 |
| Tyytyväisiä kummatkin, löytäjä ja löydetty:) |
"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään." Juud. 1:20-21
Jumalan suunnitelmia ei voi mikään estää, ne toteutuvat aina!
Näissäkin on hyvät esimerkit siitä:
2. Moos. 1:22,2:5-6,10 KR-92: "Niin faarao antoi kansalleen käskyn, että kaikki hebrealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niilin mutta tytöt oli jätettävä eloon."
Matt. 2:12-15 KR-92: "Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani."
Oli vielä pimeä. Yht'äkkiä näin vuoteestani lämmityspatterin ajoittain vilkahtavan merkkivalon pimeässä. Ihmettelin sitä, että eihän se minun mielestäni voinut siihen paikalleni niin näkyä, eikö sohva ollut siinä edessä? No olipa se nyt sitten heijastus mutkan kautta, tai suora näkymä siihen valoon, se ei nyt ole tärkeää. Mutta tämä yhden aamun havainto siinä pimeässä, sai minut miettimään sitä tosiasiaa, että Jumala kyllä kykenee näkemään kaikki "merkkivalot" pimeässä, vaikka minkälaisten näköesteiden läpi...✨🌟☀️
"Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: Iloitkaa! ... Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:4,6-7 KR-92
Kun tämä aamuni oli taas ikäänkuin jatkumoa eilisaamulle, ehkä vähän lievempänä kuitenkin; huomioni silti jotenkin kiinnittyi tuohon kohtaan aamun luettavista. Meille on mahdollisuus iloita Herrassa, - ei mikään pakko tai käsky... Se pitää sisällään luottamuksen siihen, joka meistä huolta pitää kuitenkin.
Ps... Kirjoitti "eräs, joka aamulla heräs"; ja on jo ehtinyt iltapäivään mennessä kokea monenmoiset tunnetilat... Herra kuitenkin on aina sama, vaikka me tuntisimne mitä!
Siunausta ja ilon hetkiä päivääsi! ✨❤️🌟
... miten masentunut olen taas tänäkin aamuna, varmaankin enemmän kuin monena muuna aamuna. Tämä korva/kuuloasia masentaa minua. Sinä tiedät, millainen murehtija ja masentuja ja pelkääjä olen. Tänäkin aamuna jo ennen ylösnousua näitä sinulle vuodatin. Sinä tiedät kaiken, jo ennalta ennenkuin anommekaan, niinkuin tuo aamulla löytämäni sanoo.
"... sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8
"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö, te olette suurempiarvoisia kuin monta varpusta." Matt. 10: 29-31
Pidät siis tarkkaa lukua meistä, ja meidän kaikista asioistamme, koko ajan! Vaikka kaikki meistä tuntuisi vaikealta ja masentavalta ja merkityksettömältä.
---
Etsin kuvaa tähän kirjoitukseen. Löysin tuon. Se mielestäni sopi tähän.
Näetkö kuvassa sydämen?
Mutkiin voi olla kirjailtu sydän... Jumalan rakkauden merkki.
Tuo otsikon sana ilahdutti tänä aamuna väsynyttä mieltäni. Se oli osa tästä kohdasta, joka oli aamun luettavissani:
"Iloitse tytär Siion! Riemuitse tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta. Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion."
Sakarja 9:8-12 KR-92
Otsikon kysymyksen sanat tulivat tänä aamuna mieleen, kun tunsin herätessäni itseni väsyneeksi ja mieleni ankeaksi. Vastausta tarjoili jo eilen löytämäni jae, sekä tämänaamuiset lukemiset:
"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa." Jes. 40:29
"Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13
"Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri." Hoosea 14:6 KR-92
 |
| Jesaja 40:26-29 KR-92 |
Tuosta linkistä voi halutessaan kuunnella tuon Hengellisen laulukirjan laulun, josta minulla tuossa yllä eilen vihkoon kirjoitettuna kertosäkeen alkusanat: "Tänään Jeesus sama on". Kyseessä on siis laulu: "Kuullut olen että Jeesus kulki...":
https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=492/
Laulukirjasta se löytyy numerolla 61.
Piti näitä kirjoittaa, kun tänä aamuna taas löysin itseni murehtimisen suon ääreltä.
"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1.Piet. 5:7
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6
Kunpa osaisinkin jättää todella kaikki sinun hallintaasi, sillä onhan niin, ettei minusta itsestäni ole kuin murehtimaan ja pelkäämään kaikenlaista. Auta minua, että osaisin sinulle puhua asiani, ja varsinkin jättää kaiken sinun hallintaasi, etten murehtisi "mistään", vaan mieluummin olisin levollinen, että sinä osaat hoitaa kaiken mitä minä en osaa, kykene, edes halua.
"... hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla ristiin." Kolossalaiskirje 2:14 KR-92
"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kolossalaiskirje 1:12-14 KR-92
"... Hän myös, joka kosketti sinua salaa tungoksessa ja parantumisen hyve salassa vietiin..." William Cowperin* runosta: Jehovah - Rophi. I am The Lord that healeth thee. (käännös oma väsäämäni)
Tuo alleviivaamani kohta tuli mieleeni. Tuo runon kohta liittyi siihen tapaukseen, kun se yksi sairas nainen halusi väentungoksessa salaa koskettaa Jeesuksen viittaa. Hän arveli - uskoi - että hän voisi parantua vuosien piinastaan. Ja niin kävikin. Tämä arka nainen sai sitten rohkeudenkin selostaa asiansa parantumisen jälkeen tälle Parantajalle - eli Jeesukselle. Samalla sen kuulivat muutkin siinä. Ja luulen että se ilahdutti paikalla olleita. (Voihan olla että kateellisiakin oli...)
Olen tänä aamuna ehtinyt jo miettiä, eli olla huolissani, omista korva-asioistani. Sen takia tämä runon kohtakin tuli mieleen. Mutta meitä on monia muita, jotka murehdimme omia terveys/sairausasioitamme, tai sitten jotain ihan muuta. Vahvistakoon ja rohkaiskoon Taivaallinen Parantaja, Taivaallinen Lääkäri, Taivaallinen kaikki - lähestymään häntä arkanakin. Hän päättää sitten, miten meidän asiamme laita jatkossa on; paraneeko vai miten lie. Mutta jos joudumme sairaana tai muuten vaivattuina jatkamaankin, antakoon Hän voimaa päivittäin ja hetkittäin meille. Tähänkin päivään, mitä se kullakin sisällään pitää.
Ole siunattu Hänen nimessään❤️ Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä!
* William Cowperin runoja löytää esimerkiksi täältä:
https://mypoeticside.com/poets/william-cowper-poems
Olen itse ihastunut hänen runoihinsa, ja on kuin aarteenetsintää yrittää kääntää niitä sanakirjan kanssa. Niitä voi tietysti heti kokonaan kääntää vaikka googlekääntäjällä, mutta itse tykkään harrastaa tällaista touhua, jossa saa vähän miettiä ja etsiä☀️
Tänä aamuna oli heräämiseni erikoinen. Havahduin siihen, että minulle sanottiin: "Auraaja!" Ja mitä minä sitten siihen? Yritin olla ikäänkuin mahdollisimman näkymätön, etten sinne ulos ikkunasta näkyisi... Hetken päästä avasin silmäni kurkistamaan, ja siellä näkyi ikkunasta auraajan touhusta jotain, kun oli auransa osa ylhäällä lunta nostamassa... Tähän liittyi vielä sekin, että kun silmäni avasin, ihmettelin ikkunoista näkyvää yllättävän valoista näkymää. Kunnes hetken kuluttua havahduin siihen, ettei ulkona ole mitään auraajaa, ei ole ollutkaan. Eikä kukaan ollut minua herättänyt. Eli unenhorteessa isännän ääni muka, jonka olin kuullut, ja sitten sen kaiken nähnyt. Kun en heti tajunnut, että mikä ja mistä se kaikki on; koska olin vielä herättyänikin osin siinä unimaailmassa, se "herätys" siinä unen ja valveen rajamailla oli niin erikoinen kokemus ja todentuntuinen, että oli ikäänkuin ihan vaikea asettua oikeaan käsillä olevaan todellisuuteen. Kun sitten katsoin kellonaikaa, oli se hyvin lähellä tavallista heräämisaikaani, jos herätys olisi ollut laitettuna. Ulkona näkyi olevan kuutamo, vaikkakin vain kuunsirppi teki sen erikoisen valoisuuden.
