Kun löysin tämän jakeen tänä aamuna avoinna olevasta rukouskirjasta, tuo alleviivaamani kohta puhutteli minua. Minutkin tunnetaan nimeltä. Hän tietää minut ja nimeni tarkkaan. Hän tietää kuka olen ja millainen olen. Hän tietää, mistä olen; millaisista lähtökohdista ja millaisia ovat olleet esivanhempanikin. Uskallamme uskoa siihen, että meidätkin tunnetaan nimeltä. Uskallamme uskoa siihenkin, että olemme saaneet armon.
Ja sitten toinen, omalla tavallaan tähän samaan asiaan liittyvä, ja puhutteleva, oli sekin teksti, joka minulla oli lukuvuorossa tänään muutoin. Se oli Johanneksen evankeliumin luku 14. Sitä voinee sanoa oman isäni lempiluvuksi, sillä lapsena ollessani isä halusi minun lukevan sitä itselleen ääneen. Ja kun aikanaan oli isän hautajaiset, oli pappi valinnut luettavakseen juuri tuon luvun, tietämättä etukäteen millainen merkitys sillä oli isälleni ollut. Ja nämä tänään - kun on isäni nimipäivä. Toivon päivä. Tavallaan olisi ollut vielä lisääkin mielessä ajatuksia siitä, miten jotkut asiat liittyvät toisiinsa, mutta jääkööt ne tästä nyt.
Jumala tuntee sinutkin, sinun syntymäsi päivän ja nimesi tarkkaan.
Eikä se tunteminen niihin jäänyt...
Johannes 14
Näitä sanoja Jeesus puhui lohdutukseksi lähimmilleen vähän ennen, kun jo tiesi, mitä tuleman pitää.
2. Moos. 33
Näistä jakeista näkee sen, missä tilanteessa Jumala nuo ylinnä olevat sanat Moosekselle sanoi:
2 Moos. 33:14-17
On se ihanaa, että Jumala tuntee meidät jokaisen nimeltä, niin henkilökohtaisesti. Tuossa Johanneksen luvussa on myös ihania asioita. Myös minun isäni oli uskovainen ja minulla on hänestä rakkaita muistoja. Huomenna olen menossa tätini hautajaisiin.
VastaaPoistaSe on tosiaan ihana asia, että on yksi, joka meidät kaikkein parhaiten tuntee. Hän tunsi sinun tätisikin. Voimia tähän päivään!
Poista