Niin he muistivat hänen sanansa

"Niin he muistivat hänen sanansa." Luuk. 24:8

"Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät..." Luuk.  4:22

Jeesuksen armon sanat ovat lääkettä kipeälle, lohdutus surevalle, vapautus vangitulle, rohkaisu pelkäävälle... On hyvä muistaa, että Jeesus sanoi armon sanoja myös ryövärille, joka oli hänen vierellään.

Häpeästä

Puhuttelevia sanoja häpeästä.

"Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei kukaan, joka sinuun luottaa, joudu häpeään.  Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia." Ps. 25:2-3*

"Älä pelkää, sinä et joudu häpeään. Älä ole häpeissäsi, sinä et ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unohtava etkä ole enää muistava leskeytesi pilkkaa." Jes. 54:4 *

"Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään." Ps. 71:1*
 ("...älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti." sanoo Raamattuversio -33/-38 tuon saman jakeen.)

Jokaiselle sana häpeä tuo varmaan mieleen erilaisia asioita. Pahinta olisi kuitenkin ikuiseen häpeään joutuminen. Jumalan lapsilla on kuitenkin turva sitä häpeää vastaan.

"Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan." 1. Joh. 2:28


---
*Näitä luin Raamattuversiosta: "Jumalan kansan Pyhä Raamattu"/Uusi Tie

Salassa tapahtuvaa

Näyttää siltä, ettei asioissasi tapahdu mitään. 

Mutta sinä et näe sitäkään, kun mullan alla oleva siemen alkaa kasvaa. 

Eräänä hetkenä se tulee kuitenkin näkyviin, murtautuen vaikka läpi mustan asfaltin.

"Katso, minä teen uutta;

nyt se puhkeaa taimelle,

ettekö sitä huomaa?

Niin, minä teen tien korpeen, 

virrat erämaahan." 

Jes. 43:19

Tuli kiroukseksi meidän edestämme!

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta,

kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme -

sillä kirjoitettu on:

 "Kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi 

ja niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen." 

Gal. 3:13-14

Galatalaiskirje 2:16-21
Galatalaiskirje luku 3

Riittääkö se?

Riittääkö se Hänelle? 

Riittää se, koska Jeesus teki sen.

Riittääkö se minulle? 

Taakkani on valtava. Yritänkö itse,

vai uskonko jo kaiken puolestani tehdyksi?

Ilman yhtäkään omaa syytä

Pilatus joutui kolmesti todistamaan, ettei hän löytänyt Jeesuksesta mitään syytä... mihinkään.

"Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä." Joh. 18:38

"...tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä."  Joh. 19:4

"...sillä minä en löydä hänessä mitään syytä." Joh. 19:6

Joku syyhän siihen silti oli... että se tapahtui. Syyt ja syylliset vaan olivat  vallan toisaalla...

Hänen nimesssään

"Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään.
Sela.

Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.
Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen.
Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa,
auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin,
mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

Herra, auta!
Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme."

Psalmi 20

Sitten me olisimme tyytyväisiä...

"Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme." Joh. 14:8

Sitten me tyydymme... Opetuslapset olivat nähneet ja kuulleet, ja olleet jatkuvasti Jeesuksen kanssa. Ja silti... hekään eivät tunteneet, eivät käsittäneet, Jeesusta sen paremmin, vaan kinusivat vielä jotain nähdäkseen. Jos näkisimme Isän, niin sitten... Uskon ja epäuskon kamppailua alati. Ja kuitenkin: "...Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän..." Joh. 14:9

Ja enkö vain löydä itseänikin toivomassa, että saisin nähdä Jeesuksen... Ja silti Hän on nähtävissä Sanassaan. Olisinko taipuvaisempi uskomaan, jos Hän vaeltaisi täällä silmieni nähtävissä? Tuskin. Epäilevä sydämeni löytäisi aina jonkin epäilyksen aiheen.

"...sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä." 2. Kor. 5:7

Siunattua päivää sinulle!

Ystäviä

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon  teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15

Jaakob - paljon kokenut... Kun toivo ja luottamus alkoi vertyä

Jaakob oli kaksosveljeksistä se nuorempi. Hän oli kotona viihtyvä, toisin kuin veljensä Eesau. Eesau oli isänsä suosikki, Jaakob äitinsä.

Jaakob riitaantui veljensä kanssa niin pahoin, että joutui lähtemään pakomatkalle äitinsä suvun luo. Pakomatka tosin nimettiin vaimonhakumatkaksi. Syy koko matkaan oli kuitenkin se, että Jaakob onnistui, äitinsä avustuksella, järjestämään itselleen isänsä siunauksen, joka olisi kuulunut esikoispojalle, eli Eesaulle. Tämän tapahtumasarjan alkuun liittyi Jaakobin keittämä keitto, jota Eesau nälkäisenä halusi. Vaan lienee Jaakobin ajatuksissa kytenyt jo kauan ennen sitä kateus veljensä esikoisasemaa kohtaan.

Pakomatkalla Jumala ilmaisi kuitenkin olevansa Jaakobin kanssa. Jaakob näki unen enkeleistä tikapuilla.

Enonsa luona Jaakob joutui tämän pettämäksi. Eno lykkäsi hänelle ensin vaimoksi vanhimman tyttärensä, kun Jaakob nuoremman oli ilmoittanut haluavansa. Se nuorempikin hänelle sitten annettiin, mutta nyt hänellä oli kaksi vaimoa yhden sijasta.

Jaakobin lempivaimolle ei kuulunut lapsia. Se vanhempi vaimo kylläkin sai. Sekä kummankin vaimon orjattaret. Vuosien odotuksen jälkeen lempivaimokin sai lapsen. Ja toisenkin, mutta toinen synnytys vei hänet hautaan.

Jaakob rakasti kuolleen vaimonsa esikoista kaikkein eniten. Se aiheutti vihaa kaikissa muissa Jaakobin pojissa. Pojat laativat katalan juonen ja uskottelivat Jaakobille, että lempipoika oli joutunut pedon suuhun. Todellisuus oli kuitenkin se, että nuorimies (17 v.) oli myyty orjaksi Egyptiin.

Jaakob joutui nyt opettelemaan elämää ilman lempilastaan.

Sitten tuli maahan nälänhätä. Se oli niin kova, että Jaakob lähetti kaikki poikansa, nuorinta lukuunottamatta, pitkälle viljanhakumatkalle Egyptiin. Toiselle viljanhakumatkalle Jaakobin oli annettava nuorinkin poikansa mukaan. Nyt hänellä ei ollut kotona yhtään poikaa...

Odotus oli varmaan tuskainen ja kaikki pelot varmaan läsnä koko ajan. Tulisiko kukaan heistä koskaan takaisin? Menettäisikö hän kaikki poikansa? Kaikki... Nekin joita hän oli väheksynyt...

Pitkän odotuksen jälkeen tulee sekin päivä, että joku tuo tietoa, että hänen poikansa palaavat. Se ilahdutti. Varmaan suuri helpotuksen huokaus kuului hänen suustaan, ja samalla kiitos Korkeimmalle.

Mutta kun poikansa sitten alkoivat kertoa reissustaan ihmeellisiä asioita: mm. hänen ammoin pedon suuhun joutuneesta pojastaan, joka muka olisi elossa, ei Jaakob halunnut kuulla. Hän oli kuin jäässä. Hän ei halunnut, että vanhoja haavoja revittäisiin auki. Mitä pojat oikein yrittivät moisilla puheilla, että Joosef muka olisi elossa?

Vaikea sitä oli muidenkaan uskoa, mutta pakkohan se aikaa myöten oli, kun mukana oli  vielä kaikenlaista tavaraa ja kerrotut asiat sellaisia, ettei sellaisia voinut keksiäkään. Mutta pojat ja koko Jaakobin kotiväki saivat tehdä olan takaa työtä, että tämä vanha isä, mielessään jo kaiken luovuttanut, saatiin uskomaan, että se, mistä puhuttiin, oli totta.

Vähitellen Jaakobin toivo ja luottamus alkoi vertyä. Lopulta hän oli niin iloa täynnä, että tunsi ihan nuortuvansa. Sen myötä hänestä tuli innokkain odottaja muuttoa ajatellen; hän halusi päästä pian näkemään rakkaan poikansa Joosefin.

Vaikea kuvitella, millainen se kohtaaminen isän ja pojan välillä oli...

Ehkä se oli kuin aurinko olisi noussut!

Sinä päivänä rannalla...

"Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle." Matt. 13:1

Olikohan Jeesus tullut aluksi rannalle vain istumaan?

Jokatapauksessa, kun kansaa oli jo paljon, päätti Jeesus puhua heille. Ja sen hän teki veneestä käsin.

"Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui. Ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla..." Matt. 13:2-3

Jeesuksesta tulee yleensä mieleen, että kun kansaa oli koolla, hän paransi sairaita. Tässä kohdassa ei puhuta sellaisesta lainkaan. Jeesuksen puhumisesta kansalle sanotaan jopa, että "ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään". Tätä hänen opetuslapsensakin ihmettelivät: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?".  Opetuslapsillekin piti ne vertaukset selittää. Jeesus tiesi, ettei kansa ymmärrä. Kansan epäuskon tähden Jeesus puhui heille niin. Hän tiesi, että he eivät uskoisi kuitenkaan.

Kun Jeesus oli sanottavansa sanonut, hän "laski luotaan" kansan ja meni jälleen asuntoonsa, jossa joutui selittämään opetuslapsilleen taas yhden vertauksistaan. Hän jopa kysyi lopuksi: "Oletteko ymmärtäneet?" Ja sai vastaukseksi: "Olemme". 

Sitten Jeesus lähti sieltä ja suunnisti kotiseuduilleen. Siellä hänen puheitaan ihmeteltiin kyllä: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja voimalliset teot?"  Mutta samalla heitä loukkasi, että Jeesus oli  niin tuttu, heidän kotikylästään lähtöisin... Ja niinpä sitten  sanotaankin, että "heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa."


 Matteus luku 13/Koivuniemen Raamattuhaku

Armosi on minulle kalliimpi kuin elämä!

Mieleeni tuli otsikon sanat. Luulin, että se olisi Raamatussa ja halusin etsiä kohdan. Vaan eipä sitä löytynyt. Löytyi kyllä yksi sitä hyvin paljon muistuttava jae: "Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua." Ps. 63:4

Myöhemmin samana päivänä menin  ottamaan Wislöffin Rukouskirjasta "peukalopaikkaa" ahdistaviin ajatuksiini sekä vaikeuteeni uskoa armoon ja synnin anteeksiantoon. Kirja aukesi sivulta 79. Tekstin otsikko oli "Turva Jumalassa" ja jakeena oli: "Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse."  Ps. 57:2

Ja kun luin sivua eteenpäin, sieltä Wislöffin itsensä kirjoittaman tekstin joukosta tuli esiin:
"Armosi on minulle kalliimpi kuin elämä."

Voiko sitä sen selvemmin osoittaa?

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13

Jeesus teki sen, meidän edestämme.

Puolustaja

"Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti; totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:16-18

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:26

"Aina niitä vaan tarvii..."

"Aina niitä vaan tarvii..." tuumin mielessäni eräänä tammikuisena aamuna, kun menin etsimään rukouskirjasta jakeita omaan tarpeeseeni. Mietin sitäkin, etten haluaisi olla jatkuvasti tarvitsevainen.

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys..." Jes. 33:6

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..."  5. Moos. 33:27

Se tarvitsevuus pitää  kuitenkin Jumalan läheisyydessä, kuin aitauksessa. Jumalahan on kyllä lähellä, mutta herkästi sitä lähtisi karkumatkalle, muka jotain parempaa etsimään. Ja silti tuntee ja tietää, että siinä  aitauksessa on apu lähellä, lupaukset voimassa, meitä kuullaan ja siihen saa tulla asiansa esittämään.

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"saati jos sanot, ettet voi nähdä häntä; asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:14

Kuunneltavaksi

Blogiystävä Kirsti lähetti minulle linkin, jolla pääsee kuuntelemaan Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksia, jotka ovat olleet kuunneltavina Radio Deissä. Laitan linkin tähän jakoon, että voivat halukkaat kuunnella niitä. Siellä voi useista valita haluamansa.

https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/jumalanpalvelukset/jumalanpalvelusten-saarnat-2019

Siunattua viikkoa sinulle!

Hän voitti kaikki

"...mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Mitä Jeesus sanoikaan tuon edellä? Hän sanoi: "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta..." Vaikka niin siis on, kenellä enemmän, kenellä vähemmän, muistuttaa hän itse meitä, että on voittanut kaiken, mitä maailmassa on...

"Jokaisen oksan..."

Jeesuksen omin sanoin "Jokaisen oksan minussa..." eli Jeesuksessa, viinitarhuri  käy läpi. Oksat joko puhdistetaan tai karsitaan... "Minä olen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän." Joh. 15:1-2.

Kuulostaa aika pelottavalta... Mutta mitä sanottiin jatkossa:

"Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy viinipuussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat." Joh. 15:3-6

Tuossahan sanottiin, että joka Hänessä pysyy... tekee hedelmää, vieläpä paljon. Hänessä pysyvä saa voimansa Hänestä. Meillä ei taida olla asiantuntemusta pystyä arvioimaan sitä hedelmän määrää, laatua, kokoa, tai löytyykö ylipäätään sitä, mitä tarhuri etsii. Me emme taida edes tunnistaa niitä... Ei liene meidän tehtävämme edes etsiä sitä, ei itsestämme, eikä toisista. Se on Puutarhurin asia. Hänellä on siihen asiantuntemusta. Ja varmaan hän ilolla katselee jokaista löytämänsä hedelmää, olkoon se pieni alkukin vasta. Hän vaalii sitä, että se saisi kasvaa...


Tyhjiä puita ollaan ilman Häntä!

Valo silmien edessä

"Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12

Sytytin taas tänä aamuna  kynttilän  keittiön pöydälle. Se vetää katseen puoleensa. Vaikka sen ohella näkee muunkin ympärillään, huomion vie se kynttilän valo. Jeesus on meille juuri sellainen katseenkiinnittävä valo. Jos kiinnitämme katseen edessämme olevaan Jeesukseen, näemme kyllä samaan aikaan kenties kaiken ankean ja vaikeankin, mutta suurin huomio on siinä, että edessä on  lohduttava  valo - Jeesus.

Vettä erämaassa

"Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi." Jes. 48:21

Kuivissa erämaissa

"Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..." Jes. 58:11

Kuivissa erämaissa on raskasta olla ja kulkea. Löytää itsensä jatkuvasti pohtimasta, missä  ja milloin on seuraava vesipaikka, missä ruoka? Kuitenkin Herra itse lupaa johdatuksensa niissä kuivissakin erämaissa. Silloinkin kun tuntuu, ettei itse ymmärrä minne päin lähteä. Hän kuljettaa kuivuuden keskellä virvoittaville paikoille.

Virkistäkön tämä lupaus tänään!

Väsynyttä juotetaan

"Väsynyttä minä juotan..." Jer. 31:25 KR -92

Väsysynyttä juotetaan. Vettä ei tuoda  vain saataville. Se  tuodaan tuodaan huulille asti. Autetaan  juomaan.

Nyt oli tullut Jumalan aika

"Herra sanoi: "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa."  2 Moos.  3:7 JKPR*

Ja seuraava jae alkaa sanoilla: "Sentähden minä olen astunut esiin vapauttamaan heidät..."

Jumala olisi voinut vain käskeä Mooseksen lähteä, mutta Hän sanoo sitä ennen nuo: "Minä olen totisesti nähnyt"... "kuullut" ja "minä tiedän." Miksi Hän sanoo noin Moosekselle? Mooseshan oli jo kauan elänyt aivan toisaalla. Mutta ehkäpä hänen sydämessään oli silti ainainen kipu ja toive kansansa tähden. Ehkäpä hän oli nuo vuosikymmenet rukoillut vapautusta kansalleen ja kysellyt Jumalalta moneen kertaan, eikö Jumala näe, eikö kuule, eikö auta? Kenties hän oli kysynyt sitäkin, eikö ollut ketään, joka voisi auttaa hänen kansaansa? Kenties Mooses oli katkerasti katunut kiivauttaan, jonka seurauksena hänen oli ollut lähdettävä pakoon Egyptistä. Jos hän olisi ollut maltillisempi ja saanut elää siellä, olisiko hän voinut tehdä jotain? Mutta hän pilasi mahdollisuutensa...

Mutta nyt oli Jumala ottanut asian esiin, ja Hän käski Mooseksen mennä. Jumalan mahdollisuuksia ei ollut mikään pilannut. Mutta Mooses tunsi rajallisuutensa sen edessä. Hän ei ollut nyt Egyptin prinssi. Hän oli paimen.

*JKPR Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

He eivät tienneet mitä tuleman piti...

Siinä nyt istui miesjoukko rehvakkaana syömässä. Olivathan he nyt mielestään hoidelleet yhden ongelman pois päiväjärjestyksestä. Ainakin melkein. Sillä nyt he kuitenkin syödessään miettivät, mitä tuli tehtyä, ja miten ongelma ratkaistaisiin loppuun asti. He olivat ehkä tyytyväisiä, etteivät olleet tappaneet poikaa, olihan hän nyt vain siinä kuivassa kaivossa... Mutta ei kai häntä voisi vain jättää sinne? Vai voisiko? Eikö se olisi oikeastaan sama, kuin jos olisi tappanut hänet, niin aluksi aiottiinkin.

Siinä heidän syödessään alkoi kaukaa näkyä pölypilvi ja kohta harjanteen takaa näytti tulevan esiin karavaani. Miehet sitä syödessään katselivat. Eikä mennyt kauaakaan, kun jotkut heistä vilkaisivat toisiinsa merkitsevästi ja nyökäyttivät päätään saapuvan karavaanin suuntaan. Sieltähän taitaa saapua heidän ongelmansa ratkaisu. Eräs heistä sitten sanoi sen ääneen, että myydään poika tuolle karavaanille. Eihän se ensimmäinen idea pojan tappamisesta ollutkaan pienen harkinnan jälkeen ollut niin hyvä, vaikka siihen ensin  innostuttiin. Olisihan parempi, että jää henkiin kumminkin. Kun oma veli kuitenkin on. Vaikka se "veli" sanottiinkin hampaat irvessä.

Niin tehtiin. Poika otettiin kaivosta ja luovutettiin karavaanin kyytiin 20 hopeasekelistä. Nyt poika päätyisi Egyptiin. Eikä hänen suuruudenhulluista unistaan tulisi ikinä mitään...

---

Entäs se mainittu poika sitten. Hän oli järkyttynyt. Miten omat veljet saattoivat heittää hänet tänne! Hän huusi ja rukoili heitä, että nostaisivat hänet sieltä pois. Hänen  huutonsa tuntuivat kaikuvan kuuroille korville.

Tulipa sitten sellainenkin hetki, että häntä todellakin ruvettiin sieltä nostamaan. Nostettava ilahtui, mutta  saikin kokea heti uuden järkytyksen: hänet annettiin vieraan karavaanin matkaan. Hänet oli myyty orjaksi! Omat veljet olivat tehneet sen. Olihan hän tiennyt, etteivät veljet hänestä oikein pitäneet, mutta mitään tämän kaltaista hän ei olisi voinut heistä uskoa.

Karavaani lähti matkaan ja poika sen mukana.  Mikään hänen anelunsa ei ollut auttanut, veljet olivat säälimättömiä.  Karavaanin taittaessa pitkää matkaansa pojan ajatukset harhailivat monenlaisessa. Oliko tämä pahaa unta, poika mietti.

Unet tosiaan. Eikö hän ollutkin hiukkasen kuvitellut, että hänen näkemänsä unet kumartavista lyhteistä, auringosta, kuusta ja tähdistä olisivat merkinneet jotakin? Että hänestä voisi tulla jotain... Siltikin, että hän oli veljessarjan toiseksi nuorin. Olipa isäkin häntä moisesta haaveilusta nuhdellut. Mikä hölmö haaveilija hän olikaan ollut. Ikinä hän ei enää haluaisi kuvitella unista yhtään mitään! Olikohan Jumalakin hänet hylännyt? Miten isä jaksaa kestää sen, kun hän ei palaakaan kotiin? Miten hänen katalat veljensä selittävät hänen katoamisensa? Kysymyksiä ja kyyneleitä riitti loputtomiin...

---
Vuosia, vuosia myöhemmin.

Eräs orja komennetaan faaraon eteen. Faarao oli kuullut tuon miehen osaavan selittää unia. Ja niin hän selitti nytkin, ettei faarao ollut viisaampaa koko elämänsä aikana kuullut. Tämä mies piti saada hovin palvelukseen...

Ja niin  vain kävi sekin, että "pojan" veljet vielä kumarsivatkin tätä "poikaa", joka nyt oli toiseksi suurin Egyptissä, faaraosta seuraava.  Ja isä sai tietää, ettei peto ollut syönyt hänen poikaansa...

Jos kiinnostaa lukea tarkemmin näistä kiemuroista, niin näistä  löytyy: 1. Moos. 37 ja 1. Moos. 39-46

Jumalalla oli suunnitelma, joka toteutui vääjäämättä, vaikka olosuhteet vuosikausien ajan näyttivät menevän aivan toiseen suuntaan...

Sanomisia ... ja kuinka ne mahdettiin ymmärtää?

Joh. 11:1-4. Yhdet siskokset lähettivät Jeesukselle sanaa, että heillä veli sairastaa. Jeesus sanoi sen kuullessaan: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Epäilemättä asialle lähetetyt viestinviejät sen vastauksen sisaruksille kertoivat. No, mitä he mahtoivat päätellä siitä? Varmankin niin, että Lasarus paranee. Ei parantunut. Hän kuoli. Mitäpä mahtoi sisarusten mielessä liikkua, kun kävikin niin? Ja Jeesusta ei vain kuulu! Menee monta päivää, eikä häntä vain näy...

Joh. 11:6-10. Muutaman päivän, eli parin päivän, kuluttua Jeesus sanoo toisille, että "Menkäämme taas Juudeaan". Taas? Opetuslapset kauhistelivat sitä. Äsken sinut yritettiin kivittää ja aiot taas mennä sinne? "Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä hänessä ei ole valoa."  Ehkä Jeesus tarkoitti tuolla puheella sitäkin, että se oli silloin,  mutta nyt on nyt? Ja että Hänessä on se valo? Ei hänen opetuslapsensa aina hänen sanomisiaan noin vain ymmärtäneet, saati sitten me... Pohdittavaa jäi heillekin usein. Ja kysyttävää.

Joh. 11:11-14. Jeesus tiesi jo Lasaruksen kuolleen, kun alkoi puhua hänen herättämisestään opetuslapsille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Kuulijansa olivat  varmaan taas ns. ihan pihalla koko jutusta, koska alkoivat selittää Jeesukselle, että sittenhän hän paranee...Sitten Jeesus täräytti heille suoraaan, että Lasarus on kuollut. Tajusivatkohan opetuslapset heti, että Jeesus tosiaan aikoi herättää hänet kuolleista?

Joh. 11:15-16. Jeesus sanoi, että lähdettäisiin "hänen tykönsä" . Siis Lasaruksen luokse.  Kuolleen luokse. Tuomas totesi siihen, että "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa."  Mitähän hän puolestaan tuolla mahtoi tarkoittaa? Sitäkö, että kun Jeesusta oli jo aiemmin uhannut kivityskuolema, se uhkaisi heitäkin, ja sen takia sinne ei pitäisi heidän lähteä missään tapauksessa? Vai niinkö päin, että ollaan Jeesuken kanssa, vaikka tulisi kuolema? Vai eikö kyse ollut lainkaan siitä? Jos se olikin; kuollaan mekin, kun Lasaruskin kuoli? Sairastutaan samaan? Mitä tosiaan ajatteli ja tarkoitti Tuomas?

Joh. 11:17-20. "Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa."  Kuka kertoi? Oliko joku päivystämässä tien varressa, että jos se Jeesus kumminkin tulisi? Vai oliko joku jo lähtenyt katsomaan, missä hän oikein viipyy? Ja kuka mahtoi juosta kertomaan Martalle, että nyt se Jeesus oli tulossa? Martta ainakin lähti heti Jeesusta vastaan, mutta Maria jäi kotiin.

Joh. 11:21-32. "Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut." Oliko se pettynyttä puhetta, ettei Jeesus ollut tullut heti, vaikka oli heidän ystävänsä? Ehtihän veli kuolla! Mutta joku uskon ja luottamuksen hippu hänellä varmasti oli, koska hän sanoi sitten: "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."  Ja  sitten jatkui heidän keskustelunsa. Ja haettiin Mariakin paikalle. Hän aloitti oman osuutensa samoin jossitteluin, kuin siskonsakin hetki aiemmin.

Joh. 11:33-37. Maria itki. Ja kohta itki Jeesuskin. Sitä harvemmin tulee ajateltua. Jeesus itki! Ja joitakuita ärsytti; eikö olisi voitu Lasarusta parantaa, eikä antaa hänen kuolla? Näkikö Jeesus tuossa tilanteessa jo senkin, kuinka hän itse tulisi pian olemaan haudan povessa?

Joh. 11:38-43. Kansa kuuli kun Jeesus alkoi puhua Isälle. Sitten hän huusi. Huuto oli Lasarukselle ja tehtiin suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!".  Ihmiset odottivat, katselivat, kuulostelivat, ihmettelivät... ja näkivät: "...kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina." Jeesus käski päästää hänet niistä ja antaa mennä. Ihmiset paloivat uteliaisuudesta kysyä... mutta antoivat Lasaruksen varmaankin rauhassa kävellä pois - ainakin hetken aikaa. Mitä liikkui Lasaruksen mielessä, kun hän kuuli sen Jeesuksen voimakkaan käskyhuudon hautaan? Mitä hän ajatteli tullessaan haudasta? Mitä hän kertoi tuntemuksistaan sisarilleen? Mitä saivat myöhemmin toiset häneltä kuulla? Uteliaisuus korventaa meitäkin...

Joh. 11:45-57. Monet, jotka kaiken tämän näkivät ja kokivat paikanpäällä, uskoivat. Mutta eivät kaikki. Mitä he mahtoivat ajatella, joille tuli kiire fariseusten luo kertomaan? Uskoivatko hekin? Vai olivatko mieluummin pöyristyneitä, että moista oli mennyt tapahtumaan? Fariseukset ainakin olivat tosi näreissään. He pelkäsivät, että kohta kaikki uskovat Jeesukseen  ja roomalaiset ottavat heiltä pois vallan. Jotain oli tehtävä. Mutta mitä? Nitistetään se Jeesus. Parempi, että yksi mies kuolee, "kuin että koko kansa hukkuu". Siitä asti heillä oli aikomus tappaa Jeesus.

He aikanaan tekivätkin sen - ja luulivat voittaneensa. Ei se ihan niin mennyt. Jumalalla oli toiset aatokset. Kuinka kuolema olisi voinut pitää Taivaallista vallassaan! Jeesus tosin kuoli - kansan puolesta. Nousi ylös kuolleista - jotta mekin saamme. Saamme elää! Hänen kanssaan, nyt - ja aina!

Yksi kaikkien puolesta

Kun kerran "...yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet..." (2 Kor.5:14, KR -92), niin pitäisikö siihen muka yrittää itse jotain lisuketta tehdä? Eiköhän homma ole selvä: kuollut, mikä kuollut... Mutta Kristuspa nousi ylös ja niinpä: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2 Kor. 5:17)

Kaikki entinen on mennyt.

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka  Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4

Se on semmoinen julkinen salaisuus, jota on vaikea käsittää  - uskovanakin.

"Kuin syvistä vesistä..."

"Hän halkoi kalliot erämaassa 

ja juotti heitä runsaasti,

kuin syvistä vesistä.

Hän juosutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä."

Ps. 78:15-16

"Oli niin mulle..."

"Iloitkoon ja riemuitkoon sinussa kaikki, jotka sinua etsivät, ne jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!". Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, minun Jumalani, älä viivy." Ps. 40:17-18

Päätin tänä aamuna ottaa hartauskirjan avukseni, kun en tiennyt mistä kohtaa lukisin. Ensimmäisestä* tuli tälle päivälle nuo yllä olevat jakeet. Huomasin, että ylistys ja avun tarve olivat molemmat samassa kohdassa.  Otinpa sitten toisenkin** hartauskirjan ja siinä oli tälle päivälle merkitty nämä jakeet: "Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein." Ps. 9:2-3

Siinähän oli ihan samaa  asiaa! Ja mitä sitten tässä toisessa kirjassa** oli vielä muuta: "Mihin on jäänyt elämästäsi ylistys ja ilo? Oletko päästänyt arkielämän kiireen, vaikeuksien ja harmien sulkemaan suusi?..."  Siis juuri kuten minulle! En ole milloinkaan ollut sellainen ylistyshenkinen, vaan enemmän laaksoihin vaipuva, mutta en saisi sitä kiitosta ja ylistystä silti ihan unohtaa. Tokihan Herra omansa tuntee ja ymmärtää meitä, mutta ainakin minulle nuo olivat hyvä muistutus. Onhan sitä meille annettu kallein lahja, mitä olla saattaa.

---
Käyttämäni kirjat: *David Lukas/"Rukous ja päivän sana vuoden joka päivälle" sekä

**Fredrik Wislöff/"Voimallinen on hänen armonsa. Sana vuoden joka päivälle."


Psalmi 40/Koivuniemen Raaamttuhaku

Psalmi 9/Koivuniemen Raamattuhaku

Mahdotontako? - Jeremian pellon osto

"Oi Herra, Jumalani! Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta!" Jer. 32:17   KR -92

"Ja nyt sinä, Herra, minun Jumalani, sanot minulle: 'Osta pelto ja hanki todistajat', vaikka kaupunki on joutumaisillaan kaldealaisten käsiin." Silloin tuli Jeremialle tämä Herran sana: 

"Sinä tiedät, että minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumaala. 

Onko minulle mikään mahdotonta?"

Jer. 32:25-27  KR -92

Mahdottomassa tilanteessa Jumala käski Jeremian pellonostoon. Jeremia oli vangittu ja "piiritysvallit ulottuivat jo kaupunkiin saakka" (Jer. 32:24). Silloin Jeremian käsketään ostaa pelto, jota hän ei näyttäisi tulevan tarvitsemaan. Jeremia tottelee, mutta ihmettelee Jumalan käskyä suuresti. Kauppakirjatkin tehdään oikein lakien ja säädösten mukaan ja ne säilötään "saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan."  (Jer. 32:14). "Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Tulee aika, jolloin tässä maassa taas ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja." (Jer. 32:15)

Ja niinhän siellä tehdään.

Kaupunki valloitettiin, mutta Jeremialle annettiin vapaus mennä minne tahtoi. Sitä ei kerrota, käyttikö hän peltoaan. Mutta Herran sana toteutui.


---
Raamatun tekstit vuoden -92 käännös.

Syyllisyytemme kantoi...

Me olemme syylliset. Ja usein sen syyllisyyden kivunkin tunnemme. Kuitenkin rangaistus on otettu päältämme pois. Koska toinen otti sen päälleen.

"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun..." 1 Piet. 2:24

"... meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi..." Jes, 53:4-5

Sen teki Jeesus.