"Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua"

"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä minulle tulee apu?

Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

Herra on sinun varjelijasi, Hera on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.

Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti." Ps. 121

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua." Val. 3:22-26

---

Iltapäivällä: Olin aamulla häthätää kirjoittanut tänne nuo minua puhutelleet jakeet. Olin heti aamusta hermostunut erään asian tähden,  jota olisi ruvettava järjestelemään. Ei kovin ihmeellinen asia, mutta minun "rauhani" menee helposti sekaisin. Tulipa sitten iltapäivä, jolloin lähdimme asioille. Ja kas, minä sain huomata, että se minua hermostuttanut asia nytkähti sopivasti eteenpäin, erilaisessa järjestyksessä kuin olin itse ajatellut sitä järjestellä. Olin niin kiitollinen siitä, sillä se rauhoitti mieltäni. 

Sitten ilmaantui vielä toinenkin asia; yli puolentoistavuoden jälkeen, juuri oikeaan aikaan. Kyllä Jumala tietää, missä mennään, vaikka itsestä tuntuu niin monesti kuin kaikki langat olisivat vain omin käsin hoidettava, vaikka homma ei itseltä onnistu, vaan sotkuun menee ja siihen hermostuu. Jumala osaa selvittää ne sotkut kyllä.

Rohkaisevat jakeet tänä aamuna

"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään." Juud. 1:20-21 KR-92 

"Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa..." 1. Piet. 4:12

Kuka tukee arjessa...

Meille ei ehkä tule Paavalin tai Joosefin tai paimenten tavoin enkeli Ilmoittamaan mitään  hyvää sanomaa... mutta, voinemme kenties ottaa tämän sanan kuitenkin mukaamnme tähän päivään:

"... mutta tuekseni tuli Herra." Ps. 18:19 KR-92

"...mutta Herra tuli minun tuekseni."  2. Sam. 22:19 KR -33/-38

Jeesus itse lupasi olla kanssamme joka päivä:

 "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt.28:20

Eikä hän lupauksiaan petä. 

Siunausta sinun arkeesi!

Armollista sanaa hädässä olevalle

 https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumala-pelastaa-merihadassa_p75714/

Jeesus tuli!

"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta,

tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkeensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pdätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en  minä usko".

Ja kahdeksan päivän päästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa.

Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"

Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen",

Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;

mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä."

Joh. 20:19-31

Jeesus sanoi itse:

"...Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh. 10:10

Vaikuttavaa...

Katsoimme eilen TV7:lta elokuvaa "Täydellinen lahja". Se oli sellainen hyvänmielen elokuva, jossa tavan ihmisten tavan arkeen tulee joku, joka vaikuttaa hiljaisella tavallaan... Kyseisen päähenkilön nimi oli "Jess".

Elokuva oli kiva katsottava noin muutoinkin, mutta se oli myös vaikuttava. Se sai toivomaan (ja rukoilemaan) että omaankin elämään ilmestyisi joku "Jess" - eli Jeesus, joka antaisi uutta voimaa ja uutta sisäistä elämää - jotain uutta,  vaikka olosuhteet olisivat sinänsä entisenlaiset. Mutta sellainen sisäinen uudistuminen voi "säteillä" uloskinpäin ja vaikuttaa vähitellen näkyvälläkin tavalla.

Rukoukseni siis tänä aamuna on kaipausta, että Jeesus tulisi sydämeeni uudistaen minua. Kun tänä aamuna aloin lukea jakeita tälle päivälle, tuli ajatus, että en haluaisi olla vain "pelkkien kirjeiden varassa". Odotan Sinua itseäsi Jeesus tulemaan luokseni.

---

Tuon vaikuttavan, nykyajan tapahtumiin sijoittuvan, hyvän elokuvan voi halutessaan katsoa TV7:lta tänään klo 13.30:

https://www.tv7.fi/

https://www.tv7.fi/tv-opas/

Hyviä katseluhetkiä❤️

Joosef - "Daavidin poika", kuninkaan poika

"Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, 

hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä." Matt. 1:20

Enkeli ei sanonut: Joosef, puuseppä. Tai: Joosef, sinä Jaakobin poika, (vaikka se nimi hänen isällään oli). Ei, vaan nyt nimitys kuului: "Daavidin poika". Olihan hän kuninkaan sukujuurista kyllä, mutta tuskin se asia Joosefin arjessa juurikaan oli näkynyt. Hätkähdyttiköhän se Joosefia - se kuninkaan pojaksi nimittäminen? 

Joosefhan oli varmaan aika alamaissa. Hän aikoi "salaisesti hylätä hänet", eli naisen, jonka oli valinnut. Mutta kesken hänen suunnitelmiensa tulee enkeli yöllä unessa, ja rohkaisee häntä. Ja aloittaa rohkaisun sanansa nimittämällä häntä kuninkaan pojaksi! Nimellä on merkitystä. Jeesustakin tultiin kutsumaan Daavidin Pojaksi. 

Kaikki on hänessä on

"Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei". Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, 

ei tullut ollakseen "on" ja "ei",

vaan hänessä tuli "on".

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on";  sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut ja Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.".  ❤️

2. Kor. 1:18-22

---

Siinä oli Paavalilta terveisiä. Ja samalla varsinkin Jumalalta, koska Jumalan asioillahan Paavali liikkui.

Mitä jos joskus lukiessasi Raamatun kirjeitä, ajattelet lukevasi jonkun  tutun kirjettä... Tänä aamuna minulle tuli sellainen ajatus lukiessa. Ehkä kerran aiemmin on ollut niin. Se tekee jotenkin läheisemmän tuntuiseksi sen luettavan tekstin. Useinhan lukee niin, kuin ne Raamatun kirjeet eivät kirjeitä olisikaan.

(kuvassa yksi eilen matkaan lähtenyt)

Hmm... Pitipä vielä tulla kirjoittamaan tänne se äsken mieleen muistunut ajatus, että me itsekin ollaan niitä kirjeitä... Mutta jos oma, "kirjeenä" olemisen ajatus, tuntuu vähän olevan ... 🙄, niin ei masennuta. Jumalahan sen kirjeen meissä kirjoittaa. Ja viestejä voi olla niin kovin monenlaisia, eikä ne aina näytä kenties siltä, kuin itse toivoisimme, mutta niillä voi silti olla Jumalan aikaansaama vaikutus! Rohkaise itseäsi sillä ajatuksella, jos tuntuu vaatimattomalta...

Rohkeutta ja voimaa

"Kun huusin sinua,

sinä vastasit,

annoit sydämeeni

voimaa ja rohkeutta." 

Ps. 138:3 KR-92

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,  sinä annat minulle voimaa elää..." Ps. 138:7 KR-92

Daavidin sanoja. Niillä sanoilla on hyvä itsekin rukoilla, pyytää sitä voimaa ja rohkeutta taas tähänkin päivään.

---

Tuossa oli ahdingosta ahdinkoon kulkemisesta. Yksin armosta -blogissa oli taannoin juttu, jossa oli juuri sitä Daavidinkin kokemaa:

 

https://yksinarmosta.fi/2021/11/15/olen-vasynyt-odottamaan-jumalani/

Kaikenlaisiin elämänkohtaloihin...

Joskus saattaa ihmetellä, että miksi Jumala sallii kaikenlaista tapahtuvan, omilleenkin. Miksi hän "ei varjellut?", ajattelemme. Me emme ymmärrä, ja siksi kysymme. Saamme kysyäkin, mutta Jumala päättää antaako hän milloin sen vastauksen, ja millainen se on.

Yksi näkökohta tuli mieleen. Jos kaikki uskovat varjeltaisiin kaikelta ikävältä, kenet Jumala silloin lähettäisi... särkyneiden, surevien, masentuneiden, pettyneiden, haavoittuneiden vierelle. Kanssamatkaajaksi, lohdun ja toivon sanojaksi. Kertomaan, mikä on todellinen voiman, ilon ja rauhan lähde. Kertomaan, missä voimamme on. Se kun ei ole löydettävissä meistä, vaan ainoastaan Jumalasta; Jeesuksesta, joka tuli tänne meidän vuoksemme.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Fil. 2:5-8

"Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." 2. Kor. 8:9

Jeesus on kanssamatkaaja, joka omakohtaisesti tietää, millaista on olla ihminen, ja kokea ihmisen suruja.

---

Omat päivät voi itsekullakin olla raastavia, tai turhanpäiväisen tuntuisia, eikä jaksaisi tai osaa odottaa mitään. Mutta Jumala toimii silloinkin elämässämme  - tavalla, jota emme sillä hetkellä itse havaitse.

Siunaus sinun päivääsi tänäänkin!

Älä masennu, älä vaivu epätoivoon. Jumala on kanssamme!

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Meillä on rukouksia kuuleva Jumala!

---

https://www.tv7.fi/arkki/enemman-kuin-unta/khosrowin-tarina_p1877/

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/12/masentuneen-khosrowin-tarina.html

Meillä on rukouksia kuuleva Jumala

Se kuuleva korva on paljon lähempänä kuin luulemmekaan...

Jeesus - valomme, toivomme, kaikkemme

Sytytä toivon kynttilä. Katso siihen, älä ympäristösi synkkyyteen. Jeesus on valo. (Olin kirjoittanut tuon vihkoon eilen itseäni varten.)

Sytytin tänä aamuna pimeiden ikkunoiden edessä olleet kynttilät. Hetken päästä huomasin kuinka etäälle se liekki voi heijastua. Se valon heijastus näkyi myös talon toisen pään pimeissä ikkunoissa.  

"Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? 

Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille." Ps. 85:7-8

Aamun sanoja...

Aamulla mieleeni tuli joitakin sanoja, joita Raamatusta yritin etsiä. Nämä olivat lähinnä sitä:

"... Sinua minä odotan kaiken päivää." Ps. 25:5

"... Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän." Jer. 14:22

Vilkaisin tänä aamuna myös TV7:n päivän sanan* tämänpäiväisen sekä eilisen tekstin. Kummassakin oli jotain lohdullista:

Mitä isä tekee, kun lapsi istuttaa sipulit väärinpäin? Kääntää ne lapsen huomaamatta oikein päin. 

Mitä murehtiminen tekee tälle tai huomiselle päivälle? Vie tältä päivältä voiman, eikä vähennä huomisen suruja.

* Tv7:n päivän sanaan: https://www.tv7.fi/daily_word/

Vaikka tähänkin iltaan

Sanoin mielessäni eilen, että minulla on "alakuloa ja näköalattomuutta". Mutta sitten tuli heti mieleen ajatus jakeesta, jossa sanotaan, että "... käteni varjoon...". Etsin jakeen. Tässä alla on osa siitä:

"... minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 51:16

Voisiko ajatella, että toisinaan se oma näköalattomuus onkin ihan sitä, että Jumala itse on kätkenyt kätensä varjoon meidät? Hänellä on joku suunnitelma, jota ei näytetä meille vielä ja siksikin voi olla näköalamne rajattu, Jumalan käden alla...

---

Tulipa nyt tätä naputellessa vielä mieleen se laulu, tai virsi, jossa on sanoissa juuri tätä Jumalan käden alla olemista: "... käden alla Isän rakkaan, varjon siunatun mä sain..."

Siunattuun varjoon!

Pilatut mahdollisuudet - vai sittenkin Jumalan mahdollisuudet...

"Herra sanoi: "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät..."  2. Moos. 4:7-8 JKPR* (Uusi Tie -suuomennos)

Jumala olisi voinut vain käskeä Mooseksen lähteä, mutta sitä ennen Jumala sanoo nuo: "Minä olen totisesti nähnyt", "kuullut" ja "minä tiedän". Miksi Jumala niin sanoo Moosekselle, joka on kauan; vuosikymmeniä, elänyt aivan toisaalla, kuin oma kansansa? Mutta ehkä Mooseksen sydämessä oli silti ollut ainainen kipu, toive ja rukous,  kansansa tähden. Kenties hän oli nuo vuosikymmenet rukoillut vapautusta kansalleen. Ehkä hän oli kysynyt Jumalalta moneen kertaan, etteikö Jumala näe, eikö kuule, eikö välitä? Kenties hän oli kysynyt, eikö tosiaan ollut ketään, joka voisi auttaa hänen kansaansa? Mooses oli ehkä katkerasti katunut omaa kiivauttaan, jonka seurauksena hänen oli aikanaan ollut lähdettävä  Egyptistä. Ehkä hän ajatteli, että jos hän olisi ollut maltillisempi, ja saanut elää siellä, olisi hänellä voinut olla mahdollisuus tehdä jotain? Mutta hän pilasi mahdollisuutensa!

Mutta nyt Jumala astuu esiin, ja paljastaa oman suunnitelmansa; jo aikaa sitten tehdyn. Hän käski Mooseksen mennä. Nyt - lammaspaimenena ja vanhuksena. Ei ollut enää nuorta Egyptin prinssiä. Jumalan mahdollisuuksia ei ollut mikään pilannut. Hän oli vain kasvattanut Moosesta tehtäväänsä. Mooseksen tuli tietää, että Herralta tämä oli tullut!

---

* JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu

---

Löysin Raamatun välistä lappuselta tämän aiheen. Olin sen aikanaan myös blogiin kirjoittanut. Mutta kirjoitin taas tämän tänne,  koska minua puhutteli tässä tuo, että meidän pilaamamme mahdollisuudet eivät ole Jumalalalle ongelma, vaan ne voivatkin  olla osa Jumalan suunnitelmaa... Siinä omien suunnitelmien, ja Jumalan suunnitelman - välissä, joka voi olla hyvinkin pitkä - ehkä opimme jotain oleellista. Toivottavasti, emmekä katkeroidu, ja luule Jumalan meidät täysin hylänneen. Ei hän omaansa hylkää, Hän on uskollinen, vaikka me emme sitä osaisikaan aina olla.

Sytytä toivon kynttilä. Ei Herra ole unohtanut sinua.

Siunausta sinun päivääsi!

Rukousvastaus: "Asiat järjestyvät"

Joskus joutuu rukousvastausta odottamaan pitkään. Mutta on niitäkin hetkiä, jolloin vastaus tulee äkkiä. Nyt oli meillä sellainen. Olin laittanut systerille viestissäni eilen vähän siitä, miltä meistä on tuntunut; että jaksamus on nolla, eikä oikein mitään saada aikaan, vaikka huushollia pitäisi saada kuntoon. No systeriltä tuli heti vastauksena, että asiaa muistetaan rukouksin, ja sitten oli vielä loppusanoina, että "asiat järjestyvät".

No niin muuten alkoivatkin järjestyä, tänään,  vaikka ei olisi osannut itse nähdä mitään muutosta lähiaikoinakaan tapahtuvan. Mutta niin vain kummasti rupesi olemaan sellaista touhua huushollissa, että asiat alkoivat edetä. Meillä on olleet varastot niin täynnä, että on oltu suorastaan tuskastuneita siihen, ettei sisältä ole saanut täällä yhä olevia remonttitarvikkeita mihinkään. Vanhin tytär rupesi ensin puuhaan, eli kuskaamaan varastoihin yhtä ja toista. Ja kas kummaa, yllättäen niihinhän meni paljonkin tavaraa, vaikka  meillä oli se käsitys, että ne olivat aivan täysiä. (Jolta ne kyllä oven avatessa ovat näyttäneetkin). Ja kun sitä tavaraa nyt saatiin sisältä pois, se taas mahdollisti sen, että esim. vaatekaappia oli mahdollista ruveta kokoamaan,  kun sille hommalle tuli lattialle tilaa!

Ihan varmasti tämä oli rukousvastaus! Ja sen iloisen asian tiedotinkin systerille, joka tietysti myös ilahtui siitä😀 

Ja me kun olimme ajatelleet, ettei mitään muutosta voi enää ennen joulua tulla tähän asiaan... Joskus on hyvä, kun valottaa vaikeata tilannettaan toiselle, niin toinenkin voi sitä asiaa rukoilla. Itse kun omaa tilannettaan katselee, niin tuijottaa helposti liikaa niihin omiin mahdollisuuksiin, eli ei näe mitään. Toinen voi ottaa asian hieman toisin silmin.

Edelleenkin meillä on erinäisiä lautoja ja listoja sisällä, ym. laitettavaa, mutta nyt alkaa näyttää viityisämmältä ja tuntua muultakin kuin varastolta.

"Asiat järjestyvät."

Hän on mennyt...

Enää hän ei hymyile, kun harvoin tavataan. Ei enää koskaan tule käymään meillä, ei istu rukoushuoneella takanamme. Hän on mennyt, saanut levon kivuistaan ja vaivoistaan. Eräs  ystävä* jätti matkasauvansa eilen, sai matkansa päätökseen.

Millaisiahan opetuslasten mietteet olisivat olleet, jos Jeesus olisi kuollut tavallisella tavalla? Mutta asioiden mennessä niinkuin ne menivät, olivat heidän mietteensä enemmän niissä järkyttävissä ja yllättävissä tapahtumissa. Heiltä jäi sellaiset hienovaraisemmat surun tunteet päälle vyöryvien valtavien aaltojen takia kokematta.

---

*Tohdinko sanoa häntä ystäväksi, koska erittäin vähän olimme tekemisissä, erittäin harvoin edes näimme? Mielestäni tohdin. Hän oli kuitenkin minulle enemmän kuin kuka tahansa hengellinen siskoni. Hän välitti meistä, sen tiedän sanoa. 

Mutta mitä tulee ystävyyteen muutoin, voiko siihen vetää rajoja? Veteen piirrettyjä viivoja... Ystävien välissä voi olla välimatkaa, aikoja, maita ja meriä. Välillä voi ystävä olla unohduksissakin, mutta sukeltaa sitten taas esiin. Sitten on tietenkin ne ihan ne lähiystävät, joita ei kaikilla ole. He ovatkin suuri lahja Jumalalta. Ja sitä on ystävyys ylipäätään. 

Mutta oli meillä ystäviä tai ei, Jeesus ainakin tahtoo olla meille sellainen, ihan lähellä oleva. Emme ehkä tunne häntä kovin hyvin vielä, koska joskus hän tuntuu ehkä vähäpuheiselta meistä. Mutta tosiystävävä osoittaa kyllä arvonsa ... joskus pienissä, joskus suurissa.

Jeesus sanoi: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15-16

Jeesus valitsi. Palvelijoista tuli ystäviä. Niin läheisiä, että Jeesus kertoi isältä kuultuja asioita  ystävilleen:)

Arkea: Ei Jumala mun raamatunlukemista tarvitse

Mutta minä tarvitsen. Nuorena luulin, että se vain on jotain, jota pitää tehdä, ja jota Jumala meiltä odottaa. Mutta ei Jumala sitä tarvitse. Me tarvitaan. Onhan se meidän hengellinen ruoka.

En pääse kehumaan itseäni runsaalla raamatunluvulla...  Mutta yritän aamuisin "syödä" edes vähän jotain. Usein se saattaa olla kuin "pullaviipaleen" nappaamista kahvin kanssa, mutta joinakin aamuina menee ehkä "ruisleipääkin" tai "kaurapuuroa".

Eilen illalla "ravitsin" itseäni myös kuuntelemalla hengellisiä lauluja. En tiedä, johtuiko se siitä, mutta kun olin ensin kuunnellut yhden, sain päähäni ruveta järkkäämään perheelle ruokaa (vaikka olin jo jättänyt sen puuhastelun mielestäni aiemmin). Muistin nimittäin, että meillähän onkin jääkaapissa sellaista, jota voin lämmittää. No, sillä välin, kun se sapuska uunissa oli lämpiämässä, tämä kehno ruokavastaava ravitsi toista puolta itsessään, eli kuunteli hengellisiä lauluja kännykältä. Ne on siitä hyviä, että niillä on tapana jäädä soimaan mieleenkin, ja sillätavoin vaikuttaa.

Tänä aamuna nappasin TV7:n päivän sanasta ajatuksen, että Jeesus on sellainen, joka otetaan mukaan siihen omaan päivään, ja kaikkiin sen hetkiin... Hän siis tahtoo olla koko ajan mukana. Ajattele, että hän olisi siinä näkyvänä; sellaisena, jolta voi kysyä neuvoa,  kun on joku ongelma, jolle kertoa huolenaiheet, tai jonka kanssa nauraa päivän hassuillekin sattumuksille😀 

*TV7 Päivän sana: https://www.tv7.fi/daily_word/

Ahdistaviin ajatuksiin

"Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa..." 2. Sam. 22:7, Ps. 18:7

Ahdistuksessa saa - ja voi, rukoilla. Eikä se ole vain sitä oman olon tai tilan kertomista Jumalalle, vaan todellista avunpyyntöä sille, joka voi mahdottomat tilanteet ratkaista; omin voimin aukeamattomat solmut avata, sotkut, joita en itse kykene selvittämään, siivota. Ja suurinta kaikesta: synnit, joita en itse pysty selättämään ja selvittämään, joista en kykene omin voimin vapautumaan, on Herramme jo kantanut edeltä käsin ristille, ja näin hankkinut minulle anteeksiannon; armahduksen, joka kestää, jota ei oteta pois. Hän tunsi minut jo edeltä, ennenkuin minua edes kutsui. Se rakkaus ei hiipunut erheisiin. Se kestää!

"...Herra tuli minun tuekseni."  2. Sam. 22:19, Ps. 18:19

"...vastasi minulle..." 1. Moos. 24:40, Joona 2:3, Ps. 34:4

"Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan." Ps. 118:5

Mooses - armon saanut...

Mooses - armon saanut - kyseli; onko hän sen saanut, vaikka hänellä oli aiempi lupaus siitä:

"Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kanssasi, ..." 2. Moos. 33:15-16

"Ja Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät minun kanssani. Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, ja sinä olet myös saanut armon minun silmieni edessä'. Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso tämä kansa on sinun kansasi." 2. Moos.33:12-13

Jumala vastaa Moosekselle:

"Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" 2. Moos. 33:14

"Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2. Moos. 33:17

---

Oli tavallaan lohdullista lukea, että Mooseskin kyseli tuollaisia asioita - vaikka hän oli mies, jota (jakeessa 11): 

 "...Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista..." 2. Moos. 33:11

"Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta." 2.  Moos. 33:9

Herra tuli aina Moosesta aivan lähelle, vaikka ei hän kaukana heistä ollut milloinkaan; kulkihan hän heidän mukanaan. 

---

Luvussa 34 Mooses saa tehdäkseen uuden kivitaulujen veistämisen, joihin Jumala lupasi jälleen kirjoittaa. Näitä ennen oli ollut lain taulut ja kultaisen vasikan tapaus:  valtava Jumalan kohtaaminen, ja valtava epäonnistumisen tunne ilmeisesti myös Moosekselle, joka järkytti kenties hänen luottamustaan. 

Mutta Jumala kuuli Mooseksen toiveita.

 

Kun "kulkukoiraa" pelottaa...

Sanoin mielessäni eräästä asiasta: "Se aiheuttaa pelkoa". Yhtä hyvin olisin voinut sanoa sen monikkomuodossa, koska monet asiathan pelottavat.

Mutta... Täydellinen rakkaushan karkoittaa pelon? Niin kyllä. Minun rakkauteni ohuus (tai voisi sanoa ihan olemattomuus) tulee esiin juuri siinä, että ei kykene luottamaan siihen, että on niin rakastettu.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh.4:10

Me olemme kuin kulkukoirat, jotka ovat vihaisia sille, joka otti ne kiinni ja hoitaakseen. Menee pitkä aika luottamuksen vähittäiseen syntymiseen; siihen että uskaltaa luottaa tuohon, että tuo joka minut kiinni otti, todella tahtoo hyvää minulle, eikä ole samanlainen isäntä, joka löi ja haavoitti. Milloin uskallan jopa luottaa - ja sanoa, että rakastan... 

 Jumala kyllä kykenee tekemään sen meissä. 

"Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa." Ps. 145:15

"Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3

Siunausta sinun päivääsi!

Ei niissä itsessään mitään valoa ollut!

Rautalangasta väännetyt pallot sai vain heijastaa valoa. Eikä niissä itsessään siihenkään ollut kovin kummoisia kykyjä. Niihin oli vain kiedottu se johto, jossa oli ne valoa näyttävät ledit. Mutta ne leditkään ei tuota valoa itse.  Tarvitaan virtalähde, joka kaiken mahdollistaa. 

Näissä virtalähde oli piilotettu pieneen pellavaiseen pussiin.

Luoja - mahdollisuuksien Isä!

---

Tyttären joskus veistämiä nuo kuvien hahmot. 

Jo kaukaa nähnyt aikeet?

Niin ainakin psalmissa 139 sanotaan:

"...Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne minä voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo." Ps. 139:1-12 KR-92

Tämä puhutteli minua, kun pohdin oman elämän kiemuroita, joita en ymmärrä. En siltikään, vaikka tuon psalmin luin, enempää ymmärrä, mutta oli lohdullista lukea, että Hän tietää, ja ymmärtää kaiken.

Älä säikähdy, älä masennu...

...sillä minä olen sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin...

(vrt. Joos. 1:9)

Lohdullinen ajatus eräänä aamuna. Lohduttakoon ja rohkaiskoon sinuakin!

Ps. Jeesuskin lupasi olla kanssanne joka päivä...

Ilahduttava jae

"vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"." 1. Kor. 2:9

Löysin tämän jakeen paperille kirjoitettuna Raamattuni välistä. 

Löytöjä aamun jakeista

Nämä jakeet, kuin myös edellinen vuorijuttu, olivat löytöjä aamun luettaviksi merkityistä jakeista. Tämä on siis oikeastaan jatkoa edelliselle tekstille.

"Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt  meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran." 2. Kor. 5:18 KR-92 

- Sovinto on tehty. Kaikki tehty. Jumala itse teki!

