Pysy Herrassa. Älä käänny pois.

"...kuinka minä en ole vetätynyt pois..." Apt.20:20

"mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hebr. 10:38-39

"...parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herramme Jeesukseen Kristukseen." Apt. 20:21

"... "Aika on täyttynyt, ja ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1:15

"ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." Luuk. 24:47

Kääntyminen Jumalan puoleen on todellinen parannus. Jeesushan jo kuoli syntiemme edestä.  Käännä Jumalan puoleen kasvot, älä selkää. Älä vetäydy pois, vaikka tuntuisi olevan monta syytä siihen. Käännä vain kasvot Jumalan puoleen, olet sitten ensi kertaa asialla, tai jo kauan hänen kanssaan asioinut.

Kiitos Jeesus, ettei meidän tarvitse vetäytyä pois, eikä kääntää selkää, vaan saamme luottavaisesti kasvot kääntää sinun puoleesi.

Vahva turva - Auta katsomaan siihen

Jeesus, sinä tiedät miten valtavan säikky minäkin olen. Auta meitä, että katsoisimme sinuun, emmekä niitä uhkia, jotka meitä pelottaa.

"Daavidin virsi. 

Herra on minun valkeuteni ja autuuteni:

ketä minä pelkään!

Herra on minun elämäni turva:

ketä minä vapisen!"

Ps 27:1

"Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, 

...

vaikka sota nousisi minua vastaan,

siinäkin minä olisin turvassa."

Ps 27:3

Tämä on tosiasia. Olemme vahvassa turvassa. Vaikka tunteet olisivat toista mieltä.

"Hän itse on tuo suojus." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Ei annettu pelkuruuden henkeä, annettiin ihan muuta

Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan lapseuden henki, jossa huudamme: Abba, Isä!

Tuntuuko sinusta, ettet riitä? Mielessäsi koko ajan joku vaatii, että sinun pitäisi tehdä enemmän; uskonelämäsi on puutteellista, pyhityksesi on puutteellista, et ole tehnyt kaikkea tarvittavaa... Mitä tarvittavaa? Isän luokse on varsin lyhyt matka: huutaa Jeesuksen puoleen, hän kantaa Isän luo. Jeesus kantaa sinne. Ei siihen tarvita omia kulkuneuvoja, eikä hyvien töitten matkapaakaseja. Jeesus antaa kaikki. Hän antaa kaiken "mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Me jäämme aina vajaaksi, jos tuijotamme omia tekemisiämme, tai tekemättömyyksiämme. Mutta Jeesus on lähellä, ja aina valmis kuulemaan huudon: Armahda minua!

"Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen." 2 Tim. 1:7

"Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2 Piet. 1:3


Täydellinen kutsui meidät ... epätäydelliset!  Ja lahjoitti kaiken.

Kun tuuli on vastainen

"... hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, 

sillä tuuli oli heille vastainen..." Mark. 6:48

Tuntuuko sinustakin, että on jatkuvaa soutua vastatuuleen ja voimat alkavat olla loppu?  Mutta silloinkin, kun Jeesus  itse oli lähettänyt opetuslapsensa järvelle, ja jäänyt itse maihin rukoilemaan, näki hän missä hädässä he olivat.  Ja kun hän tiesi, tuli hän heidän avukseen.

"tuli hän ... heidän luoksensa..." Mark. 6:48
Ei kai hän meitäkään auttamatta jätä.

---
Kommentti Jeesukselle: "Kai sää muistat, että mää pelkään veneessäoloa ihan tyynelläkin?"

Huomenta!

Tänä aamuna minua odotti keittiön pöydällä tällainen kuva; hyvän aamun toivotus yhdeltä tyttäreltäni...

Ja tässä sitten meille itsekullekin vielä sanallinen toivotus hyvään aamuun ja päivään:


"... Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jesaja 43:1


Sanotko, ettei se sinua koske; että sehän oli Israelin kansalle? Kyllä se koskee juuri sinuakin. Aabrahamin saama siunaus tuli kaikkien kansojen osaksi; kaikkien ihmisten, jotka sen todella Jumalalta tahtovat saada. Kutsu on huudettu kaikille. Jokaisen nimi huudettiin. Myös sinun - ja minun. Sinäkin saat tarttua siihen.

Siispä...

Hyvää tätä päivää:)

Kuunteletko Sinä?

