En ole heitteille jätetty

"...ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne..."

Kun tuntuu, ettei "mihinkään" rukoukseen saa vastausta. Ainakaan sellaista, jota itse on toivonut. Näitäkin aikoja on.

"...äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt..."

Niinä hetkinä, kun vastauksia ei tunnu tulevan, on hyvä muistaa niitä asioita, joita on Herralta lahjaksi saanut. Ja niitä on varmasti aina enemmän kuin itse muistan, tai käsitän.

"...asia on hänen edessänsä, odota häntä..."

Ei hän ole unohtanut nykyisiäkään asioita, niitä, joihin vastauksia kovin odotan. En saisi unohtaa, että hän aina toimii parhaakseni, vaikka minusta ei siltä tuntuisi. Joku syy siihen on, ettei apua ole tullut toivomallani tavalla. Silti hän on pitänyt minusta huolta. Ei ole jättänyt heitteille.

---

Laitoin nyt nuo mieleeni tulleet raamatunpaikat ihan vain muistinvaraisesti...

Millaisena minä hänet näen? - Isästä puhutaan

Lukuvuorossa olleessa oli otsikko: "Jumalan tahdon mukainen elämä". Kyseinen otsikko sai minussa aikaan tunteen, että "...niin... se Jumalan tahdon mukainen..." jota en täytä. Ja sitten tuli heti mieleen, että millaisena Jumalaa pidän? Minkä roolin hänelle annan? Tai itselleni - siinä hänen läheisyydessään? Mikä hän minulle on, millaisena näyttäytyy? Siitä riippuu myös se, miten hänelle puhun ja  miten käyttäydyn hänen läsnäollessaan - tai sen puutteessa.

Onko hän Isä? Vai jotain aivan muuta? Tuomari? Syyttäjä? Ankara opettaja? Vihainen vanhempi? Tai muuta vastaavaa.

Nämä mietteet sai varmaan alkunsa lukemastani kirjaesittelystä blogissa "Kirjarikas elämäni", jossa  oli esittelyssä kirja: "Kristitty ateisti". (Linkki juttuun tämän jutun lopussa.) Siellä oli  myös humoristinen esimerkki siitä, kuinka saatamme puhua Jumalalle kuin jollekin muulle kuin  isälle... Se sai minut nauramaan ääneen, (jota ei helposti tapahdu!).

Mutta palataan siihen lukuvuorossa olleeseen. Se minua värähdyttänyt otsikko oli siis lukuun: 1. Tess. 4,  käännöksessä JKR. Kyseinen luku voidaan ajatella ihmisen näkökulmasta monella lailla, erityisesti jos itsestä tuntuu, ettei ole kyennyt vaeltamaan ohjeiden mukaan. Mutta - mehän olemme Jumalan lapsia. Voisi ajatella, että siinä kirjeessä isoveljet neuvoo nuorempiaan, muistuttaen siitä, mitä isä heillekin on neuvonut.

Meidän kannattaisi aina muistaa, (valitettavasti emme oikein muista...), että me tosiaan olemme lapsen asemassa. Jeesushan sanoi: "...joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:15, Luuk. 18:17.  Lapsille koti on aina auki. Lapset on aina mieluusti vastaanotettuja Isän luokse. Hänellä on aina aikaa ja halua kuunnella, myös niitä juttuja, joissa mentiin vikaan. Hänellä on myös paljon anteeksiantamusta ja rakkautta. "Isätönkin", isänsä hylännyt, saa tulla takaisin... "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Osaahan hän myös kurittaa ja rangaista, mutta sekin tapahtuu viisaudella ja rakkaudella ja sopivassa määrin, silloin kun hän katsoo meidän sitä tarvitsevan. Sitä odottaessamme juoksemme mieluusti pakoon - vaikka ei kannattaisi. Isä rakastaa meitä!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

"Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota."Jes. 49:15

---

Linkki blogijuttuun: Kirjarikas elämäni: Graig Groeschel/Kristitty ateisti

Rukous, nimeltä mainiten, ei ole turhaa

 "...mainiten teitä rukouksissamme..."  1. Tess. 1:2

Se ei ole turhaa, että nimeltä mainitsemme niitä, joiden puolesta rukoilemme  - ja myös kiitämme:

"Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen,

tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..." 1. Tess. 1:2-5

Paavali rakasti ihmisiä Tessalonikan seurakunnasta. Hän käyttää seuraavassa luvussa siitä tällaisia sanoja:

 "...Teidän luonamme me olimme kuitenkin lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti." 1. Tess. 2:7 JKR

"Sydämellisestä rakkaudesta teitä kohtaan me halusimme antaa teille, ei vain Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte tulleet meille rakkaiksi." 1. Tess. 2:8 JKR

"Samoin te tiedätte, kuinka me, kuin isä lapsiaan, kehotimme ja rohkaisimme teitä itse kutakin." 1. Tess. 2:11 JKR

Kun Paavalilla siis oli näin suuri ja hellä rakkaus heihin, ei siis ihme, että hän heitä alituiseen ajatteli ja rukoili kaikin ajoin heidän puolestaan.

Onneksi rukoilla voi milloin ja missä vain. Se ei ole aikaan, eikä paikkaan sidottu, ei siihen olemmeko tekemässä jotain muuta; niitä arkisia touhujamme. Ajatuksissamme olemme  vapaita rukoilemaan, vaikka kädet ja jalat tekisivät jotain muuta.

Siunattua päivää sinulle!

 

 

"Eikö sillä ole mitään väliä?"

Noin saatamme kysellä oman elämämme erinäisten asioiden äärellä. Meistä näyttää, ettei Jumala välitä; ettei asiallamme ole mitään merkitystä. Tänä aamuna avatusta rukouskirjasta tuli esiin nämä jakeet. Ikäänkuin vastaukseksi minun esittämääni kysymykseen.

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

se on joka aamu uusi, 

ja suuri on hänen uskollisuutensa."

Valitusvirret 3:22-23

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:

sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta,

sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa."

Jesaja 38:17

Jumala ei tee mitään turhaan, ei ilman tarkoitusta.

 Hyvää alkuviikkoa sinulle!

 

 

  

 

Kuin puutarhasta... ja puutarhurin ohjeista

MAAHAN ON KYLVETTY: "Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Kristuksen meidän elämämme ilmestyessä tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." Kol. 3:2-3 JKR*

RIKKARUOHOJEN KITKENTÄÄ: "Kuolettakaa siis se, mikä teissä on maailmaan kuuluvaa:  haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta. Niiden tähden tulee Jumalan viha..." Kol. 3:5-6 JKR*

JA SITÄ HOMMAA RIITTÄÄ...: "...Pankaa nyt pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suusanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne..." Kol. 3:8-9 JKR*

JA VIELÄ SITKEITÄ JUURIAKIN: " Ja kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, poisti hän vielä uhrikukkulatkin ja asera-karsikot..." 2. Aik. 17:6  -33/-38

YLIPUUTARHURI OHJEISTAA: "...he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valehdelleet, he ovat  panneet sen omain tavarainsa joukkoon... En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä tuhon omaksi vihittyä." Joos. 7:11-12 -33/-38

(Eikä tässä olleet vielä  kaikki ohjeet; lisää ja  vielä tarkempia kitkentäohjeita on luettavissa Raamatusta. Pienetkin rikkakasvit olisi tunnistettava sellaisiksi ja pistettävä istutuksilta pois...)

Voi hurja, miten paljon onkaan meissä kaikkea kitkettävää... Jaksammeko edes aloittaa? Työn paljous suorastaan lamaaannuttaa. Mutta onkin niin, että Ylipuutarhuri  ei jätä meitä yksin, hän itse tulee  avuksemme. Hän näyttää kädestä pitäen, mikä on pois kitkettävää. Ja sitkeimmät puunjuuretkin, jotka kaivettaessa mullasta esiin tulevat, ja jotka ovat tosi tiukassa, hän tulee itse irroittelemaan. 

Hän pitää puutarhastaan ja puutarhaoppilaistaan erittäin hyvää huolta, sillä hän  rakastaa heitä niin kovasti! Sitoudutaan me oppilaat kuitenkin hänen ohjeisiinsa. Siltikin, vaikka ne tuntuvatkin aivan liian vaikeilta. Kyllä hän meidät tuntee. Hän lupasi täyttää sen työn, mikä meiltä  itseltä jää tietenkin kesken...

"varmasti luottaen siihen,

että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn,

on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka."

Fil. 1:6

----

Mistä teksti sai alkunsa: Nuo pari jaetta vanhasta testamentista oli tullut esiin luettavista muutama päivä sitten ja tänään luin Kolossalaiskirjeen kolmatta lukua. Ja muutama päivä sitten tuli Puutarha-lehti. Tuntui jokin yhdistävän näitä kaikkia.

* JKR - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie 

Siunattua ja levollista päivää sinulle!

Pahana päivänä

"... pahana päivänä tehdä vastarintaa, ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Ef. 6:13

Pahana päivänä... tehdä vastarintaa... kun jo muutenkin on väsynyt? Jatkuva taistelukin uuvuttaa.  Paha päivä ei välttämättä näy päällepäin, eikä toisten silmiin. Mutta mielessä on taistelu. Kuinka voi tehdä uupuneena vastarintaa, kun häviö näyttää varmalta? Ja varma se onkin, jos luovutamme, jos antaudumme pahan voittamaksi. Jatkakaamme taistelua, tehkäämme vastarintaa, vaikka meidän mielestämme pystyssä pysyminenkin näytttää epätoivoiselta yritykseltä, voittamattomalta näyttävän vihollisen edessä. Ei anneta viholliselle ainakaan luovutusvoittoa! Käytetään sota-aseitamme, mitä meillä on, ja voimia, joita on,  - ja huudetaan samalla sotapäällikköä apuun. Ja  huudellaan myös kaverin puolesta. Ja jos mahdollista on, huudellaan myös rohkaisun sanoja lähistöllä taisteleville kavereille, joilla on omat kuumat paikkansa.

Näetkö kuvan keskellä kuin sydämen? 

Kahdesta lehdestä muodostuvan...

"Ja uskovaisten ssuuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..." 

Apt. 4:32

"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain."

Gal. 6:32

Kenen käsikirjoitusta eletään?

"Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" Mark. 6:36 (Jeesuksen sanat)

Usein saatamme toivoa jonkinlaista "lottovoittoa" elämäämme. Enkä tarkoita vain rahaa, vaan kaikkea sitä, mikä meidän mielestämme tekisi elämästä hyvää ja toiveiden mukaista. Varmaan kaikilla meistä on niitä toiveita. Mutta tiedämmekö mitä toivomme? Onko toiveidemme täyttymys täällä elämässä meille lopulta hyvä, saati paras? Usein me vain tahtoisimme niin kovasti noudattaa sitä omaa käsikirjoitusta, tai ainakin jotain luonnosta, elämämme kulussa. Mutta kun se käsikirjoittaja, jolle tehtävä kuuluu, on itse Jumala. Emme tiedä, mitä Hän on meidän tuleviin päiviimme kirjoittanut. On hyvä, ettei meille ole sitä kaikkea näytetty, ei kerrottu. Mutta voisi olla, että jos se meille näytettäisiin, saattaisimme ruveta kyselemään, etteikö sitä käsikirjoitusta voisi muuttaa enemmän meidän mieleiseksemme. Mutta mitä se lopulta hyödyttäisi, vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman...

Emmehän me tänne jää. Taivas odottaa meitä. Siellä todella halutaan meidät sinne. Siellä valmistellaan meille jo paikkoja ja suurta ilojuhlaa. Siellä saamme riemuita sydämemme kyllyydestä!

---

Mistä aihe tekstiin. Mietin omia asumisasioitamme. Mielessä oli myös eilisiltainen jakso sarjasta "Highway to heaven"*, jossa toivottiin käsikirjoituksen toisenlaista loppua, kuin se, joka sille oli taivaassa annettu. (*"Enkeli maantiellä" -sarja, jota esitettiin 80-luvulla telkkarissa. Meillä dvd:llä englanninkielisenä.)

---

Hartauskirjassa  (Levähtää vähän/Fredrik Wislöff) "sattui" myös olemaan teksti, josta lukiessani totesin senkin sopivan  aiheeseen. Jakeena siinä oli tämä: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle  on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle..."  2. Tim. 4:6-8 (Paavalin sanoja Timoteukselle).

Kun kaikki tuet on jo nurin

"Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, ja katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat." Ps. 107:12-16

Kuvittele joku rakennelma, joka on tarvitsee tukipuita. Ja sitten niitä ei jonain hetkenä enää olekaan. Kuinka rakennelma pysyy enää pystyssä? Ajatuksissni oli tänä aamuna eräs oma asiamme, johon kipeästi kaipaisimme apua. Sitä on odotettu kauan. On toivottu erinäisistä seikoista olevan apu tilanteeseen. Vaan apua ei ole tullut. Siinä asiassa näyttävät kaikki inhimilliset tukemme ja  turvaverkkomme, kaikki meidän silmissämme mahdolliset avut kadonneet. Meillä ei ole enää mitään omia keinoja, ei  avun lähteitä, muuta kuin Sinä Herra. Sinua me huudamme avuksi. Sinä olet viisas ja osaat ratkaista tämänkin tilanteen, vaikka meistä se näyttää toivottomalta sotkulta. Älä anna meidän vaipua samaan toivottomuuteen, anna meidän katsoa sotkujemme yli Sinuun! Kaiken muunkin tiedät, mikä elämäämme koettelee. Johda kaikissa näissä. Niin tänään, kuin joka päivä.

Usein saatetamme rukoilla iltasella, että olisit kanssamme kun yö joutuu. Mutta yhtä tarpeellinen tuo rukous on, kun päivä on alkamaisillaan. Jää siis luoksemme, kun päivä jo joutuu!

2. Kuningasten kirja 6:14-17    Avaa meidänkin silmämme näkemään profeetta Elisan palvelijan tavoin ne "tuliset hevoset ja taivaan sotajoukot", jotka turvaavat meitä kaiken keskellä.

Rukous aamuun - ja sotilaan varusteista jotain

"Herra, armahda meitä, sinua me odotamme.

Ole näitten käsivarsi joka aamu, 

ole meidän apumme hädän aikana." 

Jes. 33:2

Heräsin ankealla mielellä. Tuo rukouskirjasta löytämäni jae tuntui sopivan rukoukseksi tähän aamuun.

Mutta sitten jatkoin lukemista sillä, mitä lukuvuorossa tälle päivälle Raamatussa oli. Se oli Efesolaiskirjeen 6. luku. Siinä minua puhutteli nämä allaolevat:

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa." Ef. 6:10

"Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. 

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. 

Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten  valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;" Ef. 6:11-18

Ylläolevasta jotain ajatuksia, ikäänkuin "uudella" tavalla olisin tuota jaetta ajatellut. Aiemmin se on tuntunut jotenkin sellaiselta, että ikäänkuin itsestä, "omasta varastosta", pitäisi noita asioita kaivaa.

Sota-asu on Jumalan antama. Vyö, haarniska, kengät, kilpi, kypärä ja miekka.  Meidän on oltava vyötettynä totuuteen. Jeesus sanoi olevansa totuus. Siis Häneen olemme vyötetyt, emme omiin "totuuksiimme". Haarniskakin pitää olla yllä. Sitäkään meidän ei itse tarvitse hankkia, vaan Jumala sen meille antaa. Kaikki varusteet on sotapäällikön hankkimia. Ne on meille annnettu. Ne pitää pukea päälle. Ja siihen on pukemisohjeena tuo, että "rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä..."

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja

 hänen väkevyytensä voimassa."

 Ef. 6:10

Siinä meille ihana toivotus!

Lapset seuraavat vanhempiaan

 "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaaat lapset,"  Ef. 5:1

Niinkuin vanhemmilleen rakkaat lapset...  Kumpi siitä rakkaudesta enemmän mahtaa käsittää, vanhempi vai lapsi?  (Pieni) lapsi ei edes tunne koko sanaa, on vain sen kohteena. Hänkin ymmärtää, miltä tuntuu olla siinä isän ja äidin rakkauden kohteena, kaikkea sitä huomiota ja huolenpitoa ja hyväilyä saamassa.

Meillä isommillakin, myös Jumalan lapsina, on myös jatkuva tarve ja kaipuu sellaiseen, että meidät huomioidaan. Vanhempien ja lasten suhde on pieni "kuva" siitä, mitä on Isän Jumalan ja hänen lastensa välillä. Hän rakastaa äärettömän paljon myös meitä "kitiseviä kakaroitaan", niitä Hänelle niin rakkaita.

Seurataan Isää. Vaikka me "mäkeä noustessamme heittäytyisimme maahan kitisemään", ei hän  jätä meitä huomiotta, vaikka joskus siltä näyttäisikin. Omiaan jättää Hän ei saata!

Ei valon vaihtelun varjoja

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak.  1:17

Jumala on sitä, mitä lupaa. Hänen rakkautensa ja tekonsa meihin nähden ei vaihtele; että tänään rakastaisi, huomenna ei. Me olemme epävakaita, Jumala ei. Täällä valot ja varjot vaihtelee. Aurinko näyttäytyy hetken tässä ja kohta jo jossain muualla. Jumala on ja pysyy. Hänen rakkautensa loisteessa saamme olla niinäkin päivinä jolloin meistä ei tunnu siltä, että meitä voitaisiin rakastaa. Mikään ei voi olla pysyvämpää kuin Jumala!

Jeesus oli, ja on, täydellinen lahja meille!

Mikä siirto!

Häneen, Jeesukseen, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme...

Se oli Jumalan siirto - meidän hyväksemme, kun kaikki syntimme siirrettiin Jeesukseen. Mikä ihmeellinen vaihtokauppa! Meiltä otettiin jotain - ja meille annettiin jotain...

"Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." 2. Kor. 5:21 KR-92

Itseasiassa vanhempi käännös sanoo asian eri tavalla, vielä vahvemmin...:

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi," 2. Kor. 5:21 -33/-38

"sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttäää omaa  vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:3-4

Siihen peiliin kannattaa tuijotella!

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteeen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2. Kor. 3:18

---

Innostuin tänä aamuna tuohon hartauskirjasta löytämääni jakeeseen kuvitusta piirtämään.  Ei kovin kummoiset kuvat, mutta idea kaiketi tulee selväksi. Sieltä peilistä säteilee Jeesuksen kirkkaus meihinkin...

Teidän Isällännehän kyllä on kaikkea...

 "...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette..." Matt. 6:8

"Meillä ei ole mitään ja kuitenkin meillä on kaikki." 2. Kor. 6:10 (UT nykys.)

Enkö juuri äsken löytänyt itseni miettimästä mitä puuttuu. Kuten vaikkapa talon remontointi. Joka meidän näkökulmastamme alkaisi olla jopa kiireellinen. Ja sitten hartauskirjasta (Fredrik Wislöff/Rukouskirjani) löysin nuo ylläolevat jakeet. Tuosta ylemmästä tulee ihan mieleen tilanne, kuin joku menisi vähän hädissään toisen luo asiaansa selittämään ja ehkä apuakin pyytämään, ja se toinen muistuttaa,  sanoen varmoin sanakääntein vaikkapa näin: "Oma Isännehän on kyllä niin  viisas ja rikas, huolehtivainen ja järkevä, että hän kyllä varmasti tietää, mitä tuo teidän tilanteenne vaatii. Olkaa huoleti ja luottakaa häneen!" Toinen jae sopii kuvaan. Lapsella ei ehkä omissa nimissään ole mitään, mutta Isällä on sitäkin enemmän. Tai jos lapsella nimissään jotakin on, Isä sitä hallinnoi.

"Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, 

joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi;

 mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." 

Gal. 4:6-7

40 vuotta ... eikä mitään puuttunut

"...Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi,

eikä sinulta ole mitään puuttunut." 5. Moos. 2:7

Tästä kohdasta oli hartauskirjassa mm. näin: "...Mutta eikö Israelilta sitten puuttunut sekä vettä että ruokaa? Olivathan he usein mitä suurimmassa hädässsä. Niin, Jumala koetteli Israelia. Sitä hän toisinaan tekee lapsilleen. Sillä tavalla hän rakkaudessaan kasvattaa meitä. Mutta aina hän vapahti heidät heidän hädästään. Neljäkymmentä vuotta Israel vaelsi korvessa; joka päivä Jumala oli heidän kanssaan, eikä heiltä mitään puuttunut. Sama Jumala elää vielä tänäkin päivänä."  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Me emme aina näe häntä, emme tajua hänen menettelytapojaan. Mutta kaikki mitä hän meidän kanssamme tekee, on rakkaudesta alkunsa saanutta. 

Minun isäni kertoi joskus tapauksen lapsuudestani. Olin ollut vain muutaman vuoden vanha, kun olimme isän kanssa kahdestaan olleet mustikkametsässä. Isä halusi nähdä minne menisin, jos hän hetkeksi olisi poissa näkyvistäni. Niinpä hän piiloutui hetkeksi näkyvistäni. Ja niinpä minä aivan väärään suuntaan olin kohta menossa.  Niin on varmaan meidän kanssamme muutoinkin. Ja Isä ei pitäisi huolta myös kulkusuunnastamme, olisimme jo aikaa sitten eksyneet ties minne. Mutta omiaan Hän ei jätttää saata, vaikka toisinaan näyttääkin olevan meidän silmiltämme tietymättömissä. Silloinkin Hän kuitenkin koko ajan on tarkkana ja näkee meidät. Ja kohta me saamme iloiten nähdä Hänet.

Jos me emme nyt juuri näekään Häntä,

näkee Hän meidät kyllä ja pitää tarkkaa huolta asioistamme.

Rohkaiskoon, lohduttakoon ja ilahduttakoon tämä ajatus meitä itsekutakin tänään!

Kaikille monessa kohden epätäydellisille ja puutteellisille

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät

ettekä missän kohtaa puuttuvaiset.

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, 

joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan."

Jaak. 1:2-5

"...Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!

Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme.

sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne 

uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa 

Herramme Jeesukseeen Kristukseen, tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut,

teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne,

ei ainoastaan sanana vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..."

1. Tess. 1:1-5

"...täydelliset ja eheät", ei "missään kohtaa puuttuvaiset". Juuri sitä kaikkea puutteellisuutta ja rikkonaisuuttahan sitä itsessään huomaa! Joten teotkin ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä. Ja niin ne tulevat varmaan olemaan loppuun asti. 

Mutta olisiko tässä sitä, että rakennutaan vähitellen, rakentajana itse Jeesus Kristus. Ei väsähdetä rakennelman keskeneräisyyteen, siihen ankeaan näkymään, jonka itsessämme näemme, vaan pannaan täysi toivomme siihen täydelliseen rakentajaan: Jeesukseen!

Siunattua päivää

"...te Jumalan rakastetut...":)

Jokainen, joka tahtoo...

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"

Ja joka janoaa, tulkoon*, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."

Ilm. 22:17

* Tästä kohdasta oli hartauskirjassa: "...Joka tahtoo, voi ottaa tätä vettä - juoda sitä niin paljon kuin haluaa - anteeksiantamusta, voimaa, iloa, voittoa, rauhaa ja kaikkea mitä hän tarvitsee. Sillä tätä vettä saadaan lahjaksi. Pääsy lähteelle on vapaa. Ja lähde on ehtymätön." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Hän kirjoitti myös, että se vesi "...murtaa synnin tuhoavat voimat ja uudelleen nostaa sen, mikä on sortunutta..." Fredrik/Wislöff/Levähtäkä vähän

Siinä vedessä, siinä kutsussa tulla rohkeasti lähteelle niin usein kuin haluaa - on se rakkauden vakuutus, jota me niin kovasti aina kaipaamme.

Mitä tekisit kanssani?

Mitä Sinä tekisit kanssani,
jos olisit silmin nähtävänä täällä?

Laittaisitko yksinkertaisen aterian,
siitä mitä kaapista löytyy?
Sanoisit: vähän riittää kyllä.

Entä sitten, lähtisitkö kanssani kävelylle,
saamaan raitista ilmaa,
ihastelemaan Isän luomistöitä
tai kolaamaan juuri satanutta lunta?

Mitä sitten, kun tylsistyneenä kysyn:
mitä minä oikein tekisin?
Mikään ei oikein huvitakaan.
Sanoisitko: lepää vähän.

Päiväunetko ottaisin?
Mutta kun uni ei tule.
Tulisiko paremmin,
jos sanoisit vierellä:
"Minun rauhani,
sen minä annan teille"?

En näe sinua näillä silmilläni,
en kuule korvillani,
vaikka tahtoisin  niin.

Kuulisinko sydämelläni kuitenkin,
näkisin Sanassasikin sen,
minkä lupasit:
olet täällä silti!


---
Kuva on kovinkin talvinen, mutta runokin oli kirjoitettu kevätalvella ja ollut toisessa blogissani esillä huhtikuussa.

Pysytään luottamuksessa!

"Kristus taas on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana. Hänen huoneensa olemme me,

 jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sen tähden Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne,

 kuten teitte kapinoidessanne kiusauksen päivän erämaassa," Hebr. 3:6-7 JKR

"Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta." Hebr. 3:12 JKR

"Me olemme näet tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme alkaneessa luottamuksessa vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14 JKR

Käärmehän sanoi: Onko Jumala todellakin sanonut? Aivan varmaa on, että se vihollinen yhä edelleenkin tuo jatkuvasti esiin kaikenlaista, jolla yrittää murtaa luottamustamme. Ei anneta periksi sille!

"Pelkään kuitenkin, että kuten käärme kavaluudellaan petti Eevan, teidänkin mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta Kristusta kohtaan." 2. Kor. 11:3

Vilpittömyys ja puhtaus. On huomattava, ettei meistä tule täällä synnittömiä eikä täydellisiä. Yllä oleva jae voi ahdistaa, jos sitä itseltään odottaa. Mutta Kristus on rauhamme. Hänen eteensä saamme tuoda kaikki puutoksemme, kaiken mikä ikinä mieltämme painaa. Hänen Golgatalla vuotanut verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Siinä - Jeesuksessa, on meidän puhtautemme ja meidän vanhurskautemme.

"Mutta Herraa odottavat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivillään kuin kotkat, he juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31 JKR

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle yltäkyllin voimaa:" Jes. 40:29 JKR

"Kuulkaa, taivaat, ota korviisi maa, sillä Herra puhuu: 

Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi,

mutta he luopuivat minusta.

Härkä tuntee omistajansa

ja aasi isäntänsä seimen;

mutta Israel ei tunne,

minun kansani ei ymmärrä."

Jes. 1:2-3 KR -33/-38

Pyritään me kuitenkin siihen, että oltaisiin niitä ymmärtäväisiä ja tunnettaisiin Herra; muistettaisiin kuka Isämme on! Hän meidät kyllä tuntee - täysin.

Siunausta sinun päivääsi!

Rakkauden lippu - seuraa lippua!

"...rakkaus on hänen lippunsa

minun ylläni." 

Kork. V. 2:4

Se rakkauden lippu on nostettu päämme yläpuolelle. Se on siellä aina, oli sää ja tilanteet mitkä hyvänsä. Selvimmin sen sanoma: "rakkaus", näkyy kovassa tuulessa, koska lippu on silloin auki ja suorassa tuulen voimasta. Mutta yhtälailla se siellä yläpuolellamme on sumusäässä ja pimeässäkin  - vaikka emme sitä näekään -  kuin leppeässä ja valoisassa kesäsäässä.

Lippuajatuksia oli kirjaansa Levähtäkää vähän kirjoittanut Fredrik Wislöff. Tuskin itse olisin sellaisia tuosta raamatunkohdasta muutoin tullut ajatelleeksi.

Mutta lippuja esiintyy myös sarjassa Erämaan armoilla. Siinä norjalainen Lars Monsen lähetetään tuntemattomaan erämaahan ja hänen on etsittävä tiensä määräpaikkaan. Siinä on apuna myös määrävälein näkyvät selvät liput, joita hänen silmänsä etsivät.

Siunausta sinun tähän päivääsi! 

(Piirustelin eilen kuvan, jonka tähän laitoin kuvitukseksi. En sitä lipuksi piirtänyt, mutta sopinee sellaiseksikin. Nimesin mielessäni kuvan nimellä: "Jumalan maailma - taivas ja maa".)

Ahdingoissakin vaikuttava armo

"...mitä Jumalan armo on vaikuttanut...

Vaikka monet ahdingot koettelivatkin heitä..."

2. Kor. 8:1-2 JKR 

Puhuttelevat sanat. Ahdingoissakin Jumalan armo vaikuttaa.

---

Tässä linkki yhteen vanhaan juttuun, jossa ilosta ja kurjuudesta.

Niin vastenmielinen - ja silti niin rakastetttu!

Ajatuksia sen tekstin pohjalta, jota eilen aamulla Levähtäkää vähän -kirjasta luin. Ensinnäkin jakeena oli tämä  Jeesuksen sanoma:

"...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."Joh. 6:37

Sitten Wislöff kirjoitti: "Mikä ihana kutsu! Mutta samalla - niin nöyryyttävä tuomio! Jeesuksella olisi siis todella ollut syytä heittää minut ulos; muutoinhan hänen ei olisi tarvinnut sanoa näin. Niin kurja syntinen minä olen - niin vastenmielinen ja inhottava, että olisin ansainnut että Vapahtajani heittäisi minut ulos..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Eikö ole erikoista; jos me inhoamme ja pidämme jotakin, tai jotakuta, inhottavana ja  vastenmielisenä, emme silloin yleensä samalla rakasta sitä kohdetta! Minusta on käsittämätöntä ja aivan ylivertaista sellainen rakkaus. Siinä on todellinen rakkaus... Me saatamme kenties jotain hyvää keksiä jostain inhottavasta ja vastenmielisenä pitämästämmekin, (useimmiten kyllä emme), mutta Jeesus ei vain yritä etsiä meistä jotain hyvää, vaan Hän rakastaa.  Käsitätkö sinä sitä? Minun järkeeni se ei mahdu, että niin voi olla, että inhottavaa ja vastenmielistä rakastettaisiin oikeasti täydestä sydämestä, sielusta ja mielestä; eikä vain hiukan säälistä yritetä etsiä edes jotain hyvää sanottavaa.

Jeesuksessa on totuus

ja rakkaus samassa.

Hän pystyy myöntämään meidän todellisen tilamme,

- ja silti, siitä huolimatta, rakastamaan meitä.

Annetaan sen rakkauden lämmittää meitä tänään.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä;

 ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

 Joh. 14:6

Isä ja Poika rakastivat meitä niin paljon, että tehtiin suunnitelma, jolla synnin tahraamat ja sen vangitsemat voitiin vapauttaa. Jeesus tuli tänne ihmisen osaan. Yhden ihmisen, Aadamin, kautta tuli synti meidän kaikkien perinnöksi. Yhden Jeesuksen kautta, ihmiseksi tulleen Jumalan, kautta tuli iankaikkinen elämä kaikkien saataville.

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi." Room. 5:16

"Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myöskin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa," 1. Kor. 15:21-22

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.

Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,

 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,

 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,

niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."

Joh. 15:1-8

 

Näitä kirjoitteli hän,

 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.

Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 

jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.

Ajattele puita ajatellessasi

nimenomaan hedelmäpuuta.

Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.

---

Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

Mahdoton tilanne?

 Meillä saattaa olla täällä monin tavoin mahdoton tilanne. Mutta meillä on myös Jumala, joka on kaikkien mahdottomuuksien yli oleva Herra. 

Me hädissämme kyselemme, kuinka tie tästä voisi mitenkään aueta, koska emme näe siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia itseltämme löytyvän. Emmekä tiedä ketään muutakaan, joka voisi auttaa. 

Mutta meillä on Jumala. Hänelle mikään ei ole mahdotonta, vaikka se ihmiselle olisikin. Hän tietää aina keinon. Hänelle tie on aina auki. Ja Hän avaa sen kyllä meillekin. Tavalla tai toisella.

Hän on se, jota me odotimme meitä auttamaan:

"Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi." Jes. 25:9

 

---

Joku on joskus sanonut, että meillä on Jumala, joka on erikoistunut ihmeisiin. Ei meidän tarvitse ihmeitä tavoitella niiden itsensä vuoksi,  tai utelaiaisuuttamme, mutta Jumalalla on nekin keinot käytössä kyllä.

Köyhän Puolustaja

"Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka häntä tuomitsevat." Ps 109:31

Ajattele mikä tilanne. Köyhä häpeissään, nolona seisoo niiden edessä, joilla on ihan aihettakin häntä moittia ja tuomita. 

Mutta tilanne muuttuu äkkkiä: Rinnalle ilmaantuu joku toinen. Hämmästyneet katseet osuvat tähän tulijaan. Kuka Hän on? 

Hän sanoo: Minä olen se, joka lunastan tämän velallisen velat. Minä maksan kaikki. Hän on vapaa.

Joku ehkä vielä nikottelee, ja toinen sanoo, että tuon  velat ovat niin suuret, ettei niihin ihan pienet rahat riitä... Ja köyhä itsekin miettii sitä.

Mutta käy ilmi, että tässä seisoo köyhän puolella enemmän kuin heistä kukaan osasi odottaa. Hän on Kuningas itse! "Minun Herrani ja minun Jumalani!"  (Tuomaksen sanat Jeesukselle) Joh. 20:28

"Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä." Ps 109:30

Laupias ja armahtavainen

Jumalan sanotaan olevan "laupeudesta rikas". Ja että Hän osoittaa "laupeutta suuressa armossansa". Eräässä Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa  - armosta te olette pelastetut -" Ef. 2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa." Jes. 63:7

Jotain tarkoitusta varten...

"Jeesus esitti heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Erääsä kaupungissa oli tuomari,

joka ei pelännyt Jumalaa

eikä hävennyt ihmisiä.

Siinä kaupungissa oli leskivaimo, 

joka vähän väliä tuli hänen luokseen pyytämään:

'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

Pitkään aikaan tuomari ei siihen suostunut.

Mutta sitten hän sanoi mielessään:

'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,

minä autan hänet oikeuteensa, 

ettei hän lopulta kävisi silmilleni'.

Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, 

jotka yötä päivää huutavat häntä avuksi, 

ja viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Luukas 18:1-8 JKR

Tästä Jeesuksen vertauksesta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtää vähän ajatuksia herättävästi. Hän sanoi, että kuinka ristiriitaiselta se tuntuu, että kun sanotaaan sielun rukoilevan aina  ja on väsymäisillään, yötä päivää apua huutaen,  mutta Jumalasta sanotaan, että hän ei viivytä apuaan, ja toimittaa oikeuden pian.  Ja sitten Wislöff sanoo:

 "Sellainen on Jumala. Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy  odottaa. Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu. Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opetttanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän toimittava sinulle oikeuden. Ei hän viivytä sinulta apuansa. Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!"  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Minua puhutteli tämä tänään. Antoi ikäänkuin taas vähän virikettä siihen, että kannattaa rukoilla, vaikka mitään ei näyttäisi tapahtuvankaan.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...

Lohdullisia jakeita

"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:19-20

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

Siunattua päivää sinulle!

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.

"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.

Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.