Älä pelkää! ❤️

"Älä pelkää,

usko ainoastaan." 

Mark. 5:36

Eikä sitä sanota vaativana käskynä, joka lisäisi ahdistustamme tai pelkoamme, vaan rohkaisevana  sanana, ettei tarvitsisi. Mutta jos kuitenkin pelottaa, voidaan tarrautua Isään. Hän pitää pelokkaasta kiinni rakkaudella.

"Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagogaan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36

---

Päivän sanasta:

"... Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut. " 2. Moos. 3:16 KR-92 

"...Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä." Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa." Apt. 4:29-31 KR-92 

Se ei ollut vielä loppu

"Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: Tällä tavoin juutalaiset  Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:11 KR-92 

Mahtoikohan siinä käydä Paavalilla kuuma pelon sävähdys, kun hän kuuli nuo sanat, mikä häntä odottaisi. Tosin, oli hän siitä jo aiemminkin "kuullut", kun Pyhä Henki oli ilmoittaut. Ainakin toiset nyt rupesivat pyytelemään, ettei Paavali lähtisikään Jerusalemiin. Mutta Paavali kielsi heitä itkemästä ja raastamasta hänen sydäntään sillä tavoin. Tilanteessa on täytynyt olla paljon tunnetta puolin ja toisin! 

Emme ihan tiedä, miten Paavali siinä tilanteessa sen ilmoituksen koki. Olihan hän jo aiemmin (Apt. 20:23) saanut Pyhältä Hengeltä viestiä, että kahleet, ym. häntä odottivat. Voi tulla mieleen, että oliko tarpeen "pelotella" häntä tällaisilla ilmoituksilla; joutui jo etukäteen pelkäämään? Ei se ollut pelottelua, vaan, voisiko sanoa, että huolenpitoa. Sillä tavoin, ettei kaikki siellä perillä tulisi täytenä yllätyksenä. Ja erityisesti siksi, että Paavali voisi rukoillen valmistautua, ja ehkä vahvistua, kestämään sitä kaikkea, mitä tulossa oli. Ja samoin oli se muille sen kuulleille rukousaihe; rukoilla ystävän, ja hengellisen isän, puolesta!

Paavalikin oli ihan tavan ihminen pelkoineen ja tarvitsi yhtälailla rohkaisua kuin muutkin.

Mutta vaikka ilmoitus oli pelottava ja toi  monenlaista mieleen, se ei ollut vielä loppu! Ei Jerusalemissa, vaikka siellä alkoi omanlaisensa prosessi. Jopa Roomassa - jonne hänen tiensä lopulta johti - hän asui vielä kaksi vuotta (Apt. 28:30) omassa vuokra-asunnossa (Apt. 28:16), vankina tosin, mutta sinäkin aikana tuli varmaan monta ihmistä evakelioitua ja opetettua. Myös se hänen vartijansa sai varmaan oikein rautaisannoksen evankeliumia! 

"Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen  rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan pyhitettyjen joukossa." Apt. 20:32

Näin hän lähtiessään tervehti eräitä, kun tiesi ettei enää nähtäisi. 

Niinpä siis - jotain kristityn vaelluksesta

Niinpä siis - vapaasti muisteltuna - tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on tuleva.* (kts. sanatarkasti haluamastasi käännöksestä. Room. 8:18)*

Tulin jo kirjoittaneeksi toiseen blogiini Kristityn vaelluksesta; elokuvasta, ja siihen aiheeseen liittyvistä löydöistä.

Mutta totean siihen liittyen, että minäkin olin tänä aamuna haluton; haluton syömään "Sanaa". Se matkakaveri nimeltä "haluton" voi esiintyä muillakin nimillä, ainakin minun mukanani roikkuessa; väsynyt, masentunut, pelokas mieli, tai lamaantunut.

Mutta Isä sanoo lempeästi:

 "Mitä jos söisit edes vähän jotain?"

Se vähä - joku mieluinen vaikka, voi joskus virkistää ihan yllättävän paljon. Ja sanotaanhan, että ruokahalu kasvaa syödessä... Minulle kävi tänä aamuna  juuri niin. Muuten en edes naputtelisi tässä nyt. En minä mitään ilolauluja nytkään laula, tai riemun tunteissa hehku - mutta senkin aika on taas joskus!

"Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on vanhurskauden portti, josta vanhurskaat saavat käydä." Ps. 118:19-20 KR-92

---

Tämän jutun "parin" näkee toisen blogini puolelta: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/elokuvavinkki-kristityn-vaellus.html

"Kun meillä on tämmöinen palveluvirka"

 Seinäkakenterista luin kohdan; Jeesuksen sanat:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." Matt. 28:18-19

Jotenkin, kun sen siitä luin, ajatus jakoi tekstipätkän kahteen osaan ja huomio kiinnittyi asiaan paremmin. Usein nuo jakeet lukee kokonaisuudessaan vähän niin, että no joo, pitää mennä ja tehdä. Niin kyllä, mutta millä vallalla: Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä! Ei meidän vaivaisten käsketty lähteä soitellen sotaan ilman kaikkea sitä, mitä tarvitaan. Jeesus antaa kaiken tarvittavan siihen. Se voi silti varmaankin silmille näkyä heikkoutenakin,  sillä kaikenlaisiin oloihin Jumala varustaa ja lähettää. Kaikenlaisten ihmisten pariin lähetettiin kaikenlaisia ihmisiä. 

"Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu." 2. Kor. 4:1 KR-92

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme." 2. Kor..4:7 KR-92

 

"...olla saat rakkaanaan, olla saat olemassa vaan..."

Tämä oli toisesta niistä eilen blogissa esillä olleesta Taneli Korpivaaran laulusta*. Soi ihanana muistutuksena mielessä, että saadaan vain olla. Helposti tulee sellainen ajatus, että meitä rakastettaisiin sen perusteella, mitä teemme, mitä saamme aikaan. Ei se niin ole! Rakkaudesta meihin Jumala meitä rakastaa ❤️ ja tahtoo jokaisen kutsua kotiin! 

---

*Voit kuunnella ne laulut edellisen jutun linkeistä, jotka menee Hengellisen laulukirjan sivulle, jota Korpivaara pitää ja jossa hän laulaa ja soittaa.  

Valoisat laulut ☀️

Heräsin tänä aamuna masentuneella mielellä. Ulkona kävellessäni sitten soittelin sellaista musiikkia, joka ei ainakaan painaisi alemmas. Tässä niistä yksi. 

Siksi kiitän/Taneli Korpivaara:

 https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6482 

Tämä jää valoisana soimaan mieleen!

Ja niin jää muuten tämä toinenkin.

Rauhan satama/Taneli Korpivaara:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6656

Elämän rakentamista...

"Rakkaat ystävät, rakentakaa

te edelleen 

elämäänne

pyhimmän

uskonne

perustalle,

Pyhässä Hengessä rukoillen." 

Juudaksen kirje 1:20 KR-92

Voidaan miettiä, suunnitella, rakentaa, puuhastella, ja uskoa, elämässä monenlaista. Mutta pyhimmän uskon perustalle kehoitetaan rakentamaan. 

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus."  1. Kor. 3:11 

Paras perustus ei olekaan hyvät asiat elämässämme; ei hyvä terveys, ei hyvä koulutus tai hyvä työ, ei hyvä puoliso eikä koti, tai mikään sellainen sinänsä hyvä asia. Ne voivat olla hyviä rakennuspalikoita. Mutta Jumala voi kyllä antaa muunkinlaisia hyvän elämän rakennuspalikoita, jotka eivät meitä kenties itseä niin innosta. Mikä on itseasiassa hyvä elämä? Siihen voi olla monenlaista vastausta, mutta paras lienee se, minkä Jumala antaa; Jeesuksen sanoin: "...Minä olen tie, totuus ja elämä..." Joh. 14:6

---

Mieleeni tuli tuo ylimmän jakeen ajatus: rakentakaa elämänne pyhimmän uskonne perustalle,  kun olin ensin muistellut vanhoja, eli vanhempieni kotitalojen paikkoja, joista kumpikaan paikoista ei ole enää suvun omistuksessa. Niistä toisesta paloi talokin jo 70-luvulla.  Vanhojen miettimisestä siirryin sitten  miettimään tulevia. Mikä voisi olla parempi vaikka  elämänohjeeksi nuoremmille polvillekin, kuin tuo;  sille kestävimmälle perustalle oman elämän rakentaminen? 

Jos olet käynyt joskus katselemassa vaikka vanhoja talon paikkoja, saatat nähdä maassa yhä perustukset, vaikka rakennukset ovat hävinneet.

Jeesus Kristus. Sillä seisokoon elämämme. 

Hukkaan mennyttä aikaa?

 

24.5. kirjoittamani.

Kimalteleva ovi - ja muita paikkoja...

Vessan oven lasi kimaltelee juuri nyt. Mutta kuvaa siitä ei onnistu saamaan. Kimaltelu tulee siitä, kun aurinko ☀️ tulee ikkunan kautta siihen ja lasin epätasainen pinta kimaltelee 

- kuin joskus ruohikossa sadepisarat

tai jäisenä aamuna kimallus

värillisenä ruohoissa -

niin on nyt tuossa ovilasissa, värillinen kimallus.

Onko tällä jotain yhteistä tämän uskonelämän kanssa? Sekin on yhtä todellinen, kuin aurinko, mutta ei aina niin näkyvä asia; jota ei voi kuvata, niin silmin nähdä, vaikka haluaisi. Se on lahja, joka on paikalla ja hetkessä nähtävä. Sitä ei voi koota varastoon.

Aurinko oli aiemmin tässä pöydälläkin, osuen juuri siihen kohtaan, missä tarvitsin; kirjaan. Nyt se osuu pöydän alle. Auringon säteitä ei voi hallita. Ne tulee ja menee tahtonsa mukaan; näyttäen myös sitä, mitä ei meiltä kysytä. Joskus pidämme siitä, joskus emme; (kuin vaikkapa likaiset ikkunat... meillä).

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh. 3:8 

Ja pian valoa on koko huoneessa - ja ulkona - kaikkialla... ☀️ 

---

Kirjoitin toiseenkin blogiini jotain vähän myöhemmin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/haaveista.html

Hengellinen pieneläjä - "pienviljelijä"

Koen olevani sellainen "hengellinen pieneläjä". Ja niin muutoinkin. Menestystä ei näytä olevan. Toisaalla ovat suuret "tilalliset" ja "menestyjät", joilla kaikki hankkeet tuntuu menestyvän.

Tänä aamuna mieleeni tuli laulun sanoja: "...suo kipinä Henkesi tulta, minun syömmeni kynttilään..." Se on Hilja Aaltosen laulun sanoja. 

Joskus on niin, että nuotion sytyttäminen on kovin hankalaa. Kuten meillä muutamia päiviä sitten. Monenlaista sytykettä piti olla, ja siltikin homma takkusi. Nuotionhoitajan piti puhaltaa siihen aika ajoin, että liekki taas nousi. Toisaalta sytytetyn nuotion tulet voi pienestä kipinästä lennähtää muualle ja sytyttää isonkin palon. Mutta me jotka  "hengellisien nuotioidemme" ääressä kykimme, tarvitsemme kyllä sen kipinän Taivaalliselta sytyttäjältä.... Muuten ei syty. Mutta Taivaallinen sytyttäjä sytyttää vaikka märät puut!

"Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen." Ps. 34:9 KR-92

---

Kuunneltavaksi ja katsottavaksi:

Virsi 14: "Syvässä yössä viesti kiirii... Näin Herra meidät pelastaa..":

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/ 

Virsi 114: "Oi Pyhä  Henki, Jumala, nyt meille rauha lahjoita... Kirkasta armo Kristuksen...":

https://virsikirja.fi/virsi-114-oi-pyha-henki-jumala/ 

"Mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?"

 

(kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi)

Vaikea kuvitella millä mielin siinä pilven - ja Jeesuksen - etääntyessä oltiin! Masentumaan ja hätääntymään taipuvan mieli painui ehkä maahan, että kuinka nyt selvitään. Positiivisen ajattelun syntymälahjana saanut ehkä ajatteli innostuneena, että: "Vau! Mitähän kaikkea nyt seuraa!". Ja muiden ajatukset poukkoilivat jossain  ilon ja surun välillä.

"Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. 

Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." 

Apt. 1:9-11 KR-92

   

---

Löysin muuta etsiessäni tuon kuvan, jonka olin tehnyt huhtikuun alkupuolella yllä olevaan Raamatunkohtaan. En liene ollut silloin kuvaan oikein tyytyväinen. Mutta kun tänä aamuna yritin ihan muusta syystä* pilvikuvaa saada aikaiseksi, huomioin tuon piirustustarvikkeiden joukosta  löytäessäni, että siinäkinhän on ☁️. 

* Oli tänä aamuna kivan sininen taivas, valkoisia pilviä - ja alkava koivujen viherrys.  Kuva on kesken, enkä tiedä mitä siitä tulee. Ei varmaan ihan sitä, mitä aikomus oli.   

