"Hän sai panna pois vangin puvun"

"Hän sai panna pois vangin puvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli. Ja hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun 25:29-30

"Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muitten kuningasten istuimia, jotka olivat hänen tykönänsä Baabelissa." 2. Kun. 25:28

Kuningas Joojakin oli ollut hyvin nuori tullessaan kuninkaaksi: vain 18-vuotias. Ja hänen kuninkuutensa oli myös jäänyt hyvin lyhyeksi: vain kolmen kuukauden mittaiseksi. Sitten hänet vietiin vankina Baabeliin.

Mutta nyt oli kulunut 37 vuotta ja Baabelin uusi kuningas armahti häntä ja vapautti hänet  vankilasta ja "hän sai panna pois vangin puvun...". Pitkä aika olla vangin puvussa. Mitä lie liikkunut tämän, nyt 55-vuotiaan miehen mielessä näinä vuosina, ja nyt armahdettuna ja ylemmäksi toisia vangittuja kuninkaita asetettuna? Kaikki se jää arvailujen varaan. Tästä Joojakinista sanotaan, että kuninkuutensa päivinä hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Kuten olivat tehneet hänen edeltäjänsäkin. Oliko hän vankeutensa vuosina kääntynyt Herran puoleen, siitä ei sanota mitään.

Mutta hänen saamansa armahdus puhuttelee joka tapauksessa.

"Painakaa mieleenne"

"Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23 JKPR

Jeesus puhuu tuossa jo rististä. Miten hänen kuulijansa silloin mahtoivat käsittää asian? Ristihän oli roomalaisten käyttämä tapa antaa kuolemanrangaistus...

Myöhemmin Jeesus sanoi näinkin: "Kaikkien ihmetellessä Jeesuksen tekoja hän sanoi opetuslapsilleen: "Painakaa mieleenne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin." Luuk. 9:43-44 JKPR

Ja seuraava jaa kertoo: "He eivät kuitenkaan käsittäneet tätä puhetta. Se oli heiltä salattu, niin että he eivät sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä Jeesukselta, mitä se merkitsi." Luuk. 9:45 JKPR

Eivät tosiaan ymmärtäneet, olivathan he hetkeä aiemmin olleet todistamassa erästä parantumisihmettä ja siitä sanottiin: "Kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta..." Luuk. 9:43 JKPR

"Kaikki hämmästyivät", "kaikkien ihmetellessä" Jeesus "sanoi opetuslapsilleen". Voi melkein nähdä , että siinä kaikkien hälistessä tapahtuneen ihmeen takia, Jeesus siinä toisten huomaamatta, melkein kuin vaivihkaa, kääntyy heihin päin ja livauttaa vain heille nuo sanat siitä, mitä kaikesta huolimatta pian tulee tapahtumaan. Mutta... "He eivät kuitenkaan käsittäneet sitä puhetta...". Eivät siinä, mutta myöhemmin he sen käsittivät ja muistivat Jeesuksen sen heille sanoneen.

---
JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Jatkona siihen ylinnä olevaan jakeeseen Jeesuksen jäljessä kulkemisesta oli nämä Jeesuksen sanat: Luuk. 9:24-26  JKPR: "Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen. Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai vahinkoon? Joka häpeää minua ja minun sanojani, häntä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa sekä Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa."

Siunattua sunnuntaita sinulle!

"...hiljaiset maan..." - luottavaista odotusta

"...Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä..." Matt. 5:5*

"...kääntymällä ja pysymällä hiljaa 

te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus

on teidän väkevyytenne..."

Jes. 30:15**

*Tuota Matteuksen kohtaa 5:5, selittää Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie näin: "KR: hiljaiset, kreik. prays, mon. praeis, ei merkitse vähäpuheista, vaan nöyrää, rakastavaa, kärsivällistä, sävyisää."

** Fredrik Wislöff  puolestaan sanoi Rukouskirjassaan Jesajan jakeesta. "...Voimani tulee olla hiljaisuudessa ja luottamuksessa. Ei välinpitämättömässä hiljaisuudessa, vaan sellaisessa joka kohdistaa sinuun luottavaisen odotuksensa..."

Löydän itseni usein "mukaodottamassa". Sanon odottavani, enkä oikeasti odota mitään saavani. Tälle päivälle voisi ottaa oikein muistolauseeksi tuon "luottavaisen odotuksen".

Siunattua päivää sinulle!

Lääke

HÄN on lääke KAIKKIIN haavoihimme!

"Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden." Jer. 33:6

"Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan ja minusta luopuneet." Jer. 33:8

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra" Jer. 30:17

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25

"Kannettiinpa sairaita kadullekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat  sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi." Apt. 5:15

Jeesuksesta: "Ja missä vain hän meni kyliin ja kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi." Mark. 6:56

Ei muutoksia, ei vaihtelua

Jossain laulussa sanotaan: "...ei vaihteen varjoa, luonasi sun...". Täällä ajassa kaikki vaihtelee, enemään tai vähemmän. Minäkin tunnen oloni epämukavaksi pienienkin vaihteluiden takia. Siksipä onkin lohdullista, että Hänen luonaan ei tule olemaan muutoksia, vaan kaikki pysyy.

"...Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen..." Jes. 44:6

"...Tästedeskin minä olen sama..." Jes. 43:13

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,

 sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5 Moos. 33:27

Ja löytyipä sekin jae, jossa  siitä "vaihteen varjosta" puhuttiin:

"Jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä,

 jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak. 1:17

Siunattua päivää sinulle!

Kun Hän sanoo

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä 

maailman loppuun asti." 

Matt. 28:20

Kun Jeesus sanoo niin - on se niin!

Juhlan viimeisenä iltana

Pahoittelin mielessäni omaa saamattomuuttani pääsiäisvalmistelujen suhteen. Eivät ne ole milloinkaan kovin kummoisia olleet, mutta tänä vuonna mentiin siinä suhteessa taas alaspäin. Ruokapöytäänkin sain liinan aikaiseksi vasta viimeisenä pääsiäissunnuntaina. Voisin harmitella tässäkin montaa muutakin asiaa juhlan tiimoilta, mutta mieleeni tuli noita harmituksen aiheita miettiessäni tämä: "...tarpeellista on vähän, tai yksi ainoa..."

"...Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, 

mutta tarpeellisia on vähän, 

tahi yksi ainoa.

Maria on valinnut hyvän osan,

jota ei häneltä oteta pois."

Luuk.   10:41-42 

Tällä Jeesus tahtoi Martalle muistuttaa, että vähänkin riittää.  Raamattu tosin puhuu paljon valmistautumisesta pääsiäiseen ja ylipäänsä siitä, että olisi valmis juhlaan, juhla-pukua myöten. Se voi aiheuttaa ahdistusta, jos huomaa aina jäävänsä vajaaksi niillä kohdin. Mutta Jeesuksen juhliin antaa kutsuja itse puvun, eikä meidän tarvitse tarjota siellä mitään. Tärkeintä on se, mitä sydämessä on,  mitä Jeesukselta on meille annettu. Ja Jeesus on kutsunut meidät juhliin. Saamme osallistua niihin ilomielin.

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Joh. 7:37

Se ei ollut pelkkä tapahtuma

Jeesus sanoi:  "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"  Joh. 11:25-26

Ylösnousemus ei ollut vain tapahtuma. Jeesus sanoi, että HÄN on ylösnousemus. Ja elämä.

Vihreät laitumet

Sanonta on, että ruoho olisi vihreämpää aidan takana, jolla  sanomisella sitä tarkoitetaan, että haikailemme aina jotain muuta, kuin mitä itsellämme on. Tulipa vain mieleeni, että onko uskonelämässämmekin samoin? Varmaankin on. Ehkä väheksymme sitä vihreää ruohoa, sitä laidunta, jolle Paimen meidät laittoi, tarkasti harkittuaan. Hän tiesi mitä kasvaa sillä laitumella, ja tiesi, että tämä lammas tarvisee juuri tätä, juuri nyt. Mutta lammaspa on  tyytymätön. Kaverilla näyttää selvästi olevan paljon paremmat oltavat ja sapuskat tuolla aidan takana. Siellähän on kukkiakin ja täällä ei näy yhtään, se ajattelee. Paimen kuitenkin tietää kummankin lampaan tarpeet hyvinkin tarkkaan ja sen mukaan valitsee olosuhteet. Toinen voi nyt saada herkkuannoksen, toinen sen erittäin ravitsevan rautaisannokssen. Jospa lammas osaisi luottaa siihen Paimeensa ja käsittää kuinka hyvä Hän on. Silloin ei niin paljon tarvitsisi toisten laitumia kadehtien katsella. Onhan sitä itse yhtä rakastettu kuin se toinenkin!

Jeesus sanoi: "Minä olen se  hyvä Paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä." Joh. 10:11

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13

----

Kaivoin tähän kuvitukseksi alkuvuonna piirtämi kuvan.