Mutta se kaikki tuntui jotenkin puhuttelevalta, kun sitä erikoista heräämistä siinä heti pohti. Tuli mieleen, että kerran saamme kokea erikoisen herätyksen, kun Jeesus tulee noutamaan omiaan. Jos sattuisimme siinä hetkessä olemaan unessa, niin siinä voisi olla jotain vähän senkaltaista ihmettelyn tuntua myös, että mikä valo tuolla on? Mitä tapahtuu, minut käskettiin heräämään ja nousemaan ylös? Ja sitten havahtuu siihen, että nyt se kaikki todella tapahtuu, tällaiselta se siis tuntuu, ja näyttää.
Kerran se on todellisesti tapahtuvaa kuitenkin. Sitä emme tiedä, olemmeko vastaan ottamassa sen Jumalallisen herätyksen maan povesta, vai täälläkö vielä ollen, mutta kerran se toteutuu. Odota sitä! Jeesus tulee kuten lupasi. Raamatussa puhutaan niistä ajoista, ja kehoitetaan nostamaan pää, kun tiettyjä asioita tapahtuu, ja jotka Raamattu sanoo olevan kyseisen ajan merkkejä. Mutta mitään päivämääriä ei voi ihminen laskea. Ne ajat ovat Jumalan hallussa.
Aamen. Maranata! Tule Herra Jeesus! - Mutta jos vielä viivyt, anna armossasi monien tulla tuntemaan sinut, Jeesus!
---
(Kuva ei ole tältä päivältä)
"Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:24
Teksti postikortissa: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13
Ja ketä ne ystävät ovat:
"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 (Jeesuksen sanat)
Sydänystävät saattavat puhua toisilleen paljonkin; ja sellaistakin, mitä muut eivät saa kuulla - salaisuuksia.
"Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä." 1. Koe. 14:2
Heillä oli suruhuntu silmillä. He itkivät järkyttyneinä ystävänsä ja ohjaajansa kuolemaa. Se kaikki oli tapahtunut vieläpä niin äkisti yllättäen, ja niin rujosti! Eihän asioiden näin pitänyt mennä. Ihan muuta luultiin. Sitten siihen järkyttyneen surun keskelle tulee vielä naisia, jotka sanovat nähneensä... Hänet! Ei tähän enää olisi kaivattu mitään tuollaista... Mutta sitä sorttia saadaan lisää. Kaksi porukasta oli päättänyt sanoa suruporukalle heipat, ja lähteä muualle. Mutta tuntien päästä he tulevatkin takaisin ja hekin höpisevät samaa! Sekoittaisiko suru ja toiveajattelu vielä heiltä kaikilta järjen? Jossain vaiheessa joku puhui sitten sellaisia järkeviä, että syödäkin pitäisi... No, joo, niin pitäisi. Ja niin tehtiin. Mutta sitten sinne ilmaantui yksi yllätysvieras niin hiljaa, ettei kukaan huomannut häntä, ennenkuin hän oli jo siinä... Se, jota surtiin ja itkettiin, oli nyt siinä! Haamuko se oli?! Ei ollut. Se oli Hän, ilmielävänä, naulojen jäljet käsissään. Ja hieman nuhdellen heitä siitä, että he eivät olleet uskoneet niitä ensimmäisiä silminnäkijöitä.
No, heillä oli ollut se suruhuntu silmillä. Mitä meillä mahtaa olla silmillä? Emme voi samaa selitystä antaa kysyjälle.
---
Luin aamulla tekstipätkän, jonka innostuin kirjoittamaan vihkoonikin: Markuksen evankeliumista luvusta 16:9-20, "Ylösnousemusevankeliumi". Luin sen ensin Helsingin ortoksiseurakunnan sivuilta, jossa on joka päivälle luettavissa Raamatun tekstejä. Sopii siis ihan jokaiselle☀️
Tässä linkki sinne. Huomenna siellä on sitten taas uudet luettavat: https://www.hos.fi/paivan-sana/
Laitan tähän myös vihkoon kirjoittamani, jos joku siitä tahtoo sen luettavan vilkaista.
Yleensä herään itse, mutta tänä aamuna minut herätettiin, koska en ollut herännyt ilman herätystä kuten yleensä, enkä edes kuullut tavallisen herätyskelloni ääntä. Niinpä sitten heräämiseni oli hyvin äkkinäinen. Jäin miettimään ylösnoustuani tätä heräämisasiaa; että kun aikanaan "kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen" ja heidät/meidät herätetään ylösnousuun, millainen hetki se mahtaakaan olla, havahtua siihen? Olemme olleet täydellisessä pimeässä; kuoleman unessa, ja sitten korvamme kuulevat yht'äkkiä sen äänen: Herätkää! Tuntuuko se ihanalta herätykseltä, ihanaan aamuun ja valoon...🌅
Emme niin tarkkaan tiedä kaikkea siitä, mutta kuitenkin sen, että kaikki kuolleet nousevat ylös...
Jeesus sanoi kerran näin: "Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä." Joh. 5:28
Kun minulla omassa arjessani voi olla kolmenlaisia ylösnousuja: herään ilman herätystä, kello herättää minut, tai joku herättää minut, on taivaalliseen aamuunkin erilaisia ylösnousun aikoja. On "ensimmäinen ylösnousemus", jolloin "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin", ja ne, jotka Jeesuksen tullessa omiaan noutamaan ovat elossa täällä maan päällä: "sitten meidät, jotka olemme elossa, temmataan heidän kanssaan yhdessä Kristusta vastaan yläilmoihin". Sitten myöhemmin on ryhmä, jotka eivät olleet aiemmin heränneet.
 |
| 1. Tessalonikalaiskirje 4:13-18. (v. -38 käännös) |
 |
| Ilmestyskirja 20:5-6 |
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Luuk. 18:16-17
Viisaus ehtii niiden edelle, jotka sitä kaipaavat, ja ilmaisee itsensä heille.
Viisauden tavoittelu on ylintä ymmärrystä. Se, jota viisaus valvottaa, saa kohta levollisen mielen.
Luin tänä aamuna tämän, Matt. 5:1-12 KR-92:
 |
| Matt. 5:1-11 KR-92 |
Eikö Jeesus juuri vastaanotettavaksi tuonkin kaiken tuossa yllä puhunut; sille, joka kokee itsessään hengellistä köyhyyttä, murhetta, vanhurskauden puutetta, ynnä kaikkea muuta?
Ei ollut tarkoitus, että me vain rupeaisimme kursailemaan, että "enhän minä nyt toki voi ottaa", "jollekin muulle se varmaan on", "...en täytä mittaa...", ja näin emme uskalla ottaa vastaan annettua, vaan kursaillaan tässäkin kuin jossain kahvipöydässä, että arvokkaimmat ensin! Mutta kuka käski tässä ruveta mittaa esiin ottamaan? Ei Jeesus ainakaan, vaan hänhän nimenomaan tahtoi lohduttaa ja rohkaista heikkoja ja alamittaisia, jne. Ota sinäkin siitä lohdutuksesta osasi, sinulle se on tarkoitettu...