"Puhun" mielessäni, ja kirjoitan, kuin olisit jossain kaukana. Ikäänkuin olisit kirjeenkantaman päässä... Jos vain "kirje" perille päätyisi! Mutta etkö Sinä ole täällä? Varmaankin olet, koska niin Sinä lupasit. Niinpä siis olet kuullut kaikki "puheeni", ne ajatusteni mietteet. Luet kaiken senkin, mitä en osaa tai uskalla edes sanoiksi pukea. Näet tämänkin nyt, kun tähän kirjoitan.

Miksi olet hiljaa? Vai onko se tärkeää, että saan Sinulle rauhassa puhua kaikkea sitä, mitä sydämelläni on? Ehkä lasket kätesi olkapäälleni ja sanot: "Ei ole mitään hätää, koska Minä Olen tässä."

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." Val. 3:22-23

Se rautaportti... se aukesi itsestään.

"...tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään." Apt. 12:10


Rautaportti aukesi itsestään.
Nimenomaan itsestään.
Ei tarvinnut puuhastella sen kanssa, jotta se aukeaisi.
Eikä pelätä, kuinka se saataisiin auki. Tai aukeaisiko se lainkaan.

---

Siinä vasta Pietari tajusi, että tämä kaikki oli oikeasti tapahtunut, kun enkeli häipyi hänen näkyvistään. Sitä ennen hän oli luullut vain näkyä katselevansa ja siinä ikäänkuin olevansa. Ja kuitenkin se kaikki oli ollut todellisuutta koko ajan.


Siunattua päivää sinulle tänään!

Se on uskolla omistettava

Rukoilemme, vaikkapa Isä meidän -rukouksessa, tai muutoin: "Anna meille meidän syntimme anteeksi." Se on uskolla omistettava, että pyyntö on kuultu ja vastaus on tämä: "...synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1 Joh. 2:12

Eikö tunnu missään? Tai tuntuuko aivan samalta, kuin ennen anteeksipyyntöä? Tämä asia ei ole ensisijaisesti tunteiden asia. Niitä voi olla, tai sitten ei. Uskolla se on omistettava. Jumalalla on tahto antaa syntejä anteeksi ja armahtaa jokainen, joka hänen luokseen tosimielellä tulee.

Ja minkätähden hän tahtoisi antaa meille anteeksi?

Koska Jeesus, hänen rakas Poikansa, jo otti päälleen rangaistuksen kaikista synneistämme.

Hän, Jeesus, alentui rikollisen asemaan: kärsimään rikollisen rangaistuksen kuolemalla ristillä - meidän puolestamme. Siinä kannettiin ristille kaikki syntimme. Rangaistus on päältämme pois, koska Jeesus sen jo kärsi. Tämä kaikki tehtiin rakkaudesta meihin. Syntiä yli kaiken vihaava, mutta ihmistä kuitenkin rakastava Jumala, järjesti meille vapautuksen. Sen hän teki Jeesuksen, meitä myös äärettömästi rakastavan sijaiskärsijämme, kautta. Vain Jeesuksen nimessä on tämä voima.

Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän nousi ylös ja meni Isän luo taivaaseen. Ei hauta voinut Jumalan Poikaa pidättää. Sinne taivaaseen kutsutaan jokaista meitäkin.

 Älä luule, että se on vain hyville ja onnistuneille;

 ei - sillä yksikään taivaaseen menevä ei mene sinne omilla ansioillaan.

 Yksikään ihminen ei siis voi millään omilla tekemisillään taivasta saavuttaa. Se on ainoastaan Jumalan teko, jonka Hän teki Jeesuksessa. Siinä nimessä on meidän turvamme, siinä anteeksiantomme, siinä rauhamme.

"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä rukoilette ja anotte, uskokaa  saaneenne, niin se on teille tuleva." (Jeesuksen sanoja) Mark. 11:24

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Myös Jeesuksen sanoja) Joh. 6:37

Siunauksen sateista

Minulla oli muutaman päivän ajan ikäänkuin "kestoaiheena" mielessä siunaus ja sateet.  Sellaiset jakeet varsinkin puhutteli ja ilahdutti minua. Niitä vihkoonkin kirjoittelin, kuten myös päivän tapahtumia. Kaikki alkoi siitä, kun eräs blogiystävä toivotti minulle kommentissaan siunausta viime tiistaina. Mietin silloin, että "Minkälainen on tämän päivän siunaus?"  Olin kirjoittanut tuon muistikirjaani vähän "känkkäränkkämielellä", sillä oli asioita, jotka eivät olleet menneet ihan mieleni mukaan.

Seuraavana päivänä olin kirjoittanut muistikirjaani otsikoksi: "Missä siunaus näkyy? Voiko se olla näkymätön?"

Usein taidamme ajatella siunauksesta, että se on jotain ihan erikoista - ja samalla ohitamme ne ihan tavalliset asiat; ne "sattumat" ja asioiden "hyvin menemiset". Saati sitten ikäviin asioihin kätketyt siunaukset.

No, minä siis useana päivänä kirjoittelin muistikirjaani päivän tapahtumia ja etsin niitä siunauksen asioita. Kyllä niitä sitten oli, kun tarkemmin asioita ajatteli.

Nämä usean päivän siunausmietinnöt  ikäänkuin "päättyivät" lauantaina tähän:

SIUNAUKSEN SATEISTA

"...Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen." Hoos. 10:12   (KR-92, löysin  Sro:n päivän sanasta.)

"Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. 

Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta." Hoos. 10:12   

Olin kirjoittanut muistikirjaani: "Nyt on aika raivata uudispelto, ei kylvää vanhaan maahan. Hän lupasi siunauksen sateen -  sitä odotellessa: anna viisautta ja kaikkea tarvittavaa siihen pellonraivaukseen ja kylvöön. Työ ei varmaan ole helppo, koska se on alusta aloitettava."

Ajattelin siinä ihan oman sydämeni peltoa. Jollekukulle Jumala antaa ehkä tehtäväksi raivata vain sitä oman sydämen peltoa, jollekin toiselle kenties toisenlaisia; suurempia peltoaukeita.

Siunausta päivääsi:)

Sähköt tuli, vettäkin taas saa

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?" Ps 42:2-3

Kuvittele itsesi Jeesuksen kainaloon...

Kuvittele, että  ympärillesi kiedotaan lämmin ja rauhoittava käsi... Hänen kanssaan voit sitten katsella vaikka illan auringonlaskua.

Yllä osa kuvasta. Mitään oleellista ei puutu...

---
Alunperin idean tuon kuvan tekemiseen sain yhdestä jakeesta ja hartauskirjan tekstistä, jossa jaetta selitettiin. Siinä oli siitä, että vaikka millainen sotajoukko olisi vastassa, niin Jeesus on jo voittanut ne. Olisin mielelläni piirtänyt sellaisen kuvan, mutta koska taitoni eivät mihinkään sotajoukkojen piirustelemisiin riitä, tein tuollaisen kuvan, jossa katsellaan rauhallisesti laskevaa aurinkoa.

"Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun." Kolossalaiskirje 2:13-15

(Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjassa oli tuo viimeinen jae norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan, jossa mainitiin myös risti:  "...voiton riemun ristillään.").

Autossa odotellessa

Olin hieman apeissa mietteissä ja sitten mieleeni sukelsivat nämä sanat:

"Olkaa toivossa iloiset,

ahdistuksessa kärsivälliset,

rukouksessa kestävät."

Room. 12:12

Toivorikkain miettein jaksamme helpommin olla iloisiakin. Ahdistus puolestaan koettelee kärsivällisyyttämme. Aina emme jaksaisi rukoilla, varsinkin jos odotus tuntuu loputtomalta. Mutta silti meitä rohkaistaan siihen. Ei sen rukouksen tarvitse olla mitään erikoista; ihan tavallista puhetta Isälle. Hän jaksaa kyllä kuunnella meitä. Oli meillä sitten mitä tahansa kerrottavaa; iloa tai ikävää.

---
(Olin kirjoittanut tämän luonnoksiin jo kuukausi sitten.) 

Janoinen maa

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt..." 5 Moos. 28:12

Tahtoisin niin omistaa tämän jakeen lupaukset itsellenikin. Tämä janoinen maa kaipaa sitä. Saisinko minäkin sateen  tämän kuivan maan ylle, saisinko siunauksen kätteni töillekin?

Kun ajatukset on kuin villihevoset...

Lohduttavia jakeita tähän päivään:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34


Ajatukset voivat olla kuin villihevosia, mutta Jumala voi kesyttää ne tämän päivän aitaukseen.

Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

"mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen,

joka vanhurskauttaa jumalattoman,

sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi"

Room. 4:5

"Koska siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta"

Room. 5:1

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka vanhurskauttaa."

Room. 8:33

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänen alttiiksi meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Room. 8:32

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?"

Room. 8:31

Katse päämäärää kohti

"...yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää..." Fil. 3:13-14

Tämä oli mielestäni jotenkin lohdullinen muistutus, ainakin minulle tänään.

Rukouksesi on kuultu jo aivan alusta asti

Tänään on jae tähän tämä:

"...ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut." Daniel 10:12

Otin tuon jakeen, joka itseasiassa on vain osa jakeesta, Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Wislöff kirjoitti tuosta jakeesta:

"Ensimmäisestä päivästä alkaen! Olet ehkä jo pitkään rukoillut jotain asiaa, mutta vastausta ei ole kuulunut. Sinusta voi tuntua siltä, kuin rukouksesi olisivat vain tyhjään ilmaan lausuttuja toivomuksia - aivan hyödyttömiä. Mutta niin ei ole laita. Jo ensimmäisestä päivästä kantautui rukouksesi Jumalan korviin..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Ei sinun, eikä minun, rukousaiheita ole unohdettu!


Mutta minua puhutteli myös: "...taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä...".  Tulisi olla myös nöyryyttä odottaessamme, mitä Hän meille vastaa.

Siunattua päivää sinulle!

Aamiainen rannalla

Sinne oli hiillokselle laitettu kalaa paistumaan. Ja leipääkin oli tarjolla. Koko yön kalastaneet, mutta ilman saalista jääneet kalastajat saivat rannalta käskyn heittää verkko vielä veteen. He tekivät niin, ja verkko tuli niin täyteen, ettei sitä saatu enää vedettyä veneeseen. Hämmästyneet kalastajat vetivät verkkoa veneen perässsä sen lyhyen matkan, joka heillä maihin vielä oli.

Mutta eräs heistä, Simon Pietari, ei jäänyt odottelemaan veneen hidasta rantautumista, vaan hän hyppäsi veteen ja ui rantaan. Ehkä hän halusi oman hetken tuon kanssa, joka rannalle oli järjestänyt heille aamiaisen. Se oli ollut juuri Simon Pietari, joka oli alunperin tokaissut, että hän lähtee kalaan. Ja toiset lähtivät mukaan. Nyt saatu saalis ei ollut heidän kalastajantaitojensa tulosta, vaan sen antama lahja, joka rannalla oli.

Simon Pietarilla oli varmaan kipu sydämessään. Hänhän oli kieltänyt Mestarinsa. Nyt Jeesus oli noussut kuolleista, ja siitä Simon Pietari kyllä iloitsi toisten kanssa. Mutta hän kaipasi varmaan sitä, että saisi varmuuden siitä, että oli yhä yhtä rakastettu kuin ennenkin. Jeesus oli ilmestynyt heille kyllä, ja ylösnousemusta epäillyt Tuomas oli saanut oikein erityisen kohtaamisen Jeesuksen kanssa. Jotain sellaista Pietarikin kaipasi. Olihan Jeesus kylläkin sanonut heille kaikille yhteisesti: "Rauha teille!", mutta silti....

Ja nyt rannalla Pietari aikoi ehkä saada sen oman hetkensä, mutta aie epänonnistui, sillä toisetkin tulivat  nopeasti rannalle myös. Jeesuskin pyysi tuomaan niitä kaloja siitä saaliista siihen hiillokselle. Pietari lähti vetämään verkkoa maallle. Ja sitten alkoikin kalojen laskenta.

Mutta nyt oli kaikki tällainen sählinki rauhoittunut. Istuttiin hiilloksella. Oltiin saatu Jeesuksen kädestä leipää ja kalaa. Silloin Simon Pietariin kohdistetaan erityishuomiota. Jeesus kysyy häneltä peräti kolme kertaa, että rakastaako Pietari häntä? Rakasti Pietari. Kyllä rakasti. Tiesihän Mestari kaiken. Ja siinä sai Pietari lääkettä haavoihinsa, vaikka se kolminkertaisesti kysyttynä häntä murehduttikin ensin. Mutta Jeesus antoi hänelle tehtävän, hänelle; joka oli kieltänyt Herran. Jeesus ei ollut hylännyt häntä, vaan oli yhä armollinen.

Se oli aamiaisten aamiainen, ja mieleenpainuva kalareissu.

---

Kertomus perustuu Johanneksen evankeliumin lukuun 21, jok oli minulla muutama päivä sitten lukuvuorossa. Ja sunnuntai-iltana tuli katsottua elokuvaakin, joka oli tehty Johanneksen evankeliumista.  Ja kun vielä saatiin viestikin yhdestä kalareissusta, niin ei ihme, että kalaisat ajatukset rupesivat pyörimään päässä,

Saatu vastaus

Olin juuri noussut ylös. Olin jo ehtinyt miettiä tänä aurinkoisena aamuna siihen tapaan, että vaikka nyt juuri ei olisi mitään erityistä meneillään, niin mitähän kaikkea (ikävää) sitä vielä loppumatkassa onkaan. Tulin sitten tähän keittiön pöydän ääreen ja otin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjan.  Siinä luki:

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jesaja 45:4

Minä sain vastauksen mietteisiini. Tuo  jae tahtoi sanoa: Olet selvinnyt tähän päivään asti vaikeistakin päivistä. Samalla tavoin olet jatkuvan huolenpidon kohteena jatkossakin.

Halusin sitten katsoa oikein Raamatustakin tuota kohtaa. Siinä edelläolevassa jakeessa oli se ajatus, että aivan alusta astihan meitä on pitänyt kantaa:

"Kuulkaa minua te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta." Jes. 46:3

Ja vielä lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Apt. 1:7-8

---

Lisäsin äsken toisen blogini puolella olevaan, jutun muuten lyhyempään versioon, erään hieman huvittavankin tapahtuman tältä päivältä.

Jumala, laupeudesta rikas!

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,"  Ef. 2:4-6

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus," Ef. 2: 17-20

Miten ihana asia onkaan, että Hän on "laupeudesta rikas"!

Meitä kohtaan, jotka muutoin olisimme aivan toivottomassa tilassa... 

"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo,  omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä  kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;"
1 Piet. 2:9

Siunattua, levollista päivää sinulle,

sinä Jumalalle rakas!

Odottaminen on vaikeaa, kun mitään ei näy

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29

"Usko ilmenee usein odottamisena." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän.

Kun Jeesus oli kuollut ja haudattu, hänen lähimpänsä eivät osanneet odottaa ja uskoa sitä, että hän nousisi ylös; eikä sitä, että he vielä näkisivät häntä:

"Silloin toinenkin opetuslapsi,

 joka ensimmäisenä oli tullut haudalle,

 meni sisään ja näki ja uskoi.

Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva."

 Joh. 20:8-9

Jotkut uskoivat, kun Jeesus itse puhutteli heitä: "Vaimo, mitä itket?", "Rauha teille!". Joidenkin täytyi saada pistää sormensa "naulojen sijoihin". Sekin toive tuli täytetyksi, vaikka mahdettiinko sitä osata odottaa...

 "Sitten hän sanoi Tuomaalle:

 "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, 

ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni,

äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

Joh. 20:27

Entä me, uskommeko todella, että Jeesus tulee takaisin? Tai sen, että meitä odottaa taivas? Odotammeko häntä? Emme varmaankaan ole sen kummoisempia uskomaan, kuin olivat opetuslapsensa silloin aikanaan. Ja kuitenkin riipumme hänessä kiinni. Ja saamme niin tehdäkin.

Nyt kuin arvoituksen tavoin...

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, 

mutta silloin kasvoista kasvoihin;

nyt minä tunnen vajavaisesti, 

mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,

niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan."

1 Kor. 13:12

Kuningas ystävänä ja huolenpitäjänä

Ajattele, jos sinulla olisi täällä ajassa rikas ja vaikutusvaltainen ystävä, hyvin läheinen, joka olisi sanonut sinulle, että hän pitää sinusta huolen; että hänen puoleensa voit aina kääntyä, jos tarvitset jotain. Itseasiassa muistaisitkin, että hän suorastaan vaati sitä. Ja sinä lupasit, koska uskoit hänen aivan täydestä sydämestään sen sinulle sanoneen; tiesit, että hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Ja tiesit aivan varmasti, että hänelle olisi ilo olla auttajasi. Ja sinä luottaisit häneen.

Meillä on enemmän: Jumala itse, "laupeudesta rikas", ja viisas.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden jolla hän on meitä rakastanut," Ef. 2:3 

(Katso myös Ef. 2:1-22, koko luku. Siinä näkyy mitä hyväksemme jo tehtiin! Hän on rauhamme...)

---

Ajatukset rikkaasta huolenpitäjästä lähti jakeesta, joka muutama aamu sitten mieleeni tuli:

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Sitten olin lukenut Johanneksen evankeliumin luvuista 18 ja 19 Jeesuksesta Pilatuksen puhuteltavana. Jeesus ilmaisi olevansa kuningas. Se syy ristiinnaulitsemisessakin kirjoitettiin hänen ristiinsä kolmella kielellä. Ehkäpä Pilatus lopulta pelkäsi, ei vain vähän, vaan aika paljonkin, sillä juutalaisetkin jakeessa Joh. 19:7 suhtautuvat Jeesukseen siten, että hän olisi tehnyt pahimman rikoksen, kun oli "tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". Se sana sai Pilatuksen vielä kysymään Jeesukselta: "Mistä sinä olet?". (Kts. Raamatusta Johannes 18 ja 19). Jeesus myös sanoi Pilatukselle sen jälkeen vielä, ne varmasti Pilatuksen mieleen jäävät sanat: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." Tätä sanaa Pilatus varmaan myös mietti jälkeenpäin. Ehkä se jopa lohduttti hiukan...?

Mutta sitten oli vielä avoinna olleella rukouskirjan aukeamalla jakeet: 

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

---

"että heidän sydämensä, yhteenliittyneitä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden,

 Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." 

Kol. 2:2-3

Jaakobin saama siunaus

Laitan tähän linkin Suomen Raamattuopiston päivän sanaan. Minua puhutteli se teksti, (joka tänään on siellä luettavissa), sillä olin aamulla ajatellut, että Jumala tuntuu etäiseltä.

"Yhä vielä Vapahtaja tulee lähelle..." Juha Vähäsarja/Suomen Raamattuopiston päivän sanassa.

Kuva Jaabin unesta: Rukoukset kulkevat. TN-03

Tänä aamuna mieleen tullut jae

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:19

Siunattua, armorikasta päivää sinulle!

Rautaportti aukesi heille itsestään

Tuo ajatus oli tänä aamuna avoinna olevilla rukouskirjan sivuilla. Sehän on lyhennelmä tästä jakeesta, sen tapahtumista:

"Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion

ja toisen

ja tulivat rautaportille,

joka vei kaupunkiin.

Se aukeni heille itsestään,

ja he menivät ulos

ja kulkvat eteenpäin

muutamaa katua,

ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä."

Apt. 12:10

Kyse oli Pietarista, joka ohjattiin ulos vankilasta, läpi kaikkien vartioiden ja lukossa olevien porttien. Pietarin tilanne oli tarkkaan tiedosssa ja hallussa koko ajan. Ja niin on meidänkin tilanteemme, vaikka ei siltä tuntuisi. Jumala tietää, mitä meidän asioissamme aikoo tehdä, ei Hän ole unohtanut meitä. Ei Hän myöskään ole neuvoton, että kuinkahan tässä nyt pitäisi toimia. Suunnitelmat on selvät, ja ne toteutetaan sillä tavalla ja sinä aikana, kuin Hän parhaaksi katsoo.

Ja siinä mainitussa rukouskirjassa oli merkittynä myös jae: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6

Iloa päivääsi!

---

Tässä joskus piirtämäni kuva siitä tilanteesta, kun  enkeli herätti Pietarin, käski pukeutua ja seurata itseään.

Ajatuksia pelosta

Aamulla tuli mieleeni ajatuksia pelosta. Myös jotain jakeita Raamatusta, joissa puhuttiin kovin sanoin pelkureita vastaan. Pelkurit asetettiin monien muiden kanssa kovan tuomion alaisiksi. Mietin miksi? Kuitenkin monet meistä ovat pelokkaita jatkuvasti, minä siinä joukossa myös. Menin sitten lukemaan rukouskirjasta jakeita. Avoinna olevalla aukeamalla oli valmiina:

"Olenhan minä sinua käskenyt: 

Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile,

 sillä, Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,

 missä ikinä kuljetkin."

Joosua 1:9

Seitsemännen päivän kohdalla kirjassa oli puolestaan tämä:

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,

minä panen turvani Herraan, Herraan,

kertoakseni kaikkia sinun tekojasi."

Psalmi 73:28

En tiedä, voin olla väärässäkin, mutta  voisiko siinä pelkurien lukemisessa niiden joukkoon, joille luettiin kovat tuomiot, olla kyse juuri siitä, että on unohdettu se - tai ei ole haluttukaan tietää - että Jumala on. Jumala, joka on vieläpä lähellä. Jumala, joka on Pyhä!