Paimen ja laumansa

Ps. Lampaiden sanomiset näkee tarvittaessa täällä selvästi kirjoitettuna.

Ristiriitaiset ajatukset

Uskon ja epäuskon kamppailua.

Kun mielessä soi vuorotellen, nouseeko rukous tätä vihkoa (johon tämän tekstin olin kirjoittanut) tai kattoa korkeammalle, vai jääkö se tänne vihon kansien väliin, vai nouseeko se Isän korviin. Ja toisaalta mielessäni soi myös

"...sano vain sana, niin..."

Yhä Jumala on se, joka kaikki kuulee, vaikka meistä ei tuntuisi niin. Tunteet on muutenkin petollinen asia, ne vaihtelevat jatkuvasti. Jumala on kuin kallio; ei liiku, ei horju, on paikallaan pysyvä. Hän on yhä voimallinen ja kykenee vain sillä sanallaan nykyäänkin tekemään mitä hyväksi näkee. Ja Hän tahtoo kuulla, kun hänelle asiamme kerromme, ovat ne sitten mitä tahansa. Senkin jos olemme pettyneitä, epäuskoisia, epätoivoisia, tai iloisia ja tyytyväisiä. Meille kaikille syntisille Hän on!


"Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee." Matt. 8:8

Ilonpilaajaksikin Häntä jotkut syyttävät

Jeesus oli juuri valinnut lähimmät opetuslapsensa monien joukosta, rukoiltuaan sitä ennen vuorella koko yön.

 "Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa. Ja myöskin ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. Luuk. 6:17-19

Sitten hän alkoi puhua. Ehkä hän tahtoi osoittaa sanansa niille, jotka eivät olleet päässeet niiden kahdentoista joukkoon, mutta jotka halusivat seurata häntä, sekä niille, jotka eivät päässeet koskettamaan häntä ja jotka olivat yhä sairaita. Ja kenties niillekin, jotka vielä kaipasivat jotain; jotain muuta, kuin mitä oli sairauden parantuminen.

"Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi..."  Ja  se, mitä hän sanoi, se puhe löysi kosketuspintaa kuulijoista, sillä siellä oli paljon köyhiä, nälkäisiä, vihattuja, ja niitä, jotka oli erotettu toisten yhteydestä Jeesuksen tähden. Kaikki he, kirotut ja parjatut, lyödyt ja riistetyt, kuuntelivat varmasti tarkkaan! Hänhän sanoi heille:

"Autuaita olette te..." monin tavoin itsenne köyhiksi ja arvottomiksi tuntevat, sillä "...teidän on Jumalan valtakunta... teidät ravitaan... te saatte nauraa... teidän palkkanne on oleva suuri taivaassa..." (Luukkaan jakeista 6:20-23, jotka voit alempaa lukea kokonaisuudessaan)

Jeesuksen sanat olivat varmaan kuin lääkettä heidän sielulleen. Sillä heille luvattiin.

"Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi:

"Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.

Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidän ravitaan!

Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!

Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät  pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. 

Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille."

Luuk. 6:20-23

Jeesusta syytetään monesti ilonpilaajaksi. Hän kuitenkin paransi  sairaita, antoi syntejä anteeksi,  ruokki kansaa, herätti kuolleita, "julisti vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista"! Ja itkevillekin lupaa, että he saavat vielä nauraa! Ei kuulosta ilonpilaajalta. 

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Luuk. 4:18-19 Jeesus sanoi itse, että tuo kirjoitus puhui hänestä.

"Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta." 

Luuk. 1:45

 Ihmiselle mahdoton tuli mahdolliseksi - koska Jumala sen lupasi ja Jumala sen teki.

Jotain hohtoa arkipäivään

Se antaa jotain hohtoa arkipäivään, kun "näkee" (lue: lukee) Jeesuksen tekoja, ja kenties voi vaikkapa  kirjoittaakin niistä jotain. Silloin voi unohtaa omat huolenaiheensa joksikin aikaa. Niitä hänen tekojaan voi "nähdä"  Hänen sanassaan ja toisinaanhan jotain omassa arjessakin.

Tänä aamuna sain taas kirjoittamisen iloa:) Kyseessä on Luukkaan kertoma tapaus luvusta 6, jakeista 6-11, josta kirjoitin kertomuksen:

"Kuivettuneen käden tapaus"

Mies istui siellä  muun kansan joukossa  jumalanpalveluksessa. Olihan lepopäivä, sapatti,  jolloin ei mitään työtä pitänyt tehdä. "Työtä niin. Mitäpä työtä sitä paljon tällä kädellä olisikaan tehnyt" - tuumi mielessään eräs mies katsellessaan alituiseen häpeänsä aihetta: toimimatonta kättään.