En tiedä miten se nyt tänä aamuna tulikin nähtyä tuo siinä valossa, että itsekin voisin siitä rohjeta ottaa. Yleensä varmaan aika laput silmillä olen sen läpi lukaissut, ikäänkuin se joillekin paremmille ja pyhemmille olisi kuitenkin tarkoitettu. Voi meitä, maahan painettuja, jotka emme uskalla edes auttajaamme uskoa ja hänen käteensä tarttua.
Hänen valoaan sinun päiväsi☀️🙂♥️
"... me kainoja ollaan ja pieniä vaan, mut Luoja ei unhoita kukkiakaan..."🌱 (lapsuuden laulusta mieleen jäänyt)
Selityksissä sanottiin vielä sekin, ettei niitä jakeita ole tarkoitettu sellaiselle, joka oman heikkoutensa kanssa kamppailee.
Juuri tänä aamuna törmäsin siihen kipuun aamun jakeita lukiessani, kun luin Johanneksen 1. kirjettä ja luvusta 3, jakeita 4-10 muun muassa.
 |
| Psalmi 84:7 |
Aamulla tuli tuo jae jostakin mieleen. Mieleeni tuli siitä kuva-aihe, kuinka laaksossakulkijan kasvoilta maahan putoavat kyyneleet muutuvat lähteeksi, joka saa ympäristönsä viheriöimään. Emmepä aina tiedä, mitä "viheriöintiä" meidän itsekunkin elämä voi joskus kantaa, kun Jumala siinä vaikuttaa.🌱 |
Tämä outo otsikko, ja mietintä, sai alkunsa unesta, joka kai ainakin osin sai alkunsa illalla dvd:ltä katsotusta Jane Austenin tarinasta "Ylpeys ja ennakkoluulo". Unessa, josta jäi vain pieni rippunen mieleen, kävin kai katsomassa jotain taloa. Joitain tavaroitakin minulle esiteltiin, mm. jotain epätavallista pöytää. Unessa, tai unihorteessa, mietin myös sitä, että saa olla kiitollinen asunnosta. Entä jos olisikin tilanteessa, jossa joutuisi olemaan tyytyväinen siihen, että saa ylipäätään jonkin katon ja suojan päälleen...
Uni sai minut herätessä pohtimaan, että mistä kumpuaa se ihmisen kiinnostus ja tarve kaikkeen kauniiseen ja komeaan: vaatteisiin, taloihin, sisustukseen, puutarhoihin, kaupunkeihin? Tulin siihen tulokseen, että sillä on alkuperänsä Jumalassa; Eedenin puutarhassa - ja siinä, millaisen kaupungin loiston Jumala on suunnitellut ihmisen iloksi tämän ajallisen jälkeen taivaassa.
Ihminen eroaa ratkaisevalla tavalla eläimistä, vaikka nykyään tahdotaan muuta väittää. Ihmisestä sanotaan: "...myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä...". Siinä on se ero. Ihmisen taivaallisen toivo näkyy kaikessa "taivaallisen" tavoittelussa täällä maan päällä. Eläimillä on vain tämä elämä, jota täällä maan päällä elävät. Ne eivät tavoittele taivaallisen kuvia. Ihmisillä on kaipuu sellaisiin ihan sisäänrakennettuna, ja ihmisillä on kuoleman jälkeen vielä muutakin odotettavissa.
Mutta meitä taitaa usein hallita se - ylpeys ja ennakkoluulo - niin etttemme tahdo uskoa mitään Jumalaa oikeasti olevan. Mutta eikö lienekin niin, että jokaisen kansan muistissa on jollakin lailla se, että ihmisen yläpuolella on jumaluus?
---
Tämä on sitten niille, jotka kokevat kipeyttä siitä, etteivät täytä "mittaa". Etteivät ole sellaisia, kuin haluaisivat olla, ja kokevat sen takia niin, etteivät voisi lähestyä Jumalaa. Mutta Jeesus ymmärtää sitä kipeyttä, katsoo puoleemme, ja kutsuu puutteelliset seuraansa.
 |
| Luukas 15:1-10 KR-92 |
Siinä oli varmaan kansaa paljon koolla. Kelvottomiksi itsensä kokevat hiippailevat Jeesuksen lähelle. Jeesus huomioi heidät, kenties hymyili heille rohkaisevasti...
Siitä se alkaa☀️ Taivaallinen rakkaustarina❤️ Jonka vuoksi se hymyilevä mies teki kaiken rakkaansa - sinun - puolesta✝️
Jeesus, sinä näet meidät kaikki kelvottomuudesta kipeät. Katso meihin, hymyile meille - niin valloittavasti, että uskaltaudumme lähemmäksi. Valloita sinä meidät rakkaudellasi...
Olen sellainen uhkakuvien tarkkailija. Se ei ole hyvä, jos katselee koko ajan ns. väärään suuntaan, unohtaa katsella Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan - jotka ovat täysin rajoittamattomat! Katso Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon sinustakin (eli minustakin)! Huomaa Herran teot yksittäin - ja iloitse niistä, älä unohda niitä!
"Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3 KR-92
Paranna Jeesus minunkin murtunut mieleni ja minun haavani.
"Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa." Ps. 147:5 KR-92
"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps.147:11 KR-92
Tekemisistä - ja tekemättömyyksistä...
"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni, mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:14-14
Minun osani on rientää sitä kohti, mikä minulle on jo luvattu - ilman minun omia ansioitani. Jeesus sen kaiken teki.
"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12
"... Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi ..." Jes. 58:11 KR-92
"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31
"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32
"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36
"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92
Jumalan armo kasvattaa meitä kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂
"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92
Kun hermostuminen eräisiin asioihin alkoi saada minusta liikaa valtaa, kaivoin esiin pienen punaisen UT:n, josta olen viivannut aiemmin minua rohkaisseita jakeita. Nyt osui silmiini rohkaisevana muistutuksena tämä:
"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matteus 28:20
Siispä on siis tänäänkin. Ja kaikkina muinakin ärsyttävinä, pelottavina, hermostuttavina, päivinä, jotka meitä tavalla tai toisella rassaavat! Hän on siinä mukana meidän kanssamme, ei jätä meitä huonoinpinakaan päivinä.
Se oli aamun ajatus, jostakin tullut. Kun jäin miettimään sitä enemmän, totesin itselleni, että se kelvottomuuden kokemus on aika syvä. Kelvottomuutta voidaan kokea kyllä monella rintamalla, monella tavalla. Ja jos sitä kokee useammallakin rintamalla, ja vaikka kaukaakin lähtöisin, ei ihme sitten, jos kokemus tuntuu olevan syvä. Aikamme yleiset asenteet vaikuttaa myös siihen, kuinka itsensä kokee, kun annetaan näkemyksiä millainen tulisi ikäänkuin olla ihmisen, jota voitaisiin kutsua "kelpo ihmiseksi". Jos et nyt tavoita tässä ajatusteni laukkaa, ei se mitään. Se ei ole sitten tarpeenkaan. Mutta jos sinullakin tuntuu jotenkin olevan sellainen kokemus, olisikohan sinullekin lohduttavaa sanomaa näistä jakeista, joita minulle tämän aamun päivän jakeet tarjoilivat - niin sopivana niihin mietteisiini.
"Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." Dan. 9:18 KR-92
"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92
Ja vielä tämäkin oli:
"Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut."
Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja ja sanoi: " Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti." Luuk. 5:12-13 KR-92
Tuon Jeesuksen parantaman miehen kokemus oli olla sellainen, ettei kukaan edes olisi saanut lähestyä häntä, saati sitten koskettaa! Jeesus olisi voinut sanoa vain sanan, ja mies olisi tervehtynyt. Mutta Jeesus ojensi kätensä ja kosketti! Jeesus tiesi miehen tarvitsevan sitä kosketustakin, sillä hän oli ollut pitkään saastaisen kirjoissa ja siten täysin ilman toisten lähellä oloa. Tajuamme tämänkin muuten nykyään paremmin, kuin muutamia vuosia aiemmin, sillä opettihan korona meille tätäkin asiaa, mitä on olla toisista niin erotettu.