Hebr. 12:18-25: "...vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala..."  kts. Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa siitä)

- Tuomari on kutsunut meidät juhliinsa! Ei tuomiota varten. Nyt juhlitaan! 

1. Tess. 5:1-11: (lue Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa kirjoitettuna) "...Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan..." 

- Sama Tuomari yhä kyseessä, samoin sama "välimies", edestämme kuollut Jeesus; Jumalan, Tuomarin oma Poika. Mikä rakkaus niitä kohtaan, jotka olivat tuomion alaisia! Kaikki tehtiin heidän edestään, että tuomio saatiin heidän tieltään pois - ja Isä ja Poika, Tuomari ja rangaistuksen päälleen ottanut, kutsuvat ilojuhliin kaikki vapautetut!

Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!

Kaivoin tähänkin kuvitukseksi vanhan piirustuksen. Kuvan taakse olin kirjoittanut tällaisen jakeen:

"Ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan..." 1. Piet. 1:11 KR-92 

Vuorille - ja vuorelta

"Katso, vuorilta lähestyvät ilosanoman tuohan askelet! Hän kuuluttaa: rauha on tullut..." Nah. 2:1* KR-92 

Tähystäjä on ollut vuorilla ja nähnyt, että rauha tuli. Niin lähtee lähetti kiireesti ilmoittamaan hätääntyneille tätä suurta ilosanomaa, että nyt on rauha tullut! 

"Kuinka suloiset ovat vuorilla iloanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: "Sinun Jumalasi on kuningas!".  Jes. 5:7  KR -33/-38

Olen aina ymmärtänyt tuon niin, että sinne vuorille tullaan kuluttamaan rauhan tuloa, (ja voihan se niinkin olla, esim. vaikeuksien "vuoret"). Mutta ylemmän jakeen uudemmasta käännöksestä tuli oivallus, että sinne alas lähtee lähetti sanaa tuomaan.

---

*Sama jae on  KR -33/-38 merkitty:  Naahum 1:15 (2:1)

Murheet muuttuvat Jumalan käsissä joksikin aivan muuksi!

Katso, onneksi muuttui minulle kaikki se, mikä oli katkeraa.*

Jos näkisimme asioita Jumalan silmin, voisimme sanoa jo nyt noin. Mutta vielä kerran voimme, sillä me näemme sen, kuten Jumala näkee** kerran taivaassa. - Onneksipa muuttui sekin katkera murhe, josta ei ikinä mitään muuta olisi maan päällä itse voinut ajatella, eikä nähdä. Silloin viimeistään ylistämme Jumalaa hänen suuresta viisaudestaan ja rakkaudestaan. Mikään ei silloin enää ole estävä meitä riemuin ylistämästä.

** taivaallisesta näkökulmasta

---

*Minulle tuli tuollainen aamulla mieleen. En löytänyt jakeita aivan tuossa muodossa, mutta nämä kyllä:

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe; sillä sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17  

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Minulla oli näköjään mielessä molemmista jotakin.

---

Tähän voisikin, varsinkin jakeiden loppuosaan, sopia kuvitukseksi taannoin unikuvasta tekemäni piirros.

Kuoleman valta on murrettu!

Psalmissa 103 on jae, joissa sanotaan: "joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella," Ps. 103:4

Millaisen papin minä tarvitsisin?

Kävisikö Ylipappien  Ylipappi itse?

"Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.

Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden.

Tulemme nyt asian ytimeen:

Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse."

 

Hebr.7:26-8:2 KR-92

 ---

Voi pohtia: aika surkeaa olisi, jos meidän olisi omien uhriemme varassa oltava... Ja mitähän, ja kuinka usein jotain uhraisimme? Tarvettahan olisi alituiseen!  Mutta nytpä meillä on ihan Ylipappien Ylipappi itse! Se on käsittämättömän suurta; itseasiassa niin suurta, ettei sitä usein edes tule ajatelleeksi; ihan meille todella annettuna lahjana, ilosanomana...

Jumalan "kätkö"

Meidän epäonnistumisemme ovat suuremmissa käsissä, kuin meidän. 

Jumala on kätkenyt niihin jotain. 

"Eikä yksikään niistä putoa maahan, teidän Isänne sallimatta."

"Minä olen sallinut tämän tapahtua."

Me emme aina löydä niitä "Jumalan kätköjä", sitä asiaa, jonka hän piilotti ikäviin tapahtumiin. Toisinaan se voi olla jotakin sellaista varten meissä itsessämme, että emme itse sitä tajua. Toisinaan meidän kipeät kokemuksemme voivat olla vaikuttamassa jotakin Jumalan suunnittelemaa johonkin toiseen. Varmaa on, että Jumala ei tee turhaa työtä.

---

Ajattelin alkuun vain epäonnistumisen kokemuksia. Mutta niitä "Jumalan kätköjä" on muissakin katkerissa asioissa.

Mutta omat virheet ei ole piste. Ne voi olla Jumalan kaksoispiste: (ja suunnittelemansa hän on kirjoittanut tälle viivalle, mutta ei vielä näytä sitä meille...)

Aamusta alkaen, yöhön asti...

"Ravitse aamulla meitä armollasi..." Ps. 90:14

...kaikkina aikoina, loppuun asti... Kunnes pääsemme perille.

.

Puhutaan Jumalalle

Olen kokenut itseni huonoksi rukoilijaksi... Mutta eihän se publikaanin rukouskaan ollut liioilla sanoilla pilattu, vaan hän toi sydämensä asian Jumalan eteen:

"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." Luuk. 18:13

"Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä." Luuk. 18:1

Ja sitten Jeesus kertoi vertauksen kurjasta, väärästä tuomarista  ja naisesta. Tuomarilla ei ollut mitään kiirettä naisen auttamiseen, mutta nainen oli sinnikäs. Hän kävi vähän väliä sanomassa, että tuomari hoitaisi hänen asiansa. Vaikka tuomarin aie ei ollut ottaa asiaa hoitaakseen, hän lopulta hoiti sen, koska pelkäsi naisen käyvän silmilleen. 

Ja sitten Jeesus sanoo:

"...Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?" Luuk. 18:6-7

Ja Jeesus vastasi itse omaan kysymykseensä:

"Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Luuk. 18:8

Emme voi uskon määrällämme kehua. Eihän sitä edes opetuslapsilla ollut sinapinsiemenen vertaa. Eikä  publikaani varmaan kokenut itseään uskonsankariksi, mutta hän kuitenkin halusi tulla Jumalan eteen, vaikkakin hyvin arkana. Mutta juuri hänen rukouksensa tuli kuulluksi. 