Tänä sapattina hän oli tullut synagoogaan tavan vuoksi, kuten useimmat muutkin. Mutta nyt oli vähän kiinnostavampi mies opettamassa, sillä tuohan oli se Jeesus. Hänenhän sanottiin tehneen monta ihmistä terveeksikin. "On se vaan ihmeellistä", mietti mies ja siveli samalla mietteliäästi kuivettunutta kättään.

Nyt hän havahtui mietteistään ja siirsi katseensa kädestään tuohon opettajaan, Jeesukseen. Hän tahtoi katsoa tätä tarkkaan ja toivoi, että tuo Jeesus katsoisi siihen suuntaan, jossa hän itse istui. Kohta Jeesus katsoikin siihen suuntaan ja hänen katseensa tuntui osuvan suoraan tuohon mieheen. Kyllä, häneen Jeesus suoraan katsoi. Juuri kun mies oli laskemaisillaan katseensa alas tuon tutkivan katseen alta, Jeesus sanoi: "Nouse ja astu esille". Mies katsoi melkein hädissään ympärilleen, että kenelle puhutaan. Ei ollut ketään nousemassa ylös. Ja Jeesus katsoi yhä häneen ja viittoili tulemaan. Nyt toisetkin jo hänelle sanoivat, että sinua hän kutsuu. Mies nousi ja tunsi kaikkien katseet selässään, mutta Jeesuksen hän näki katsovan itseään lempeästi.

Nyt mies seisoi Jeesuksen edessä. Mutta nytpä Jeesus osoittikin ensiksi sanansa muille, kuin tuolle edessään seisovalle miehelle. Ainakin siltä se näytti. Hän sanoi: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" Ja mitä sitten tapahtui: "Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi". Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi."

Muut vimmastuivat kovin, mutta parannettu mies iloitsi. Hän oli hämmentynyt osakseen tulleesta armosta.

---

Jakeessa oli sana "jälleen". Miehen käsi ei kaiketi ollut syntymästä asti sellainen, vaan jokin tapahtuma oli käden sellaiseksi tehnyt.

Mietin myös tuota, kun Jeesus sanoi sanansa hyvän tai pahan tekemisestä, hengen pelastamisesta tai sen hukuttamisesta, että mitä hän niillä sanoilla oikein tarkoitti. Ne tuntuvat aika rajuilta sanoilta tuossa yhteydessä, kun parantumisesta on  kyse. Mutta niilläkin oli varmaan syynsä. Tulipa vain mieleeni, että Jeesus tiesi kunkin ajatukset; paikalla olleen väen ja oppineet. Suunnitteliko kenties joku jotain pahaa? Ja entäpä tuo parannettu mies itse? Onko ihan mahdoton ajatus, että mies oli jo niin epätoivoinen, niin väsynyt tilanteeseensa, että hän aikoi itselleen pahaa...? Emme tiedä mitään näistä, mutta Jeesus tiesi asioiden oikean laidan. Hänen sanansa ovat aina harkittuja. Jeesus teki hyvää ja pelasti hengen. Mutta nyt, sen parantamisen jälkeen ainakin, paikalla olleet miettivät, miten saisivat Jeesuksen aisoihin. Heillä oli pahat aikeet, koska Jeesus teki hyvää sapattina. Mutta Hän, Jeesus, on lepopäivänkin Herra!

"...tuntee juhla-aikojen riemun..."

Mieleeni tuli tällainen joku kohta juhla-aikojen riemusta. Rupesin etsimään sitä, mutta ei meinannut ensin löytyä, koska en muistanut sitä ihan oikein. Sitten tärppäsi.

"Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, 
ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!"
Ps 89:16

Minulle tuo jakeen alkuosa puhui siitä, että olisi syytä myös tuntea joskus sitä juhla-aikojen riemuakin. Usein se juhlariemu jää kaiken arkisen ja ankean alle, kun sitä ei edes yritä juurikaan onkia sieltä esiin. Jumala itse on niitä juhla-aikoja elämään antanut. Monesti näkee nekin ikäänkuin vähän "turhana touhotuksena". Jospa sitä voisi oppia vähän juhlistamaan sitä arkeakin; niitä kohokohtia, joiden arvon taitaa monesti ymmärtää vasta jälkikäteen.

