- kuin joskus ruohikossa sadepisarat
tai jäisenä aamuna kimallus
värillisenä ruohoissa -
niin on nyt tuossa ovilasissa, värillinen kimallus.
Onko tällä jotain yhteistä tämän uskonelämän kanssa? Sekin on yhtä todellinen, kuin aurinko, mutta ei aina niin näkyvä asia; jota ei voi kuvata, niin silmin nähdä, vaikka haluaisi. Se on lahja, joka on paikalla ja hetkessä nähtävä. Sitä ei voi koota varastoon.
Aurinko oli aiemmin tässä pöydälläkin, osuen juuri siihen kohtaan, missä tarvitsin; kirjaan. Nyt se osuu pöydän alle. Auringon säteitä ei voi hallita. Ne tulee ja menee tahtonsa mukaan; näyttäen myös sitä, mitä ei meiltä kysytä. Joskus pidämme siitä, joskus emme; (kuin vaikkapa likaiset ikkunat... meillä).
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh. 3:8
Ja pian valoa on koko huoneessa - ja ulkona - kaikkialla... ☀️
---
Kirjoitin toiseenkin blogiini jotain vähän myöhemmin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti