Niinpä siis - vapaasti muisteltuna - tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on tuleva.* (kts. sanatarkasti haluamastasi käännöksestä. Room. 8:18)*
Tulin jo kirjoittaneeksi toiseen blogiini Kristityn vaelluksesta; elokuvasta, ja siihen aiheeseen liittyvistä löydöistä.
Mutta totean siihen liittyen, että minäkin olin tänä aamuna haluton; haluton syömään "Sanaa". Se matkakaveri nimeltä "haluton" voi esiintyä muillakin nimillä, ainakin minun mukanani roikkuessa; väsynyt, masentunut, pelokas mieli, tai lamaantunut.
Se vähä - joku mieluinen vaikka, voi joskus virkistää ihan yllättävän paljon. Ja sanotaanhan, että ruokahalu kasvaa syödessä... Minulle kävi tänä aamuna juuri niin. Muuten en edes naputtelisi tässä nyt. En minä mitään ilolauluja nytkään laula, tai riemun tunteissa hehku - mutta senkin aika on taas joskus!
"Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on vanhurskauden portti, josta vanhurskaat saavat käydä." Ps. 118:19-20 KR-92
---
Tämän jutun "parin" näkee toisen blogini puolelta:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/elokuvavinkki-kristityn-vaellus.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti