Taisi olla Bunyanin Kristityn vaelluksessa käytetty sanaa "nöyryytyksen laakso". Sellainen "laakso" voinee olla myös suorastaan rotkokin, mutta usein kenties laaja, ja loivempireunainen painuma, jonka päättymiskohtia ei pysty näkemään.
Kun tavallaan kaikki on hyvin, ainakin ympärillä olevien näkökulmasta asioita katsellessa, mutta oma minä tuntee toisin. Onko kyse ylpeydestä? Sitä ei voi varmaksi sanoa. Mutta seurataan nyt vähän yhtä Raamatun henkilöä hänen nöyryytyksen laaksossaan.
Se laakso lienee ollut laaja, ja sinne pudotus tuli äkkiä. "Oikeamielinen mies" sai havaita tulevan vaimonsa olevan raskaana, muttei hänelle. Siinä oli pudotus; siitä ilosta, että oli löytynyt hyvä nainen vaimoksi. Mutta, siihen tilanteeseen tuli tuki suoraan taivaasta, olihan tilanne siellä suunniteltu ja johdettukin: mies sai sanan enkeliltä, että tilanne oli juuri niinkuin pitikin, ja hänen naisensa yhtä kunniallinen kuin ennenkin. Lapsi oli Jumalasta.
Sitten, sama mies poissa nykyisestä kodistaan, käymässä sukunsa sijoilla. "Mutta heille ei ollut tilaa majatalossa." Ja syntynyt lapsi jouduttiin panemaan heinille seimeen! Rakentajan vaimo joutuu laittamaan vaimonsa ja lapsen niin alkeellisiin oloihin, vaikka kotona oli kaikki tehty valmiiksi. Mutta, mitäs vieraita tuli lasta katsomaan, millaisten lahjojen kanssa? Enkelin sanoilla ja laululla varustetut paimenet saapuivat ihmeellisine sanoineen heidän luokseen, jotka olivat hämmentyneitä.
Sitten oli se hetki, jollain lapselle oli tehtävä se, mikä lain mukaan kuului. Köyhän uhrilahjat, linnut, jouduttiin viemään uhriksi. Eikä ketään lähiomaista ollut hetkeä juhlistamassa, he olivat kuin oudot muukalaiset. Mutta, Jumala lähetti vanhan miehen, ja naisen, jotka juhlistivat hetkeä yllättävällä tavalla: Vanha mies "siunasi heitä" ja sekä hän, että nainen, kumpikin puhuivat lapsesta suuria, Jumalan ilmoittamia sanoja.
Sitten tuli se kamala yö jolloin he joutuvat lähtemään yllättävälle pakomatkalle - vieraaseen maahan. Mutta, enkeli juuri herätti tämän miehen ja antoi kehotuksen lähteä.
Noina aikoina Jumala rohkaisi Joosefia merkittävällä tavalla. Myöhemmin elämässään hän koki varmaan monenlaisia tunteita, ehkä riittämättömyyttä ja hämmennystä tätä lasta kasvattaessaan. Eivätkä ohjeet enää varmaankaan olleet niin ihmeellisiä. Mutta, ehkä vaikeissa paikoissa Joosef muisteli kaikkea ennen koettua ja sanottua. Ja tahtoi pysyä Jumalan teillä. Vaikka ei kaikkea ymmärtänyt, eikä kaikki mennyt kuten oli itse luullut.
