Hän on meidän rauhamme

"Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden." Ef. 2:13-14

Tämä sanottiin aikanaan efesolaisille. Ja samalla meillekin, jotka myös olemme efesolaisten lailla pakanoita Jumalan valittuun kansaan nähden, jolle kaikki lupaukset oli annettu. Pakanoita Jumalan Israelin kansalle antamat lupaukset eivät koskeneet.
"Että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;" Ef. 2:12

Mutta sitten tuli Kristus ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.
"Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden." Ef. 2: 15-16

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Ja niin ette enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä" Ef. 2:17-19

Jumalan perhettä! Se on aika paljon sanottu...

Rauhan minä jätän teille - Peace I leave with you

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. 
En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27

"Peace I leave with you; my peace I give you. I do not give to you as the world gives. Do not let your hearts be troubled and do not be afraid." John. 14: 27 (New international version)

---

Hän ei anna pelkkää rauhan tunnetta... jota me niin usein kaipaisimme. Hänen rauhansa on enemmän. Se on pysyvä kuin kallio - irtokivien sijaan... Se on rauha, joka kestää ikuisuuteen asti. Emme ole enää sodassa... häntä vastaan.

Paavalilta meillekin - Paul for us

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsutkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset." Kol. 3:12:15

"Therefore, as God´s chosen people, holy and dearly loved, clothe yourselves with compassion, kindness, humility, gentleness and patience. Bear with each other and forgive whatever grievances you may have agaist one another. Forgive as the Lord forgave you. And over all these virtues put on love, which binds them all together in perfect unity. Let the peace of Christ rule in your hearts, since as members of one body you were called to peace. And be thankful." Col. 3:12-15 New international version

Taistelun tiimellyksessä

Taistelu käy kiivaana. Ilmassa lentää pölyä, puunkappaleita ja kiviä. On vaikea hengittää. Sotilas makaa poterossaan ase kädessään ja tuijottaa silmä kovana suoraan eteensä. Hänen on vaikea erottaa mitään. Sodan äänet ympärillä tuntuvat vain kovenevan. Loppuuko tämä koskaan? Nyt hän erottaa jotain. Eikö vain tuolta näytäkin hiipivän hahmoja tännepäin... Niitähän on paljon. Nyt ne tulevat! ...Sieltähän tulee oikein iso rynnäkkö! Nyt räjähtää iso ammus aivan hänen lähellään. Sotilas tärisee pelosta, mutta pysyy paikallaan. Seuraava räjähdys hänen takanaan lennättää valtavasti maata hänen päälleen. Tämä taitaa olla hänen loppunsa... Hetkeksi hän menettää tajuntansa, sillä seuraava räjähdys on niin kova ja niin lähellä. Samalla vihollisen joukot koko ajan lähenevät. Kun sotilas havahtuu, hän erottaa jo vihollisen aivan selvästi... Sitten ...ammunta omalta puolelta yht`äkkiä hiipuu. Ja lakkaa kokonaan... Mitä nyt? Loppuivatko ammukset? ...Saavuttiko vihollinen asemamme? Nythän sodan äänet hiipuvat vastapuoleltakin.... Sotilaan korvat alkavat erottaa huutoa. Mitä se on? Kuuluuko sieltä... että rauha on tullut?! Kuuluu... Kyllä! Niin kuuluu! Sota on ohi. Taistelut ovat tauonneet! ...Voiko tämä olla tottakaan? Kyllä se uskottava on. Nyt alkaa kuulua ja näkyä erilaista liikettä ja ääniä. Aletaan  nousta poteroista esiin. Aletaan etsiä tovereita. Aletaan hakea haavoittuneita. Aletaan ihmetellä... rauhan saapumista... vähitellen myös omaan mieleen... ja iloita siitä! Hän selvisi siitä!

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä."Ef. 6:13

Taistelut on tauonneet... sodan jälkeen haavat sidotaan...

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; sillä kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jes. 9:1-6

Kaikki on laskettu

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:6-7

Päämme hiuksetkin on kaikki laskettu... Ja kaikki linnutkin ovat tarkkaan tiedosssa.  Eikö sitten olisi kaikki muukin? Kaikki sekin, joka meitä huolestuttaa.

Tämä päivä vain

Voisiko sana tälle päivälle olla vaikkapa tämä:

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Matt. 6:34 (uudempi käännös)

"Jumalan sana rohkaisee... luottamaan lujasti Jumalaan ja elämään pelkäämättä."

"...me olemme niin pelokkaita ja arkoja ja meidän on niin vaikea irrottaa otettamme elämämme jokaisen pikkuasian hallinnasta. Jeesus sanoo nyt meille: "Älä huolehdi huomisesta päivästä, vaikka olisi monta hyvää syytä huolehtia. Anna sen tuoda tullessaan mitä sen on tarkoitus tuoda. Elä tämä päivä ensin ja murehdi huomista vasta huomenna."

"Hän katsoo meille huomiseksi sopivan päivän ja mittaa oikeanlaisen ristin. Hän tietää tarkasti sen, milloin pääsemme vaivoistamme."  ( kirjasta Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma Oy)

----

Tämä lohdutti minua tänä aamuna.  Toivottavasti sinuakin.

Lippu korkealla

Minulle sanoi kauan sitten, eräs ennestään tuntematon, uskovaiseksi osoittautunut henkilö, kun hänen kanssaan ihan arkisesti kauppaa hieroin, että;

                                       "Pidetään lippu korkealla". 

Mielestäni se oli hyvä kehoitus silloin. Ja on sitä edelleenkin. Vaikka täytyy todeta, ettei se "lippu" minun kantamanani ole varmaan koskaan kovin korkealla ollut... Enemmänkin sellaista "kuraista rämpimistä ja kompastelua" se on matkanteko tällä "sotatantereella" ollut. Mutta lippu mukana kumminkin...

---

Kun tämä teksti syntyi taannoin, mielessäni oli ensin vanhoissa elokuvissa esiintyneet sotajoukot. Niissähän monesti näkee, että joku kulkee siinä lipun kanssa. Yritin sitten etsiä tietoa näistä lipunkantajista, mutta aika niukat olivat löytöni. Sitten osuin wikipedian sivulle kohtaan: Lipun käyttö suomessa. Siellä sanotaan, että painettuna sana "lippu" esiintyy ensi kerran Agricolan rukouskirjassa: "...Ja meiden Herran Jumalan Nimese, me ylennemme meiden lipomme..." . Samassa kirjassa on myös sana lipunkantaja: "...lipunkandajaxi pannut on...".  Siinä kohdassa kyse oli Jeesuksesta lipunkantajana. Voit katsoa tekstit tästä linkistä Wikipedia/ sanan "lippu" käyttö suomen kielessä. Jokatapauksessa; kenen joukoissa seison, sitä liputan.

Martan uskoa

Muistanet kertomuksen, jossa Lasarus oli kuollut ja Jeesus tuli herättämään hänet. Kun Jeesus oli tulossa, Martta meni häntä vastaan. Hän halusi uskoa, mutta ei silti oikein kyennyt.

"Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta  nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Nämä sanat näyttävät ilmaisevan uskoa. Jeesus sitten lupasikin hänelle, että "Sinun veljesi on nouseva ylös."  Mutta mitä sanoi Martta tähän: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." Ja sitten keskustelu jatkui vielä ylösnousemuksen ja uskon kysymyksillä.

Kun sitten tultiin haudalle ja Jeesus käski ottaa kiven pois, Martta esteli, vedoten siihen, että ruumis haisikin jo. Siihen Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden." Ja sitten Jeesus kutsui kuolleen haudastaan. "Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä..." Ei tarvinnut odottaa aikojen lopun ylösnousemusta. Kertomus Lasaruksen herättämisestä löytyy Joh. 11:1-45. Sen voi lukea myös tästä linkistä Koivuniemen raamattuhaku/Joh. 11.

---

Eikö vaan sitä minullakin ole usein sitä Martan uskoa... "Kyllähän Jeesus voi tehdä vaikka mitä!" ja heti perään: "Ei Hän varmaan nyt kuitenkaan, juuri tässä asiassa, niin toimi..." Ja niin tehtiin taas uskon sana tyhjäksi...

Rukous se on tämäkin: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." Mark. 9:24

Aamun ahdistaviin ajatuksiin...

Tänä aamuna heti herätessäni  ahdistava huolten miettiminen jatkui. Lopulta nousin ylös ja laitoin kahvin tulemaan. Sitä odotellessani otin jälleen Wisloffin rukouskirjan esiin. Olin juuri valittanut Jumalalle... kuitenkin melko pieniä huoliani.  Avasin kirjan 5. päivän aamutekstin kohdalta ja siinä oli näin:

"...Sinun maailmanhallintaasi ja johdatustasi yksityisen ihmisen kohdalla ei ole aina helppo ymmärtää. Toisinaan toivoisin toisenlaiseksi tien, jolla sinä minua johdatat... Sisäinen rauhattomuuteni johtuu siitä, että en ole täysin hyväksynyt sinun tietäsi."

 "Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen." Job 22:21

"Näin sanottiin Jobille. Ja niin sanotaan minullekin."

Ja näihin jatkoksi otin  samasta kirjasta vielä yhden tekstin... koska edellinen ei  tuntunut riittävän minulle...

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

"Hätääntyminen ja ahdistavat ajatukset hiipivät helposti mieleen ja jäävät sinne taakaksi. Mutta niin ei tarvitse olla. Minun ei ole pakko kantaa taakkojani itse, vaan saan siirtää ne sinun harteillesi. Niinpä tiedän että se, mitä erityisesti ajattelen näinä päivinä, on pantu sinun kannettavaksesi. Sinä otat sen hoitoosi ja järjestät asian."

Jo riitti. Tälle päivälle.

Rohkaisuksi tälle päivälle

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Ja Wislöffin rukouskirjasta jälleen:

"Sen sinä, Herra, olet sanonut minulle monta kertaa. Tänään se kuuluu minulle käskynä: Ole luja ja rohkea, älä pelkää. Älä hellitä. Älä antaudu masennuksen valtaan. Älä arkaile. Pelko synnyttää vain lisää pelkoa. Luota minun voimaani äläkä omaan heikkouteesi. 
Niin, Herra, tahdon totella käskyjäsi. En anna sijaa pelolle ja masennukselle. Sinun voimassasi kuljen eteenpäin.
"Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin", sanoo Sana. Epäröin uskoa, että niin voimakas sana on tarkoitettu kirjaimellisesti ja että se kuuluu minullekin. Mutta minähän tiedän, että sinun sanasi on tosi. Jos kuljen sinun teitäsi, sinä olet kanssani, missä ikinä vaellankin. Kun sinä kuljet vierelläni, saan olla luja ja rohkea."

Kolmesti samaa...

Otinpa tänä aamuna tarpeeseeni Wislöffin rukouskirjasta umpimähkään luettavaa... Ensimmäinen teksti ei tuntunut sopivan yhtään minun tarpeeseeni. Eikä tuntunut sopivan toinenkaan, joka jae oli yhteensopiva ensimmäisen kanssa. No, otinpa vielä kolmannenkin... ja jälleen jakeessa oli samaa asiaa kuin aiemmissakin. Olin hieman pettynyt, sillä odotin jotain toisenlaista ... rohkaisua.

"Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut." 1 Kun. 17:16

" Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaaksesi sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt..." 5 Moos. 28:12

"Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Vaikka olin ensin pettynyt, olin kuitenkin ihmeissäni siitä, että kolmesti samaa asiaa.... En tiedä miksi nämä jakeet tulivat, jää nähtäväksi, mutta nämä sittenkin vähän rohkaisivat minua. Ehkä sinäkin saattaisit saada niistä jotain...

Torpataanko kaikki hankkeet?

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että kaikki hankkeesi ja suunnitelmasi romutetaan... Kyselemme, että miksi Jumala ei salli niitä...vaikka ne olisivat hyödyllisiäkin?

Vastaus on kenties kuin pelikentältä... En juurikaan tunne jalkapalloa tai jääkiekkoa, mutta eikö niissä ole hyvin tarkasti määrätty kuka mitäkin tekee? On maalivahtia, puolustajaa, hyökkääjää ja ... ties mitä. Ne torpatut hankkeet... eivät kai sitten olleet meidän tehtävämme... ei ainakaan nyt.

Mistäpä tiedät, vaikka seisoisit jossain tärkeässä paikassa juuri nyt - jossain muurinaukossa kenties...

---

Minulla oli tuo ylläoleva teksti paperilla - odottamassa aikaansa. Eilen tuli sitten Uusi Tie -lehti, jossa oli minua puhutteleva juttu takakannessa. Siinä eräs leskirouva kertoi elämästään. Kun hän yli viisikymmentä vuotta sitten, eli vuonna 1964, meni avioon, mies sairastui kohta häiden jälkeen. Lääkärit antoivat synkän ennusteen, että mies eläisi korkeintaan 10 vuotta ja siitäkin ajasta viettäisi suurimman osan sairaalassa. No, kuinka kävi?  Sairaalassa hän kyllä välillä oli lyhyitä jaksoja, mutta hän kuoli rauhallisesti vasta vuonna 2013. Lääkärin sana ei ole JUMALAN sanaa!

Pariskunnan elämä ei kuitenkaan ollut helppoa. Se oli kärsimyksen sävyttämää. Mutta he olivat kuitenkin Jumalan suunnitelmissa ja käytössä:

"Alkoi paljastua, että Jumala toimii erityisellä tavalla Pekka Peltolan etenevän sairauden kautta. Kun hän joutui sairaalaan, siellä makasi aina joku kovassa sielunhädässä. Mieheni ja häntä katsomaan tulleet läheiset ja ystävät saivat ahkeroida evankelistoina. Lopulta rukouspiiriläiset jo tiesivät, että joku taas kipeästi tarvitsee Jeesusta elämäänsä, kun Pekka joutui sairaalaan." 

"Anja Peltolalle usko on ollut jo pitkään "sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hebr. 11:1)"

"Siitä huolimatta "tapahtukoon Sinun tahtosi" on ollut hänelle vaikea läksy. Usein se on rukouksessa lausuttu hammasta purren, ahdistuksen keskellä. Omat ajatukset, suunnitelmat ja yritykset ovat toistuvasti kaatuneet. Rukoukset ovat muuttuneet avunhuudoiksi. Aina hänen suunnitelmansa ovat kuitenkin osoittautuneet täydellisiksi ja edeltä valmistetuiksi. Sanalla sanoen parhaiksi." 

 (lainaukset Uusi Tie -lehti 48/2015, Kärsimyksessä tiivistyy oleellisin)

Psalmi 116

Psalmi 116; Pelastetun kiitosuhri, Raamattu Kansalle -käännöksen mukaan.

"Minä rakastan Herraa, koska HERRA kuulee minun ääneni ja anomiseni ja koska hän on kallistanut korvansa puoleeni. 
Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.
Kuoleman köydet kietoivat minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua, jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni HERRAN nimeä: "Oi HERRA, vapauta minun sieluni!"
HERRA on laupias ja vanhurskas, meidän Jumalamme on armahtava.
HERRA varjelee yksinkertaiset. Olin vajonnut kurjuuteen, mutta hän pelasti minut. 
Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä HERRA on tehnyt sinulle hyvin.
Koska sinä pelastit sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta, minä saan vaeltaa HERRAN edessä elävien maassa. 
Minä uskon, siksi minä puhun, minä joka olin kovin ahdistettu. Minä sanoin hätäännyksissäni: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita."
Millä minä korvaan HERRALLE kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? 
Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni HERRAN nimeä. Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä. 
Kallis on HERRAN silmissä hänen hurskaitttensa kuolema. Oi, HERRA, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. 
Sinä päästit minut siteistäni. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni HERRAN nimeä.
Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä, HERRAN huoneen esipihoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!"

Voikohan Jumala...

Onko Jumalalle...

 ... mikään liian suurta?

 ... mikään liian pientä?

 ... mikään liian kauan kestänyttä?

 ... mikään liian vähän kestänyttä?

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." 1 Moos. 18:14 

..."Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö."   4 Moos 11:23


------

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." sanottiin Aabrahamille, kun Jumala lupasi Saaran synnyttävän vanhoilla päivillään pojan, vaikka kaikki inhimilliset mahdollisuudet olivat menneet...

"Onko Herran käsi lyhyt?..." puolestaan sanottiin Moosekselle tilanteessa, jossa kansa kinusi jotain muuta syötävää kuin mannaa... Mooses ihmetteli, mistä hän saisi heille muuta? Koottaisiinko heille meren kalat? Jumala lähetti lihaa taivaalta. Tuli viiriäisiä.

Jumalalla on meidänkin kanssamme kaikki Hänen mahdollisuutensa käytettävissään!

Hän on siinä - vierellämme ihan

Kun kuljemme elämämme pimeässä yössä, on vaikea uskoa, että sama maisema, sama tie, se on, kuin kirkkaimmassa valossakin... Tieto Jumalan läsnäolosta; Hänen läsnäolonsa tuntu, valaisee pimeää tietämme.  Kun saa tuntea sen, se valaisee pimeimmässäkin yössä auringon lailla. Voimme yhä pelätä, voimme tuntea tuskaa, mutta se taittaa pelon ja tuskan terävimmän kärjen. Aina emme tunne Hänen läsnäoloaan, mutta silloinkin Hän on siinä, vierellämme ihan.

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Siionin aarre"

Raamatunkohta Jesajasta; luvusta 33 jae 6. Siinä esiintyi sana Siionin aarre.  "Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on Siionin aarre." Luin koko luvun. Siinä on kuvausta monenlaisesta tuhosta, joka maata voi kohdata ihmisten pahuuden tähden, mutta tekstin joukossa on myös valopilkkuja niille, jotka Herran yhteydessä haluavat vaeltaa. Osoitus Jumalan huolenpidosta kauhujenkin keskellä.

"Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat tuntekaa minun voimani. Syntiset Siionissa pelästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"  Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsella kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija? Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä."   Jes. 33: 13-19

Herran pelko on "Siionin aarre". Se näyttäytyy joskus vaatimattomissa paketeissa, mutta on kallisarvoista!

"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on siellä meillä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kunikaamme; hän pelastaa meidät."  Jes. 33: 20-22

Aikojesi vakuus

Ihmisen on vaikea kestää epätietoisuutta. Näin on melkeinpä asian kuin asian kanssa. Kun on rukoillut jotain, odottaminen on vaikeaa.

Jumalalla on täydellinen tieto. Meillä ei ole ja epätietoisuus painaa. Se voi joskus saada paniikinkaltaisen tunteen aikaan; tähän on saatava vastaus heti!

Jumalalla on kuitenkin aikaa. Ja meidänkin aikamme on Hänen kädessään. Hän on sinun aikojesi vakuus!

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre."  Jes. 33:6

Hänen mahdollisuutensa ovat rajattomat

Hänellä on aina mahdollisuuksia, joita me emme tiedä. Hänellä on aina mahdollisuuksia enemmän, kuin meillä uskoa...

"Mutta Herra sanoi Aabrahamille... Onko mikään Herralle mahdotonta?..."

Ylläoleva jakeet: 1 Moos. 18 jakeista 13 ja 14.  Kannattaa lukea koko luku. Siinä kerrotaan kuinka Saaran mahdollisuudet synnyttämiseen olivat menneet. Mutta mahdottomasta tuli mahdollista, kun Jumala oli puhunut. Tästä linkistäkin voit lukea kyseisen luvun: 1 Moos. luku 18/Koivuniemen raamattuhaku.

---

Meilläkin aina silloin tällöin on saatu kokea kuinka mahdottomasta on tullut mahdollista. On saatu jotain, jonka saamista on pidetty aivan mahdottomana, koska olemme tuijottaneet vain omiin mahdollisuuksiimme. Olemme miettineet kaikki mieleemme tulevat vaihtoehdot millä joku asia voisi toteutua, emmekä ole keksineet mitään keinoa. Samalla olemme usein unohtaneet juuri sen tosiasian, että Jumalan mahdollisuuksien kirjo on aivan jotain muuta kuin ne muutamat vaatimattomat ajatukset, joita meidän rajoittuneessa mielessämme liikkuu. Ja mikä pahinta, aina emme edes tule rukoilleeksi, koska "eihän sellaiseen ole mahdollisuuksia" ... siis meidän mahdollisuuksiamme! Miten meidät saisi muistamaan, että ne Jumalan mahdollisuudetkin ovat olemassa... ja ne varastothan vasta isot ovat!

Suuriin juhliin Isän luo

Useat ovatkin jo kutsun kuulleet. Kutsu  on sinne Suuriin juhliin Taivaallisen Isän luo. Kutsu on lähtenyt matkaan ja se on lähetetty niin minulle kuin sinullekin. Saitko sen jo?  Joko vastasit Hänelle? Juhlavalmistelut ovat jo pitkällä. Paikat jokaiselle mietitty valmiiksi. Hän ei odota lahjaa meiltä. Hän odottaa meitä! Hän antoi lahjan meille! Ja se on siinä, että kaikki on järjestetty aivan  valmiiksi meille, juhlavaatteita myöten. Mitään meidän ei tarvitse hankkia juhlia varten itse.

"Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"  Luuk. 14:15

Juhlat on ihan kohta...
               
                                                 

Avoin tie

Luin tässä muutama päivä sitten Wislöffin rukouskirjasta seuraavan jakeen:

"Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu." Snl. 4:12

Kirjoittaja toteaa sitten, että  "tätä ei ole aivan helppo yhdistää arkiseen todellisuuteen". Sitten hän jatkaa:

"Kuitenkin tartun tänään uskossa lupaukseesi. Sinä et sano, etten kohtaa ollenkaan vaikeuksia. Kyllä niitä tulee. Mutta ne eivät sulje minulta tietä. Käydessäni ei mikään ole estävä askeleitani. Sinun viisautesi ja voimasi auttavat minua läpäisemään vaikeudet. Esteet eivät minua pydähdytä. Herra minä luotan sinuun."

Sitten hän vielä jatkaa: "Juostessani en kompastu. Toisinaan kuljen reippaasti eteenpäin. Silloin en huomaakaan vaikeuksia ennen kuin joudun keskelle niitä. Mutta silloinkin sinä tulet avukseni. Minä en kompastu. Ja niin jatkan matkaani arkailematta."

---

Tuo yllä oleva jae ja Wislöffin teksti on ollut viime päivinä sellaisena rohkaisevana mielessäni. Tulkoot ne sinullekin rohkaisevana mieleen kaikkien elämän haasteiden keskellä.

(Lainaukset kirjasta: Fredrik Wislöff  Rukouskirjani)

Ole luja ja rohkea!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9

Matkamietteitä nro 2

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Hän voisi halutessaan estää jokaisen kompastumisen, jokaisen kuoppaan lankeamisen, jokaisen pöheikköön tarttumisen ja ... jokaisen suonsilmään vajoamisen... Hän ei halunnut meille liian yksitoikkoista ja helppoa tietä. Ei pelkää suloista puutarhaa, jonka läpikotaisin koluttuamme haluaisimme lähteä seikkailemaan... Seikkailun me saimme. Usein liiankin jännittävän ja pelottavan tuntuisen.


Mutta - hän kulkee silmä tarkkana mukana koko ajan. Joskus hän antaa meidän kolhia itseämme. Joskus jonkun matka näyttää täysin pysähtyvän... Kenties loppu tulikin. Sille osuudelle. Mutta sen suuren virran yli meidät kannetaan - perille!

Matkamietteitä

Kuinka juutuin taas tähän tureikkoon? Eikö hänen pitänyt neuvoa minua matkalla; johdattaa minua? Miksi ei ole selkeitä tienviittoja risteyksissä?

Kumpi lieneekään osaamattomalle kulkijalle helpompaa; kulkea pelkkien tienviittojen perusteella vai sen matkaseurana, joka tuntee tien joka mutkan ja risteyksen. Ja jopa kuopat tiessä...

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:21

Kyllä hän kulkee kanssamme edelleen. Kyllä hän neuvoo meitä. Kyllä hän valvoo mihin astumme. Hän antaa meidän kuitenkin katsella missä polku kulkee....

Ystäväni kirjoitti muutama päivä sitten lapsuuden koulumatkoistaan aamun pimeässä. Kuinka hän pimeässä kuusikossa löysi polun katsomalla taivaalle. Siinä kohdalla missä näkyi kapea kaistale taivasta, siinä meni polku.

Vapautus heikkoudesta

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13


Tämä raamatunkohta on minulle merkityksellinen. Vuosia sitten olin menossa lääkäriin. Minä sain ennen sinne lähtöä luettavakseni tämän jakeen ja se antoi minulle toivoa ja uutta uskoa siinä hetkessä. Vaivani ei sitten enää minua kiusannutkaan, vaikka lääkäri ei sitä parantanut. Sen tähden tämä on niin merkityksellinen.

Tänä aamuna - Wislöffin Rukouskirjani tarjoili saman jakeen.  Siinä oli myös siitä, kuinka "tänä päivänä on lukuisia ihmisiä, jotka hengellisesti puhuen ovat heikkouden hengen vallassa. On helppoa kulkea tuijotttaen maahan ja tuntea itsensä elämän vaatimusten ja vaikeuksien nujertamaksi."  


Niin tuttua on... Ja sitten kirjoittaja jatkaa:

"Mutta sinä olet sama tänään kuin vaeltaessasi maan päällä..." 

Tulevaa hyvää

Tänä aamuna minua on ilahduttanut Ilmestyskirjasta lukemani jakeet:

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:1-4

"...Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi." Ilm. 21:6

Mestarin vastuulla tämäkin päivä

Emme tiedä aamulla, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla olemme asiasta vähän viisaampia, kenties. Jos tämä päivä toisikin uusia pettymyksen  aiheita, kaiken Hän kantaa!

Me voimme hätäillä niin monenlaisten, meille tärkeiden, asioiden tähden, ja kysellä:

"Kuinka tässä näin kävi? Miten tämä on ymmärrettävä? Missä on se hyvä Jumala? Missä Hänen johdatuksensa? Voiko tästä muka löytää jotain hyvää?"

Ja pohdintamme jatkuu: "Miksi annat minun alkaa homman, mutta en saanut tehdä sitä loppuun? Miksi en saanut edes mahdollisuutta aloittaa, vaikka ideoita olisi vaikka muille jakaa ja osaisin homman?

Miksi en saanut mitään vastausta pyyntööni tai edes mieleeni rauhaa asian suhteen? Etkö Sinä kuule? Vai etkö Sinä tahdo auttaa minua?