---

No nyt senkin näkee tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/sehan-oli-ihan-kesainen-nakyma.html

Hän vain tahtoo olla kanssamme

Niin. Hän vain tahtoo kulkea kanssamme,  mutta entä me? Kuinka me siihen suhtaudumme? Onko siinä jotain samaa, kuin että lapsia joskus ärsyttää se vanhempiensa läsnäolo. Suhtaudutaan torjuvasti siihen vanhemman lähelläoloon, kun ei käsitetä sitä oikein. Saattaa olla luuloja, että vanhempi vain tahtoo olla kyttäämässä, määräilemässä ja jakelemassa ohjeita, joita ei haluta. Ei tule mieleenkään, että ihan omasta halustaan vanhempi siinä olisi. Ei tajuta, että se vanhemman yksinpuhelu johtuukin ehkä siitä, ettemme itse halua vetää esiin meitä kiinnostavaa puheenaihetta. Ei aina tietysti tarvitse mitään puhuakaan, saa olla hiljaakin. Mutta meidän voi olla hyvä käsittää, että Jumala on kiinnostunut meistä - ei meidän virheistämme - vaikka meistä niin monesti ehkä tuntuukin, että ne virheet olisi se kiinnostuksen kohde. Vajavaiset ja vialliset maalliset esikuvat, himmentää ja vääristää kuvaamme ja käsitystämme Jumalasta Isänämme. Ja kaikki maalliset vanhemmat kantaa mukanaan niitä eväitä, joita itse ovat saaneet - tai olleet saamatta. Mutta niiden hyvien eväiden puutoksissa voi Jumalalta saada jotain parempia tilalle. Saa pyytää uusia eväitä. 

"Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." 2. Tim.1:7

"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälkeen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme "Abba! Isä!" Room. 8:15  

---

Tuossa toisessa kirjeessä Timoteukselle, ensimmäisessä luvussa, Paavali viittaa myös omiin esivanhempiinsa ja kiittää siitä hyvästä perinnöstä, jota on heiltä saanut. Sitten hän muistelee Timoteuksen äitiä ja isoäitiä, joilla myös oli usko. Ja luvun alussa Paavali nimittää Timoteusta pojakseen, olihan hän tämän hengellinen isä. Luvun lopussa Paavali kehottaa Timoteusta ottamaan esikuvakseen ne "terveelliset sanat", jotka on Paavalilta kuullut ja säilyttämään Pyhän Hengen kautta  sen hyvän, joka hänelle on uskottu.  

Sillä on merkitystä millaisia vanhempia meillä on elämässämme. Mutta Jumala voi myös antaa niitä hengellisiä vanhempia, jotka neuvovat, rakastavat ja rukoilevat meidän puolestamme. Ei siis ole ns. peli menetetty, jos omat maalliset vanhempamme eivät olleet niin kykeneviä meitä kasvattamaan. Kyllä Jumala sen tietää - kuin myös keinot auttamiseemme siitä huolimatta. Onhan hän itse Isä:)

"Tämä siunaus armosta annetaan"*

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, 

ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.

He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi." Apt. 2:2-4 KR-92 

"Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa." Apt. 4:31 KR-92 

"he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Apt. 10:46-47 KR-92 

"... He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta." Apt. 14:3 KR-92 

* Hengellisestä laulusta: "Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen..." Laulun sanoista peräisin oleva otsikko jo sanoi sen, että se on armosta annettava lahja. Sinä olet Jeesuksen oma, hänen verellään pesty;  sinä voit siis saada lahjan, ihan milloin tahansa  Henki tahtoo lahjan sinulle jakaa.

"Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo." 1. Kor. 12:11

Kirjoitin tässä nyt vain siitä koko talon täyttäneen Hengen ilmestymisestä innostuneena, kun sen jakeen aamusella luin ja mieleni kuvitteli millainen hetki se on ollut: jännittävä kokemus! Ajatelkaa nyt, miltä tuntuisi omassa kodissa sellainen. Ei oltu ennen edes kuultu sellaisesta.

Mutta me olemme saaneet kuulla siitä. Ja sama Jumala meillä on. Ei se ollut vain silloin tapahtunutta, Jumala toimii nykyäänkin samoin. Mutta osaammeko edes kaivata sellaista? Kaipauksen sijaan kaivelemme... itseämme - ja tuumimme, ettei ole mitään mahdollisuuksia saada... Voi meitä! Eihän lahjoja anneta saavutuksista ja onnistumisista! Lahja on - lahja. Sitä ei ansaita millään. Se vaan saadaan. 

