Mielessäni alkoi soida: "... sua sydän kaipaa vieraakseen..."
Kaipaa kyllä, mutta ei vieraaksi, vaan olemaan aina. Hänen näkyvää ja tuntuvaa läsnäoloaan, hänen ilahduttavaa ja voimaannuttavaa vaikutustaan, joka antaisi hohtoa koko päivälle. Emme kaipaa häntä vieraaksi, vaan asumaan tänne, olemaan mukana kaikessa, neuvomaan ja auttamaan kaikissa puuhissamne. Että hän ottaisi näkyvämmän roolin; aseman kodissamme. Tulisi näkyväksi kaikessa olemisessamme. Sitä sydän kaipaa, eikä haluaisi tyytyä vain kirjeitä lukemaan. Tule, Herra, Jeesus!
Minunhan pitäisi kutsua sinut kotimme Herraksi! Mutta minua pelottaa. Tarkoitan; että maalliset "herrat" ovat monesti rakkaudettomia, ja "alaisiaan" kohtaan ymmärtämättömiä. Ja sellaisen kanssa ei haluta olla. Sinä olet Herra, epäilemättä, mutta hyvä sellainen. Mutta ehkä minun on omien mielikuvieni takia parempi kutsua sinua Isäksi, sillä sen sanan ymmärrän paremmin. Isällä on arvovaltaa ja rakkautta, ja hän tahtoo todellisesti olla lapsensa lähellä ja saatavilla. Samoin isoveli, joka on sinun kuvasi. Kiitos, että olet!
"... Sana tuli lihaksi, ja asui keskellämme... näin minä uskon, totisesti uskon..." Takametsien miehet
Sana "Herra", voi tuoda meille kielteisiä mielikuvia. Nykyäänhän ei edes niinkään herroitella, vaan käytetään monia muita sanoja; kuten: johtaja tai pomo. Yhtäkaikki, heillä on määräysvaltaa. Miten he sitä sitten käyttävätkin. On hyviä ja rakastettuja johtajia ja pomoja - ja isiä. Niistä ne mielikuvatkin helposti tulee, hyvistä tai huonoista, ja siltä väliltä. Mutta Jumala on todellinen Herra, Kuningas, Johtaja, Pomo, ja Isä! Ja Jeesus on hänen täydellinen kuvansa. Kuninkaalla on arvovaltaa ja voimaa monenlaiseen. Jumala, hyvä Kuningas ja Johtaja, käyttää sitä oikein ja isällisesti. Huonot johtajat ja valtiaat vain omien tarkoitusperiensä ajamiseen, välittättämättä valtansa alla olevista.
---
Tämä teksti on samalta päivältä kuin edellinenkin. Kuvat toissapäiväisiä. Jakeesta osan olin merkinnyt vihkoni kansipahviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti