Tapaaminen

Kaksi hahmoa lähestyy tiellä toisiaan. Vastakkain tullessaan he tervehtivät ilahtuneena toisiaan,  oikein kädestä pitäen, ja kysyvät toisiltaan: - Käveltäisiinkö yhdessä?

"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä..."

Ps. 85:11

Minua ilahdutti tuo tämänaamuinen löytöni, että armo ja totuus ovat yhdessä. Pelkkä totuus voi olla  kirvelevää, mutta armo lääkitsee.

Kaivattua iloa

"Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." 

Jes. 29:19

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi,

 mutta jumalattomien toivo hukkuu." 

Snl. 10:28

"Heidät  ravitaan sinun huoneesi runsaudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta." * 

 Ps. 36:9 

---

*Ps. 36:9    (Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie 2014. Perustuu v. 33/38 kirkkoraamattuun käännös ja kieli korjattuna.)   Sama jae on v.33/38 kirkkoraamatusssa: "Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta." 

 

Hänet nähdessään Jeesus kutsui...

" Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.

Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa

 ja sanoi hänelle:

 'Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi.'

ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13: 11-13

---
Yhä ilahduttaa sana Jeesus kutsui... Samasta asiasta kirjoitin jo aiemmin tässä: Se oli Jeesuksen aloitteesta

Meidät vapautettiin

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. 

 Pysykää siis lujina..." Gal. 5:1

"...älkääkä antako uudestaan 

sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

Enää ei vangin tarvitse kolistella kahleitaan, sillä ne makaavat maassa. Tie on vapaana edessä... Jeesuksen Golgatan työn tähden.

---

Tuo kuvassa oleva taottu esine ei sentään ole mistään vangin kahleista kotoisin, mutta tuntui sopivalta kuvalta  aiheeseen. Taottu aivan toiseen tarkoitukseen. Tyttären tekemä.

Peilin edessä?

"Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään. Enkeli sanoi palvelijoilleen: 'Ottakaa likaiset vaatteet hänen päältään." Sak.3:3-4 (uudempi käännös)

Joskus voi niin merkillisesti lukea väärin... siltikin vaikka tietäisi, ettei siinä niin voi olla.  Minulle kävi näin yllämainitun kohdan kanssa. Kun olin siirtämässä katsettani siihen, näin jo muka Joosuan seisomassa peilin edessä. Peilin... no, tavallaan sekään ei aivan hullusti ole. Hän sai tietää, mitä hänellä oikein oli yllään, jos ei sitä jo ennestään tiennyt. Mekin saatamme kauhistua nähdessämme itsemme oikein, mutta - likaiset vaatteet otetaan pois, ja laitetaan puhdasta vaatetta ylle. Häneltä saatua.

 ----
 Tämän jutun kuva on tyttären ottama:)

Tervetullut kotiin?

Täällä voi joskus käydä niin, ettei lapsi olekaan tervetullut kotiin. Niin voi olla hyvin moninaisista syistä. Emme mekään  voineet hyvillä mielin toivottaa nuorisoa kotiin siitä syystä, että täällä he olisivat voineet saada rokkotartunnan.

Taivaassa meillä kuitenkin on Isän luona paikka, jossa meidät otetaan avosylin vastaan AINA. Sellaista syytä ei ole, jotta Hän lastaan kieltäisi tulemasta. Hän suorastaan odottaa meitä!

Valoisat kunnaat

Luin Wislöffin rukouskirjaa. Siinä Wislöff ihmettelee, kuinka Jumala sietää meitä, vaikka kaikki on niin vajavaista. Eikö Jumala työlästy meihin? Vastaus hänelle löytyy  jakeesta:

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jes. 31:3. 

Sitten Wislöff miettii, että iankaikkisuus ja iankaikkinen rakkaus ovat jotain äärettömän suurta, joka ei milloinkaan lopu. Ja samanlainen on Jumalan rakkaus, joka sulkee piiriinsä vajavaisen ihmislapsen. Huolimatta puutoksistamme kohdistuu meihin rajaton rakkaus ja sille avautuminen tuo turvallisuutta ja iloa. Saa olla onnellinen.

---

Hänen tekstiään lukiessani näin ikäänkuin mielikuvana "valoisat kunnaat".  Sellaiset maisemat, joita mielikseen katselee ja joissa mielikseen olisi. Näille Jumalan kunnaille on vapaa pääsy, aivan jokaiselle. Kulku tapahtuu vain yhdestä ovesta, portista, ja se on Jeesus Kristus; Hän, joka sanoi:

 "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6.  Sama Jeesus, Jumalan Poika, sanoi myös: "...minä olen lammasten ovi... jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." Joh. 10:7,9. 

Hänen kauttaan on tie avoinna. Ja valoisat kunnaat omanamme.

  Meillä ei ole täällä mitään - ja kuitenkin on kaikki... 

Kuin perintö, joka meille täysi-ikäisenä  annetaan, 

mutta jo nyt siitä maistiaisia saamme. 
Lapsen oikeudella...

 

Hänen kuuntelee valituksemmekin

"Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää'. Mutta Herra sanoi: 'Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?" Joon. 4:3-4

"Herra, tietäisin usein mielestäni paremmin, mikä on minulle sopivaa ja mikä ei, miten sinun tulisi vastata rukouksiini ja milloin. Rukoukseni on valmis toivepaketti, johon odotan vain hyväksyvää toimintaasi. Kun et vastaa niin kuin tahtoisin, loukkaannun ja alan ihmetellä vastauksesi viipymistä tai sen vääränlaista sisältöä. Sinun tiesi eivät kuitenkaan ole minun teitäni, eivätkä sinun ajatuksesi minun ajatuksiani. Vaikka kapinoisin vastauksesi viipymistä ja sen sisältöä vastaan, tee kuitenkin elämässäni aina niin kuin hyväksi näet. Tee niin siksi, että sinun tiesi on minulle poikkeuksetta paras vaihtoehto. Kuuntele valitukseni, mutta vastaa aina tahtosi mukaan. Minulla ei ole mitään syytä olla suutuksissani sinun vastaustesi vuoksi. Päinvastoin, on suurta armoa, että kuuntelet pyyntöni ja vastaat paremmin kuin osasin pyytää ja toivoa." 

Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä armon suojassa

Hiukan keskeneräistä pohdintaa...

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

Lohdullinen kohta, mutta epäusko voi löytää sellaisestakin uusia "ideoita"...  Kuten minulle kävi,  kun rupesin omia huoliani miettimään ja takerruin tuohon sanaan "murehtimisellaan", että entäpä jollain vaivannäöllä, asioihin puuttumisella entistä lujemmin... Eikö sellaisella voi vaikuttaa, kun toimii "järkevän ihmisen" tavoin?  Inhimillisesti katsoen ehkä voikin.

 Mutta, kun lukee lukua 6 eteenpäin, voi miettiä taivaallista näkökulmaa (maalliseen) asiaan:

"Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää." Matt. 6:28

Niin... "työtä tee", siis vaivaa näe ja Jumala huolehtii niistäkin...

"Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?" Matt. 6:29-30

Enkä nyt tarkoita tässä jutussa työn tekemisellä mitään rahan ansaitsemista, vaan jotain ihan muuta... Sitä kaikkea vaivannäköä, jolla yleensäkin itseämme vaivaamme kun yritämme tiristää itsestämme sen viimeisenkin viisaudenhippusen asioihimme ja toimia inhimillisesti viisaasti. Mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta jos, kuten usein tapahtuu, siitä tuleekin vallan meidän "oma projektimme" ja unohdamme "Pomon" koko jutusta. Sitä niin helposti ihminen ajattelee, että kaikki pitää itse osata ja ansaita... Jumalan huolenpitokin.

"Älkää murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?'  tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä kaikkea tätä pakanat tavoittelevat.
Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. 
ÄLKÄÄ SIIS MUREHTIKO HUOMISESTA PÄIVÄSTÄ, SILLÄ HUOMINEN PÄIVÄ PITÄÄ MURHEEN ITSESTÄÄN. RIITTÄÄ KULLEKIN PÄIVÄLLE OMA VAIVANSA." Matt. 6:31-34


--
Nämä ajatukseni olivat jääneet vähän keskeneräiseksi erääseen paperiin, jonka olin kirjoittanut syyskuun puolella. Täydensin tekstiä nyt lokakuun alussa ja suurinpiirtein puolet on syyskuulta ja puolet lokakuulta. Näkökulma oli se, ettei meidän välttämättä aina tarvitse yrittää ruoskia itseämme saadaksemme itsestämme enemmän irti... eikä kaikkea  ruotia pohjaan asti, vaan joskus voi hellittää. Ja antaa Jumalan hoitaa. Kun Hän meidät loi ja on Isämme, ei meille tapahdu mitään, jota Hän ei salli.
Liekö tästä nyt tullut sellainen teksti, josta saa langanpäästä kiinni... mutta ajatus oli taustalla se, että voisimme vähemmän murehtia - ja kaikkea sitä, mitä se sana sisällään pitää!