Pyhällä Hengelllä on siis muitakin lahjoja jaossa, kuin kielilläpuhumisen lahja... 😀🙏 

Siunattua päivää sinulle☀️ 

Ps. On ihan sopivaa pyytääkin näitä lahjoja:) 

Menestystä vai pettymyksiä...

Tämän aamun päivän jakeissa oli pari sellaista, jotka laittoi ajattelemaan. Ensin oli tällainen jakeenosa: 

"... Herra antoi Joosefin menestyä kaikessa." 1. Moos. 39:23 KR-92

No tuostapa tuli heti mieleen, että niin - Joosef sai kyllä menestystä... Mutta meillä ei ole menestystä ollut. 

No, jatkoinpa sitten tälle päivälle osuneiden jakeiden lukemista. Luettavana oli myös jakeita Hesekieliltä, joista tähän kirjaan nämä: 

"Silloin minä sain Herralta sanan: "Ihminen, kuule tämä, sinä ja veljesi, sinun sukulaisesi ja koko Israelin kansa, te kaikki, josta Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkoot siellä, etäällä Herrasta, meille tämä maa on annettu perinnöksi.' Sen tähden sano: 'Näin sanoo Herra Jumala: Minä olen siirtänyt heidät kauas toisten kansojen sekaan, olen hajottanut heidät moniin maihin, mutta

minne ovatkaan joutuneet, he ovat sentään voineet palvella minua.' " Hes. 11:14-16 KR-92 

Niinpä.... Mitäpä siihen sitten on lisäämistä... 

Vahvat lupaukset, vahva perintöosa

"Kerran tulee aika - milloin, sen Herra tietää - jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta pimene. Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. 

Sinä päivänä Herra on oleva koko maan piirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä on ainoa, jota avuksi huudetaan." Sakarja 14:7-9  KR-92 

"Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niinkuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. 

...  olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, 

ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa

ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on se sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa,

ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan  tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi." Ef. 1:11,16-22  KR-92 

Ajatonta lohdutusta

Luin tänään Suomen Raamattuopiston säätiön päivän sanasta tekstin joka lohdutti minua ja tahtoi kääntää ajatuksiani omista huolenaiheistani avarampiin ja valoisampiin ympyröihin. Kyseinen teksti on Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa. Se on luettavissa alla olevasta linkistä tänään. 

https://sro.fi/paivan-sana/ 

Mutta koska se teksti on siinä vain tänään, kirjoitan sen myös tähän. 

"Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamne, kotiin Herran luo."  2. Kor. 5:8

"Maailman murheet vievät helposti mukanaan ja täyttävät ajatukset. Vääryydet vakavasti ottava tahtoo uupua kaiken alle. Miten säilyttää levollinen ja turvallinen mieli? Kristitty ei elä vain tätä elämää, vaan ennen kaikkea ikuista elämää. Jos laitamme toivomme maailmanparantamiseen ja elämän murheiden voittamiseen, ei toivo kanna kovin pitkälle. Tähtäimen onkin oltava tulevassa maailmassa, jossa kaikki vajaa ja epätäydellinen päättyy ja lopullinen oikeus toteutuu. Kun sydämessä on halu päästä taivaaseen ja mieli odottaa sitä jo iloiten, osaa suhtautua myös vajavuuksien maailmaan oikein odottamatta siltä liikoja. Silloin tekee vain oman osansa ja täyttää tehtävänsä asettamatta sille epärealistisia ja murskaavia tavoitteita. Kun tyytyy olemaan oman kokouksensa, mielikin säilyy turvallisena " Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma Oy 

Yllä oleva sopii hyvin monenlaisiin; monennköisiin ja -kokoisiin murheisiin ja huolenaiheisiin. 

Etu, jota emme ansainneet

Etu: syyttömäksi julistettu, Jumalan lähelle vedetty, Jumalan ystäviksi ja lapsiksi kutsuttu. Vihollisuudet  päättyneet. 

Nämä edut poimin Sana Elämään kommentaariraamatun* selityksestä jakeeseen Room. 5:2. 

Että meitä Jumalan  lapsiksi kutsutaan... on se kyllä ihmeellistä, ja suurta armoa ja rakkautta meitä kohtaan! Ja että olemme todellisesti; oikeasti ja virallisesti - Jumalan lapsia. Emme siis ole - niinkuin joskus täällä ajassa kenties on, jotenkin väheksytyssä ns. lapsipuolen asemassa. Ei niin, vaan täydellisesti rakastettuja olemme! Vaikka meistä itsestämme ei aina siltä tuntuisikaan. Se ei kuitenkaan asiaa muuksi muuta.

"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 

jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo."  Room.  5:1-2   

"Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?

Sillä jos Aabraham oli teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". 

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansioista, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;"  Room. 4:1-5

---,

* Mainittu kirjakin yksi ansaitsematon etu. Saimme sen, koska edellinen omistaja ei sitä enää tarvinnut ajan vaivoista päästyään. 

"Tuokaa hänet minun tyköni." - Se oli tiukka paikka

Poika oli tosi sairas. Isä oli valtavan huolissaan tästä ainoasta pojastaan. Jostain hänenkin korviinsa oli kantautunut vielä yksi toivoa herättävä uutinen: oli joku joka voisi parantaa hänen poikansa. Mitenkähän vaivalloista mahtoi olla tuon pojan tuominen paikan päälle. Tarvittiinkohan siinä apuvoimiakin kenties; emme tiedä sitä. Kuten emme pojan ikääkään. Mutta nyt oli isä poikansa kanssa tavannut Jeesuksen opetuslapset, jotka kuulemma myös olivat kykeneviä parantamaan. Mutta pettymys oli suuri: nämä eivät kyenneetkään tekemään mitään hänen poikansa hyväksi.

Sitten isä näki itse Jeesuksen tulevan paikalle ja halusi ehdottomasti saada esitettyä asiansa vielä hänelle. Hän saikin  sen tehtyä ja Jeesus käski tuoda pojan siihen hänen luoksensa. Mutta kun poika oli jo niin lähellä, että näki Jeesuksen, sai hän heti kohtauksen, joka oli pahaa katseltavaa. Jeesus kysyi, kuinka kauan tämä vaiva oli hänellä ollut. Lapsuudesta asti se oli pojassa ollut ja aiheuttanut paljon kärsimystä, sillä kohtauksen tullessa hän saattoi kaatua mihin tahansa.

Jeesus käski saastaisen hengen lähteä hänestä. Mutta sen lähtökin oli kauheaa katsottavaa. Näytti jopa siltä, että nyt poika kuoli. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti pojan ylös.

---

Tämä tapaus kerrotaan Markuksen toimesta; luku 9, jakeet 14-29

Mutta huomionarvoista on myös se, mistä Jeesus ja kaksi hänen kanssaan  matkassa ollutta tulivat, ja mitä heillä oli ollut sillä välin meneillään, kun muilla oli kiivas väittely meneillään vuoren juurella. Jeesus ja ne kaksi muuta olivat juuri olleet kirkastusvuorella! Ja niissä mietteissä he laskeutuivat alas vuoren juurelle, palaten taivaallisista  keskelle kaikkea raadollisuutta, ja meneillään olevaa väittelyä. Ja sitten Jeesukselle heti esitetään sairaustapaus, johon juuri hänen itsensä on käytävä käsiksi. Nyt vasta, tänään kertomusta lukiessani uudemmasta käännöksestä, tajusin kai ensi kertaa sen, miksi Jeesus niin kärsimättömän tuntuisesti puuskahtaa ääneen, että kuinka kauan hänen vielä täytyy olla epäuskoisen kansan keskuudessa... Korkeudesta maankamaralle - ja kaikkeen siihen, mitä se sisällään piti!

Ja sitten vielä tämä. Opetuslapset ihmettelivät, miksi he eivät nyt kyenneet tätä poikaa parantamaan? Jeesus osoitti vastauksellaan, että jotkut tapaukset vaativat enemmän... rukousta ja kenties jopa paastoa. 

Mutta samalla - pojan tuoneen isän heikko usko - sanatarkasti: epäusko,  ei ollut este pojan parantumiselle! Eikö se olekin rohkaisevaa meidän kannaltamme, jotka omia asioitamme tuomme Jeesuksen eteen...

Kuvassa eilisillan sateenkaari. "...kun ... kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni..."  1. Moos. 9:12-16 

Jeesuksen läsnäolon siunaus sinun päivääsi!

---

Tästä kirjoituksesta oli  puolet "vanhaa", puolet "uutta". Alkuosa oli ollut kirjoitettuna jo kauan, mutta koska siitä tuntui puuttuvan jotain, se oli jäänyt luonnoksiin. Tänä aamuna päivän sanan tekstinä ollutta Markuksen kohtaa (Mark. 9:14-29) ja sitä v. -92 käännöksestä luettuna, juttu sai lisänsä.

"Mitä te muusta..."

"Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:26 KR-92 

Ja mikä sitten olikaan se "vähäinen" asia siinä edellisessä jakeessa  - Jeesuksen sanomana?:

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?" j. 25

Meidän mielestämme elämän pituuteen vaikuttaminen on mitä suurimmassa määrin iso asia. Mutta taivaallisesta näkökulmasta katsoen se näyttää toisenlaiselta, sillä siellähän tiedetään siitäkin kaikki yksityiskohdat ja asiaan vaikuttavat seikat. Saati sitten kaikesta muusta, jolla me alituiseen itseämme vaivaamme.  Niinkuin minäkin tänä aamuna. Minä esimerkiksi yhdestäkin asiasta ajattelin, etten voi tehdä sille mitään muuta ... kuin rukoilla. Havahduin omaan ajatukseeni, sillä siinähän oli se, että ikäänkuin kaikki muu touhu olisi ensisijaista ja rukous sitten kuin joku jämäpala vain... Eihän se niin pitäisi olla! Vaan rukous on se tärkein keino ja muut tulee perässä ja kenties rukouksen siivittämänä. 

Voi sentään, millaisia sitä ollaan... Pieniä, vielä puhumaan opettelevia lapsia vasta!

Jos oikein muistelemme, niin ei se isoveljemme Jeesus tainnut sanoa, että: muistakaa nyt vaan koko ajan pitää ne kaikki huolet mielessänne ja märehtiä ja murehtia niitä. Ja tietenkin vaivata itsenne äärirajoille, että saatte kaikki ongelmat pois... Päinvastoin! Hänhän kehotti olemaan huolehtimatta niin kovasti kaikesta, ja se oli senkin takia jo ihan, että Isähän siitä kaikesta jokatapauksessa pitää huolta. Mutta jotenkin me emme taida oikein uskoa sitä. Kun meillä on eriävät näkemykset mikä on tarpeen... 

Muukalainen...

"...mä muukalainen olen täällä maassa murheiden, on kotimaani tuolla, yllä tähtein pilvien..." soi mielessäni Lasse Heimosen laulamana.*

Muukalainen... 

"Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." Joh. 15:19

"Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa." Ilm. 12:12 

---

*Laulu  kuului toissapäivänä autoradiosta Lasse Heimosen laulamana. En ollut aikoihin kuullut tuota laulua, mutta nyt se on soinut mielessäni yhtenään.

"...Kiitos Jeesus avusta tiellä..."

---

Osuipa "sattumalta" silmääni äsken tämä, YLE hartaita säveliä, hengellisen musiikin toivekonsertti, (siis kuunneltava, ei katsottava), ohjelma  suorana huomenna 9.5. alkaen klo 18.30 ja ohjelman jälkeen se on kuunneltavissa Areenan puolella 29 pv:n ajan. 

Mutta tässä siis on juuri mukana tuo mainitsemani Lasse Heimosen laulama vanha laulu myös!

https://areena.yle.fi/audio/1-62091724 

Sua sydän kaipaa...

Mielessäni alkoi soida: "... sua sydän kaipaa vieraakseen..."

Kaipaa kyllä, mutta ei vieraaksi, vaan olemaan aina. Hänen näkyvää ja tuntuvaa läsnäoloaan, hänen ilahduttavaa ja voimaannuttavaa vaikutustaan, joka antaisi hohtoa koko päivälle. Emme kaipaa häntä vieraaksi, vaan asumaan tänne, olemaan mukana kaikessa, neuvomaan ja auttamaan kaikissa puuhissamne. Että hän ottaisi näkyvämmän roolin; aseman kodissamme. Tulisi näkyväksi kaikessa olemisessamme. Sitä sydän kaipaa, eikä haluaisi tyytyä vain kirjeitä lukemaan. Tule, Herra, Jeesus!

Minunhan pitäisi kutsua sinut kotimme Herraksi! Mutta minua pelottaa. Tarkoitan; että maalliset "herrat" ovat monesti rakkaudettomia, ja "alaisiaan" kohtaan ymmärtämättömiä. Ja sellaisen kanssa ei haluta olla. Sinä olet Herra, epäilemättä, mutta hyvä sellainen. Mutta ehkä minun on omien mielikuvieni takia parempi kutsua sinua Isäksi, sillä sen sanan ymmärrän paremmin. Isällä on arvovaltaa ja rakkautta, ja hän tahtoo todellisesti olla lapsensa lähellä ja saatavilla. Samoin isoveli, joka on sinun kuvasi. Kiitos, että olet! 

