https://sansa.fi/blogi/sydamen-salahuoneet/
Puhutteleva kirjoitus. Se toi samalla mieleeni erään rukouksen, jonka joskus olen lukenut mobiilikirkon rukouksista. Siinä pyydettiin Jumalaa; "valon Herraa", astumaan niihin meidän salaisiin huoneisiimme; "muistojemme arkistoon". Se oli lohdullista!
Se toi jo silloin aiemmin mieleeni jonkinlaisen kuvan. Ja tänä aamuna päätin yrittää (vaikkakin hyvin pikapikaa...) jonkinlaista kuvaa tehdä siitä, kun valo saapuu pimeään huoneeseen.
Miksi on niin paljon sellaista (tunnetta, kokemusta) että on ikäänkuin yksin niiden omien pelkojen kanssa? Vaikka lukisi jotain Sanastasi, ja osaisi ottaakin sen luetun kohdan sillä hetkellä niin, että se on hyvä ja rohkaiseva, niin hetken päästä se sama yksinäisyyden tunne palaa siinä hiljaisuudessa (johon myös ulkoiset olosuhteet vaikuttaa).
Tämä teksti oli tarkoitus lisätä edelliseen juttuun, mutta kun sitä tein, onnistuin jotenkin sössimään homman, ja osa jo kirjoitetusta hävisi. No, tässä nyt sitten:
Olin herännyt masentunein mielin. Ja niihin mietteisiin osui paikalle omia ajatuksiaan esittämään sekin, jota ei kaivata: vihollinen. Mutta onneksi Jumala on aina paikalla puolustamassa!
- v: Ei Jumala sun asioistas välitä.
Mutta Jumala sanoo:
"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jes. 43:1
"Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan..." Jes. 43:4
- v: Ei se sana sulle ole tarkoitettu.
"Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu." Apt. 2:39
"Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'." Apt. 3:25
---
Muistin ensin alkuun vain jotain joistakin jakeista vihkoon kirjoittaessani. Sitten etsin jakeita Raamatusta.
Jeesuskin vastusti saatanaa Raamatun sanalla. Senkin vuoksi meidän on hyvä lukea Raamattua.
Ja Jumala sanoi Aabrahamille lupauksen, joka oli tarkoitettu kantamaan kauas... : "Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen " 1. Moos. 22:18
Tulee ehkä mieleen, ettei se yksi tuttu jae noin mene, otsikon tavoin, vaan näin: "Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla..." 2. Kor. 7:6
Mieleen tuli aamulla yllättäen ajatus: "...ottakaa vaivan kestämisessä esikuvaksi apostolit, jotka...". Rupesin etsimään jaetta, että mikä se on. Ei ensin meinannut löytyä, joka minua kummastutti. Sitten keksin etsinnässäni vaihtaa profeetat hakusanoihin, ja sitten löytyi:
"Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä." Jaak. 5:10 -33/-38
Ehkä nuo otsikon, ja etsityn jakeen, ajatukset tulikin juuri aiemmin luetusta kohdasta päivän sanasta, apostoli Paavalin kirjeestä:
"...vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme olisi esteenä Kristuksen evankeliumille." 1. Kor. 9:12 KR-92
Nämä esikuvien ottamiset tuntuu aika vaativilta tämmöiseen "pullamössösukupolveen" kuuluvalle, jos ajatellaan uskonelämää. Ja muutenkin. Ei kauheasti ole jouduttu harjoittamaan "hengellisiä lihaksia", eikä juuri muutakaan. Niinpä ajattelin, että meille sellaisen harjoituksen puutteessa oleville, voisi riittää aluksi esikuvaksi ylipäätään joku sellainen, joka vaivoissaankin aina vain näyttää kestävän, pysyvän uskossa ja tahtovan vaivattunakin edistää evankeliumin eteenpäin menoa. Kotimaassa, kenties hyvinkin läheltä, voi löytyä esikuvia. Ja muilta mailta, vainojen keskeltä, löytyy hyvinkin kestäviä esikuvia.
"Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies." 2. Tim. 2:3 -33/-38
Vaativalta tuntuu, ajatus sotilaana olosta. Ainakin minusta. Mutta alokkaatkin oppii vähitellen. Opitaan pienin askelin. Ei sotilaaksi hetkessä kasveta.
Ja kyllä Päällikkö porukkansa tuntee!
