Kun hän vielä oli kaukana

 "... kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet..."  Luuk. 15:20 

Luin aamulla hartauskirjasta  (Martti Simojoen päivän sana) nuoresta rukoilijasta, papista, 1800-luvulla eläneestä, ja hänen rukouksestaan. Kuinka hän rukoilikaan, että Jumala ohjaisi häntä niin joka hetki, että hänen kaikki ajatuksensa, tekonsa ja haluamisensa olisivat Jumalalle otolliset - ja että ne voisivat olla kuin Jumalan omia ajatuksia ja tekoja. Kun olin lukenut koko sen tekstin, millaista todellisen rukouksen tulisi olla, huokaisin mielessäni, että miten kaukana sitä onkaan kaikesta tästä...  ja suljin kirjan.

Mutta kohta sukelsi mieleeni tuo alussa oleva jakeen osa: "...kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet..."  Kysehän oli Jeesuksen kertomasta tuhlaajapojan tapauksesta. Isä näki - ja tuli syli avoinna vastaan - kaikella rakkaudella! Ilman yhtään moitetta. Sen sijaan Isä osoitti rakkautta kaikin käytettävissä olevin keinoin. Niin suuresti, että vanhin veli jo kadehti.

"... kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet 

ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja suuteli hellästi."

 Luuk. 15:20

"Seuraa sinä minua"

Kun Jeesus kutsuu meitä mukaansa, me emme tiedä, mihin kaikkeen joudumme. Tuli ihan mieleen ajatus; ikäänkuin olisimme liftaamassa ja nostaisi peukalon jonkin sellaisen auton nähdessämme, jonka tietää luotettavaksi kuitenkin, mutta et tiedä, minne kuski on menossa tarkalleen ottaen matkansa aikana, vaikka määränpäänsä tiedätkin. Samoin kuskia et oikein hyvin tunne, vain ulkonäöltä, ja ehkä maineelta. Lähdet mukaan unohtumattomaan seikkailuun, josta ei puutu pelottavia vaiheita. Hirvittää monta kertaa, että miten selvitään. Mutta tuo kuski selvittää kuitenkin kaikki haastavatkin paikat. Vrt. esim. tukkirekat, ties millä pikkuteillä... Tai kuten opetuslapset uppomisvaarassa olevassa aluksessa Jeesuksen vain nukkuessa kaikessa rauhassa... Ja kun hänet herätettiin, niin hän ihmetteli, miksi hänen kaverinsa olivat niin pelkureita?  Tällaisen kaverin matkaan mekin lähdimme, että kaikenlaista yllättävää voi olla luvassa. Mutta mehän luotamme... ainakin olisi paras niin tehdä, vaikka emme useinkaan voi sitä mitenkään suurin äänenpainoin sanoa. Ainakin tahdomme edellenkin hänen matkassaan olla.

Raamattu kertoo (Matteuksen luvuissa 8-9) mukaan kutsutuista. Myös Matteus itse uskaltatui Jeesuksen matkaan. 

Siunausta ja rohkeutta

- taas tämänkin päivän matkaosuudelle:)

Ajatelma peloistani - ja mitä niihin sain

En voi hallita pelkojani

ne vain tulevat sisään

lupaa kysymättä

on ovi  avoinna tai lukossa

väittävät vielä

että niillä on lupa

sen antoi kuulemma

joku järkevä

sillä täytyyhän

niitä asioita

ajatella

Mutta minä

haluan ajaa ne pois

mutta en pysty

omat  aseeni niitä  vastaan

eivät riiitä 

Tule sinä Jeesus

tule ajamaan ne pois

tyhjennä taloni niistä

ja ilo ja rauha

päästä sisään.

"murhe ja huokaus pakenevat"

Sama päivä; pian äskeisen jälkeen:

Ajattelin piirtää kuvan, jossa Jeesus heittää pelot ovesta ulos ja kutsuu Ilon ja Rauhan sisään. Mutta ei siitä oikein tullut mitään ja laitoin paperin pois. Menin sitten otttamaan rukouskirjasta jotain. Otin 3. kk:n 28. pv:n jakeet. Ällistyin lukiessani ensin iltajakeen, joka oli osa tästä:

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Ja aamujae oli tämä: "Nyt opetan sinulle järkevyyttä, osoitan sinulle tien, jota voit kulkea. Minä neuvon sinua ystäväni." Ps 32:8  Psalmit nykysuomeksi

Nuo kohdat olivat kuin suoraan minun ajatuksiini. Jeesus lupaa olla kanssani, ja opettaa minua.

Raamattu v. -33/-38 sanoo asian näin: "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee." Ps 32:8 -33/-38

---

Luultavasti yritän vielä sitä kuvankin tekemistä...

Siunattua päivää sinulle!

Toivon, että saat rohkaistuna

lähteä tähän päivään.

"...riemu ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." 

Jes. 35:10, Jes. 51:11

Että voisi oikaista itsensä suoraksi...?

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi:

 "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen.

Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa."

 Luuk. 13:12-13

Jos itsekin joskus saisi päästä heikkoudestaan, ja ylistää Jumalaa siitä syystä. Saisi oikaista itsensä näkemään ihania asioita, eikä aina murheita ajatella ja ikäviä asioita mielessään "katsella".  Kerran perillä se tietysti vihdoin runsain määrin toteutuu. Mutta olisi ihanaa saada jo täällä kokea jotain siitä.

Tiedän kyllä, että sanotaan; Paavalin sanoin, , että silloin  "... kun olen heikko, silloin minä olen väkevä."  2. Kor. 12:10. Väkevä. Kun sitä ei tunne ollenkaan sellaista... 

---

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.

Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;

 te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."

  Luuk. 12:6-7

Eikä yhtäkään oltu unohdettu!

Ja kaikki hiuksetkin on laskettu.

Herralle rakas!

 "...sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen..." Jes. 43:4

Tämä tuntui tänä aamuna lohdulliselta ja rohkaisevalta. Tosin tuli mieleen sekin, että voiko noita noin itselleen ottaa?  Mutta siihen ajatukseen tuli puolestaan tämä:

"...niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"..." 2. Kor. 1:20

Ja sanottiinpa niinkin, että "...kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivälliyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4

Varmastikin meille tekee hyvää "kuulla", ihan lukemallakin, että olemme todella Herralle, Isällemme, arvokkaita, rakkaita. Sen vuoksi Hän ei voi jättää meitä oman "onnemme" nojaan, vaan pitää meistä tarkemmin huolta, kuin me ikinä osaamme pitää mistään!

Hengellisesti köyhälle ilonaihe!

 "...vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." Luuk. 10:20

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät,

sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita ovat murheelliset,

sillä he saavat lohdutuksen.

Autuaita ovat hiljaiset,

sillä he saavat maan periä.

Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta,

sillä heidät ravitaan.

Autuaita ovat laupiaat,

sillä he saavat laupeuden.

Autuaita ovat puhdassydämiset,

sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät,

sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan,

sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, 

kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat

ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa..."

Matt. 5:3-12

"Te olette maan suola...

... maailman valkeus..."

Matt. 5:13,14

Siunattua päivää sinulle!

----

Voi melkein kuvitella sitä, kun ihmiset kuuntelivat korvat hörössä noita Jeesuksen sanoja. Jokainen kohta varmaan imaistiin kuin pesusieni. Jeesus tiesi millaista väkeä hänen kuulijoissaan oli. Hän puhui suoraan heille ja heidän elämäntilaiteisiinsa, heidän tuntoihinsa. Hän puhui heille. Ja hän puhuu meille.

 

Kiusatulle uskolle

(Poimin nämä ajatukset Martti Simojoen  Päivän Sanasta, josta ne tulivat juuri sopivasti omaan tarpeeseeni.)

Kysymys aluksi kuului: "Kuinka pysyn Jumalan tiellä?"

Ja vastaus siihen oli: "Sinä pysyt uskosi kautta." Room. 11:20 

Ja asiaa selvennetään vielä: Ettei siis millään omilla päätöksillä, ei millään omilla saavutuksilla, ei omalla "palavasydämisyydellä", ei auttamishalulla tai "kilvoituksella". 

Millä sitten? Mitä sillä uskon kautta pysymisellä tarkoitetaan? Simojoki selventää; ja hänelle Paavali itseasiassa: "jos hänen hyvyydessänsä pysyt". Room. 11:22

"...Usko on hyppäämistä Jumalan hyvyyden varaan. Sulje silmäsi ja heittäydy koko painollasi, kaikkinesi, mikä sinua suhteessa tai toisessa painaa, heittäydy sellaisenaan Jumalan hyvyyden varaan..."  (Martti Simojoki/Päivän Sana/Kirjapaja)

---

Nämä tuli tosiaan omaan tarpeeseeni ihan. Jännä huomio oli sekin, että kun luin tuon ensimmäisen kirjaan merkityn jakeenpaikan, ihmettelin, että onko siellä muka juuri tuollainenkin? Sitten ajattelin, että ehkä se onkin jostain vanhasta Raamatusta. Eikä tuntunut tutulta toinenkaan kohta. Selitys olikin siinä, että nuo olivatkin molemmat vain osia jakeesta. Monesti sitä vain lukea posottaa jonkin jakeen, eikä huomioi niin joka sanaa, joka siinä on.

On päiviä, jolloin kyselemme mielessämme, mikä olisi sellaista, joka voisi ilahduttaa meitä nyt? Emmekä tiedä vastausta. Mutta meillä on kuitenkin Jumala, jolla on kaiki keinot käytössään. Ja kuten tänä aamuna mieleeni tullut ajatus myös sanoi: ...ja aina uusia ilonaiheita.*

Siunattua päivää sinulle, ja Jumalan antamaa iloa

kaiken sen keskellä mitä elät nyt.

---
*Ajatus toi mieleeni myös tämän jutun:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/12/pyha-murheettomuus.html

(Jutun teksti on eräästä kirjasta, ja se on ollut minulle niin tärkeä, että olen kirjoittanut  sen myös erään vihkoni sisäkanteen.)

Hän vahvistaa ja hän tukee

 "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13

"...Herra tuli minun  tuekseni." 2. Sam. 22:19, Ps. 18:19

Monesti ei siltä tunnu, että olisi tultu tueksi, kun vaikeudet hyökkäävät mieleen. Mutta annapa olla, kohta voikin huomata, että onpa sittenkin. Voi olla, että tilanteet on samat, ja asiat, mutta huomaakin että voi ottaa kuitenkin rauhallisemmin. Kaikella on aikansa. Ja silloin kun on aika, tulee Herra tuekseni.

Vihreille niityille - ja varjeltuna "kaikesta pahasta"

"Hän varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7  Se on tärkein varjeltava. Mutta muitakaan  ei ole unohdettu.

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Ps 23:2-3

Lupaus siitä, että viedään vihreille niityille ja virkistävien vesien ääreen, tuntuu ihanalta, kun sen kuulee jonkun suusta, jonka tietää luotettavaksi ja pystyväksi pitämään sen, minkä lupasi. Ja johtamaan juuri sinne mihin pitääkin. Synkillä metsätaipaleilla, sateissa, tuiskussa, kylmässä, koleikkoisilla teillä, tarvitsee juuri sellaista vakuutusta, että lämpöön, valoon, vihreyteen, raikkaiden vesien ääreen ollaan kuitenkin koko ajan menossa. Siltikin, vaikka tie näyttää nyt tältä. Ajattele mitä luvattiin, ja mitä olet saava!

"...monen ahdistuksen kautta..." Apt. 14:22

Monen ahdistuksen kautta meille opetetaan jotain tärkeää. Ilman niitä jäisi moni opetus, lohdutus, rohkaisu saamatta.  "Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." Ps 118:5, (Joona 2:3, Ps 18:7)

"Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." "...ja hän vastasi minulle..."  "...hän kuuli minun ääneni  temppelistänsä..." 

Kuvan nimi: "Tuonne mennään!" Piirretty tämän jutun ajatuksiin.

Minua itseäni rohkaisi nuo jakeet tänään ankeiden ajatusten mieleen pyrkiessä.

Minkä Jumala on luvannut, sen Hän kykenee myös toteuttamaan!

"mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle." Room. 4:20

"Mutta"; se sana osoittaa, että oli jotain, joka hyvinkin saattaisi saada  epäuskossa epäilemään; että oli jotain, joka tuntui aivan mahdottomalta.  "Vaan"; siitä huolimatta kyseinen henkilö "vahvistui uskossa", ja antoi "kunnian Jumalalle." Antoi siis hallintavallan, ja luottamuksensa sille, jolle ne kuuluvat; jolla on kaikki valta. Jakeessa puhuttiin Aabrahamista. Mutta samalla tavoin mahdottomuuksien edessä oli vaikkapa Nooa: kuivalle maalle piti rakentaa suunnaton alus, koska tulisi vedenpaisumus; suunnaton tulva, joka tulisi peittämään alleen aivan kaiken maan päällä. Mutta Jumalan lupausta ei hänkään epäuskossa epäillyt, vaan ryhtyi toimiin Jumalan  ohjeiden mukaan.

 

Tuosta ylinnä olevasta jakeesta kirjoitti Martti Simojoki tähän nykyiseen aikaankin hyvin sopivasti Päivän Sana -kirjassaan mm. näin: "Usko ei merkitse sitä, että ummistettaisiin silmät elämän ankaruudelle... että tähän aikaan kuuluvat, ahdistusta ja kärsimystä tuottavat tosiasiat jotenkin sivuutettaisiin vähäarvoisina,  merkityksettöminä asioina". Ja Simojoki jatkaa: "Aabraham katsoi tosiasioita suoraan silmiin, mutta samalla hän piti kiinni Jumalan lupauksista..." Vaikka mahdottomalta näytti. "Elämä on otettava sellaisena, kuin se  on. Mutta Jumalan lupauksista on pidettävä kiinni, näytti miltä näytti..."  Päivän Sana/Martti Simojoki/1985/ Kirjapaja

Ja nimenomaan Jumalan lupauksista. Omat "lupauksemme" ja päätöksemme ovatkin sitten ihan eri juttu. Nekin on jätettävä Jumalan päätösvallan ja viisauden alle.

Sen Jumala teki! Se on lohdullista.

Luin aamulla jakeita mm. Hebrealaiskirjeestä, joka on viime aikoina tuntunut rohkaisevalta ja lohdulliselta luettavalta useammankin kerran. Nyt luin  luvuista 7 ja 8. Ja nyt poimin sieltä mm. tämän: "mutta tällä on katomaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:24-25

Luin myös jakeen rukouskirjasta, jossa ollut jae 3, oli osa tätä: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista, Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen." Room. 8:1-4

No sitten katsoin vielä EVL:n päivän sanan. Se oli tämä: "Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jes. 12:3 KR-92

Jännästi löydetyt sananpaikat omalla tavallaan osoittivat samaan suuntaan: Jeesukseen ja hänen täytettyyn työhönsä! Siitä saa iloita, siitä pitää kiinni, siitä ammentaa!

---

Siellä Evl:n päivän sanassa oli myös Raamattua viikonpäiville osassa, Päivän psalmina Ps. 21:2-8, 14 ja Aamurukouksen kohdalla Room. 6:3-5 ja Ps. 5:2-9, 12-13.  

Siellähän on rukoustekstejä Raamatusta päivän eri hetkiin.

Tässä linkki Evl:n päivän sanaan: https://evl.fi/paivansana 

Jumala loi meidät kuvakseen!

 "Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme... Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1. Moos. 1:26-27 JKR

Luotiin mieheksi ja naiseksi. Ja myös tunteviksi olennoiksi. Jumalakin tuntee erilaisia tunteita, eivät ne ole hänelle vieras asia. Tässä ihan alusta yksi esimerkki siitä, että hän tuntee tunteet kyllä: 

"Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessään. Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka olen luonut, sillä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut, sillä minä kadun tehneeni ne." 1. Moos. 6:6-7

Ilmankos ihminenkin on tunteva olento, sillä Jumalan kuvaksihan hänet luotiin alunalkaen. Syntiinlankeemus rikkoi jo sitä täydellistä kuvaa  ensin, ja sittemmin kaikenlaista rikkoutumista tuli lisää niin paljon, että Jumala päätti hävittää luomansa olennot. Mutta hän rakasti kuitenkin luomaansa niin paljon, että säästi yhden perheen, Nooan perheen. Sekä kaikista eläimistä myös joka lajista pariskunnat, jotta luotujen elämä jatkuisi maan päällä. Jumala myös teki Nooan kanssa liiton, kun oli alkanut uusi kausi elämässä maapallolla näiden pelastuneiden kanssa. 

