vain läheinen saari näkyi. Sumu esti tavanomaisen näkyvyyden.

Ranta oli myös tavallista kivisempi. Hiekkaisia alueitakin oli hyvin paljon enemmän kuin yleensä. Vesi oli niin vähissä.

Mutta jonain hetkenä aurinko viimeistään hävittää sumun.
Ja rannan kivet peittyvät sateen tuomaan veteen.

Siunaus sinun päivääsi! 

---

Laitan tähän poikkeuksellisesti enemmän kuvia. Näissä  kuvissa ranta näykyy monenlaisena...

Kaksi kohtausta aiheesta: Lähellä on Hän

Kohtaus yksi: Ihminen on riemuissaan ja rohkeasti haastaa vastustajansa, koska tietää voimakkaan olevan kanssaan:

"Lähellä on hän,
joka minut vanhurskaaksi tuomitsee.

Kuka voi minun kanssani riidellä?

Astukaamme yhdessä esiin!

Kuka on minun vastapuoleni?

Tulkoon tänne lähelleni!

Katso, Herra, Herra auttaa minua; 

kuka minut syylliseksi tuomitsee?

Katso, kaikki he hajoavat kuin vaate;

koi heidät syö."

Jes. 50:8-9

Kohtaus kaksi: Auttaja on paikalla. Kenttä on tyhjä. Hän joutuu huutelemaan autettaviaan, mutta ketään ei siltikään tule. Se on murheellista:

"Miksi ei ollut ketään,

kun minä tulin,

miksi ei kukaan vastannut,

kun minä huusin?

Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan,

olenko minä voimaton auttamaan?

Katso,

nuhtelullani minä kuivaan meren,

minä teen virrat erämaaksi,

niin että niitten kalat mätänevät,

kun ei ole vettä; ne kuolevat janoon.

Minä puetan taivaat mustiin

ja panen murhepuvun niitten verhoksi."

Jes. 50:2-3

---

Luin aamulla Fredrik Wislöffin Levähtää vähän kirjasta tekstiä tälle päivälle. Siinä oli jakeena vain jakeenosa; tuo sana: "Lähellä on hän". Sitten oli tekstiä siitä, mitä kaikkea hän meille onkaan. Siinä oli näitä asioita:

Hän vanhurskauttaa, auttaa saatanan syytöksiä vastaan. On pelastaja ja vanhurskauttaja, auttaja kaikissa vaikeuksissa, uskollinen ystävä, ymmärtävä, jolle voi uskoutua. Joka aina pitää huolen meistä, niin ruumistamme kuin sielustammekin, aina tietää neuvon, joka rakastaa sinua, aina tahtoo parastasi. Voimakkain kaikista, Kaikkivaltias.

Sauluksen kolme päivää

"Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." Apt. 9:6

"Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään,
vaan he talutttivat häntä kädestä ja veivät Damaskoon.

Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, 
ei syönyt eikä juonut." Apt. 9:8-9


Emme varmaan pysty oikein kuvittelemaan Sauluksen järkytyksen määrää. Kaikki mihin hän oli uskonut ja satsannut; voimansa laittanut, kääntyi päälaelleen. Hänestä tuli myös toisten talutettava; nuoresta miehestä.

Mitä hän teki ne kolme päivää?

Ei varmasti juuri muuta, kuin ajatteli ankarasti. Ja rukoili; tuota, jota oli hetkiä sitten niin kiihkeästi vainonnut. Mutta kaiken järkytyksen keskellä oli lohdutus: hän tiesi, että se oli todellinen, joka hänelle oli tiellä puhunut: Herra Jeesus. Mutta tuo Jeesus ei ollut tuhonnut häntä, vaikka hänellä olisi varmasti ollut voima siihenkin. Ehkä hänellä oli jotain toivoa... Ja sitten, eräänä hetkenä Saulus saa nähdä näyn. Siinä näyssä hänen luoksensa tulee mies, jonka nimi on Ananias. Tuo mies tulisi tähän taloon ja laittaisi kädet hänen päälleen, ja hän saisi näkönsä takaisin siinä hetkessä.

Saulus odotti, tapahtuisiko jotain...