 Rukoilemisiiin 🙏 

... ihan vain yksinkertaisesti

Etkö muista, että sanoin sinulle...

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Jeesus sanoi niin Martalle, tietyssä tilanteessa. Meilläkin saattaa olla omat "tilanteemme", joissa Jeesus saattaa sanoa meille niin...

 

Samarialainen, muukalainen iloitsi eniten

Luuk. 17:11-19: "Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa. Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut".

Ja voisi kuvitella, että tuon viimeisen Jeesus sanoi hänelle hymyillen. Ja että muukalainen mies ajatteli kenties: "Pelastanut minut! Sekin vielä!" Ja miehen ilo kasvoi entistäkin suuremmaksi...

Siinä kymmenen miehen joukossa kaikki olivat olleet yhtä. Sairaus oli yhdistänyt heidät; ei ajettu joukosta pois sitäkään miestä, joka oli samarialainen. Hän oli muukalainen niille toisille, mutta tässä tilanteessa olivat erottavat raja-aidat menneet nurin.

Mutta mitä tapahtui sitten, kun tapahtui se suuri asia: he kaikki kohtasivat Jeesuksen, ja Jeesus paransi heidät kaikki. Ehkäpä oli niin, että suurimmalla ilolla iloitsi se muukalainen; normaalioloissa toisten taholta hyljeksitty. Hänkin sai kokea saman parantumisen kuten toisetkin - juutalaisen Jeesuksen lahjana! Hänen ilonsa ja kiitollisuutensa oli niin suurta, että hän ainoana halusi palata takaisin Jeesuksen luo sanomaan sen.

 

Musiikkia korville...:)

 Minulla on tänään soinut mielessä laulun sanoja: "...Herrani, mä katseen sinuun nyt luon, mä etsin tietä luoksesi, jo nääntyy henkeni... Herra, mä sua odotan..."

Olisin halunnut nähdä kaikki sanat, mutta minulla on remontin vuoksi vieläkin hukassa niin Hengellinen laulukirja, kuin Virsikirjakin. Niinpä ryhdyin netistä etsimään. Ei sanoja löytynyt vieläkään, mutta löytyi jotain muuta hyvää: Hengellisen laulukirjan nettiversio. Sitä pitää yksityinen ihminen, kanttorina toiminut, ja hän vastaa itse sivuston teostomaksuistakin. Kuuntelinkin sivustolta heti yhden laulun ja pidin kovasti kuulemastani. Pääset sinäkin halutessasi kuuntelemaan tästä:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=51

Lisäsin tuon Hengellisen laulukirjan nettiversion pikakuvakkeen puhelimeni näytölle, sinne Virsikirjan viereen🙂

Syvään yöhön viesti kiirii: Aamu sarastaa!

Tänä aamupäivänä tehty kuva. Minulla on soinut viime päivinä virren 14 ensimmäisen säkeen sanoja mielessä. Siitä aihe tähän kuvaan. Minusta oli niin lohdullinen viesti virren sanoissa, että syvään yöhön kiirii viesti aamutähden syttymisestä...

Virren 14 alkuperäiset sanat Huub Oosterhuis, suomalaiset sanat Anna-Maija Raittila, sävel ranskalainen, 1500-luvulta peräisin.

Virren sanat näkee, ja ensimmäisen säkeen voi  myös laulettuna kuunnella, alla olevasta linkistä, joka on virsikirja.fi -sivustolle. Se on Ev.lut. kirkon ylläpitämä. 

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Jeesuksen lohdutuksen sanoista

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, 

sillä heidän on taivasten valtakunta. 

Autuaita ovat murheelliset, 

sillä he saavat lohdutuksen.

Autuaita ovat hiljaiset,

sillä he saavat maan periä.

Autuaita vanhurskauden nälässä ja janossa olevat,

sillä heidät ravitaan.

Autuaita ovat laupiaat, 

sillä he saavat laupeuden.

Autuaita ovat puhdassydämiset,

sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät,

sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Autuaita ovat vanhurskauden tähden vainotut,

sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita te, kun minun nimeni tähden ihmiset teitä solvaavat ja valheellisesti  puhuvat teistä kaikenlaista pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. 

Te olette maan suola...

Te olette maailman valkeus ...

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä...

(Sanatarkasti Jeesuksen sanomat sanat löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 5.)

---

Moni kokee varmaan suurta köyhyyttä Jumalan edessä; jopa niin suurta, ettei koe voivansa tulla Jumalan eteen ollenkaan. Tai jos tuleekin, tekee sen kipein sydämin. Mutta kuule mitä sanottiin: heille on Jumalan valtakunta.

Entäpä murheelliset. Siinä ei nyt erikseen luetella mitään reunaehtoja. Sanotaan vain yksinkertaisesti, että murheellisille on lohdutus luvassa. 

Sitten ovat ne hiljaiset. Ne, jotka eivät melua itsestään pidä, eivät ehkä sano mielipiteitään; vaikenevat mieluummin. Heille luvattiin taivasten valtakunta! 

Ja ne vanhurskauden nälässä ja janossa olevat! Heillä on alituinen kaipuu vanhurskauteen, johon eivät koe olevansa arvollisia. Aina puuttuu jotain. Mutta heidän nälkänsä ja janonsa tulee saamaan ruokaa ja juomaa, niin etteivät he enää ole nälissään ja janoissaan; vaan ovat kylliksi saaneet.

Laupiaat: Ne aina toiset ja toisten hädän huomioivat, jotka eivät jää toimettomiksi sen edessä, vaan ryhtyvät monesti ulkopuolisille piilossa oleville tekoihin tuoden iloa ja apua monille. Heidät itsensäkin tullaan huomaamaan ja heitä tullaan auttamaan, jopa Taivaallisen toimesta.

Puhdassydämiset, jotka eivät itse sellaisia koe ehkä edes olevansa, mutta jotka alituiseen tahtovat Jumalan tahtoa täyttää, aralla omallatunnolla usein. Ehkä heitä siitä syystä jopa vähän moitiskellaankin. Mutta he saavat nähdä Jumalan!

Riitojen sovittelijat, ne rauhantekijät. He voisivat monesti elää kaikessa hiljaisuudessa ja mukavuudessa puuttumatta toisten kiistoihin, mutta oman mukavuutensa uhraten yrittävät ymmärtää molempia osapuolia ja miettiä sovinnon mahdollisuuksia. Jumalan lapsen arvonimen he saavat.