Miksi minun täytyy olla aina yksin? 

Odotin  paljon enemmän... Tälläistäkö se vain olikin?"

Ja tätä rataa. Jokainen meistä löytää kyllä sisimmästään ne omat kysymyksensä. Ne joihin kaipaamme vastausta.

Kuitenkin... kaikesta siitä, minkä me ajattelemme olevan kenties pilalla... HÄN KANTAA VASTUUN!

                                                 Mestarin vastuun!

Eipä oppipoika tai -tyttö aina Mestaria ymmärrä.

Heikkoina

Tänä aamuna oli Juha Vähäsarjan kirjassa Lupaus kantaa, seuraava lohdullinen ajatus:

"Vahvat ylpeilevät vahvuudellaan, minä en sellaisesta tiedä mitään. Terveet ihailevat terveyttään, enkä siitäkään paljoa ymmärrä. Minua usko ei vapauttanut heikkoudesta eikä se tehnyt kurjasta vahvaa. Kuinka hyvältä tuntuvatkaan siksi Jumalan sanat, jotka hän palvelijansa Paavalin kynällä kirjoitti: "Minun armoni riittää sinulle." Vaikka en parane, sittenkin armo riittää. Vaikka en tule vahvaksi, se vieläkin riittää."  

Tekstiin liittyi seuraava jae (uudempi käännös):

"Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2 Kor. 12:9

Yli kivikoitten ja upottavien soiden. Läpi pimeiden metsien...

"...Lävitse kaiken Hän sinut vie..."  (Juha Tapion laulusta)

"Vaikka joku välillä väsyykin, Kristus on aina läsnä, ojentaa apunsa ja sanoo: Nouse, lapseni, nouse! Ei ole mitään hätää, jatka taas, kaikesta on päästävä yli; lankeamatta se tuskin käy - varo vain, ettet jää makaamaan!" (Luther/Vähäsarjan kirjasta Lupaus kantaa)

Hän saapuu keskellemme

Mielessäni on jonkinlainen kuva...  sotatantereelta... Kuva, kuin vanhanaikainen maalaus, jota en osaa piirtää tai maalata paperille. Jos sanoilla saisi sen esiin.

Taistelu on tauonnut. Tai ainakin siirtynyt kauemmaksi. Kenttä on mutainen. Muuta väriä siinä ei näy. Siinä on sotilaita; väsyneitä, haavoittuneita, nälissään olevia, täysin uuvuksissa. Joku seisoo ja jokunen istuu maassa. Yleisnäkymä on, että miehiä makaa maassa. Voisi luulla, että suurin osa heistä on kuollut. Kaikki on hiljaista. Vain silloin tällöin kuuluva valitus katkaisee aavemaisen hiljaisuuden...

Sitten alkaa jostain kentän reunalta kuulua enemmän ääntä. Hälinä voimistuu ja uupuneimmatkin näyttävät heräilevän. Kuolleilta näyttävät hahmot kohottautuvat käsiensä varaan jotain nähdäkseen... "Mikä sieltä tulee?", kuuluu kysymys monien huulilta. Nyt näkyy jotain...

Saapuu Apu! Uupuneille, haavoittuneille ja nälkäisille. Elämä virkoaa jälleen. Kuva saa väriä. Kuvan keskellä hyvin erottuvana näkyvät sairaanhoitajat ja ruoanjakajat. Ja itse suuri lääkäri... kulkee kentällä... jokaisen luona... Elämää antavana.

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes. 9:1

Rukouksen voima

"Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka häntä totuudessa avuksensa huutavat." Ps. 145:18

Luin tässä muutama aamu sitten Aamun ensimmäinen -blogista tekstiä rukouksen voimasta. Voit lukea koko tekstin tästä linkistä: http://www.aamunensimmainen.blogspot.fi/2015/09/rukouksen-voima.html. Siinä oli pari ajatusta, jotka minua erityisesti ilahduttivat: 

"Jumala kuulee vähemmälläkin..." ("Mummi")

"Rukous tarkoittaa vain hätänsä tuomista Jumalalle, ei muuta. (J. Vähäsarja)

Hyvinä ja pahoina päivinä

Hyvinä päivinä... niitä voivat olla ihan vain nekin, kun huolet eivät täytä kaikkia ajatuksia ja osaa iloitakin jostain...

Pahoja päiviä... niitähän riittää. Niitä voi olla niin monenlaisia. Joskus ne pahat päivät ovat paljon jotain pientä, kuin hyttyset kimpussa.  Tai peräti mäkäräiset, tai inhat hirvikärpäset... Parvi tämmöisiä kiusoja voi jo saada sekopäiseksi. Jollakin puolestaan voi olla ihan toisenlaiset kiusat. Joku "iso peto", joka saattaa saada kauhun valtaan.

Kun meitä ihmisiäkin on niin monenlaisia, niin suhtautumisemme kaikkiin kiusoihin on niinä pahoina päivinä kovin erilaista. Joku ottaa positiivisella asenteella "lunkisti vaan" - kaikki lutviutuu, ainakin ennenpitkää - tyylillä.  Toinen, synkemmällä luonteenlaadulla varustettu, voi vaipua epätoivoon pienemmästäkin vaivasta.  Joku käpertyy kokoon itkemään omissa oloissaan.  Toinen lamaantuu niin, ettei osaa ryhtyä mihinkään. Joku menettää "kaikki kauniit värit" elämästään ja näkee tulevaisuudenkin vain sellaisena.  "Kiusa se on pienikin kiusa". On se kiusa ja vaiva sitten iso tai pieni, lyhytkestoinen tai jatkuva, ennalta pelätty tai yllättäen tuleva,  olemme me sitten heikkoja tai vahvempia, positiivisia tai synkkäluonteisia, niin yksi on luvannut olla kanssamme joka päivä: Jeesus itse! Se kattaa hyvät ja huonot päivät. Hän valvoo kaikkea meille tapahtuvaa!

Armokortti peliin

Katsoimme eilenillalla elokuvan, joka sai minut ajattelemaan kiitollisena Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan. Jos joku elokuva on hyvä, niin eiköhän juuri sellainen... Elokuva oli The Grace Card.

Siinä kaksi poliisia joutuu työpariksi vastoin tahtoaan. Jännitettä heidän välilleen tuo se seikka, että toinen on musta ja toinen valkoinen. Ja olihan siinä muutakin...

Jumalalla oli kuitenkin tietty syy, miksi miehet laitettiin työskentelemään toistensa kanssa. Toisen poika tuli tarvitsemaan apua, jonka antamisessa vain toinen saattoi olla  avuksi, koska ketään muutakaan ei löytynyt.

Elokuvan sanoma oli anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen ja rakkauden muuttava ja vapauttava voima. Laitettiin "armokortti peliin", eikä vain Jumalan ja ihmisen välillä, vaan myös ihmisten kesken.

Älä tee itsellesi mitään...

Sinun pimeääsi voi loistaa yllättävä valo. Ehkä elämäsi on kuin autio mökki. Se on ollut vuosikymmeniä vailla elämää. Nyt se alkaa olla romahtamaisillaan... Voiko muka aution mökin ikkunasta alkaa loistaa valoa? Kyllä voi. Mikään ihmisen sytyttämä valo ei sitä tee. Se valo, joka sinne autioon mökkiin annetaan, tuleekin taivaasta. Jo kaukaa katsova näkee sen valon ikkunassa. Vaikka taivas on pilvien peitossa, jostakin se valonsäde siihen osuu. Ja se on kirkas! Odota sitä.

Uskoa vai epäuskoa

On kenties rukoiltu jo kauan jonkin asian puolesta. Vastausta ei vain näytä tulevan. Välillä on saatu ehkä joitain lupauksiakin, jotka ovat rohkaisseet taas uskomaan. Silti ei mitään vieläkään ole tapahtunut. Sitten, jälleen kerran, vastauksena kysymykseen, tulee rohkaiseva jae raamatusta:

"...Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edesssä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2. Moos. 33:17

Näin sanoi Jumala kerran Moosekselle. Ja niin Hän voi sanoa joskus meillekin. Mutta mikä ajatus meille tulee siitä ensin mieleen? Onko se sellainen; "...eipä ole ennenkään mitään tapahtunut...", vai saako se iloitsemaan ja kiittämään, että tähänkin ongelmaan saapuu ratkaisu... kenties jo piakkoin.

Joskus Jumala koettelee meitä. Vastauksen odottaminen on joskus hyvin vaikeaa. Hyvä esimerkki erittäin kauan vastausta odottaneesta on Aabraham. Hänen inhimilliset mahdollisuutensakin olivat jo menneet.  Odottaminen saattaa viedä meidät risteykseen, jossa valitsemme uskon tai epäuskon tien... Usko luottaa Jumalaan. Se luottaa rukouksen kuulemiseen - vaikka vastaus saattaa viipyä. Se luottaa hänen hyvään suunnitelmaansa silloinkin, kun vastaus ei ole toivomamme kaltainen.