Jos jää odottelemaan juhlamieltä, ennenkuin alkaa mitenkään valmistella juhlaa, saa ehkä odottaa niin kauan, että juhla menee ohi. Juhla syntynee,  ei pelkästään niistä valmisteluista, vaan juhla itsessään saa kaiketi sen juhlamielenkin esiin.

---
Olin kirjoittanut tuon marraskuussa. Mutta nyt on taas juhla-aika käsillä, onhan pääsiäisviikko. Jeesuksen teossa meidän hyväksemme on kyllä juhlinnan aihetta! Silti se ei ole tärkeintä mitä silmillään näkee.  Olkoon sydämessämme juhlaa.

Älä lähesty rajavyöhykettä

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden."   1 Joh 2:12

Älä lähesty "rajavyöhykettä", ajatellen, että pystyt pysymään sieltä poissa. Etkö tiedä, että sillä on ihmeellinen voima vetää sinut sinne, jos viipyilet sen tuntumassa. Ja jos tulet vedetyksi sinne, olet helposti siinä tilanteessa, että itse rajakin on ylitetty. Pääsikö käymään jo niin, että huomasit olevasi siellä, missä ei pitänyt. Huuda Jeesusta avuksi. Pyydä anteeksi. Nolottaa, mutta  tee se silti. Hänellä on kyllä anteeksiantamusta ja rakkautta rikkoneita kohtaan. Hänhän kuoli meidän syntiemme tähden. Hänen ristillä vuotaneen verensä tähden, meillä on rauha Jumalan kanssa.

"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." Snl. 28:13

"Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet,  (naiset mukaanluettuna)  että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus, ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla."Apt. 13:38-39  

Mutta jatkossa; opetellaan kuulemaan Hänen ääntään. Opetellaan kuulemaan, kun Hän varoittaa meitä rajavyöhykettä lähestymästä. Ja totellaan varoitusta. Poistutaan heti, vaikka se kuinka vetäisi puoleensa.

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen." Hebr. 13:20-21

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Psalmi 50:13   (Jumalan puhelinnumero)

---

Erittäin hyvä ja lohdullinen runo synnin hädässä olevalle!: Yksin armosta -blogi: Katso, Jumalan karitsa

Elpyköön teidän sydämenne

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa." 

Ps 69:33

Se ei ollut sattumaa

"Eikö hän näkisi minun  teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?" Job 31:4

Pietari virui vankilassa. Mutta se ei ollut sattumaa. Ei ollut niin, että Jumala olisi yllättäen huomannut, että Pietarihan onkin joutunut vankilaan ja pitäisi keksiä kuinka hänet saataisiin pois sieltä. Varmaankin se vankilaan joutuminenkin oli  Jumalan suunnitelmissa. Ainakin se oli joka tavalla jo etukäteen tiedossa.

"Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut." 2 Moos. 23:20

Pietari oli vankilassa pääsiäisen yli. Mutta "seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä."  Apt. 12:5.  Pietari vapautui. Selliin tuli yöllä enkeli, juuri sitä päivää vasten, jolloin olisi ollut oikeuden eteen joutuminen. Enkeli johdatti Pietarin ulos kaikkien vartijoiden ohi.

Se oli rukousvastaus, että Pietari vapautui.  Se  toi iloa ja vahvisti rukoilijoiden uskoa. Siitä koitui kiitosta Jumalalle. Sitä Raamattu ei kerro, mitä siellä vankilassa tapahtui niinä päivinä, jotka Pietari siellä oli. Mutta voisi ajatella, että jotain Pietari lienee puhunut niille vartijoilleenkin. Emme tiedä sen ajan vaikutuksia heihin. Tai niihin, jotka tapahtuneesta kuulivat.

Jumalan teillä ei ole sattumia! Hänelle mikään asia ei ole yllätys. Sanoisiko hän muka: "Kappas, tuota en tiennytkään, pääsipäs yllättämään." Häntä ei yllätä mikään. Ei ole yhtään sellaista asiaa, jota Hän ei tietäisi.

Sinun teillesi loistaa valo

"...sinun teillesi loistaa valo." Job 22:28

Kenelle sanotaan, että hänen teilleen loistaa valo? Eikö juuri sille, joka sellaista kaipaa. Eihän valoisassa oleva valoa kaivanne? Yllämainitun jakeenpätkän sanoi Jobille "Teemanilainen Elifas", jonka sanomisista Jumalalla oli kylläkin huomauttamista. Mutta tuo ei liene ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala puhuu, sillä Jeesushan sanoi: 

"Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on elämän valkeus." Joh. 8:12

Iloitaan siitä valosta. Pienistäkin säteistä, jotka halkaisevat pimeyden.