"NIIN JEESUS KATSOI HEIHIN ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." Matt. 19:26
Tilanne oli se, että rikas nuori mies oli mennyt... Kenties Jeesus katseli ensin hänen jälkeensä, kun samalla puhui omilleen siitä, miten vaikeaa voi joillekin olla taivastielle lähtö... Niin vaikeaa, että opetuslapset ihmettelivät Jeesuksen käyttämiä sanoja* asiasta, ja sitten todeten, että "kuka sitten voi pelastua?" Se kuulosti niin mahdottomalta asialta, ettei kukaan voisi.... Mutta Jeesus muistutti, että on taho, joka kyllä kykenee tekemään meidän mahdottomuuksistamme mahdollista!
Ehkä se alkaa siitä katseesta... "Jeesus katsoi heihin", eli myös meihin❤️ Ja teki meillekin mahdolliseksi mahdottoman, kun otti päälleen meidän syntivelkamme ja maksoi sen.
---
* helpompi kamelin mennä neulansilmän läpi...
Iltarukoukseni oli Isä meidän -rukous. Tämä kohta: "...anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..." sai aikaan mietteitä. Kun en halunnut enää nousta ylös, kirjoitin vanhaan kännykkään (jota herätyskellonani käytän), muistiin tämän: "Todellinen anteeksianto vaatii vihan, katkeruuden ja koston luovuttamista..." Ja sen teki Jeesus meille, Jumala itse. Hänellä olisi paljon syytä vihata ja kostaa meille, olla katkera kaikesta vääryydestämme häntä kohtaan... Mutta Jumala armahtaa meitä uudestaan - ja uudestaan. Jeesus antoi meille anteeksiantoon liittyvän ohjeen: "...ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän...", antaa anteeksi, vaikka aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan tultaisiin sitä anteeksiantoa pyytämään samastakin asiasta!
Eikö sellainen Jumalan asenne rohkaise meitä! Aina saa tulla Hänen luokseen, eikä Hän katuvaa ulos heitä, vaikka olisi tultu jo ties monettako kertaa anteeksi pyytämään. Sen Jumalan suhtautumisen on varmastikin tarkoitus rohkaista meitä. Sanotaanhan Sanassa niinkin, että "eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen...". On tarkoitus nousta ylös, eikä jäädä maahan masentuneena makaamaan oman huonouden tunnoissa. Se omassa huonoudessa rypeminen saa aikaan vähitellen turhautunutta paatumista; ajatuksin: - ei minusta ole mihinkään, ei minusta ole kuitenkaan Jumalan tahtoa täyttämään, joten mitä minä tässä enää edes yritän, antaa mennä sitten...
Ei Jumala tällaista tarkoittanut eikä tahdo. Hänhän sanoo jossain kohtaa, että "älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa erämaassa" ja "älköön kukaan teistä synnin pettämään paatuisi". Ja vielä tämä myös: "älkää heittäkö pois uskallustamne, jonka palkka on suuri". Muistetaan omissa ahdingossamme Jumalan suuri rakkaus meitä kohtaan❤️ Hän ei halua, että yksikään hukkuu, vaan että saa ikuisen elämän, rauhan ja levon - Hänessä ja hänen luonaan.
"Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä". Vapahtaja on lähellä, aivan vierellä ihan❤️
Tämän aamun luettavissa oli mm. Hebrealaiskirjeen kohta 11:32-40, jonka luin v. -92 suomennoksen mukaan. Kirjoitan sen tähän, koska se sai minua ajattelemaan niitä, jotka omassa ajassamme samankaltaisia uskon sankareita ovat, sillä heitä kyllä on. Muistetaan rukouksin heitä!