Epäusko ei luota ollenkaan. Se tuntuu tietävän, että asialle ei tehdä mitään. Tai jos tehdäänkin, niin tietenkin jotain ihan vastakkaista kuin itse pyysi. Sellaistako tietä sitä haluaisi kulkea? Kovin helposti se jalka kyllä siirtyisi sinne epäuskon tielle... Onhan se jotenkin leveämmän näköinen väylä.  Ihan omillaan saisi mennä...

Jospa kumminkin valitsisimme sen uskon, rukouksen ja luottamuksen tien edelleenkin...

Taakankantajia

"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain." Gal. 6:2


Kuka osaa lohduttaa surevaa?  Se, joka itse on ollut lohdutuksen tarpeessa.

Kuka ymmärtää köyhää ja puutteenalaista?  Se, joka tuntee omakohtaisesti puutteen tien.

Kuka tuntee sairaan kivut?  Se, joka on itse kivuissaan.

Kuka tuntee yksinäisyyden tuskan?  Se, jota on yksinäisyys kalvanut.


Taakankantajia me olemme. Omiemme - ja samalla kenties toistemme taakkaa hivenen keventäen... Meitä kaikkia vajavaisia, heikkoja, puutteenalaisia, kivuissamme olevia taakankantajia ymmärtää yksi - ihmisen tien käynyt - Jeesus, Jumalan poika. Hän tekee sen täydellisesti. Hän kantaa meidänkin taakkamme.

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu,  voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:18

Rauha - niinkuin virta

Satuinpa lukemaan tässä eräänä aamuna Aamun ensimmäinen -blogista Jumalan rauhasta. Siellä oli aiheesta myös Vähäsarjan tekstiä, joka puhui ymmärryksen rauhasta ja Jumalan rauhasta. Ymmärryksen rauha on samaa kuin rauhan tunne. Se on häilyvää sekä olosuhteisiin sidottua. Jumalan rauha puolestaan  ei sitoudu tunteisiin. Se on totta myös silloin, kun on ahdistus. Tekstissä oli myös siitä, että kuinka "Jumalan rauha on kuin syvä virta, jota pinnan tuulet tai kovemmatkaan myrskyt eivät juuri kosketa".  Kannattaa lukea se teksti: (katso tästä).

Siellä Vähäsarjan tekstissä oli aiheeseen liittyvänä raamatunkohtana Fil. 4:7:

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (uudemman raamatunkäänöksen mukaan)

----

Minulle tuli  mieleen seuraava raamatunkohta:

"Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot..." Jes. 48:18

Kuinka usein sitä itsekin on sortunut ajattelemaan, että pitäisi omata se rauhan tunne - vaikka olisi ahdistuksen ja levottomuuden keskellä. Ei sellaista onneksi tarvitse itsestään puristaa. Saa tuntea ne levottomuuden, pelon ja  ahdistuksen tunteetkin, jos siltä tuntuu. Ne ovat pinnalla - mutta pohjavirtana on se Jumalan rauha. Se, joka kääntää katseen sinne, mistä apu löytyy.

Johdatuksen makua...

Johdatuksen makua... Näin sanomme varsinkin silloin, kun jokin asia näyttää menevän toivomallamme tavalla. Olemme ehkä rukoilleet jonkin asian puolesta ja saaneet vastauksen, joka "maistuu makealta". Entäs jos maku onkin karvas?  Silloinko sitä johdatusta ei ollutkaan? Jospa se johdatus ei aina maistukaan niin hyvältä... Eikö Hän, joka on luvannut: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:20), sitten pitäisikään meistä huolta joka hetki? Kyllä Hän pitää. Kyllä Hän johdattaa. Aina se johdatuksen maku vain ei ole yhtä makea. Välillä saadaan karvaitakin suupaloja. Me emme aina näe syytä, miksi saamme sen karvaan palan. Emme aina näe mitä hyvää siitä seuraa. Kuitenkin Hänellä on hyvä suunnitelma ja Hän toimii aina parhaaksemme - koska Hän rakastaa meitä.

"Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä." Jes. 48:17

Etsikää rauhaa ja pyrkikää siihen

"... Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.

 


Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."                                                                1 Piet. 3:10-12

Menneisyytemme vangit

Saatamme olla oman menneisyytemme vankina monella tapaa. Menneisyytemme voi pitää sisällään pettymyksiä, kipua ja sairautta, kuolemaa, pelkoja, mutta myös ihania asioita, joista emme halua päästää irti. Menneisyyden vankina ollessamme, menneet asiat vaikuttavat tähän päiväämme ikävällä tavalla. Saatamme toimia ja ajatella toisin, kuin mitä Jumala on meille tarkoittanut.

Mennyt on mennyttä - oli se sitten eilen tai vuosikymmeniä sitten. Emme useinkaan voi itse päästä menneisyyden verkoista irti. Olemme niissä kuin hämähäkin saaliit verkoissaan, kenties odottaen mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu... Pyristellen sotkeudumme verkkoon entistä tiukemmin. Hämäkin verkoissa ollaan  ja pysytään - jollei joku verkko riko. Meidän menneisyytemme verkot voi rikkoa Jumala. Ja silloin me todella olemme niistä vapaita.

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15

"Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä; Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte,  rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne..." Jes. 30:15

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19  

Hän tukee, vahvistaa ja lujittaa

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja

"heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".

Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. 

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva,  vahvistava ja lujittava."  1 Piet. 5:6-10

Olisiko hän unohtanut minut ja asiani?

 Ei hän ole.

"Sillä Herran silmät tarkaavat varhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..."  1 Piet. 3:12

Tänä aamuna oli Suomen raamattuopiston päivän sanassa J. Vähäsarjan  tekstiä siitä, kun odotamme apua. Voit  katsoa juuri tuon tekstin tänään tästä linkistä, mutta koska teksti vaihtuu päivittäin, lainaan siitä pätkiä myös tähän:

"Sinä et ole Jumala. Sinä et siis päätä, milloin Jumalan kuuluu auttaa sinua. Sinä et määrää sitäkään, millä tavalla Jumalan pitäisi asiasi järjestää.... 

Sen sijaan, että Jumala jättäisi päätettäväksemme elämämme tärkeät asiat, hän kantaa omistajan vastuun...

 Hän kehottaa meitä uskomaan häneen - ja antaa auttamisen ja johdattamisen olla hänen käsissään..."

Ilta menossa, aamu mielessä

Ilta menossa. Siihen kuuluu tietyt toimet, tiettyyn aikaan. Ajalla on merkitystä siinä varsinkin silloin, kun on arkiaamu edessä.  Arkiaamun herätys on varsin aikaisin ja siksi nukkumaan on mentävä aiemmin kuin viikonloppuna. Iltatoimet on siis saatava tehdyiksi oikeaan aikaan. Ja näin se on illalla aamu jo mielessä.

Ajan illassa sitä jo myös ollaan ja emmehän kukaan tiedä kuinka pitkällä oma "iltamme" jo onkaan. Pidetään aamu mielessä vaikka ilta joutuu...

Ja samaa odotusta on näissä vanhoissa lauluissakin:

"Kirkas aamu pian koittaa, jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa, kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton, kaiku sielussa soi, meille kertoen voiton, Jeesus matkaamme toi."

"Mä aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, hän etsivi aina mun menestystäin."

Uuden liiton välimies

Uusi liitto ja vanha liitto... En ole mikään raamatunselittäjä, mutta jokainen voi itsekin lukea Hebrealaiskirjeestä asioista, joista nyt muutaman sanan yritän kirjoittaa.

Kaikki varmaan tietävät juutalaisista sen verran, että heillä oli aikanaan temppeli, jossa oli papit ja uhrikäytännöt. Se kaikki toiminta ei ollut ihmisistä lähtöisin, vaan ohjeet siihen antoi itse Jumala. Näin tapahtui, kun Jumala Moosekselle erämaassa antoi vieläpä erittäin tarkat ohjeet kaikkeen. Piti rakentaa telttamaja jumalanpalveluspaikaksi, siihen tarvittavat välineet ja vihkiä papit. Ja solmittiin liitto Jumalan ja israelin kansan välillä. Oli laki  ja liitto, jota piti noudattaa. Ja sen noudattamisessa ihmiset epäonnistuivat...

Mutta koska näin oli, Jumalalla oli varattuna jotain parempaa...

"Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton... Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr. 8:7-8, 12

Silloin, vanhan liiton aikaan, uhrattiin uhreja ihmisten syntien tähden. Tarvittiin pappi, joka uhrasi kansan puolesta. Pappikin oli kuitenkin kansan keskuudesta otettu virkaansa ja erehtyväisenä ihmisenä  piti hänen  suorittaa uhri omastakin puolestaan. Tämä kaikki oli vertauskuvaa tulevasta, paremmasta uhrista ja liitosta.