Mutta toisaalla... Eräs mies, nimeltä Ananias, saa näyssä Herralta käskyn. Hänen käsketään mennä Suoralle kadulle ja etsiä sieltä Juudaan talo. Sieltä hänen olisi kysyttävä  "Saulus nimistä tarsolaista miestä." Tuo Saulus kuulemma rukoilee ja on nähnyt Ananiaksen tulevan luokseen. Ananias säikähti: Tarsolainen Saulus! Kuinka hän voisi mennä sen miehen luokse!? Hänhän on heitättänyt vankilaan paljon pyhiä, ja täälläkin hänellä on kuulemma valtuutus niin tehdä. Mutta Herra sanoi, että Sauluksesta tulisi hänelle "valittu ase." Enää ei Ananias uskaltanut vastustella. Hän päätti totella, mutta kyllä hän ihmetteli. Eikö Suoran kadun Juudaskin mahtanut olla samanmielinen, kuin se Saulus Tarsolainen, josta oli aiemmin juttuja kuullut. Mutta Juudaan talon ovelle Ananias nyt meni ja kysyi Saulusta.

Huoneeseen astuessaan hän näki murtuneen miehen, ja Jumalan rakkaus tuota miestä kohtaan läikähti hänen sydämessään. Hän astui Sauluksen luokse ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut...", ja pani kätensä Sauluksen päälle. "Heti putosivat hänen silmistänsä ikäänkuin suomukset" ja hän sai näkönsä.

Saulus oli valmis uuteen, erilaiseen elämään. Hän otti kasteen. Hänen "nälkälakkonsa" sai päättyä ja  saatu ruoka alkoi vahvistaa häntä. Mitähän Juudaan talossa mahdettiin ajatella...?

---
Mielenkiintoinen yhtymäkohta muuten tämä, että Saulus (myöh. Paavali) oli "pimeässä" kolme päivää... Jeesus puolestaan oli haudassa kolme päivää. Varmastikin Saulus Paavali pani merkille tuon asian, sillä olihan hän erittäin perehtynyt pyhiin kirjoituksiin.

Siinä hetkessä oli paljon enemmän, kuin kirjoitettiin

"...Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin, hän nousi istumaan.

Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan..."
Apt. 9:40-41

Mielestäni noiden kahden jakeen väliin sopinee ajatustauko, koska se hetki sisältää paljon.  Dorkas, tai Tabita, kuten Pietari häntä kutsui, nousi tavallista sikeämmästä "unesta". Se oli kuoleman unta.

Pietari oli tullut pyydettäessä tätä tapausta varten toiselta paikkakunnalta. Kun hän saapui paikalle, olivat siellä Dorkaksen ystävät heti känen "kimpussaan" esittelemässä tuolta ystävältään saamiaan lahjoja ja käsitöitä. Mutta Pietari halusi olla yksin. Kukaties häntä vähän hermostuttikin. Hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran huoneesta, jossa kuollut oli,  hautausta varten valmisteltuna. Pietarilla lienee ollut kiirekin tänne tullessaan, sillä ei hautausta  voinut kauaa odotella.

Mutta nyt Pietari on yksin kuolleen kanssa. Tai ei aivan yksin. Sillä tiesihän hän Herransa olevan hänen kanssaan.  Hän käy rukoilemaan. Sen sanoja ei meille ole kerrottu, mutta sitten hän sanoo: "Tabita, nouse ylös!". Onko hetken hiljaista? Emme tiedä, mutta Tabitan silmät alkavat liikkua ja hän avaa ne. Pietari näkee, että hänen rukouksensa on kuultu...

Mutta Tabita... Mitä hän ajattelee? Mitä sanoo? Hänen aukenevat silmänsä tavoittavat jonkun tuntemattoman vuoteen viereltä. Ehkä hän miettii, missä hän on? Kenties huone onkin tuttu, mutta kuka on tuo vieras mies tuossa? Mitä minulle tapahtui? Missä olen? Enkö ollut kuollut... mutta kuulin äänen, joka käski minun nousta...?

Ja nyt Pietarin käsi tarttuu Tabitan käteen ja nostaa tämän ylös, seisomaan. Tämä on ihme! Iloinen ihme! Ja he muistavat tämän hetken varmasti aina. Mutta nyt Pietari menee ovelle ja päästää sisään ystävättäret ja kaikki, jotka odottivat oven takana... Voi sitä riemun, ihmetyksen ja ilon kyyneleiden, naurun ja halausten määrää!

Emme me sitä osaa edes kuvitella, vaikka tässä  vähän yrittelin.

Edelläjuoksija!