Haluan jakaa tämän

Haluan jakaa yhden kirjoituksen, joka oli Yksin armosta -blogissa. Se on lohdullista luettavaa, kun tuntuu että on juuttunut monenlaisiin vaikeuksiin.

https://yksinarmosta.fi/2019/04/09/oletko-verkossa-kiinni/

Teksti tuntui lohdulliselta, sillä olimme juuri isännän kanssa puhuneet siitä, että vanhemmiten taakkoja tuntuisi olevan hartioilla aiempaa enemmän.

Armahdettu

"Vanhurskas on elävä uskosta."*  Room. 11:17, Gal. 3:11 sekä Habakuk 2:4

Siitä. Ei mistään muusta kuin Jeesuksen hankkimasta armahduksesta; ei siitä tunteeko itsensä riittäväksi siihen.

Sanasta "vanhurskas" tulee helposti mieleen sellainen, joka onnistunut elämään eläämäänsä niin, ettei siitä ole kellään mitään huomauttamsta; ikäänkuin täydellinen. Sitähän se ei tarkoita. 

Tuota "vanhurskas" -sanaa selitti Erkki Leminen kirjassaan Ei hän sinusta luovu, näin: "Kaikkein yksinkertaisin käännös lienee 'Jumalalle kelpaava, otollinen'."  Hän kirjoitti myös, kuinka eräs maallikkosaarnaaja oli sanonut hänen mielestään osuvasti: "Vanhurskas on sellainen ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi." Hän sanoo kirjassaan myös näin: "Ihminen tulee vanhurskaaksi armosta... Vanhurskauttaminen on siis syyttömäksi julistamista, armahtamista."


Keitä ne on, joita armahdetaan? No, vankejahan ne. Syyllisiksi todettuja. Mutta niille julistetaan vapautus. Niinkuin meillekin. Ei enää mitään velkaa, ei suorittamista sen vapauden saamiseksi.

Kun käsittää syntinsä anteeksiannetuksi,  on se kuin auringonnousu!

---

Mulle tuli tuosta alun jakeesta, sen loppuosasta: "elävä uskosta",  mieleen sekin, että on ikäänkuin eläväksi julistettu. Ja niinhän Raamattu itseasiassa sanookin: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" Ef. 2:1

Rukoilemisen oikeus

Tuollaiset sanat on joskus jonkun tekstistä jääneet mieleeni. "Rukoilemisen oikeus". Voimme kokea, ettemme ole kelvollisia Jumalan eteen astumaan. Mutta meillä on kuitenkin se rukoilemisen oikeus. Meillä on oikeus tulla Jumalan silmien eteen pyyntöinemme. Jeesus hankki meille pääsyn armahdettuna, ilman rangaistuksen pelkoa, Isän silmien eteen, koska Hän kärsi meidän rangaistuksemme. Ja Isä itsekin rakastaa meitä!

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö." Kaiken tuhlannut mies. "Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi."  Luuk. 15:20

Jo kaukaa isä näki...

---
Se yllämainittu "joku" oli  näköjään ollut Fredrik Wislöff. Samaa sanaparia, "Rukoilemisen oikeus", olin lainannut tässäkin.

"Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta"

"Sentähden se  on uskosta, että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana  kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko,
hänen, joka on meidän kaikkien isä." Room. 4:16

"Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin,
 ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty
ja lupaus käynyt mitättömäksi." Room. 4:14

"Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" Room. 4:3-4

"ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan,
ei omaa  vanhurskautta, sitä joka laista tulee,
vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden joka tulee Jumalasta
uskon perusteella." Fil. 3:9

Jeesus kelpuuttaa seuraansa

Jeesus kutsuu seuraansa kaikkia itsessään mitättömiä, etsii kadonneita, omiin turhiin yrityksiinsä väsyneitä.

"Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa..." Hes. 34:16

"Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet." Matt. 18:13

Kristukseen kätkettynä

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:3-4

Jotenkin tänä aamuna tulin huomioineeksi nuo sanat; "kätkettynä" ja "Kristus, meidän elämämme". Kuvia tähän esiessäni löysin nuo jääpuikot, joiden ajattelin sopivan tähän.

 Siunausta sinulle tähän viikkoon!