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." Hebr. 9:11-12

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hebr. 10:14

Jeesuksen ollessa aterialla opetuslastensa kanssa viimeistä kertaa, hän sanoi:

"...Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan."  Luuk. 22:20

"Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan." Hebr. 10:10

"...mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle..." Hebr. 10:12

Ja koska Kristus teki sen, ei uhria syntien tähden enää tarvita. Ei juutalaisten eikä muiden. Me, ei juutalaiset,  olemme niitä raamatussa mainittuja pakanoita, mutta meillekin kuuluvat ihanat lupaukset:

"Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi". Gal. 3:8

---

En tiedä käykö tästä selväksi, mitä halusin sanoa, mutta se on lyhykäisyydessään se, että Kristus teki sen! Niin juutalaisten kuin pakanoiden puolesta.

Lupaus kantaa

Minulla on ollut jo useamman päivän auki Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa, eräs sivu. Se lohdutti minua eräänä aamuna ja kirjaan sen nyt tähän lohduksi ja virvoitukseksi sinulle myös.

"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja."  2 Kor. 4:8-9

Kristityn kipeimpiä asioita on kohdata perusturvallisuutta ravisuttavia ahdinkoja. Väkisinkin sydän alkaa murehtia ja kysellä miksi. Miksi, Jumala, Isäni, sallit, vaikka näet? Miksi kohtaan nämä kipeät asiat, vaikka tiedät voimieni vähäisyyden ja uskoni heikkouden? Minusta ei ole kantamaan kärsimystä esikuvaksi muille. Pienikin tuuli kaataa minut kumoon, ja jokainen vastoinkäyminen lyö minut maahan. Murehdin itseni sairaaksi jo ennen kuin se, mitä pelkään, on edes kohdannut minua. Taas olen kaikin tavoin ahtaalla, neuvoton ja ahdistusteni vainoama. Etkö jo heräisi, Herra, ja korjaisi tilannettani? - Tänään sanot minulle pelkojeni keskellä turvallisesti: "Olet ahtaalla, mutta et umpikujassa; neuvoton, mutta et toivoton; vainottu, mutta et hylätty; maahan lyöty, mutta et tuhoutunut." Riittääkö se minulle? Riittäisikö se sinulle? Riittäisikö meille armo?

(Teksti Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa/ päivä 29. marraskuuta)

Lupaukset pitävät

Amerikkalaisissa elokuvissa on tapana aina vaikeuksien kohdatessa luvata toiselle, että kaikki menee hyvin. Vaikka lupauksen antajalla ei oikeasti olisi mitään mahdollisuuksia juurikaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Mutta mekin, jotka emme yhtä herkästi lupaile, joudumme aina välillä tilanteisiin, joissa joudumme toteamaan, että emme pysty pitämään lupaustamme. Ihmisiin voi aina pettyä. Niin omaan itseen kuin toisiinkin. Yksi on kuitenkin, johon voimme vankkumatta luottaa; Luojamme ja Taivaallinen Isämme. Hänen lupauksensa eivät ole sellaisia ehkäkentiesluultavasti -puheita. Hänen puheensa on selkeästi on ja ei. Minkä Hän lupaa, se pitää. Ja kieltonsakin on selkeä ei. Meillä vain joskus ymmärrys pätkii.

Tiellä

Tiellä voi olla soraa. Se voi olla kuoppainen. Välillä ajat  asfaltilla kuoppia väistellen. Toisinaan taas tien peittää uusi sileä pinta. Joskus olet korkealla upeiden näkymien äärellä ja seuraavassa hetkessä olet ajanut pimeään notkoon, jossa näkymät ovat ihan toiset. Matkalla voi olla niin aurinkoa, rankkaa sadetta ja kuin kaiken peittävää sumuakin.

                   Ei ole oleellista millainen tieosuus on juuri nyt.

                                     Oleellista on oikea tie.


"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

Erämaakausi

Kunpa voisin aina tuntea läheisyytesi. Tiedän kyllä sanastasi, että olet meitä aina lähellä. Olethan luvannut olla kanssamme, " joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:20). Kuitenkin ne hetket, jolloin en voi tuntea läsnäoloasi, voivat olla kauheita. Ne ovat pelottavia. Ne ovat kuivia.

"Niinkuin peura hajajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa Sinua, Jumala."  Ps 42:2

Kun tälläisen erämaakauden jälkeen taas saan tuntea läsnäoloasi, se virkistää, kuin janoisen. Kiitos, että pidät minua kädestä kiinni silloinkin, kun en tunne sitä!

Uskon kautta he kestivät... koska odottivat parempaa

Kuinka me kestämme, kun elämä tarjoilee meille ikäviä yllätyksiä?  Vastaus on varmaankin, että armon varassa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että ikävät yllätykset tuovat mukanaan ikävät kaverinsa; pelon, masennuksen, epätoivon. Näitä kavereita ei kukaan halua kylään, mutta ne vain tulevat lupaa kysymättä. Helposti myös syyllisyydentunto pyrkii sisälle noiden aiemmin mainitttujen vieraiden seuraksi tai niiden jälkeen. Se kysyy, että miksi päästit nuo ensimmäiset "vieraat" sisälle, vaikka itsekin on sellainen, ettei sitä haluta.

Meidät kuitenkin luotiin tunteviksi. Meillä on lupa tuntea. Siitä ei ole tarvis syyllistyä. Joillekin on varmaan tuttu sanonta se, ettei voi estää lintuja lentämästä päänsä ylitse, mutta voi estää niitä tekemästä pesää... Tuntea saa. Ikäviäkin tunteita. Silloin on hyvä varsinkin tarttua kiinni "ankkuriin" joka ulottuu "esiripun" toiselle puolelle.

"Se toivo meille on  ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19

Uskon kautta kestivät Raamatun pyhät, jotka kokivat monenlaisia vaikeuksia. Näistä uskon esikuvista kerrotaan Hebrealaiskirjeen luvussa 11. Uskon kautta he kestivät... koska odottivat parempaa. Omassa varassamme ei yksikään meistä kestä, kun elämä yllättää ikävällä tavalla. Jumalan armo kantaa. Silloin kun tunnemme voimattomuutemme. Ja silloinkin, kun tunnemme olevamme voimissamme.

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr. 10:35-36

Isoille myös

Tyttö luki äitinsä neulekirjan kannesta: 20 neulemallia pienille ei isoille. Sitten hän  meni näyttämään tekstiä siskolleen. Asia oli kuitenkin aivan päinvastoin, sillä kirjan kannessa luki: "...pienille & isoille." Yhdistävä merkki oli tehty sillätavoin, (juuri kuten tuossakin nyt näkyy), ettei hän sitä tunnistanut ja se näytti sanalta ei.

Taivaallinen tiekin on tarkoitettu pienille ja isoille. Isojen olisi osattava ottaa se vastaan lasten lailla - luottavaisena. Osaako isot?

Ja vaikka joku väittäisi, että se uskon asia on vain lapsille, älä sitä usko. Usko, että se on isoille ihan yhtälailla.

Sama tie

Muistelen sitä tietä, joka oli niin tasainen. Juuri hiekoitettu. Mutta tämä... Onko tämä  se sama tie?

Siinä on nyt kiviä. Sade on uurtanut siihen vakoja. Se on painunut kuopille ja "nimismiehenkiharat" kiusaavat sillä kulkijaa.

Onko tämä tosiaan se sama tie? On se. Sama se silti on.

Hän teki sen

Kiitos Jeesus, että kuolit puolestamme! Mitkään sanat, vaikka kuinka kauniita olisivat, eivät riitä kuvaamaan rakkautesi suuruutta. Eikä järkemme sitä koskaan käsitä. Joskus voimme pienen hitusen siitä tajuta.


                
                "Se on täytetty!"
                
                 

Sinun lunastustyösi on täytetty. Meidän ei enää tarvitse yrittää mitään täyttää, koska Sinä jo teit sen.

Kiusattujen auttaja

                     "Sillä sentähden,
                että hän itse on kärsinyt
                      ja ollut kiusattu, 
               voi hän kiusattuja auttaa."
                                                           Hebr. 2:18

Kasvu tapahtuu piilossa

Kun siemen pannaan maahan, ei maan pinnalla näy pitkään aikaan mitään. Kylväjä voi jo kyllästyä odottamaan ja ajattelee, ettei sieltä mitään nousekaan. Odottavan aika on pitkä - tässäkin. Joittenkin siementen itäminen vie paljon aikaa. Jotkut siemenet vaativat jopa kylmäkäsittelyn, ennenkuin ne voivat alkaa kasvaa. Ja toisinaan jopa valmiin juurakon kasvuun lähteminen voi olla yllättävän hidasta. Pitää kasvattaa niitä juuria ensin vedenottoa varten,  että voi alkaa kasvattaa näkyvää varttakin. Ja lopulta sitä hedelmääkin. Kuka nyt sitten minkäkinverran. Ja niitä hedelmiä ei kasvi itse syö...