"...jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..." Hebr. 6:20

Seurue on pysähtynyt tielle. Siinä käy kova puheenpolina. Mitä on meneillään? On näköjään niin, että edelläjuoksijan on nyt lähdettävä. Hänen tulee tarkistaa reitti ja myös laittaa perillä paikat kaikille valmiiksi. Muttta häntä ei tahdottaisi päästää. Muut matkalaiset kyselevät, kuinka he selviävät ilman häntä? Miten he osaavat perille, eiväthän he tunne reittiäkään? Joku sanoo, ettei edes tiedä, mihin tuo yksi on lähdössä ja ihmettelee, miten he voisivat perille osata, kun ei edes määränpää ole selvillä. Lähtevä lohduttaa ennen lähtöään näitä jälkeensä tulevia. Hän sanoo, että he kyllä tietävät tien. Isän luoksehan tässä ollaan menossa. No joku tahtookin nyt nähdä Isän kuvan.  Ei lähtijä rupea mitään kännykkää tai tablettia esiin kaivamaan, vaan muistuttaa, että jos on hänet nähnyt, niin on nähnyt Isänkin. Aivan samanlainen hän on, kuin Isäkin. Kun jotkut vielä ovat huolissaan, että miten he muistavat reitin ja kaiken muun ohjeistuksen, lupaa lähtijä  lähettää toisen Puolustajan olemaan heidän kanssaan ja hän kyllä muistaa kaiken.

Nyt sitten sanotaan heipat... ja alkujoukko jää katsomaan hänen jälkeensä.

---

Aikaa on kulunut... joidenkin mielestä aivan liian kauan.

Lopppupäässä joukkoa kysellään, oliko niissä puheissa mitään perää edes? Mihin tässä ollaan menossa? Sanottiin, että Hän tulee takaisin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Missä edes tie menee? Mutta aina löytyy joku, joka sanoo, että onhan meillä se ohjekirjakin mukana, katsotaan siitä. Ja niin havaitaan, että tämäkin tilanne on sinne kirjoitettu kauan sitten. Siellä jopa sanotaan, että viimeisinä aikoina ruvetaan epäilemään, ettei mitään tapahdukaan. Missäs se Jeesus viipyy?  Mutta Hän tulee, muistuttaa se yhä matkassa oleva Puolustajakin; Pyhä Henki nimeltään. Aika rähjäiseltä matkalaisten joukko näyttää, eikä aina olla kovin sopuisiakaan, mutta matkaa tehdään yhä. Aikomuksena perille päästä. Kohta ne alkaa paikatkin olla valmiina perillä ja Jeesus lupasi tulla sitten hakemaan.

Siunausta sinulle kanssamatkalainen!

---

Aamulla minulla tuli jostakin mieleen tuo edelläjuoksija. Sitä ajatellessa luin myös Jeesuksen  ja opetuslasten keskusteluja Johanneksen evankeliumista, luvusta 14, ja vähän 13. luvun lopusta.

Hänet nähdessään

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumaaa." Luuk. 13:12-13

"Hänet nähdessään." Nainen oli ollut sairas 18  vuotta. Jumalako ei ollut nähnyt häntä ja hänen hätäänsä aiemmin? Aivan varmasti oli. Jokaisena päivänä ja hetkenä. Mutta kaikki odotti aikaansa;  tätä hetkeä, jolloin Jeesus itse kutsui naisen luokseen. Nainen ei ehkä ollut nähnyt Jeesusta, mutta Jeesus näki hänet. Hän näkee kyllä meidätkin. Vaikka me emme näkisi häntä.

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kui monta varpusta." Luuk. 12:6-7

Enkelin sanoin

"Älkää te pelätkö, 
minä tiedän  teidän etsivän Jeesusta..."

Katso sanatarkasti: Matt. 28:5 

Tästäkin näkee (-33-/-38): Koivuniemen Raamattuhaku/Matt. 28:5 

Toivon Jumala

"Mutta toivon Jumala

täyttäköön teidät

 kaikella ilolla ja rauhalla

uskossa, 

niin

että teillä olisi runsas toivo

Pyhän Hengen voiman kautta."

Room. 15:13

Tuo jae ilahdutti minua tänä aamuna. Toivoa on saatavissa. Hän voi antaa meille ilon, rauhan ja toivon. Vieläpä runsaan  toivon.  Tuo jae on kuin kehä.... Kun on toivoa, on helpommin koettavissa iloa ja rauhaakin. Iloa ja rauhaa kokiessa on toivoakin runsaammin. Emmehän me niitä voi itsestämme vain päättää ja ottaa. Mutta pyytää voimme - ja saada myös.

Siunausta, iloa, rauhaa ja toivoa sinun päivääsi!

Katse valoon

"...niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta..." 1. Piet. 1:19

Sytytin taas pitkästä aikaa kynttilän pöydälle tänä aamuna. Edessä näkyvä valo on ilahduttava ja lohdullinen. Isommassa mittakaavassa sitä on meille Jeesus itse. Katsotaan häneen. Kiinnitetään katse häneen, kun ympärillä rupeaa näyttämään synkältä.

"Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen," Hebr. 3:1

"Sentähden". Siis minkätähden? 

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:18

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin,
niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 1. Piet. 1:19

Pienetkin asiat huomioidaan

Itselleni yksi lohduttavimmista ja rohkaisevimmista jakeista on ollut tämä:

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30 

Luetut, eli lasketut.

Uudempi käännös sanoo sen näin: "Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu." Matt. 10:30 KR-92

Jokainen!

Kun minua rupeaa jokin asia, yleensä riittää ihan pienikin, huolestuttamaan, muistutan mieleeni tuon ylinnä mainitun jakeen. Kun noin tarkkaan on hiuksetkin laskettu, on Hänen tiedossaan kyllä kaikki muukin yhtä tarkkaan. Eikä vain tiedossa, vaan hoidossa myös. Vaikka meistä ei tuntuisi niin.

Ja sanotaanpa vielä näinkin: "Älkää olko mistään huolissanne..." Fil. 4:6

Puolusta minua...

En osaa oikein sanoa, mistä tuli aamuvarhaisella mieleeni tapaus lapsuudesta. Lienenkö ajatellut sitä, kun usein tunnen turvattomuuden tunteita. Mutta se lapsuuden tapaus oli tällainen: Olin äidin kanssa neuvolassa. Minulle oli määrä antaa rokotus. Pelkäsin sitä kovasti. Itkin ja odotin, että äiti "puolustaisi" minua siinä asiassa. Rokotus minulle kuitenkin annettiin. Olin vihainen äidille, kun hän ei mielestäni puolustanut minua... Mutta enpä mitään käsittänyt siitä, että siten minua puolustettiin jotain isompaa vastaan, kuin se rokotus. Ehkäpä Jumala, Isämme, toimii kanssamme joskus samoin.

Kun sitten noiden mietteiden jälkeen otin kahvikupillisen ja hartauskirjan eteeni, ällistyin hieman, sillä hartauskirjassa oli tämä jae:

"...Herra, minulla ahdistus, puolusta minua." Jes. 38:14

Kyseessaä oli tapaus, kun Hiskia oli sairastunut vakavasti, jopa kuolettavasti. Mutta hän rukoili Herraa ja Herra armahti häntä antamalla 15 vuotta lisäaikaa.

"Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa." Job 16:19

"Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa" Ps. 68:6

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on  vanhurskas." 1. Joh. 2:1

Meillä on Puolustaja aina valmiina, valppaana ja täydessä toiminnassa. Vaikka usein emme sitä käsitä. Ei Hän jätä meitä yksin, ei omaan varaamme.

"En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18

Olet siunattu ja turvattu!

Olet puolustettu!

Ilosta ja murheesta - varsinkin ilosta...

"Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi." Joh. 16:20

"Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät." Joh. 17:13 KR-92

Nämä kolme olivat Jeesuksen sanoja.

"Jos siis jotakin kehoitusta Kristuksessa,

jos jotakin rakkauden lohdutusta,

jos jotakin Hengen yhteyttä,

jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

niin tehkää minun iloni täydelliseksi 

siten, että olette samaa mieltä,

että teillä on sama rakkaus,

että olette sopuisat ja yksimieliset,

ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä,

vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseännne.

Ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta." Fil. 2:1-4

"Vaan josi minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, 

niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssannne; samoin iloitkaa tekin, 

iloitkaa minun kanssani!" Fil. 2:17-18

"Olkaa aina iloiset." 1. Tess. 5:16

Paavalia ei kyllästyttänyt samoista asioista kirjoittamine, kuten hän itse sanoi. (Fil. 3:1). Filippiläiskirjeessä toistuu Herrassa iloitsemisen kehoitus useamman kerran. ( Fil. 4:4)

Voi olla että toisinaan saammekin "maljoittain kyyneleitä", mutta se ei ole pysyvää...