Siunattua päivää Sinulle - Herran kanssa!

Isä ei muutu

Täällä elämässä voi käydä toisinaan niin, että lapsella muuttuu isä. Näin ei voi kuitenkaan tapahtua Taivaallisen Isän kanssa. Hän ei muutu toiseksi, ei poistu elämästämme, ei lakkaa huolehtimasta, ei rakastamasta... Hän on AINA SAMA ja Hänen uskollisuutensa ja rakkautensa ja huolenpitonsakin on aina sama!

Jospa tämä tietoisuus saisi oikein upota syvälle sydämeemme, että Isä on aina sama, aina paikalla, aina rakastava, niin voisimme ehkä päästää vähän irti otettamme kaikesta omasta   selviytymistaistelustamme!

Ja onhan meillä se Taivaallinen Isovelikin... Hänhän muistutti, että "...mitä..murehditte...?"  (Matt. 6:28 ja Luuk. 12:26, Klikkaa tästä näkyviin mainitut kohdat.)

 I-SÄ HUO-LEH-TII SII-TÄ.

  ---

Itselläni on joku puute turvallisuudentunteesta. Kenties lapsuudesta jäänyt. Enkä varmasti ole osannut itsekään olla sellainen vanhempi lapsilleni, etteivätkö he voisi aikuisena huomata, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta, olimmepa me, tai olivatpa vanhempamme millaisia tahansa, Taivaallinen Isä on erilainen. Hänellä ei ole meidän puutteitamme. Valitettavasti me vain katsomme Häntäkin samojen sumeiden lasien läpi, jollaisten läpi katsomme itseämme tai omia vanhempiamme.

Lempeä(n sunnuntai)aamun rukous

"Kiitos kun saan tässä olla

...kiitos kun saan levähtää

...minne tahtonetkin viedä

esirippu eteen jää... "

Näin jonkun  laulun sanoin. Joskus saa levähtää... joskus taas jatkuu matka, kenties raskainkin askelin, mutta "esirippu eteen jää"... vie Hän sitten minne tahansa. Ja niin on hyvä, ettei meille tulevaisuutta liiaksi valoteta, vaan 

"...päivänmatkan kerrallaan

Hän täältä kotiin vie..."

 Laulut on hyviä rukouksia. 

---

Kirjoitin tämän tekstin sunnuntai-aamuna.  Aamuni koin lempeäksi. Siksi tuo otsikkokin on tuossa muodossa. Mutta vaikka ei olisikaan sunnuntai eikä aamu lempeän tuntuinen, rukous voi silti olla sama.

"Ilmestyi Herran enkeli vaimolle"

"Kun israelilaiset taas tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, niin Herra antoi heidät filistealaistaen käsiin neljäksikymmeneksi vuodeksi. Sorassa oli mies, Daanin sukukuntaa, nimeltä Maanoah; hänen vaimonsa oli hedelmätön eikä ollut synnyttänyt. Silloin ilmestyi Herran enkeli vaimolle ja sanoi hänelle: 'Katso, sinä olet hedelmätön etkä ole synnyttänyt, mutta sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Varo siis, ettet juo viiniä ja väkijuomaa etkä syö mitään saastaista. Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; partaveitsi älköön koskettako hänen päätänsä, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta asti, ja hän on alottava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä.'
Niin vaimo meni ja sanoi miehelleen näin: 'Jumalan mies tuli minun luokseni; hän oli näöltään niinkuin Jumalan enkeli, hyvin peljättävä. En kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän ilmaissut minulle nimeänsä. Ja hän sanoi minulle: 'Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; älä siis juo viiniä ja väkijuomaa äläkä syö mitään saastaista, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta aina kuolinpäiväänsä asti'.