Ja lopulta tuli Jeesus, joka lähetettynä tänne vartavasten, tuli pelastamaan meidät pilallemenneet. Jumala rakastaa ihmistä, ja tahtoo tehdä rikotun vielä täysin eheäksi.

Kaikkina elämän päivinä...

"Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elänäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Ps. 23:6 KR-92

Tuosta jakeesta kirjoitti Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä lupaus kantaa: "Me emme ainoastaan elä Jumalan kaikkinäkevän katseen alla ja hänen johdatuksessaan. Ei, vaan meidät on ympäröity kokonaan hänen rakastavalla läsnäolollaan. Hyvyys ja rakkaus suorastaan täyttävät runsaudellaan koko olemisemme ja elämisemme kaikkina elämämme päivinä. Herran huoneessa me asumme, kohtaamme me sitten iloa tai surua, onnen tai onnettomuuden. Herran huoneessa otamme vastaan elämän riemun ja sen kipeät iskut. Herran huoneessa sairastamme kaikki sairautemme ja suremme kaikki surumme. Herran huoneesta löytyvät toiset hänen lapsensa ja yhteinen ehtoollispöytä. Sieltä löytyvät hänen jatkuva läsnäolonsa ja loppumaton rakkautensa. Onnellinen se, joka vaeltaa Herran omana Herran huoneessa. Päiviensä loppuun saakka onnellinen." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma

----

Minusta tuo oli lohdullista tekstiä. Tuo ajatus Jumalan meitä ympäröivästä rakkaudesta toi minulle  ikäänkuin mielikuvan vaikkapa sumusta ympärillämme, tai tuulesta, tai valosta... samaan tapaan kuin ne ympäröivät meitä,  Jumala on kaikkialla ympärillämme; ilma jota hengitämme. Tekstissä oli puhe myös Herran huoneesta. Sillä saattoi olla kahtalainen merkitys; paikka, jossa kokoonmme seurakuntana yhteen, olkoon se sitten kirkko, rukoushuone, tai muu kokoontumistila, jossa yhdessä kuitenkin ollaan Herran edessä, Herran huoneessa. Mutta vaikka emme pääsisi sellaisiin yhteisiin kokoontumisiin toisten kanssa, lohdullinen ajatus on se, että olemme silti Herran huoneessa ja hänen hoidossaan.

  "Kaikkina elämämme päivinä..."

Valosta, ja moitteesta

"...pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valo", ja valo tuli." 1. Moos. 1:2-3 JKR 

Me tarvitsemme jatkuvasti valoa. Emme voi elää ilman sitä.

Huomasin erääänä päivänä, että moitin itseäni yhtenään mielessäni. Syytäkin varmaan löytyy, mutta mitä se hyödyttää? Jumalalla oli, ja on, valta siihen. "Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton... ja tämä on se liitto... Minä panen lakini heidän mieleensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani... Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr. 8:8-12 JKR

Tuli uusi liitto, anteeksiantamuksen liitto, jonka Jumala itse pitää voimassa! Kun näin on, niin enkö voisi olla itsekin armollinen itselleni; anteeksiantavainen, koska Jumalakin on? Jumala kyllä näkee yhtä hyvin, ja paremmin kuin me, missä ja miten paljon sitä moitteen sijaa meistä löytyisi... Mutta Hän  antaakin anteeksi: "enkä enää muista heidän syntejänsä."

Hänhän antoi Poikansa Jeesuksen meidän syntiemme; kaikkien vääryyksiemme, sovitukseksi. Velat on maksettu. Emmekö siis jo iloitsisi siitä! Puhkea mieleni jo kiittämään siitä, että ne kahleet on jo auottu, vaikka niiden painon vielä käsissäni ja jaloissani tuntisin, tai näkisin silmissäni sellin pimeyden. Valo tuli jo, vapaus tuli jo!

Lahjoja voi toivoa! - Ja Hengen lahjojakin jopa pyytää!

"Samoin te, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti." 1. Kor. 14:12

Näistä hengellisistä lahjoista puhutaan erityisesti Paavalin Korinttilaiskirjeissä; varsinkin näissä kohdissa: 1. Kor. 12:1-11 ja 1. Kor. 14:1-25. (Linkit näihin myös jutun lopussa)

"Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä..." Näin alkaa Korittilaiskirjeen 12. luku, jossa Paavali kertoo mitä lahjoja on.

Nykyään tavoitellaan monenlaista, mutta ovatko nämä Jumalan antamien lahjojen toivomiset jääneet muiden jalkoihin? Eivät ne olleet vain joillekin alkuaikojen seurakunnille tarkoitettuja, vaan yhtähyvin meidänkin aikaamme. Onko siinä, ettemme niitä tavoittele, kyse siitä, että on tullut ylilyöntejä näissä, ja vääriä korostuksia?  Miten lie, mutta niitä kuitenkin Paavali kehoitti saamaan,  vieläpä runsaasti:)

Halauan korostaa vielä sitä, että ne OVAT LAHJOJA. Eivät siis mitään ansiosta saatuja. Niitä jaetaan ansiottomille, kuten pelastuksen lahjakin on ansiottomille annettu lahja. Eli, sinäkin voit rohkeasti pyytää itsellesi lahjaa! Ja jos joudut odottamaan sen saamista, niin usko siihen, että sinä kuitenkin voit Herran lahjoja saada, sillä olethan hänen omansa sinäkin, ja siis yhtä mahdollinen saamaan, kuin joku toinenkin.

 "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11 

Lahjoja ei pitäisi käyttää minään "hyvän uskovaisuuden" mittarina. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu, ja sellaisia ne eivät ole. Jos olisivat, silloinhan ne eivät olisi LAHJOJA. Me vain menemme helposti siihen harhaan, että rupeamme ajattelemaan niistä jotain sellaista, jota ne eivät ole.

"Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin profetoivan..." 1. Kor. 14:5

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin minä olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen." 1. Kor. 13:1

"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa." 1. Kor. 14:1

---

Mistä mahdoin saada päähäni tänä aamuna tämän aiheen? Luultavasti vaikutusta on kirjalla, jota olen lukenut. Kirja on nimeltään: "Sanoin.Teoin. Ihmein. Hengen voimassa." Se on Päivän kustantama ja kirjoittanut Jonas Ahlsved.

Kirjassa on tällainenkin väliotsikko: "Jotakin Korinttia varten vai kaikille?" 

---

Tästäkin pääset lukemaan jakeita, joissa lahjoista kerrotaan: (Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun)

1. Kor. 12:1-11

1. Kor. 14:1-25

Siunattua,

  "lahjakasta" vuotta sinulle:)

Rohkaisua - ja kehoitusta syömään...

"Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa." Apt. 27:35-36

Siinä oltiin totisesti rohkaisun tarpeessa. Eräs sillä matkalla ollut kirjoitti: "Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo."

Oltiin oltu jo kauan syömättäkin. En osaa sanoa selittää, minkätähden, sillä ruokaa heillä yhä näytti olevan. Oliko matkan rasitus niin kova, ettei heillä ollut ruokahaluakaan enää, kukaties niin?

Mutta sitten nousi yksi mies puhumaan toisille rohkaisun sanoja: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; silllä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu."

Mitä liikkui miesten mielessä tämän kuultuansa? Laskeutuiko syvä hiljaisuus laivaan myrskyn keskellä, kun kaikki miettivät juuri kuulemaansa, ja sitä, mitä se heille merkitsisi?

Mutta myrsky jatkui vielä...

Mutta eräänä aamuna, "Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä etttekä ole mitään ravintoa ottaneet.

Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa."

Ja heitä oli laivassa 276 henkeä. Kaikki pelastuivat, vaikka laiva hajosi, eivätkä kaikki osanneet uida maihin, vaan pelastuivat saarelle mikä milläkin laudankappaleella. 

---

Apostolien teot luku 27