Ja vielä Jeesuksen omat sanat:

"Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne." Joh. 16:22

 Siunattua päivää sinulle!

Painostavat ajatuksetkin on mitattu

Painostavat ajatukset, kuin kaikenpeittävä sumu. Joskus voi tietää, mistä ne ovat saanet alkunsa, mutta aina ei edes sitä tiedä. Se vain on. Ja erityisesti unen ja  valveen rajamailla, on vaikea nähdä, mikä on  varteenotettavaa ja mikä ei. Siinä olotilassa ja sen jälkimainingeissa kaipaa jotain, joka rohkaisee, joka kirkastaa mielen taivaan, saa auringon jälleen näkymään. Joskus sumu hälvenee hitaasti. Mutta kun aurinko tulee esiin, on sumun väistyttävä.

"...kaiken olet mitannut..."

Ylläolevat  jakeen sanat tulivat mieleeni. Löysin paikan, mistä ne ovat. Se oli psalmissa 139:3 KR-92

"Herra, sinä olet  minut tutkinut, sinä tunnet minut.

Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,

 jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, 

kaiken olet mitannut,

perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa,

sinä lasket kätesi minun päälleni. 

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä,

siihen ei ymmärrykseni yllä."

Psalmi 139:1-6 KR-92

Siunattua, armon auringon kirkastamaa päivää sinulle!

Uskoi mitä hänelle sanottiin

"...Aabraham uskoi Jumalaa..." Room. 4:3

"Uskoi Jumalaa". Siinä sanotaan niin, eikä "Jumalaan". Jumalaan uskoo varmaan useampi kuin Jumalaa. Vähempi kirjaimia ilmaisee jotain enemmän. Kun uskoo Jumalaa, tarkoittaa se sitä, että uskomme siihen, mitä Hän sanoo. Ei pelkästään siihen, että Hän on.

"Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Room. 4:3

"Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen." Hebr. 11:11



Entä me?

Sanottiin näin:  "...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Jeesus sanoi niin. Uskonko häntä, hänen sanojaan? Pidänkö luotettavana sen, joka puhuu? Minä tahdon uskoa. En voi kerskua uskollani, sekin on lahjaa. Ja usein minun on sanottava kuin se muuan mies: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." Mark. 9:24  Niin sanoi sairaalle lapselleen apua hakenut mies. Ja sai avun.

Siunattua viikkoa sinulle!

Tasaista tietä

Kävelin omalla tiellä. Kenkäni eivät olleet jaloilleni ja sille tielle parhaat mahdolliset, sillä tie on möykkyinen ja siinä on pientä kivenmurikkaa. Olisi piätnyt olla tukevat kengät jaloissa. Katselin siinä sitten aina sitä tasaisempaa kohtaa jaloilleni. Siitä tuli mieleeni: "...minä johdatan heitä tasaista tietä, jolla he eivät kompastu..." Kotiin päästyäni piti katsoa, oliko sellainen jae jossakin. Löytyi tämä:

"Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.
Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni." Jer. 31:9

Edellisessä jakeessa sanottiin, että heissä on sokeita ja rampojakin, ynnä raskaita ja synnyttäväisiä. Heitä palaa pohjoisesta maasta, maan perimmäisiltä ääriltä, suurena joukkona. "...Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä." Jer. 31:10-11

Millainen käsittämätön vaihtokauppa!

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, 
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21

Jumalan synnitön Poika tulee tänne ja hänet tehdään synniksi, joka naulataan ristiin. Synti kertakaikkiaaan naulittiin siinä ristiin! Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan sitten on se meidän, maailmasta olevien syntisten, puoli siinä vaihtokaupassa: "...hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Mikä ihmeellinen vaihtokauppa!

Kuin kerjäläinen kohtaisi kuninkaan. Kuningas sanoisi kerjäläiselle: - Vaihdetaan vaatteita ja osaa.  Anna sitä rääsysi tänne, niin saat tästä juhlavaatetuksen ja kuninkaallisen osan, ja minä otan sen sinun osasi niitten rääsyjesi kanssa.

Se on sellainen vaihtokauppa, ettei sitä osaa oikein ymmärtää, eikä sanoittaakaan.
 "...Mutta Herra  heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6
Ja me saimme samalla jotain, jota emme edes kykene käsittämään, sillä niin suurta ja ihmeellistä se on, kun synti ja vanhurskaus vaihtaa osaa. 

Pelkäämme ettei rukoustamme kuulla

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Eikö ole joitakin asioita vuosikausia pyydetty, anottu, rukoiltu? Eikö ole tehty Jumalalle tiettäväksi? Kiitos tosin on saattanut unohtua. Anteeksi sitä pyydän. Ja pyydän sitä, että antaisit rauhan asioihin, jotka tuntuvat aina vain olevan kesken; ja jotka  aina vain jollakin tavoin painavat, vaikka ne on tuotu eteesi monta kertaa. Eikö se rauhasi olekin sitä luottamusta siihen, että rukoukseni kuullaan; että asiani hoidetaan, vaikka minä en pysty nyt näkemään mitään siitä, mitä olet ehkä jo salassa asioissani toiminut. Minun ymmärrykseni ei taida riittää kuin vaivoin siihen, mitä näen, eikä oikein siihenkään. Tarvitsen siis todellakin sitä rauhaa, joka ylittää ymmärrykseni; anna minulle sitä! Kiitos, että kuulet ja autat, asioitamme hoidat. Jää siunaamaan meitä tänäänkin.

Armahtava tuomari!

"...heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille." Jes. 49:10

"Kuitenkin Herra  vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!" Jer. 30:18 KR-92

Oikeuden Jumala! Eikö siitä tule mieleen tuomari? Pelottava kenties? Sitä voi kuvitella, että on jossain raastuvan odotustilassa odottamassa asiansa käsittelyä, syyllisenä tietenkin. On kuultu juttuja tuomarista, että hän on tiukka ja on antanut tuntuvia tuomioita. Niitä juttuja muistellessa iskee pakokauhu, ja niin juostaan ulos sieltä oikeudesta. Kun ei kukaan tule estämäänkään.
Mutta, se pako on sääli! Sillä tämä tuomari odotti vain, että saisi armahtaa eteensä tulevan. Etkö ole kuullut sitä juttua hänestä? Hän tahtoo vieläpä johdattaa eteenpäin elämässä ja kutsuu virkistäytymään rantapaikkaansa Armon järvelle. Jotkut sanoo sitä mereksikin, kun se on niin iso.

Mitä tarvii armahduksen saadakseen? Osoittauduttava syylliseksi.

Voimakas apu!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän  voimaakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9

Tuossa jakeessa ihastutti ajatus siitä, että Jumala on koko ajan ikäänkuin hälytysvalmiudessa meitä auttaakseen...

Nämä jakeet kuuluvat kerrontaan kuningas Aasasta. Aluksi hänestä sanotaan, että "...Aasa teki sitä, mikä oli hyvää  ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä." 2. Aik. 14:2  Hänen toimiinsa kuului mm. se, että hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, ja kehotti kansaa "etsimään Herraa, heidän isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä." 2. Aik. 14:4

Kerran Aasaa vastaan lähti hyvin paljon suurempi sotajoukko, kuin mitä hänellä oli käytössään. Mutta: "Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi:

"Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta." 2. Aik. 14:11

Se oli uskon rukous. Ja se kuultiin. Herra antoi heille voiton.

Mutta toisen kerran, kun sota jälleen uhkasi, Aasa ei luottanut Herraan, vaan yritti vaikuttaa asioihin omin voimin. Sen vuoksi häneltä jäi saavuttamatta suurempi voitto. Ja tässä on se, mitä hänelle silloin sanottiin tuon ylinnä olevan jakeen lopussa: "...Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." 2. Aik. 16:9 Muutaman vuoden päästä hän myös sairastui, eikä taudissaankaan etsinyt Herraa.

"Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa." 1 Aik. 16:11, Ps 105:4 

"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on." Jes. 55:6


Ei sitä ole itsekään osannut etsiä Herraa, niin kuin parhain olisi ollut. Mutta meillä on aina lupa uudestaan kääntyä hänen puoleensa...

Siunattua päivää sinulle!

Elämä

Ehkä kysyt, missä on sinun elämäsi? Se on nyt kätkettynä; hyvässä tallesssa.

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; 

kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:3-4

Ja kun näin on, ei ole ihme, että meille sanotaan:

"Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä." Kol. 3:2

"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella." Kol. 3:1

Siunattua päivää sinulle,

sinä Herran rakas!