"... Sana tuli lihaksi, ja asui keskellämme... näin minä uskon, totisesti uskon..." Takametsien miehet 

Sana "Herra", voi tuoda meille kielteisiä mielikuvia. Nykyäänhän ei edes niinkään herroitella, vaan käytetään monia muita sanoja; kuten: johtaja tai pomo. Yhtäkaikki, heillä on määräysvaltaa. Miten he sitä sitten käyttävätkin. On hyviä ja rakastettuja johtajia ja pomoja - ja isiä. Niistä ne mielikuvatkin helposti tulee, hyvistä tai huonoista, ja siltä väliltä. Mutta Jumala on todellinen Herra, Kuningas, Johtaja, Pomo, ja Isä! Ja Jeesus on hänen täydellinen kuvansa. Kuninkaalla on arvovaltaa ja voimaa monenlaiseen. Jumala, hyvä Kuningas ja Johtaja, käyttää sitä oikein ja isällisesti. Huonot johtajat ja valtiaat vain omien tarkoitusperiensä ajamiseen, välittättämättä valtansa alla olevista.

---

Tämä teksti on samalta päivältä kuin edellinenkin. Kuvat toissapäiväisiä. Jakeesta osan olin merkinnyt vihkoni kansipahviin.

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;

 älä arkana pälyile, 

sillä minä olen sinun Jumalasi:

minä vahvistan sinua, 

minä autan sinua, 

minä tuen sinua 

vanhurskauteni oikealla kädellä." 

Jes. 41:10 

Taitavan suunnitelman mukaan?

Minulla on paljon kysymyksiä... Mutta ei vastauksia niihin. Onko niihin olemassa vastaus? Siis Jumalan antama vastaus. En tiedä. Ehkä taivaassa saa täydelliset vastaukset - jos niitä nyt enää silloin kaipaakaan. Mutta täällä... Onko niin, että moniin - ehkä kaikkiin,  meidän pähkäilemiimme asioihin on kyllä vastaus olemassa, mutta se on meidän silmiltämme salattu. Se voi olla niin pitkän langan päässä ja kudottu niin monimutkaiseen kuvioon, että jos sen näkisimmekin, emme siltikään käsittäisi, miten se meidän juttu siihen liittyy. Jotta ymmärtäisimme, se "lanka" pitäisi olla näkyvillä ihan omana värinään, jotta voisimme havaita, missä kaikkialla se kulkee. Ja miten tärkeitä ne kaikki solmut ja sotkuisen näköiset kohdatkin siinä kuviossa on. Se pitkän "langan" juoksussa oleva asia voi olla hyvinkin kaukana.  Joku kylvi vuosisatoja sitten senkin siemenen, joka toi meille elämän. Emmekä me tiedä, mitkä kaikki asiat siinä alussa - ja pitkin matkaa, vaikeatkin kokemukset, piti elävänä omalta osaltaan sitä.  Emme näe sitä alkua, emmekä matkaa. Emmekä tiedä, miten meidän elämämme nyt vaikuttaa - kenties salatulla tavalla - muihin. Ja mihin asti...

Ja mielessäni alkoi soida nyt laulunpätkä; laulusta, jota ainakin Eija Merilä on joskus laulanut.

"...rakkahin Jeesus, miks viivyt sä vielä? Raskas on kulkuni maisella tiellä..."

---

Usein aamuisin tuolla ulkona kävellessäni lauleskelen jotain. Hengelliset laulut rohkaisee ja toimii rukouksena myös.

Siunausta sinun päivääsi!

Valaiskoon Jumala aurinkona sitä☀️ 

Merkityksellisempää kuin usein tajuammekaan

"Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on koko teidän elämänne..." 5. Moos. 32:47. KR-92 

"... Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." Joh. 6:63 KR-92 

Luin nuo jakeet päivän sanasta* tänään. Ylempi sana oli Mooseksen. Alempi Jeesuksen. "Henki ja elämä" - se on paljon sanottu! Jeesuksessa meillä on henki ja elämä! Siinä sitä on elinvoimaa! Ei missään muussa...

---

* Minulla on käytössä viimevuotinen Päivän Tunnussana  -kirjanen.