Muutama sana vielä siitä tuomion sanasta pelkureille, ja muillekin. Me pelkurit olemme samalla tavalla syntisiä ja tuomion alaisia, kuin muutkin synnin tekijät.

 MUTTA:

Emme kuitenkaan ole tuomion alla, sen takia, koska olemme Jeesuksen vapauttamia. Vapautettuja vankeja siis. Hän tiesi heikkoutemme ja kuoli juuri niiden heikkouksiemme, meidän syntiemme edestä! Ja syntihän on juuri sitä, eroa Jumalasta; joka ilmenee juuri siinä, ettemme pysty täyttämään itsessämme edes sitä hyvää, jota itse tahdomme - saati Jumalan vaatimuksia, Hänen asettamiaan rajoja. Mutta Jeesus tuli ja täytti ne. Ja kärsi rangaistuksenkin puolestamme. Se on lahja! Ja sen saa kuka tahansa ottaa vastaan.

Vankilan portti oli hänelle auki. "Jeeee! Minä olen vapaa."

"...Ole vain luja ja rohkea." Päättyy Joosuan kirjan 1 luku jakeeseen 18. Kehotus toistuu luvussa useamman kerran. Ja miksi? Koska Herra oli luvannut olla hänen kanssaan.

No, jos nyt joku sanoo, että se oli Joosualle... Niin voin sanoa, että on meidänkin kanssamme luvattu olla. Jeesus itse sanoi niin: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Matteus 28:20

---

Jos tahdot etsiä Raamatusta jotain, niin tässäkin on paikka, jossa etsiä: Koivuniemen Raamattuhaku

Kanssamme tänäänkin

"Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13


"Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä vaan näkymättömiä;  sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia."  2 Kor. 4:17-18


"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39

Ei voi erottaa...

ei vedestä eikä valosta.

Kukka varisee...

alkaa kasvaa siemen.

Johdattaa....

aukaisee tietä...

sumussa ja sateessakin...

jopa pimeässä.

Ihan nimeltä tunnettu

"Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2 Moos. 33:17

Kun löysin tämän jakeen tänä aamuna avoinna olevasta rukouskirjasta, tuo alleviivaamani kohta puhutteli minua. Minutkin tunnetaan nimeltä. Hän tietää minut ja nimeni tarkkaan. Hän tietää kuka olen ja millainen olen. Hän tietää, mistä olen; millaisista lähtökohdista ja millaisia ovat olleet esivanhempanikin. Uskallamme uskoa siihen, että meidätkin tunnetaan nimeltä. Uskallamme uskoa siihenkin, että olemme saaneet armon.

Ja sitten toinen, omalla tavallaan tähän samaan asiaan liittyvä, ja puhutteleva, oli sekin teksti, joka minulla oli lukuvuorossa tänään muutoin. Se oli Johanneksen evankeliumin luku 14. Sitä voinee sanoa oman isäni lempiluvuksi, sillä lapsena ollessani isä halusi minun lukevan sitä itselleen ääneen. Ja kun aikanaan oli isän hautajaiset, oli pappi valinnut luettavakseen juuri tuon luvun, tietämättä etukäteen millainen merkitys sillä oli isälleni ollut. Ja nämä tänään - kun on isäni nimipäivä. Toivon päivä. Tavallaan olisi ollut vielä lisääkin mielessä ajatuksia siitä, miten jotkut asiat liittyvät toisiinsa, mutta jääkööt ne tästä nyt.

Jumala tuntee sinutkin, sinun syntymäsi päivän ja nimesi tarkkaan.

 Eikä se tunteminen niihin jäänyt...

Johannes 14
Näitä sanoja Jeesus puhui lohdutukseksi lähimmilleen vähän ennen, kun jo tiesi, mitä tuleman pitää.

2. Moos. 33
Näistä jakeista näkee sen, missä tilanteessa Jumala nuo ylinnä olevat sanat Moosekselle sanoi:
2 Moos. 33:14-17

Rauhoittavia sanoja

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö." Matt. 14:26-27

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

"Se on Herra. ... Sinä voit hillitä myrskyn ja asettaa meren aallot, sinä löydät kyllä tien, jota jalkani voivat  astua." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo tekstit lohduttivat minua tänä aamuna. Kaikki on Hänen hallinnassaan, vaikka meistä ei tuntuisi niin.