Silloin Maanoah rukoili Herraa ja sanoi: 'Oi, Herra, salli Jumalan miehen, jonka lähetit, vielä tulla luoksemme opettamaan meille, mitä meidän on tehtävä pojalle, joka on syntyvä.'

Ja Jumala kuuli Maanoahin rukouksen, ja Jumalan enkeli tuli jälleen vaimon tykö, kun tämä istui kedolla; ja Maanoah, hänen miehensä, ei ollut hänen kanssaan. Niin vaimo juoksi nopeasti ilmoittamaan miehellensä ja sanoi hänelle: 'Katso, sama mies, joka äsken kävi luonani, ilmestyi minulle.' Niin Maanoah nousi ja seurasi vaimoaan. Ja kun hän tuli miehen luo, sanoi hän tälle: 'Sinäkö olet se mies, joka puhuttelit tätä vaimoa?'  Hän vastasi: 'Minä.' Silloin Maanoah sanoi: 'Kun sanasi käy toteen, miten sitten on meneteltävä pojan kanssa ja mitä hänelle on tehtävä?' Herran enkeli sanoi Maanoahille: 'Varokoon vaimo kaikkea, mistä olen hänelle puhunut: älköön syökö mitään, mikä viiniköynnöksestä tulee, viiniä ja väkijuomaa hän älköön juoko älköönkä syökö mitään saastaista. Noudattakoon hän kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa.'
Ja Maanoah sanoi Herran enkelille: 'Salli meidän pidättää sinua valmistaaksemme sinulle vohlan.'  Mutta Herran enkeli vastasi Maanoahille: 'Vaikka sinä pidättäisitkin minut, en minä kuitenkaan söisi sinun ruokaasi; mutta jos tahdot valmistaa polttouhrin, niin uhraa se Herralle.' Sillä Maanoah ei tiennyt häntä Herran enkeliksi.
Niin Maanoah sanoi Herran enkelille: 'Mikä on sinun nimesi, kunnioittaaksemme sinua, kun sinun sanasi käy toteen?' Herran enkeli vastasi hänelle: 'Minkätähden kysyt minun nimeäni? Se on ihmeellinen.'
Niin Maanoah otti vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kalliolla Herralle. Ja Herra teki ihmeen Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden: liekin kohotessa alttarilta taivasta kohti  kohosi Herran enkeli alttarin liekissä ylös Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan; eikä Herran enkeli enää ilmestynyt Maanoahille ja hänen vaimollensa. Nyt Maanoah tiesi hänen Herran enkeliksi. Niin Maanoah sanoi vaimolleen: 'Me olemme kuoleman omat, sillä olemme nähneet Jumalan.' Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: 'Jos Herra tahtoisi surmata meidät, ei hän olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria  ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea eikä antanut meidän juuri nyt tätä kuulla.'
Ja vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson: ja poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Ja Herran henki alkoi hänessä vaikuttaa Daanin leirissä, Soran ja Estaolin välillä." Tuom. 13

---

Olin joskus aiemmin kirjoittanut tämän luvun raamatusta tänne blogiin luonnokseksi. Nythän tämä on sopiva, kun on Mikkelinpäivä. 

Kuka meille vierittää kiven pois?

"Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta? Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi." Mark. 16:3-4

"Kaikessa ihmiselämässä on raskaita kiviä, jotka uhkaavat tukkia tien. Ei ole ihme, että kysymme huolestuneina, kuka vierittää kivet pois. Ihmisen omat  voimat eivät siihen riitä.
Pääsiäisaamuna naiset totesivat suureksi ilokseen, että kivi oli poissa. Hauta oli tyhjä. He olivat turhaan olleet huolissaan.
Herra Jeesus, olen kokenut saman monet kerrat. Raskaat kivet, joiden takia olen murehtinut, ovat olleet poissa, kun olen tullut niiden paikalle. Mutta olen hidas oppimaan. Sinä tiedät, mikä kivi on tällä hetkellä mielessäni. On kovin vaikeaa pitää huolet loitolla. Mutta tiedän sinun auttavan. Sen olet aina tehnyt.
Jeesus, sinä mursit haudan oven. Sinä olet elävä Vapahtaja. Osoita valtasi tälläkin kertaa.
Vieritä kivi pois."

Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Jos Herra ei huonetta rakenna...

"Matkalaulu; Salomon virsi. 

Jos Herra ei huonetta rakenna,

 niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.

 Jos Herra ei kaupunkia varjele, 

niin turhaan vartija valvoo.

Turhaan te nousette varhain ja  myöhään menette levolle

ja syötte leipänne murheella:

yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa."

 Ps 127:1-2

---

Tuossa ylläolevassa jakeessa minua aina erityisesti ilahduttaa tuo; "...yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." 

Hänellä on avaimet

Tänä aamuna luin kirjasta Hiljaisia hetkiä (H. E. Wislöff) ajatuksia odottamisesta. Siellä oli myös seuraava ajatus:
 

"Älä katso suljettuja ovia,

 vaan häntä,

 jolla on avaimet.

 Tiedäthän, että hän on ne aukaiseva.

 Kun hänen hetkensä on koittanut

 - hän tekee sen."

  
Jokohan avaimet kilisevät?

Rauha teille!

"Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:

 'Rauha teille!'

Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: 'Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen.

Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.' Ja tämän sanottuaan hän näytti  heille kätensä ja jalkansa." Luuk. 24:36-40

Meitä harhailijoita Hän etsii

Meitä harhassa olevia Hän etsii. Harhailemme jotain etsiessämme. Jotain, jonka nimeä emme aina edes tiedä. Tuota "nimeämätöntä" etsiessämme saatamme tullakin etsimämme löytämiksi...

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6

Kuitenkin on vain yksi oikea tie; Jeesus Kristus! Hän sanoi: "Minä olen tie ja  totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."  Joh. 14:6

Jeesusta verrataan myös paimeneen, joka lähtee etsimään vain sitä yhtäkin kadonnutta... "Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa..." Hes. 34:16

Jos sinä koet olevasi hukassa, etsit jotain, niin sinulle saattaa sopia rukoukseksi vaikka tämä  vanha virsi, jota ennen koulussakin laulettiin: "Totuuden henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä..."  Jeesus, Jumalan Poika, on se valkeus ja Hän kuulee sinua, kun Häntä rukoilet. Niin suurta syntistä ei olekaan etteikö Hän kuulisi avunhuutoa ja auttaisi. Hän ottaa kadonneen aina vastaan. Hänhän kuoli puolestamme ja kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. "Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6  Sinä saat vapauden Hänessä.

Valkeus kanssamme

Minulla on soinut tässä viime aikoina usein mielessäni eräs laulunpätkä. En muista sanoja niin tarkkaan, että osaisin sanoa menevätkö ne aivan oikein, mutta jotensakin näin:

"Kristus on kanssamme maan pimennoissa, 

valkeus teillämme matkalla maan...

 ...paula on rikki 

ja lintu on poissa, 

niin minä riemuiten laulaa nyt saan"

 

Ja tässä eräänä aamuna minua puhutteli tämä raamatunjae, joka tuli eteeni Wislöffin kirjasta:

"Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut." 2 Moos. 23:20

Edellesi.... Hän ikäänkuin on siellä jo odottamassa... 

Vaikka tuo yllämainittu jae sanottiinkin muinoin Israelin kansalle erämaavaelluksella, niin eräänlaisella erämaavaelluksellahan mekin olemme...

Uskon tai epäuskon silmin

USKO

"se näkee sen, 

mikä ei näy,

eikä näe sitä, 

mitä se kuitenkin tuntee,

ei edes sitä,

mikä sitä painaa ja ahdistaa."

EPÄUSKO

"näkee vain sen, 

minkä se tuntee,

eikä se ensinkään voi luottaa

siihen, mitä se ei tunne."

(Ajatus Lutherin "Mannasta")               

"Ei ole pyydettykään..."