Siunausta sinulle, sinä Herran joukoissa oleva, alokas tai jo edistyneempi!
---
Jännästi oli tämän aamun lukemisissa yhdistävä tekijä, jotain samaa. Luin ensin päivän sanaan merkittynä mm. nämä:
"Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." Room. 8:26-27 KR-92
No sitten luin myös blogiystävän kirjapostausta. Sielläkin oli maininta siitä, kuinka Jumala "rukoilee meissä".
https://kirjarikaselamani.blogspot.com/2022/01/tommy-hellsten-kalevi-virtanen-valo.html
No sitten "sattumalta" osuin katsomaan TV7:ltä menossa olevaa ohjelmaa, sen loppupuolta jo. Ja sieltäkin tuli jotain jo tänä aamuna esiin tullutta. Nimittäin siitä samasta, jota kirjablogin jutussakin oli, että elämä ei usein ole sitä, mitä itse halusimme ja olimme ehkä suunnitelleet. Meille on hyväksi, jos suostumne Jumalan suunnitelmaan.
https://www.tv7.fi/arkki/lahi-ita-aikajanalla/jumala-hallitsee-kaiken-pahoinakin-paivina_p80865/
Kaikissa "sama lanka" - vaikkakin eri värisenä!
"Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne." Gal. 3:27 KR-92
Tänä aamuna päivän sanasta luettu jae toi mielikuvan siitä, kuin pukeutuisi takkiin, joka on lämmin, turvallinen ja mukava - ja jonka selkämyksessä lukee Jeesus:)
Eikös joskus vaikkapa isän tai äidin vaate saata tuoda turvaa pelokkaalle lapselle, koska siinä on tuttu tuoksu... Ja miksipä ei isoveljenkin !
"Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa." 1. Tess. 5:18
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7
Otin käteeni UT:n, lukeakseni rohkaisevia jakeita, joita olen siitä viivannut tai muuten näkyvämmäksi merkinnyt. Nuo tulivat ensin esiin. Tuossa ylimmän jakeen edellä oli muuten tällaiset jakeet:
"Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta." 1. Tess. 5:16-17.
Jotenkin nämä on kaikki samaa. Rukous ja kiitos näyttävät kuuluvan yhteen. Ahdistustenkin ja pyyntöjen keskellä voi kiittää, että Herra on uskollinen ja on luvannut pitää meistä huolen. Ja tuo ilo tuossa yhdessä jakeessa, sitä ei varmastikaan ole tarvis ottaa sellaisena lisävaatimuksena raskaisiin päiviin, vaan enemmänkin lohdullisena lupauksena ja mahdollisuutena, että tässäkin tilanteessa minulla on lupa ja mahdollisuus iloonkin.
---
Ja tässä yksi vähän huvittava tapaus noihin enkeleihin liittyen... Halusin laittaa nuo enkelit jouluksi esille johonkin. Mutta ei oikein tuntunut olevan hyvää paikkaa. Sitten keksin, että laitan ne sen hyllyn päälle, joka nyt korkeana seisoo, siten väärinpäin aseteltuna, (kuuluisi vaakatasoon seinälle), koska sitä ei ole vielä saatu mihinkään seinälle. Enkelit näytti hyvältä siinä. Mutta eräänä hetkenä pöngin jotain vaatelaatikostani, joka tuon korkeuden juurella oli, ja tulin vahingossa tönäisseeksi sitä hyllyä, sillä seurauksella, että enkelit tippuivat alas korkealta jalustaltaan... Minä sain toisen jopa päähäni ja jompikumpi niistä rikkoi vielä sen muovilaatikon kannen, jota olin pöyhimässä. Enkelit siirrettiin nyt alemmalle tasolle; toisen, myös seinälle kuuluvan kaapin päälle, joka sekin on vielä vain lattialla. Esillä ovat siinäkin, vaan paljon arkisemmin.
Hyvää tätä päivää sinulle🙂⚓
Päästä meidät eilisten - ja tulevaisten pelkäämisten - vankiloista. Vapauta meidät elämään tätä päivää sinussa - ja toivossa, sekä rauhassa - jonka sinä itse lasket sydämeemme.
---
Kuvan olen tehnyt joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin aurinko ☀️ näkyi suurena matalien puiden takaa.
Rukous puolestaan sai alkunsa eilisestä. Kaikkien eilisten, ja nykyisyyksienkin yllä, on vielä kaikki se, mitä mitä tulevilta päiviltä luulemme tietävämme, tai ainakin pelkäämme. Kaikki nivoutuu meissä ja elämässämme kuin sotkuisiksi langoiksi, eikä meistä ole niiden selvittäjiksi. Ahdistuneina voimme kysellä, miten tämä tai tuo asia järjestetään, ja mitä kaikesta tulee. Mutta Jumala on kuitenkin koko ajan sama. Eikö hän näkisi sotkujamne, eikö olisi lähellämme kaikissa vaiheissamme kuitenkin? On hän. Koska hän lupasi. Me saamme huutaa, tai hiljaa mielessämme sopertaa asiamme hänelle, ja hän kuulee meitä kyllä. Hän toteuttaa omat suunnitelmansa. Hänellä on hyvä tahto meihin nähden. Vaikka me emme kykenisi sitä nyt juuri itse näkemään. Rohkaiskoon Hän itse meitä jokaista ja auttakoon muistamaan, että Hän on ihan lähellä.
Hain tänä aamuna postilaatikosta lehden; Uusi Tie -lehden. Sen olisi varmaankin kuulunut olla siellä jo viime viikolla, mutta on tullut vasta eilen illalla laatikkoon, eikä kukaan eilisiltana pimeällä lähtenyt meiltä postinhakuun. Niinpä siis lehti oli nyt yllätys. En kai viime viikolla ole sitä osannut edes odottaa, kun olen ajatellut, ettei sitä heti joulun jälkeen tulekaan.
Mutta sitten itse lehteen. Kun tätä nyt kirjoitan, olen lukenut sen kannesta vasta: "Mitä päivä tuo tullessaan?" Se pisti mietteet mieleeni.
Kysyin mielessäni, että miksi toiset aamulla innolla kyselee noin, ja toiset - kuten minä, hyvin arkana ja peloissaankin? Mieleeni tuli myös ajatus, että sama Jumala meillä silti on.
Vastausta ihmettelyyni ei minulla ole. Vastauksia ja syitä siihen voi olla monia. Osa voi juontaa ties mistä asti. Ja ihmiset ovat erilaisia. Mutta Jumala on meillä kuitenkin sama. Hän kuljettaa erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta hänen rakkautensa jokaista lastaan kohtaan on sama. Päämäärä on sama. Me erilaiset lapset olemme saman Isän rakkaita lapsia.
Hän rakastaa yhtä paljon niitä arkoja ja pelkääviä, kuin niitä, jotka ovat rohkeita ja luottavaisella mielellä.
"Sanokaa hätääntyneille sydämille:
"Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! ..." Jes. 35:4
Virren sanoin: "Syvässä yössä viesti kiiriii... Herra meidät pelastaa..." Virressä on myös siitä, että "Sana saapui keskellemne."
Voit katsoa sanat ja kuunnella tuon virren 14 ensimmäisen säkeistön tästä:
https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/
Virren sanat Huub Oosterhuis, suom. Anna-Maija Raittila, sävelmä vanha ranskalainen.
Tästä kirjoitin tänään toiseen blogiini, sen jutun lopusta löytyy myös tämä kuvitus:
Tästä pääset lukemaan:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/01/uusi-lehti.html
"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä minulle tulee apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Hera on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti." Ps. 121
"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua." Val. 3:22-26
---
Iltapäivällä: Olin aamulla häthätää kirjoittanut tänne nuo minua puhutelleet jakeet. Olin heti aamusta hermostunut erään asian tähden, jota olisi ruvettava järjestelemään. Ei kovin ihmeellinen asia, mutta minun "rauhani" menee helposti sekaisin. Tulipa sitten iltapäivä, jolloin lähdimme asioille. Ja kas, minä sain huomata, että se minua hermostuttanut asia nytkähti sopivasti eteenpäin, erilaisessa järjestyksessä kuin olin itse ajatellut sitä järjestellä. Olin niin kiitollinen siitä, sillä se rauhoitti mieltäni.
Sitten ilmaantui vielä toinenkin asia; yli puolentoistavuoden jälkeen, juuri oikeaan aikaan. Kyllä Jumala tietää, missä mennään, vaikka itsestä tuntuu niin monesti kuin kaikki langat olisivat vain omin käsin hoidettava, vaikka homma ei itseltä onnistu, vaan sotkuun menee ja siihen hermostuu. Jumala osaa selvittää ne sotkut kyllä.
"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään." Juud. 1:20-21 KR-92
"Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa..." 1. Piet. 4:12
Meille ei ehkä tule Paavalin tai Joosefin tai paimenten tavoin enkeli Ilmoittamaan mitään hyvää sanomaa... mutta, voinemme kenties ottaa tämän sanan kuitenkin mukaamnme tähän päivään:
"... mutta tuekseni tuli Herra." Ps. 18:19 KR-92
"...mutta Herra tuli minun tuekseni." 2. Sam. 22:19 KR -33/-38
Jeesus itse lupasi olla kanssamme joka päivä:
"... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt.28:20
Eikä hän lupauksiaan petä.
Siunausta sinun arkeesi!
"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta,
tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkeensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pdätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
Ja kahdeksan päivän päästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa.
Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen",
Jeesus sanoi itse:
"...Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh. 10:10
Katsoimme eilen TV7:lta elokuvaa "Täydellinen lahja". Se oli sellainen hyvänmielen elokuva, jossa tavan ihmisten tavan arkeen tulee joku, joka vaikuttaa hiljaisella tavallaan... Kyseisen päähenkilön nimi oli "Jess".
Elokuva oli kiva katsottava noin muutoinkin, mutta se oli myös vaikuttava. Se sai toivomaan (ja rukoilemaan) että omaankin elämään ilmestyisi joku "Jess" - eli Jeesus, joka antaisi uutta voimaa ja uutta sisäistä elämää - jotain uutta, vaikka olosuhteet olisivat sinänsä entisenlaiset. Mutta sellainen sisäinen uudistuminen voi "säteillä" uloskinpäin ja vaikuttaa vähitellen näkyvälläkin tavalla.
Rukoukseni siis tänä aamuna on kaipausta, että Jeesus tulisi sydämeeni uudistaen minua. Kun tänä aamuna aloin lukea jakeita tälle päivälle, tuli ajatus, että en haluaisi olla vain "pelkkien kirjeiden varassa". Odotan Sinua itseäsi Jeesus tulemaan luokseni.
---
Tuon vaikuttavan, nykyajan tapahtumiin sijoittuvan, hyvän elokuvan voi halutessaan katsoa TV7:lta tänään klo 13.30:
Hyviä katseluhetkiä❤️
"Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso,
hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä." Matt. 1:20
Enkeli ei sanonut: Joosef, puuseppä. Tai: Joosef, sinä Jaakobin poika, (vaikka se nimi hänen isällään oli). Ei, vaan nyt nimitys kuului: "Daavidin poika". Olihan hän kuninkaan sukujuurista kyllä, mutta tuskin se asia Joosefin arjessa juurikaan oli näkynyt. Hätkähdyttiköhän se Joosefia - se kuninkaan pojaksi nimittäminen?
Joosefhan oli varmaan aika alamaissa. Hän aikoi "salaisesti hylätä hänet", eli naisen, jonka oli valinnut. Mutta kesken hänen suunnitelmiensa tulee enkeli yöllä unessa, ja rohkaisee häntä. Ja aloittaa rohkaisun sanansa nimittämällä häntä kuninkaan pojaksi! Nimellä on merkitystä. Jeesustakin tultiin kutsumaan Daavidin Pojaksi.
"Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei". Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet,
vaan hänessä tuli "on".ei tullut ollakseen "on" ja "ei",
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut ja Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.". ❤️
2. Kor. 1:18-22
---
Siinä oli Paavalilta terveisiä. Ja samalla varsinkin Jumalalta, koska Jumalan asioillahan Paavali liikkui.
Mitä jos joskus lukiessasi Raamatun kirjeitä, ajattelet lukevasi jonkun tutun kirjettä... Tänä aamuna minulle tuli sellainen ajatus lukiessa. Ehkä kerran aiemmin on ollut niin. Se tekee jotenkin läheisemmän tuntuiseksi sen luettavan tekstin. Useinhan lukee niin, kuin ne Raamatun kirjeet eivät kirjeitä olisikaan.
(kuvassa yksi eilen matkaan lähtenyt)
Hmm... Pitipä vielä tulla kirjoittamaan tänne se äsken mieleen muistunut ajatus, että me itsekin ollaan niitä kirjeitä... Mutta jos oma, "kirjeenä" olemisen ajatus, tuntuu vähän olevan ... 🙄, niin ei masennuta. Jumalahan sen kirjeen meissä kirjoittaa. Ja viestejä voi olla niin kovin monenlaisia, eikä ne aina näytä kenties siltä, kuin itse toivoisimme, mutta niillä voi silti olla Jumalan aikaansaama vaikutus! Rohkaise itseäsi sillä ajatuksella, jos tuntuu vaatimattomalta...
Joskus saattaa ihmetellä, että miksi Jumala sallii kaikenlaista tapahtuvan, omilleenkin. Miksi hän "ei varjellut?", ajattelemme. Me emme ymmärrä, ja siksi kysymme. Saamme kysyäkin, mutta Jumala päättää antaako hän milloin sen vastauksen, ja millainen se on.
Yksi näkökohta tuli mieleen. Jos kaikki uskovat varjeltaisiin kaikelta ikävältä, kenet Jumala silloin lähettäisi... särkyneiden, surevien, masentuneiden, pettyneiden, haavoittuneiden vierelle. Kanssamatkaajaksi, lohdun ja toivon sanojaksi. Kertomaan, mikä on todellinen voiman, ilon ja rauhan lähde. Kertomaan, missä voimamme on. Se kun ei ole löydettävissä meistä, vaan ainoastaan Jumalasta; Jeesuksesta, joka tuli tänne meidän vuoksemme.
"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Fil. 2:5-8
"Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." 2. Kor. 8:9
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7
Meillä on rukouksia kuuleva Jumala!
---
https://www.tv7.fi/arkki/enemman-kuin-unta/khosrowin-tarina_p1877/
---
https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/12/masentuneen-khosrowin-tarina.html
Sytytä toivon kynttilä. Katso siihen, älä ympäristösi synkkyyteen. Jeesus on valo. (Olin kirjoittanut tuon vihkoon eilen itseäni varten.)
Sytytin tänä aamuna pimeiden ikkunoiden edessä olleet kynttilät. Hetken päästä huomasin kuinka etäälle se liekki voi heijastua. Se valon heijastus näkyi myös talon toisen pään pimeissä ikkunoissa.
"Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?
Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille." Ps. 85:7-8
Aamulla mieleeni tuli joitakin sanoja, joita Raamatusta yritin etsiä. Nämä olivat lähinnä sitä:
"... Sinua minä odotan kaiken päivää." Ps. 25:5
"... Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän." Jer. 14:22
Vilkaisin tänä aamuna myös TV7:n päivän sanan* tämänpäiväisen sekä eilisen tekstin. Kummassakin oli jotain lohdullista:
Mitä isä tekee, kun lapsi istuttaa sipulit väärinpäin? Kääntää ne lapsen huomaamatta oikein päin.
Mitä murehtiminen tekee tälle tai huomiselle päivälle? Vie tältä päivältä voiman, eikä vähennä huomisen suruja.
* Tv7:n päivän sanaan: https://www.tv7.fi/daily_word/
Sanoin mielessäni eilen, että minulla on "alakuloa ja näköalattomuutta". Mutta sitten tuli heti mieleen ajatus jakeesta, jossa sanotaan, että "... käteni varjoon...". Etsin jakeen. Tässä alla on osa siitä:
"... minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 51:16
Voisiko ajatella, että toisinaan se oma näköalattomuus onkin ihan sitä, että Jumala itse on kätkenyt kätensä varjoon meidät? Hänellä on joku suunnitelma, jota ei näytetä meille vielä ja siksikin voi olla näköalamne rajattu, Jumalan käden alla...
---
Tulipa nyt tätä naputellessa vielä mieleen se laulu, tai virsi, jossa on sanoissa juuri tätä Jumalan käden alla olemista: "... käden alla Isän rakkaan, varjon siunatun mä sain..."
Siunattuun varjoon!
"Herra sanoi: "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät..." 2. Moos. 4:7-8 JKPR* (Uusi Tie -suuomennos)
Jumala olisi voinut vain käskeä Mooseksen lähteä, mutta sitä ennen Jumala sanoo nuo: "Minä olen totisesti nähnyt", "kuullut" ja "minä tiedän". Miksi Jumala niin sanoo Moosekselle, joka on kauan; vuosikymmeniä, elänyt aivan toisaalla, kuin oma kansansa? Mutta ehkä Mooseksen sydämessä oli silti ollut ainainen kipu, toive ja rukous, kansansa tähden. Kenties hän oli nuo vuosikymmenet rukoillut vapautusta kansalleen. Ehkä hän oli kysynyt Jumalalta moneen kertaan, etteikö Jumala näe, eikö kuule, eikö välitä? Kenties hän oli kysynyt, eikö tosiaan ollut ketään, joka voisi auttaa hänen kansaansa? Mooses oli ehkä katkerasti katunut omaa kiivauttaan, jonka seurauksena hänen oli aikanaan ollut lähdettävä Egyptistä. Ehkä hän ajatteli, että jos hän olisi ollut maltillisempi, ja saanut elää siellä, olisi hänellä voinut olla mahdollisuus tehdä jotain? Mutta hän pilasi mahdollisuutensa!
Mutta nyt Jumala astuu esiin, ja paljastaa oman suunnitelmansa; jo aikaa sitten tehdyn. Hän käski Mooseksen mennä. Nyt - lammaspaimenena ja vanhuksena. Ei ollut enää nuorta Egyptin prinssiä. Jumalan mahdollisuuksia ei ollut mikään pilannut. Hän oli vain kasvattanut Moosesta tehtäväänsä. Mooseksen tuli tietää, että Herralta tämä oli tullut!
---
Löysin Raamatun välistä lappuselta tämän aiheen. Olin sen aikanaan myös blogiin kirjoittanut. Mutta kirjoitin taas tämän tänne, koska minua puhutteli tässä tuo, että meidän pilaamamme mahdollisuudet eivät ole Jumalalalle ongelma, vaan ne voivatkin olla osa Jumalan suunnitelmaa... Siinä omien suunnitelmien, ja Jumalan suunnitelman - välissä, joka voi olla hyvinkin pitkä - ehkä opimme jotain oleellista. Toivottavasti, emmekä katkeroidu, ja luule Jumalan meidät täysin hylänneen. Ei hän omaansa hylkää, Hän on uskollinen, vaikka me emme sitä osaisikaan aina olla.
Siunausta sinun päivääsi!
Joskus joutuu rukousvastausta odottamaan pitkään. Mutta on niitäkin hetkiä, jolloin vastaus tulee äkkiä. Nyt oli meillä sellainen. Olin laittanut systerille viestissäni eilen vähän siitä, miltä meistä on tuntunut; että jaksamus on nolla, eikä oikein mitään saada aikaan, vaikka huushollia pitäisi saada kuntoon. No systeriltä tuli heti vastauksena, että asiaa muistetaan rukouksin, ja sitten oli vielä loppusanoina, että "asiat järjestyvät".
No niin muuten alkoivatkin järjestyä, tänään, vaikka ei olisi osannut itse nähdä mitään muutosta lähiaikoinakaan tapahtuvan. Mutta niin vain kummasti rupesi olemaan sellaista touhua huushollissa, että asiat alkoivat edetä. Meillä on olleet varastot niin täynnä, että on oltu suorastaan tuskastuneita siihen, ettei sisältä ole saanut täällä yhä olevia remonttitarvikkeita mihinkään. Vanhin tytär rupesi ensin puuhaan, eli kuskaamaan varastoihin yhtä ja toista. Ja kas kummaa, yllättäen niihinhän meni paljonkin tavaraa, vaikka meillä oli se käsitys, että ne olivat aivan täysiä. (Jolta ne kyllä oven avatessa ovat näyttäneetkin). Ja kun sitä tavaraa nyt saatiin sisältä pois, se taas mahdollisti sen, että esim. vaatekaappia oli mahdollista ruveta kokoamaan, kun sille hommalle tuli lattialle tilaa!
Ihan varmasti tämä oli rukousvastaus! Ja sen iloisen asian tiedotinkin systerille, joka tietysti myös ilahtui siitä😀
Ja me kun olimme ajatelleet, ettei mitään muutosta voi enää ennen joulua tulla tähän asiaan... Joskus on hyvä, kun valottaa vaikeata tilannettaan toiselle, niin toinenkin voi sitä asiaa rukoilla. Itse kun omaa tilannettaan katselee, niin tuijottaa helposti liikaa niihin omiin mahdollisuuksiin, eli ei näe mitään. Toinen voi ottaa asian hieman toisin silmin.
Edelleenkin meillä on erinäisiä lautoja ja listoja sisällä, ym. laitettavaa, mutta nyt alkaa näyttää viityisämmältä ja tuntua muultakin kuin varastolta.
"Asiat järjestyvät."