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä  vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai minkä muun tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren".  1 Kor. 15:37-38

---

Näistä  ajatuksista  on pääosa  lastenleirin raamikselta napsittuja... Kuvassa muuten inkivääri. Juomanteosta oli jäänyt pala juurakkoa ja se laitettiin multaan. Tuo pienempi näkyvä osa oli siinä multaan laitettaessa, mutta se ei kasvanut yhtään. Pitkän ajan kuluttua mullasta pisti esiin uusi alku, jonka kasvun nopeus onkin sitten hämmästyttänyt meitä.

Et ole vahinko

Olimme lastenleirillä ja leirin johtaja luki eräänä aamuna Psalmin 139.  Siinähän on tärkeänä asiana se, että Jumala näki meidät jo idullamme ja kaikki päivämme olivat suunnitellut ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut!  Hän näki meidät jo silloin - ja näkee nytkin. Olemme sitten missä tahansa.

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;  jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. 

Sillä sinä ole luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Psalmista 139:1-16

Sittten myöhemmin samainen leirin johtaja toisessa tilanteessa korosti sitä seikkaa,  että kukaan ihminen ei ole vahinko, vaikka joku ihminen niin sanoisikin. Kaikki olemme olleet Jumalan suunnitelmissa jo kauan ennen kuin vanhempamme tiesivät meistä mitään. Ja jo paljon sitäkin aiemmin...

Väsyneenä

Jumalan lapsikin väsyy. Joskus niin, että käy vain makuulle ja nukkumaan, kun tuntuu ettei mitään jaksa. Jopa voimalliset Jumalan miehetkin väsyvät joskus. Niin kävi Eliallekin aikanaan. Hän oli juuri vähän aiemmin saanut nähdä suuria; kuinka tuli lankesi taivaasta hänen rukouksensa voimasta. Sitten hän sai kuulla, että kuningatar aikoo saada hänet hengiltä. Elia pakeni ja pakomatkansa päätepisteessä paneutui masentuneena nukkumaan, toivoen samalla kuolemaansa. Hän sai nukkua aikansa. Sitten hänet herätettiin. Enkeli herätti hänet ja käski hänen syödä. Ruokakin oli pantu valmiiksi viereen. Elia söi - ja paneutui uudestaan nukkumaan. Taas hän sai nukkua aikansa. Ja jälleen enkeli herätti hänet. Taas oli ruoka odottamassa. Niin vahvistui Elia.   Näin levänneenä ja ruokittuna Elia lähti matkaan, jonka päätteeksi hän asettui erääseen luolaan yöksi. Yhäkin hänellä oli mielessä masentavana se, kuinka hänen henkensä oli vaakalaudalla. Siellä hänelle puhui itse Jumala ja lähetti Elian  uusiin haasteisiin.

Kerrontaa Eliasta löytyy 1 Kuninkaiden kirjasta. Eikä Elian henkeä vienyt kuningatar, eikä kukaan muukaan ihminen. Hänen maallisen vaelluksensa loppu oli hyvin erikoinen ja se löytyy kohdasta 2 Kun. 2.

Suuri suku

Minulle esitettiin ruokapöydässä lapsen suusta kysymys; onko meillä suuri suku? Ajatuksissani käväisevät isännän ja minun eri sukuhaarat. Ja tulipa mieleen sukukokouskin, jossa kesällä kävimme. Pähkäilin mielessäni, että mitähän sukua tässä nyt tarkoitetaan ja mikä on paljon. Jostakin sukuhaarasta on sanottu, että on laaja suku. Mutisin vihdoin esiin epätietoisen vastaukseni. Sen tehtyäni totesin, että kysyjällä olikin itsellään jo vastaus valmiina: "Eikös kaikki ole meille sukua?" Tuumasin, että olihan se niinkin, mutta yleensä sukua ei ajatella niin laajasti... Mutta siinä ruokäpöydässä aloimme yhdessä miettiä.

Ihmissuku ja syntisten sukukunta - kaikki Eevan ja Aadamin jälkipolvet kuuluvat näihin. Kaikki vain eivät osallistu "sukuseurojen" toimintaan.  Kaikki ovat myös kutsutut siihen suureen "sukukokoukseen",  joka pidetään aikojen lopulla taivaassa. Tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu. Kaikki kutsutut eivät vain taida osallistua... Eiväthän kaikki edes tiedä vielä kuuluvansa syntisten sukuun ja siten olevansa kutsuttuja. Kutsujen jakajia tarvitaan siis lisää. Juhlajärjestelyt alkavat olla loppusuoralla ja kunhan kaikki on valmista, meidät noudetaan sinne! Sinne ei pääse omalla kyydillä...

"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja",  joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa: te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen" ette olleet armahdetut", mutta nyt"olette armahdetut".  1 Piet. 2:9-10


---

Tämä teksti on monen vuoden takaa. Kirjoitin sen aikanaan seurakuntamme lehteen. Nyt tämä oli taas ajankohtainen, kun eilen olimme vuosien tauon jälkeen samaisen sukuseuran kokouksessa.

Muotoiltavana

Kun tehdään kenkiä, tarvitaan lestiä. Lesti on se, joka pitää puolivalmiin tekeleen kengän muotoisena, kunnes siitä tulee valmis kenkä. Kenkää korjatessakin lesti saattaa olla tarpeen.

               "...kunnes Kristus saa muodon teissä..."  Gal. 4:19

Kaikkiko meni...

Katosiko sinulta ilo, menikö rauha, etkö jaksa enää rukoilla? Rakkauskin tuntuu laimenneen... usko haihtuneen...

Jotain sinulle jäi...

Sinulle jäi kuitenkin se suurin, Jumalan armo.
Jäi Kristus, puolustajasi heikkoudessasi, auttajasi köyhyydessäsi.
Ja jäi risti, lunastus. Siinä on voimasi, armahduksesi. Siinä uudistuksesi. Siinä sydämen puhdistus ja lahjaksi saamasi vanhurskaus.

(Mukailtu Erkki Lemisen runon Häipyikö sinulta ilo -mukaan)

Varma sana

"Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan,  joista minä olen suurin." 1 Tim. 1:15

Näin sanoi Paavali, joka on monella tapaa esikuvaksi meille.

"Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1Tim. 1:16

Paavali oli ollut aiemmin Jeesukseen uskovien vainooja. Hän oli  ollut läsnä kun Stefanus kivitettiin. Kun hän vainosi Jumalaan uskovia, hän luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle. Hän oli ollut hyvin innokas siinä hommassaan. Yksi hänen "työmatkoistaan" koitui hänelle kohtalokkaaksi. Hän kohtasi sen, jota vainosi  - Jeesuksen - ja hänen elänänsä muuttui täysin. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Näistä kerrotaan Apostolien teoissa. Luku 7, jakeesta 58 alkaen on kertomusta Paavalista, joka ensin käytti nimeä Saulus.

Homma se on sekin

Tänä aamuna minua ilahdutti erityisesti Sro:n päivän sanassa Vähäsarjan tekstissä seuraava kohta:

"Voittajan joukoissa on tilaa heikommillekin aseenkantajille ja vedenkärrääjille."

Jos puhutaan sotajoukosta, niin ei joku vedenkärrääjän homma kovin hohdokkaalta tai sankarilliselta kuulosta, mutta hekin ovat tarpeellisia. Heidänkin on oltava omalla paikallaan uskollisia. Ensimmäinen mielikuvani tuosta vedenkärrääjästä oli sellainen, että joku kantaa jollain pienellä kipolla sotatantereella makaaville  vettä suun kostukkeeksi... Toinen sitten se, että joku kuljettaa isompia määriä vettä taisteleville joukoille. Kummatkin tarpeellisia.

---

Ja minä ajattelin, että tänään en varnaankaan kirjoita mitään...

Sille, joka etsii

Etsit Häntä. Koet, ettet löydä. Hän löysikin sinut. Kun pimeässä hapuilet etsien jotakuta, kätesi tavoittaa Hänet. Hän on siinä, vierelläsi ihan. Tartut Häneen hukkuvan lailla. Tässä on pelastus. Hän ottaa sinun kätesi omaansa ja pitää kiinni. Ei päästä irti, vaan vetää turvaan. Ja hoitaa sinua. Lääkitsee haavasi, lämmittää kylmästä ja järkytyksestä vapisevan olemuksesi ja ruokkii sinua - Taivaan leivällä. Hän ei väisty viereltäsi. Hän valvoo, kun väsyneenä ummistat silmäsi. Hän on siinä, vierelläsi ihan.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Ei pelkkiä reittivinkkejä

Muutama päivä sitten minua ilahdutti Aamun ensimmäinen -blogista lukemani Vähäsarjan teksti. Ajatus siinä oli se, ettei Jeesus huutele meille reittivinkkejä taivaasta. Hän kulkee itse edellämme ja tasoittaa maaston. Me menemme sinne, missä Hän jo on. Reitti on katsottu, tehtävä valmistettu ja sen kesto määritelty. Voit katsoa kyseisen tekstin täältä (klikkaa tästä). Siihen liittyi allaoleva kohta:

"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti." Jes. 45:2 (uudempi käännös)

Juha Vähäsarjan tekstin (päivä 17.6.) löydät myös kirjasta: Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki.