Vanhurskauden tähden vainotut, nuo, jotka ovat monille suuri ärsytys ja vihan aihe, mutta jotka ovatkin itseasiassa, oikeastaan, liian hyviä tälle maailmalle, helmiä kaiken ravan keskellä. He ovat Kuninkaan lapsia, sillä heidän on taivasten valtakunta!

Jeesuksen nimi aina mukana kaikessa. Se ärsyttää ihmisiä ja niinpä Jeesuksen nimeä aina mukanaan kantavat saavat kokea pilkkaa ja heistä keksitään kaikkea valheellista, että heitä siten voitaisiin vahingoittaa ja heille suurta surua tuottaa, ehkä pilatusta maineesta ym. Mutta heidän on ilo, sillä heillä on jo palkka taivaassa laskettuna. Eikä se ole pieni.

Ole suola! Ole valo, joko isompi tai ihan pikkuruinen, mutta näytä vähäinenkin valo. Se voi olla jollekin ihana valopilkku pimeässä.

 

Siunatkoon Herra sinua tänään! 

Joku tietty kuvio, tai väri...

Onko sinun elämässäsi jokin tietty "väri", "kuvio", "teema", joka tuntuu toistuvan? Kenties sitä tuntuu olevan jo liikaakin? Itse huomasin erään sellaisen omassa elämässä. Se on sellainen, etten pidä siitä asiasta, mutta sitä vain on esiintynyt ennenkin - ja nyt jälleen. Itse en olisi sellaista halunnut valita itselleni. Jumalako valitsi? Ei Hän ainakaan ollut epätietoinen niistä kuvioista. Mutta nämä sellaisten kuvioiden esiintymiset elämässämme, joista emme oikein tykkää, ovatkin osa jostain suuremmasta kuviosta, joka vasta on muotoutumassa.

En paljon osaa valinnoista mitään sanoa, sillä ylipäätään olen huono mitään valintoja tekemäänkään, mutta:

"... Jumala alusta alkaen valitsi teidät..." 2. Tess. 2:13

Kehnoutensa tuntevalle

Tänä aamuna oli päivän sanassa kohtana Ilm. 3:14-22. Sehän on kirje Laodikean seurakunnalle. Siinä sanotaan sen olevan penseä, köyhä, alaston ja sokea. Mutta: myös Jumalalle rakas - koska Jumala sitä vielä nuhtelee ja kehottaa.

Näihin tuntoihin juuri sopii kuunneltavaksi ja luettavaksi virsi 124: Käy köyhään sydämeeni sä henki totuuden. Siinä on meille sopiva rukous!

https://virsikirja.fi/virsi-124-kay-koyhaan-sydameeni/

Siunattua päivää sinulle ❤️

Elämä tallessa!

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..." Kol. 3:3

Kummallisia ajatuskuvioita: Kun oltiin pihalla isännän kanssa laittamassa kaikkea piharoinaa pois, oli siellä sellaistakin, lapsuuteni aikaista, jonka oikeastaan olisin halunnut tallettaa, mutta järkevästi ajatellen ne (ehkä) tulee poistetuksi. Mutta sellaiset mietteet saa seurakseen myös ahdistavia jatkoajatuksia: joutuuko antamaan elämänsäkin pian pois, kun tavaratkin joutaa pois? Näitä mietteitä on tuonut sekin, kun muistaa kuinka monta vuotta omat vanhemmat ehti olla naimisissa. Isännän vanhemmat olivat saman vuosimäärän. Ja meilläkin lyhyt aika siihen vuosimäärään. Kuinka tulee olemaan meidän laitamme? Sitä emme tiedä. Mutta koska minulla on aina omat pelotkin matkassa, ne voi myös tehdä moisia mietteitä. Mutta onpa miten hyvänsä, valmis olisi jokatapauksessa aina oltava, koska eihän kukaan lähtöpäiväänsä tiedä. 

Mutta tosiaan, kun sitä mietin, että joutuuko sen oman elämänsäkin pois laittamaan, tuli mieleen tuo: "...teidän elämänne on kätkettynä..." Tallessa siis jokatapauksessa on!

---

Muutama sana kuvasta. Varastojakin käytiin läpi joku päivä sitten. Löytyi nuokin,  isännän nuorena tekemät lasimaalaukset, rikkoontuneet. Mutta päätettiin silti tallettaa ne, ovat niin kauniit.

Lain vai armon alaisille?

Luin Roomalaiskirjeen lukua 3, sillä siitä oli luettavaksi muutamia jakeita merkitty. Ensiksi siinä kysyttiin:

"Miten siis on? Olemmeko parempia?"

Ja todetaan heti: "Emme suinkaan." Ja sitten luetellaan, millaisia me olemme; masentavaa luettavaa.

Mutta, juttu ei jää siihen. Tulee Raamatun tekstissä se mutta:

"Mutta me tiedämme,

 että kaiken, minkä laki sanoo,

 

sen se puhuu lain alaisille, 

että jokainen suu tukittaisiin

ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

sentähden, ettei mikään liha tule

hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; 

sillä lain kautta tulee synnin tunto.

 

Mutta nyt

Jumalan vanhurskaus, 

josta laki ja profeetat puhuvat,

on ilmoitettu ilman lakia,

se Jumalan vanhurskaus, 

joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen

tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat;

sillä ei ole yhtään erotusta." 

Room. 3:19-22

Kannattaa lukea Raamatusta luku loppuun, sillä siinä puhutaan vielä armoistuimesta, joka on Jeesus. 

Voi verrata vaikka siihen toiseen "istuimeen", oikeusistuimeen ja tuomarin virkaan, joka lain mukaan tuomioita jakelee, ihan syystäkin.

Mutta tämä Jeesus on samalla tuomari, joka istuu armoistuimella. Ja mitä se meille merkitsee? Sitä, että tuo tuomari armahti meidät, koska otti päälleen syyllisten tuomion; kantoi ne syyllisyydet ja kärsi niiden rangaistuksen. Ja kun se oli tehty, hän saattoi julistaa syytetyt vapaiksi! Kuka vain haluaa sen, se saa...

Ylpeät ei tietysti "armopaloja" ota, mutta kannattaako tässä tilanteessa sellainen ylpeys? Sitäpaitsi tässä ei ole kysymys vain paloista, tässä on kaikki!

---

Roomalaiskirjeen luku 3, v. -33/-38 käännöksen mukaan:

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=roo&luku=3

Sama luku v. -92 käännöksen mukaan:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.3/Kirje-roomalaisille-3

Kuin suuren saaliin saanut...

Otsikon ajatus olivat tänään psalmissa 119, jae 162. Siinä riemuittiin Jumalan puheesta kuin olisi saatu ilo suuresta saaliista!

Mutta olipa myös kertomus siitä miehestä (Luuk. 8:26-39) jota kaikki pelkäsivät; hänestä, joka jouduttiin sitomaan, ja joka kuljeskeli ilman vaatteita. Jotenkin nyt tuli mieleen, että jonkun poika oli hänkin. Ei kerrota, oliko hänen omaisiaan, esim. vanhempiaan  elossa. Mutta jos oli; suru, huoli ja häpeä pojan puolesta oli suuri. Tekihän poika kummallisia asioita ja oli kaikin mahdollisin tavoin outo, pukeutumisasiaa myöten...

Mikä lie ollut syynä, että hänestä tuli se, mikä hänestä tuli: kaikkien karttama häirikkö. Emme tiedä mitä hän teki, mutta lopulta paikkakuntalaisten hermot olivat niin kireällä, että järjestettiin porukka pistämään mies kahleisiin. Mikä valtava suru, häpeä ja itkun ja rukousten aihe  vanhemmille, ja muille läheisille, jos oletamme että he olivat sitä kaikkea pojan elämää läheltä seuraamassa. 

Mutta jonkun joka tapauksessa piti ruokaakin hänelle tuoda, kun hän kahleissa oli. Ruoantuojat saattoivat tulla itkien, ja saivat kaiketi lisää itkun aihetta kun raivopäinen vangittu kaikkia luultavasti solvasi mitä kauheimmin sanoin - kunnes lopulta karkasi kaikista kahleistaan ollen taatusti vaarallinen. Olihan hän riivaajan, tai tarkemmin sanottuna: riivaajien - vallassa,  ja äänitorvi. Ne antoivat miehelle uuden nimenkin: "Legioona", sillä niitä oli niin monta. (Käyttämäni teksti* selvensi vielä asiaa kertomalla, että se oli 6000!) 

Mutta sitten tapahtui se suuri ihme: mies - ja hänessä ollut riivaajien legioona kohtasi voittajansa: Jeesus tuli vastaan. Ja riivaajatkin tunnistivat hänet siksi, joka hän oli: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika?" 

Ja tapahtui, että Jeesus vapautti miehen kaikista painoistaan, kaikista riivaajista. Miehestä tuli kuin kuka tahansa normaali mies. Joku/jotkut järjestivät hänelle vaatteet päälle ja ne yllä hän istui Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän halusi varmaan aina pysyä Jeesuksen kanssa. Mutta mitä Jeesus sanoi? Hän käski miehen mennä omaistensa luo ja kertoa mitä hänelle oli tapahtunut; mitä Jumala oli hänelle tehnyt. 

Voi mikä ilo syntyi hänen kotonaan! Siellä taatusti riemuittiin - kuin suuresta saaliista!🙂

----

Yksi tälle päivälle myös merkitty lukukohta oli jakeita psalmista 64. Siellä oleva jae 6 (tai joissain jakeeksi 5 merkitty) tuntuu sopivan myös tähän: 

"Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemne. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli."  

Ne "tuulet" heitteli sitä miestä, ne heittelee meitä, mutta Jeesus on Vapauttaja yhä!

  ✝️  Siunausta päivääsi! 

---

* Helsingin ortodoksisen  seurakunnan Päivän sana:

https://www.hos.fi/paivan-sana/

Voiko aivan kaiken...?

Nouseeko sinunkin sydämestäsi kysymys: "Voiko aivan kaiken, voiko tämänkin asian/asiat tuoda sinun eteesi? "

Olisiko sinullekin vastaukseksi tämä Sana:

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela)" Ps. 62:9 KR-92

Usein vihollinen, se suuri valehtelija, varmaan tahtoo vakuuttaa meille omaa "totuuttaan", suurta valhetta, että ei sinun sitä tai tätä asiaa pidä Jumalan eteen viedä, vaan sinun tulee se  itse osata ratkaista. 

Mutta Jumala se on, jolla on kaikkien asioiden ratkaisun avaimet!

Jumalan armosta kutsuttuja!

Tavallaan tämä on vieläkin sitä kadehtimisaihetta. Eilen katsoimme yhden ihmisen haastattelun. Hän oli mies, joka palveli Jumalaa. Jumala oli häntä johdattanut ja hän oli saanut olla Herran käytössä. Se katseluhetki toi jälleen pohdintaan omat asemapaikat, jotka ovat erilaisten ongelmien kanssa tahimista. Sitä kysyy itseltään, ja Jumalalta, teimmekö me jotain väärin? Ja pyytää anteeksi, jos niin teimme. Vai emmekö ymmärtäneet oikein, emmekö kysyneet sinun neuvoasi, emmekö ymmärtäneet ohjeitasi, emmekö tahtoneet tehdä ohjeittesi mukaan, jne. Olivatko ne toiset niin paljon parempia sotilaita, että heille saatoit antaa monenlaisia tehtäviä? Sellaisia kysymyksiä nousee mieleen. Sotilaita tosin on erilaisia, eikä kaikille sovi samat tehtävät. Ja erilaisia ihmisiä tarvitaankin, kun tarjolla on paikkoja joka lähtöön.

Mutta, millä perusteella paikkoja jaetaan? Se on Jumalan päätös ja perustelut hänen tiedossaan. Olivatko vaikka Jumalan suuret miehet, kuten  Abraham, Paavali tai Mooses,  Jumalan silmissä niin paljon parempia ihmisiä kaikin tavoin, että Jumala sen takia otti heidät niin voimallisesti  käyttöönsä?

No, Mooses oli vuosikymnenten pakomatkalle lähtenyt tappaja... Mutta myös Jumalan jo alusta alkaen omiin tehtäviinsä suunnittelema.  Entäpä Paavali? Hän vainosi ja laittoi vankilaan Jeesukseen uskovia... Mutta oli myös Jumalalle valittu ase - kun oikea aika koitti. Ja Aabraham sitten... Hänestä ei mainita mitään erityistä ennen matkalle lähtöä. 

Pääsyy kaikkien näiden Jumalan miesten kutsumiseen oli Jumalan armovalinta! Toki Jumala tiesi, kuka mihinkin sopii, mutta asia oli niin, että Jumala päätti kutsua, ja varusti sitten. Ja niin se on yhäkin. Kutsuu kenet tahtoo. Ja mihin tahtoo. Olkoon se sitten näkyvä, tai hyvin hiljainen ja vaatimaton paikka. Kaikki on armosta.

Jakeet olivat tälle päivälle merkittyjä...

"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps. 147:11 KR-92

"On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä uskosta vanhurskas saa elää." Gal. 3:11 KR-92