"Ei ole pyydettykään..."  Tuo ajatus jäi mieleeni pyörimään eräästä lukemastani kirjasta. Siinä oli siitäkin, että "täälläkään ei aina voi välttää pyytämistä." Niinpä. Välillä sitä on antajan osassa ja odottaa, että toinen vain sanoisi sen pyyntönsä. Toisinaan taas on itse sillä paikalla, että pitäisi pyytää. Miksi se onkin niin vaikeaa, se pyytäminen? Kai siksi, että ettei halua näyttää toiselle heikkouttaan, pitäisi pärjätä omin voimin tai pelkoa siitä että tulee torjutuksi. Näin täällä. Mutta taidamme usein soveltaa sitä samaa pyytämättömyyttä asioimiseen Jumalankin kanssa. Emme pyydä, vaikka tiedämme mikä kaihertaa. Joko haluamme setviä asiamme itse tai sitten emme usko, että saisimme pyytämällä apua... Eikö se jo osoita aikamoista epäuskoa? Kirjoitan tätä itselleni, sillä tunnustaudun huonoksi rukoilijaksi...

Se lukemani kirja oli Emil Ponsimaan Hyvässä hoivassa. Emil Ponsimaa oli vanhempieni vihkijä, joten oli vähän kuin olisin saanut terveisiä syntysijoiltani.

Rohkaisevia ajatuksia rukouksesta

"Rukouksen sieluna on uskova, iloinen lapsen luottamus, jota ilman se on kuollut ja hedelmätön, tuska  ja vaiva. Rukoilijan täytyy ensinnäkin tietää, mitä hän tekee. Hän menee Jumalan tykö, joka on häntä kutsunut ja käskenyt hänen tulla hädässä tykönsä esittämään hänelle kaikki asiansa (Fil. 4:6). Tämä jo antaa hyvän perustan luottamukselle. Toiseksi tarvitaan vakaumus, usko siitä, että Jumala tietää, mitä minä tunnen, mikä minua painaa, ennenkuin sitä edes hänelle sanon; Isää koskee läheisesti se, mikä on lapsen sydämellä. Kolmanneksi vihdoin Pojan vakuuttelu, että Isä rakastaa teitä ja ettei edes tarvitse minun esirukoustani. - Ja kuitenkin hän rukoilee puolestamme, ylimääräisesti, ettemme me vain epäilisi.

 ... Jeesus on sanonut,  että Isä on antava, että hän tietää ja tuntee... että hän rakastaa teitä. Siitä usko pitää kiinni ja lähettää epäilykset saatanalle, jolta ne tulevatkin.
...'Minä pidän sinusta kiinni, en päästä sinua, ennenkuin siunaat minua'. Niin sanoi jo muinoin Israel, mitä tekeekään sitten kristitty, jolla on Jumala veljenä lihassa? Ei kukaan veli saa jättää veljeään, ei kukaan omia jäseniään. Siitä pitää Herra Kristus huolta."  

 Johannes Gossnerin kirjasta Aarrearkkunen

Vaikka se olisi kivinenkin

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, 

jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa." Ps. 25:10
---
Vähän samankaltaista asiaa on tässä tekstissä:
Outoja teitä 

Lohdutuksen tarvitsijalle

"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat." 2 Kor. 1:2-4

"...kaiken ihmisen tekemän läpäisee tahto tulla lohdutetuksi. Ehkä sydämessäsi kaikuu sama sävel? Ehkä tunnistat saman lohdutuksen kaipuun? Kaipaat syvästi jotain, jota et kykene edes sanoittamaan. Muiden kaipaavien tavoin janoat ehdotonta rakkautta ja syyttämätöntä armoa...

 ... vain ihmiset haluavat tulla lohdutetuiksi... 

 ...oikea ja riittävä lohdutus asuu Jumalan sydämesssä. Hän on nähnyt meidän tiemme. Hän on kuullut sydämemme kaipauksen. Ja Hän on tuonut meille lohdutuksen. Jeesuksessa lohdutus levitti kätensä ristille puolestamme...  Se avasi siellä sylinsä ja otti vastaan taivaaseen saakka huutavan häpeämme ja syntiemme syvän pimeyden..."  Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa

Hän näkee tämänkin päivämme

ja on kanssamme tänäänkin!

Yöpalvelusta

 "Papit olivat vuorotellen vartiossa temppelissä läpi vuorokauden. Joillakin heistä oli vartiovuoro päivisin. Silloin oli vartiopalvelus kuin juhlaa. Temppeli on täynnä kansaa ja palvelustaan suorittavat papit olivat sen kaunistuksena.

Toisilla oli yövuoro. Temppelissä oli silloin hiljaista. Kukaan ei nähnyt heitä. Heidän tuli kunnostaa temppeli ja järjestää kaikki valmiiksi päivän tehtäviä varten. Tunnit olivat pitkiä. Tyytymättömyys ja uni valtasivat helposti.

 Näin ovat jotkut yöpalvelusta suorittamassa Jumalamme temppelissä. He ovat yksin. Heitä ei ymmärretä kotona eikä toisten joukossa. Pahinta on, että heidän itsensä mielestä Jumala on kaukana. On yö. Toiset taas sairaus vie yöpalvelusta suorittamaan. He ovat joutuneet elämässä syrjään ja tuntevat itsensä tarpeettomiksi. Heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ovat särkyneet. Heillä ei näytä olevan mitään tehtävää.

Yöpalvelus on myös pyhää palvelusta. Sen aikana kunnostetaan se, mitä toiset tulevat käyttämään. Jumala tahtoo joidenkin suorittavan yöpalvelua koetellakseen heidän uskollisuuttaan. Täytä yövuorosi kiitoslaululla! Jumala kuulee sen sävelen yön hiljaisuudessa."

Tekstit kirjasta Hiljaisia hetkiä/H.E. Wislöff


"Kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa." Ps 134:1

Avun runsaus, viisaus ja ymmärrys

Sain tässä muutama päivä sitten aihetta miettiä, olinko asetellut sanani oikein; esittänyt erään ongelmani asiantuntijalle riittävällä tarkkuudella, jotta olisin saanut siihen avun. Kotona sitten mietin kovasti tätä kysymystä. Jossain vaiheessa tuli mieleeni tälläisiäkin ajatuksia asiasta:

"... Avun runsaus, viisaus ja ymmärrys..." Emme ole pelkästään oman järkemme ja viisautemme varassa. Se pettää helposti. Meillä on koko ajan apunamme Jumalan viisaus ja ymmärrys; Hänen apunsa runsaus meidän vaikeuksiimme. Hän vaikuttaa ja johtaa, vaikka me emme sitä usein näekään.

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

Häkki on auki!

 

"Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon." 

Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä lupaus kantaa

Siinä se evankeliumin paljon puhuttu ilosanoma on.

Missä reittisi kulkee...

Vuoria, hetteiköitä tai risukoita... silmänkantamattomiin. Kulje siinä sitten...  kun määränpää tuntuu olevan kovin kaukana, tai ainakin pimennossa.

Jos määränpäähän ei nyt silmä kanna, ota askel kerrallaan. Laske katseesi tulevista vuorista ja hetteiköistä, tai risukoista, juuri kulussasi olevaan tienkohtaan. Ja siirrä jalkasi seuraavan askeleen verran. Vaikka kulkusi olisi niin hidasta, ettei se tunnu edistyvän lainkaan, älä jää paikallesi. Jatka kulkuasi, vaikka hitaasti hivuttaen. Vaikka sinä et näe Häntä - kun pelottaa ja väsyttää, Hän näkee sinut! Ja valvoo jokaista askeltasi, niin että pääset perille.

Tässä rohkaisuksi muutama itselleni mieluinen kohta:

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut..." Luuk. 12:7

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Ps 139:16

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Kuninkaan ystävä

Tietä pitkin kulki vaeltaja. Hän oli vaatimattoman näköisesti varustautunut. Ei ollut hänellä hienoja vaatteita ja hänen matkavarusteensakin olivat kovin kehnon näköiset.  Mikä lie köyhä, ajatteli hänen ohitseen hienoissa varustuksissaan porhaltanut toinen matkalainen.
Tämä toinen oli matkalla kauas. Hän oli tälle matkalleen hankkinut kalliit varustukset, koska hän tavoitteli pääsyä kuninkaan puheille. Tai no, jos nyt edes pääsisi  esittämään asiansa jollekin hänen palvelijalleen ensin. Se häntä hieman huolettikin, kuinka se mahtaisi onnistua. Eihän hän tuntenut sieltä ketään. Olihan hän tosin varannut mukaansa  arvokkaita lahjoja, ne varmaan avittaisivat hänen asiaansa, hän itsekseen myhäili, vaunujen vieriessä eteenpäin. Kyllä se sisäänpääsy varmaankin hänen lahjojensa myötä onnistuisi.
Ensimmäinen vaeltaja oli jo hieman väsynyt. Hänen jalkojaan särki ja hänestä olisi tuntunut hyvälle päästä edes vähäksi aikaa vaunujen kyytiin. No, hän istahti kivelle lepäämään. Siinä hän mietti matkaansa, samalla katsellen äsken ohiajaneiden vaunujen lennättämiä pölypilviä kaukana edessään. Tämähän oli hänen tapansa matkustaa; raikkaissa tuulissa, hitaasti kiiruhtaen. Välillä hän tapasi ihmisiä, joiden kanssa kulki hetken matkaa. Ja joiden kanssa hän jutteli matkasta; kysyi minne vierustoveri oli matkalla ja kertoi myös omastaan. Eipä hänellä montaa vierustoveria ollut kertynyt, jolle olisi omasta määränpäästään voinut kertoa. Jokunen kuitenkin. Näille muutamille hän oli kertonut, sen mitä hänen ystävänsä oli käskenyt, että tuon ystävän luokse voisi halukas matkalainen ohjata askeleensa. Jotkut kiinnostuivatkin asiasta ja kysyivät lisää tästä asiasta.
Ja matkalainen kertoi. Hän kertoi, että tuo ystävä oli hyvin varakas ja ystävällinen luokseen tuleville. Kuka vain oli hädässä, tai vaikka ei mitään hätää olisi matkalaisella ollutkaan, niin hän saattoi tulla tämän ystävän linnaan. Sillä linnassa tämä asui...
 - Ai, linnassa... kuului usein kanssamatkaajan suusta. He  saattoivat sanoa: - Eihän sitä tämmöinen vaatimaton matkailija voi sinne mennä... mihinkään linnaan. - Joku halpa matkustajakoti tässä pitää etsiä. Mutta kun vaeltaja kertoi lisää, löytyi aina silloin tällöin joku, joka uskoi. Ja teki vaeltajan ohjeen mukaan.
Mutta sitten oli niitäkin, jotka eivät ottaneet hänen sanojaan todesta. Ja niitä, jotka porhalsivat polleana hienoissa, omissa varustuksissaan portille - eivätkä päässeet sisään... Ja minkätähden? He eivät olleet kuulleet terveisiä vaeltajalta, joka oli kuninkaan ystävä. Vaatimaton matkalainen.
 

Pimeässä... aarrekammiossa!

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan..." 5 Moos. 28:12

Tunnen olevani kovin kaukana mistään aarrekammioista. Tai sitten en vain näe.

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:3

Jospa sitä onkin jo jossain kätkössä... Kun tulee kirkkaasta valosta pimeään tilaan, sokaistuu ensin täysin...

Näin kuvana mielessäni (kuin elokuvassa) tilanteen, jossa pimeän kaivoskäytävän ovi tempaistaan auki ja valoa alkaa tulvia pimeään, hämyiseen ja kenties hämähäkinverkkojen "koristamaan" tilaan.

Pari ihmistä astuu sisään ja heidän mukanaan oppaana toimiva kolmas. Ensinmainitut alkavat hätäisesti sytytellä lamppujaan jotain nähdäkseen. Silti tuntuu pimeältä. Kunnes silmä tottuu. Ja alkaa kätkettyjen aarteiden etsintä.

"...aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä...".

-----

Olin tänä aamuna taas ahdistunut ja peloissani. Minä "onnistun" tulemaan siihen jamaan sellaisistakin asioista, jotka muille voivat olla ihan tavallista arkipäivää. Kaipasin siis rohkaisua ja ennen uloslähtöä kävin vielä Wislöffin rukouskirjasta katsomassa päivän tekstin. Siinä oli siis tuo mainittu jae rikkaasta aarrekammiosta. Siitä oli sitten Wislöffillä ajatuksena mm. että kuinka uskossa saa käydä siellä aarrekammion jokaisessa huoneessa ja kuinka Jumala iloitsee siitä, että otamme itsellemmekin runsaasti aarteita. Kun olin saattanut koululaisen matkaan (toinen onkin kotona flunssassa) mietin itsekseni noita mietteitä, joita tuolla alussa kirjoitin, että olen etäällä kaikista aarrekammioista... 

...mutta jospa sitä onkin siinä  aarrekammion ovella jo, vaikka ei mitään vielä näekään...

Rauhantervehdys

"Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne." 2 Tess. 3:16

"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne." 2 Tess. 3:18