Toiveet ja todellisuus

Ne eivät aina kohtaa. Toiveitahan meillä riittää. Ja tarkoitan tässä nyt sellaisia toiveita, joiden tosiksi muuttuessa uskoisimme olevamme onnellisia, iloisia, vapaita... Aina joskus joku kiihkeästi odottamamme asia toteutuukin. Olemme onnellisia...  ehkä hetken. Se ei sitten ihan ollutkaan sitä mitä odotimme... Tai ilmaantuu joku uusi asia, jonka toteutumista nyt tarvittaisiinkin tekemään meidät iloisiksi ja vapaiksi... Ongelmat, sairaudet, kaikenlaiset elämän huolet; ne toteutumattomat toiveemme, ahdistavat meitä jatkuvasti. Saavat tuntemaan, ettei ilolle, rauhalle, luovuudelle, tai jollekin muulle onnen asialle, ole tilaa. Koemme ehkä elämän supistuvan pienemmäksi, ahtaammaksi,  kuin mihin sillä olisi ollut muuten mahdollisuus.

Puutarhuria se tämäkin on tarvinnut.
 

Meistä todellakin leikataan versoja, meistä nypitään lehtiä,  meitä typistetään, kasvumaatamme möyhennetään, meitä lannoitetaan,  meitä kastellaan, meitä sidotaan, meitä koulitaan, meitä siirretään paikasta toiseen, meitä jalostetaan. Tätä kaikkea tekee hoitajamme - Taivaallinen puutarhuri. Hän tietää mitä tekee. Hän tietää kuinka meistä saa sen tärkeimmän tulemaan esiin. Täysin "villinä ja vapaana" rehottavat vain kasvit puutarhan ulkopuolella. Ja monet villikasvit tukahtuvat toisten vallatessa tilaa.

Odottamisen vaikeus

Odottaminen on vaikeata. Tässä eräänä päivänä yritin soitttaa paikkaan, johon on vaikea päästä. Sain kuulla erinäisiä kertoja lauseen: "...jos haluatte jatkaa odottamista....". Aikani "halusin" ja sitten en. Päätin hoitaa asiani kasvokkain. Ensin jonotusnumero käsiin ja odottamaan. Siellä jonottaessani tuumin, että jotkut ihmiset joutuvat odottamaan jatkuvasti; se on melkein päivän työ. Jos sitä jatkuvasti joutuu tekemään, siihen osannee paremmin suhtautua; asennoituu jo ennalta siten, että se kestää ja varaa siihen aikaa. Kun minä sitten, lopultakin lyhyen odotuksen jälkeen, pääsin esittämään asiani, selvisi vain, ettei mitääm ollutkaan vielä valmiina. Käyntini kuitenkin oli hyödyksi siten, että toivomani juttu valmistui samana päivänä.

Muutama päivä sitten sain puhelun, jossa oli kaksi iloista asiaa. Toista en ollut osannut odottaa lainkaan. Toinen asia puolestaan oli sellainen, että se meni äärimmilleen, ennenkuin ratkesi iloisella tavalla. Joskus me joudumme huutamaan pelosta, kun vastausta vain ei näytä tulevan. Näin kävi opetuslapsillekin myrskyävällä merellä. Pelkäsivät hukkuvansa. Jeesus oli kuitenkin veneessä. Ja Hän tyynnytti myrskyn. (Tämä tapahtuma löytyy kohdasta Mark. 4:35-41).

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Snl. 10:28

Jumalattomien toivo hukkuu. Vanhurskaalla on toivo. Vaikka odotus joskus olisikin pitkä...

Virheistäkin uutta

Jumala ei tee koskaan virheitä. Me teemme. Meidän annetaan joskus tehdä hyvin raskaitakin virheitä. Voimme olla hädissämme, peloissamme, ymmällämme ja vihaisiakin Jumalalle siitä, että Hän salli, ja sallii, niin tapahtua. Joskus meidän annetaan kulkea omia polkujamme.

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6.

Kuitenkin Hän valvoo joka hetkeämme. Se mikä meidän mielestämme, ja näkökulmastamme, on mennyt väärin ja pilalle, onkin ollut koko ajan Hänen tiedossaan, valvonnassaan ja hoidossaan myös. Se onkin osa suurempaa suunnitelmaa kuin meidän ajatuksemme oli. Hänen näkökulmansa on ikuisuusnäkökulma. Ja kun Hän huolehtii ajallisista asioistamme, Hän pitää aina sen ikuisen päämäärän mielessään järjestellessään asioitamme.

"...jos sanot, ettet  voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job 35:14

Kun me itkemme menetyksiämme, pettymyksiämme ja pelkojamme, Hän näkee jo kaiken tulevan; kaiken iäti pysyvän, kaiken kauniin, kaiken ilon...

Joskus joudumme kokemaan, että Hän on ääneti. Raamatussa on paikka, jossa sanotaan:

"...hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua..." Sef. 3:17

Arvoituksellinen sana. Kaikki hänen tekonsa sanelee rakkaus meitä kohtaan. Äänettömyyskin toisinaan... Muistakaa Jobia, kaikki, jotka kärsitte!

Heijastusta

Tänä aamuna näin yllättäen auringon välkettä seinällä, johon auringonvalo ei normaalisti osu. Sen täytyi heijastua siihen lähistöllä olleesta peilistä tai  vastakkaisen seinän ovilasista. Ilmiö kesti vain pienen hetken, koska taivas meni pilveen. Ja kohta aurinko olisi paistanut muutenkin hieman toisesta kohdasta. Jäin vain miettimään... yritin muistella jotain sanaa; ihmisen kasvot toisessa ihmisessä... Kun sitten laitoin kyseiset sanat Koivuniemen Raamattuhakuun  (katso tästä linkistä) sain  tuon allaolevan jakeen.

"Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä." Snl. 27:19

En siis muistanut ihan oikein, mutta jotain heijastusta siinäkin kai oli...

Toivo

Raamattu puhuu paljon toivosta.

"mutta toivo ei saata häpeään..." Room. 5:5

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo;  kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä." Room. 8:24-25

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen on uskollinen;" Hebr. 10:23

Kristuksen rakkaus - kaikkea tietoa ylempänä

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,  niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen kaikkea Jumalan kaikkea täyteyttä. " Ef. 3:14-19

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksesssa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen." Ef. 3:20-21

Pettymysten keskellä

Aina silloin tällöin joutuu tilanteeseen, jossa kysyy itseltään ja Jumalalta, kuinka tämä näin meni? On pyydetty Häneltä johonkin asiaan apua ja johdatusta. On uskottu, että niin tapahtuu ja sitten asiat menevät kuitenkin aivan pieleen. Siitä seuraa yleensä kysymys, että "oliko tässä nyt muka jotain johdatusta?"  Miksi en saanut apua? Näin sen asian pettyneenä näkee. Samat reaktiot, samankaltaisiin tilanteisiin, kerta kerran jälkeen.

Eikö Hän sitten  tosiaan johdattanut, eikä auttanut?  Hän, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti? Hänkö olisi vierellämme ja katselisi välinpitämättömänä ja toimettomana hätäämme? Hän toimii aina parhaaksemme. Hänen näköalansa on laajempi, kauaskantoisempi, kuin meidän. Hän ei näe vain mahdollisia tulevia vuosiamme, vaan hänen katseensa ulottuu ikuisuuteen asti. Kaikki asiat asettuvat kohdalleen kun näkökulma on oikea.

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

Autioon paikkaan

"Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Mark. 6:31

Jeesus sanoi näin opetuslapsilleen. Samassa jakeessa sanotaan vielä: "Sillä tulijoita ja menijöitä oli  paljon,  ja heillä ei ollut aikaa syödäkään."  Aina välillä on tarvis mennä "autioon paikkaan" levähtämään. Voi olla, ettei meillä ole mitään sellaista kiirettä kuin opetuslapsilla tuntui olevan, mutta levähtäminen kaikesta muusta voi olla tarpeen. Huolet voivat tehdä levottomaksi, vaikka olisimme muuten aivan yksin. Eikä se autio paikkakaan ole aina saavutettavissa,  mutta ehkä se voisi olla muutakin. Luin kerran äidistä, joka meni rauhoittumaan ihan vain oven taakse... Kun äiti oli oven takana,  lapsetkin tiesivät äidin tarvitsevan sen hetken.  Kenties se voisi olla ylipäänsä jotain, joka on juuri sinulle rauhoittavaa. Kelle se on vain oventaus, jollekin toiselle se voisikin olla vaikka rauhoittava puuha.  Ja joku menee sitten sinne paikkaan, jossa ei ole muita. Siinä yksinäisyydessämme Jumala hoitaa meitä. Kutakin hänelle sopivalla tavalla.